Calabria, Capo Vaticano

Nyt Calabriassa. Mitään näin äärettömän vihreää ja toisaalta turkoosinsinistä en ole maailmalla nähnyt. Korkeita vuorennyppyjä, syviä, vihreitä rotkoja, pitkiä, roomalaisia auto- ja junasiltoja. Metsiä, puita, palmuja, pensaita, ruohoa, maasta vuorten huipuille asti. Viljelyksiä, sitruunapuita, kukkia...

Sympaattisia ihmisiä. Oma persoonani on tavallista suomalaista temperamentikkaampi, joten osaan tulla toimeen etenkin vanhempien ihmisten kanssa.

Säätila: aurinkoinen, 27°-30°. En koko kesänä Suomessa saanut kunnon rusketusta. Täällä tulin punaiseksi ja tumman ruskeaksi 2 tunnissa hotellin uima-altaalla.

Kävin muualla Italiassa kauan sitten, joten tämä maa on nyt ikäänkuin uusi kokemus.

Tänään +27°, ja jo kohta iltapäivästä alkoi viileä huone kutsua, italialaiset itsekin alkoivat valua uima-altaalta iltapäivä-siestoilleen. Nyt, paikallista aikaa klo 15:13, on ulkona aivan tulinen sää, ei tuonne lähde susikaan.

Eilen juhlittiin Calabria-päivää. Hotellilla calabrialaiset söivät isoine perheineen. Paikalliset pelimannit soittivat calabrialaista musiikkia. Kadulla oli basaarikatoksia.

Oli mukava matka. ☀️

Osallistuin kahdelle eri retkelle, muutoin olemiseni pyöri hotellin uima-altaalla sekä lähiympäristössä, talojen takana kulkevilla pikkukujilla ja jossa oli muutama pikkupuoti samalla pääkadulla, lähes ihan hotellin vieressä. Uima-altaalla oli pieni baari, juomista ja naposteltavaa. Suomalaista, mustaa kahvia, ilman maitoa, edusti "cafe americano".

Ainakin Calabrian rannikko on hyvin vuoristoista sekä laaksoista, suorastaan rotkoja. Samoin Capo Vaticanon alue. Vihreyttä kaikkialla, rotkoista vuorten huipuille. Kirkkaan sininen taivas ja meri. Kaunista.

Kaikki siellä on joko hyvin alhaalla, meren rannassa, tai hyvin korkealla, vuorilla tai niiden jyrkillä rinteillä. Kävelymatkat "kaikkialle vähänkin kauemmas" ovat pitkiä ja vaatii aina ainakin satojen metrien laskeutumiset jyrkkiä rinteitä alas, sekä samoin nousut. Mitään "hissejä" ei tietenkään ollut, niitä saisi muutoin olla kaikkialla. Kävely, auto tai mopo, näillä siellä ihmiset kulkivat. Tai sitten et liiku minnekään.

Fyysisesti huonokuntoisempien matkalaisten kannattaa ottaa tämä huomioon ja valita hotelli, jossa ja jonka vierellä on kaikki itselle tärkeimmät palvelut. Mahd. merenrannalla. Kovalla helteellä sieltä ei juuri kauemmas kävellä. Nyt oli hellettä 27-31°. Välillä, helteessä, myös viileää tuulta. Hotellihuoneessani oli hyvä ilmastointi.

Ruuat, aamiaiset hotellilla olivat runsaat. Iltaruokana aina myös erilaisia meren eläviä.

Tässä linkki kansainväliselle säätietoasemalle: Faro, Capo Vaticano:
https://www.accuweather.com/en/it/faro-capo-vaticano/2576987/daily-weather-forecast/2576987

Faro on Faron majakka, Capo Vaticanon uimarannan yläpuolella olevalla vuoren harjanteella.

Eilen illalla tuli YLE Teemalta Eila Kannisen ohjelma Calabriasta, tämä oli iloinen yllätys. Olen laittanut tallennuksiin ja aion katsoa tarkkaan.

Kiinalaiset sanovat: "Joka kulkee yksin, kulkee nopeimmin". 👣

Matkustaessaan huomaa, kuinka saattaa joutua luopumaan omasta halustaan, jos matkakumppani tahtoo yhdelle suunnalle ja itse toiselle. Matkalla kun aika voi olla rajallista, matkatoimiston bussi / risteilylaiva pysähtyy jonnekin ehkä pariksi tunniksi.

Yksin matkatessaan voi tehdä just mitä itse haluaa. Tämä vaatii kykyä yksin hoitaa itse itsensä, alkeellista kielitaitoa, rohkeutta, omien rajojensa ymmärtämistä ja niissä pysymistä, samalla myös itsesuojeluvaistoa sekä täsmällisyyttä = bussilla / laivalla on oltava ennen sen lähtöaikaa. Muutkin on otettava huomioon.

Opin nämä elämän alkeet jo nuorena, kun matkakumppaneiksi osui itsekkäitä, siivestäjiä, pummeja, ruikuttajia, epätäsmällisiä kavereita. Jos päästää muita ihmisiä lähelleen sähläämään, voi oma matka mennä siinä pilalle, voi joutua mukaan erilaisiin, "muiden" vaikeuksiin.

Ennalta hyvin valmistautuminen on avainasia. Itselläni on taipumus valmistautua "vähän liiankin hyvin" = turhia matkatavaroita mukana, mutta parempi näin päin kuin olla sitten pulassa kaukana, vieraassa maassa.

Vaikka matkustan yksin, matkustan kuitenkin tietynlaisella ryhmämatkalla ja on yhteydet matkatoimiston oppaaseen. Tämä luo mahd. tarvittavan, ulkopuolisen turvan. Ihan tonttuna en lähde maailmaa matkaamaan. Elämä opetti, jo kauan sitten.

Kaksi postikorttia tehneet matkaa jo 3 viikkoa...
Ei vielä tänäänkään tulleet.