Kauan olette valmiit katsomaan epävarmaa suhteen alkua/ihastuksen kehittymistä
1) Jos ei olla edes tavattu kasvokkain ekoilla treffeillä
2) Kun tapaillaan väljästi ilman sitoumuksia
Vaikuttaako omat tunteet tai intuitio asiaan? Entä miten vaikuttaa se, että toinen osaa ja haluaa sanoittaa kiinnostuksensa (tai ei osaa eikä halua tai tunne on yksipuolinen)? Mikä muu vaikutttaa?
Jos suhde on epävarma pidättekö samaan aikaan muuta peliä ja rinnakksia yritelmiä vai käyttäydyttekö itse kuin varattu, vaikka mitään sitoumuksia ei ole? Entä miltä vastapuolen rinnakkaiset viritykset tuntuu (jos niitä olisi)?
Kauan olette valmiit
Anonyymi-ap
39
749
Vastaukset
- Anonyymi
NAISEN VARALLISUUS AINOASTAASN VAIKUTTAAS.
- Anonyymi
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17950491t
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Riippuu kyllä tosi paljon tilanteesta, realiteeteista ja ihmisestä.
Karkeasti voisin ajatella, että jos meillä olisi viestittely-yhteys, mutta emme olisi oikeasti tavanneet, niin oikein kiinnostavaan ihmiseen voisin näin pitää yhteyttä pari kuukauttakin, toiveikkaasti.
Jos olemme tavanneet, ihminen tuntuu oikealta ja hänkin vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta jos vaikka välimatka tekisi tapaamisistamme aluksi vain satunnaisia, niin ehkä 6-8 kk voisi mennä seuratessani tilanteen kehittymistä.
Omat tunteeni sekä intuitio nimenomaan vaikuttavat asiaan. Molemminpuoleinen kiinnostus pitäisi kuitenkin tulla myös ilmi jotenkin. Jos ei sanoina, niin ilmeinä, eleinä, äänen sävyssä jne.
Minä en koskaan suuntaa kiinnostustani kuin yhteen kohteeseen kerrallaan. Vaikka suhdetta ei ole, mutta kiinnostusta on, niin toimin kuin varattu ja kerron tilanteesta (jopa hieman sen vakavuuttakin liioitellen) mahdollisille muille minusta kiinnostuneille.
Vastapuolen käytökseen en osaa varmaksi ottaa kantaa. Periaatteessa hän on vapaa tekemään mitä tahtoo, ellei mitään sitoumuksia ole, mutta toisaalta (jos tulen jotenkin tietoiseksi hänen rinnakkaisista virityksistään) hänen sitoutumattomuutensa minuun vaikuttaa siltä, että todellista kiinnostusta ei hänen puoleltaan olisikaan, mikä automaattisesti vähentää minun kiinnostustani.Omat tunteet ja mielenkiinto vaikuttaa mulla aina siihen miten pitkään jaksan jotakin ihmistä ihmetellä.
Yksipuolisuus tietenkin kääntää kelkkani suunnan poispäin. Olipa se yksipuolisuus kumman suunnalta tahansa tulevaa.
En pidä peliä. Yks kerrallaan ja en tykkää vastapuolenkaan säätämisistä, sillä koen ettei kiinnosta tarpeeksi jos muitakin siinä välissä säätää. Niinpä poistuisin kuviosta.- Anonyymi
Kammotusten maailmankaikkeus. Jos AISOILLA KIRJAIMILLA KIRJOITTAANIIINA
Jokuj voi huomata suunnitelmasi. Täysin kiinni tapauksesta, tilanteesta.
1. Jos ei ole edes tavattu, on tilanne levällään kuin lihapiirakka kadussa
2. Jos tapaillaan "ilman sitoumuksia" niin vaikka hautaan asti kunhan saan sitä mitä satun haluamaankaan siltä toiselta
Tietenkin tunteet vaikuttaa, aina, mitään suhdettahan ei muuten edes syntyisi.
Mitä paremmin osaa toiveensa sanoittaa, sen parempi, aina.
En vakavissani seukkaile kuin yhden kanssa, mutta ilman selvästi sovittua seukkailua tms. vakavampaa voin tapailla vapaasti ketä tahansa, kuten myös toinen/toiset osapuolet.- Anonyymi
Kiinnostaa vain se yksi tietty ihminen, en katsele muita vaikka menisi kauan aikaa.
Niinhän se menee, kun on jostain tosissaan kiinnostunut, niin eipä se aika ja muut pysty väliin kiilaamaan. Itsekin koen noin, että menee vaikka loppuelämä yksin mielummin, kun jonkun kanssa joka ei oikeesti kiinnosta.
Kun ei ihmisiin ihastu ja tykästy helposti, vaikka niitä ympärillä pyöriskin, niin siinä voi käydä tosiaan niinkin, että onkin aina yksinään. Joidenkin mielestä se olisi surullista, vaan eihän se ole. Surullisempaa on ottaa joku vaan, ettei yksinään tartte olla ja testailla liutaa eri ihmisiä.
- Anonyymi
No ihan ensimmäisenä pitää sanoittaa se mitä tuo epävarmuus tarkoittaa. Millä tavalla se siis on epävarmaa? Itse en esimerkiksi kaipaa mitään sanallisia vakuutteluja. Ne ovat aika yhdentekeviä ja sanat ovat halpoja.
- Anonyymi
2) Kun tapaillaan väljästi ilman sitoumuksia
100-vuotta menee ihan reteesti.
AV Vaikea sanoa mitään täsmäaikaa mihinkään, menee fiiliksen ja tunteiden mukaan.
1) En voi liioin ihastua, jos en tapaa. Ensinnäkään en koe koko ihmistä. Enemmän kuin puolet ihmisestä tulee koko olemuksesta. Mikrotason kaikki ilmeet, tuoksut mitä liekään...Lisäksi venynyt "näkemättömyys" alkais tuntua jo salailulta tms.
2)Ehkä tapauskohtaisesti 2-4 kerran jälkeen jos vielä porisee puolin ja toisin, haluisin jotain sitoutuvuutta sopia. Sopia muutakin, mutta mä jättäisin aikaa tutustumiselle kyllä reilusti.
Keskityn kyllä toiseen , siis siihen yhteen... joskus kun oli Tinderissä, saatoin tavata useammankin kun aika on kortilla, mutta en mä sellaista enää edes jaksais...
Mutta en, jos löytyi joku mielrnkiintoinen... kyllä mä sitten laitoin Tinderit sivuun ja peruin vaikka sovittuja treffejä...
Ehkä joskus saatoin ollakin liian häyäinen, mutta minkäs niille enää voi? 🤷♂️Katsoin tuossa Citronellan vastausta...aika samanlainen... mutta en odota vastausta muilta...odotan vastausta itselyäni ja elän sen mukaan.
Miksi pitäisi epäillä omaa varmuutta?Disseisback kirjoitti:
Katsoin tuossa Citronellan vastausta...aika samanlainen... mutta en odota vastausta muilta...odotan vastausta itselyäni ja elän sen mukaan.
Miksi pitäisi epäillä omaa varmuutta?Jos tarkoitat, että toinen ratkaisee asian puolestani, en niin kirjoittanut/tarkoittanut. Jos en ole itse aidosti kiinnostunut, en jää roikkumaan tai pidän vaihtoehtoa auki. Oma kiinnostus on tärkein edellytys.
Silti myöskään yksipuolinen kiinnostus ei riitä parisuhteeseen. Siis sen toisenkin pitää haluta ja tuntea. Tunteen voi osoittaa eri tavoilla, mutta myöskin edes pieni asian sanoittaminen on toivottavaa kun päästään pidemälle, tosin vasta kun asian voi sanoa aidosti. Tyhjät sanat on kauheita.
Tunteet harvoin alkaa samaan aikaan ja toiset on nopeampia kuin toiset. Joskus rakkaus tarvitsee aikaa. Joskus aika ei auta asiassa.Citrinella kirjoitti:
Jos tarkoitat, että toinen ratkaisee asian puolestani, en niin kirjoittanut/tarkoittanut. Jos en ole itse aidosti kiinnostunut, en jää roikkumaan tai pidän vaihtoehtoa auki. Oma kiinnostus on tärkein edellytys.
Silti myöskään yksipuolinen kiinnostus ei riitä parisuhteeseen. Siis sen toisenkin pitää haluta ja tuntea. Tunteen voi osoittaa eri tavoilla, mutta myöskin edes pieni asian sanoittaminen on toivottavaa kun päästään pidemälle, tosin vasta kun asian voi sanoa aidosti. Tyhjät sanat on kauheita.
Tunteet harvoin alkaa samaan aikaan ja toiset on nopeampia kuin toiset. Joskus rakkaus tarvitsee aikaa. Joskus aika ei auta asiassa.Sori, nyt huomasin, että oikoluin...🙄
Enkä tarkoittanut, että kukaan päättäiskään sun puolesta, vaan miehet kaiketi ovat vaan olleet ne, jotka ovat varsusta ehdottaneet. 😊
Olen kyllä huomannut, että suurelta osin näin kyllä usein käykin, itselleni ja kavereillekin. Naiset haluaa sitä, että mies tulisi ja "veisi".
Se sitten jatkuu usein suhteessakin "miesvetoisena". Eräs naisystäväni joskus tuumasi, että ei mun mies kyllä mua vie ulos syömään, eikä sitä ja tätä...kysyin, että ootkos itse vienyt? Seuras syvä hiljaisuus...vähän kun asiaa puitiin, niin haluais enempi seksiäkin, mutta itse ei kehtaa aloitetta tehdä, kun olo tuntuis "tyrkylle".
Tuollainen spontaanius, oma-aloitteellisuus, vastavuoroisuus vähän kaikessa saa sen toisenkin tuntemaan olevansa haluttu.
Moni nainen on innoissaan, kun mies on käsittelee tunteitaan, on tunteikas jne. Mutta ne tunteet tulee ihan siitä miten kohdellaan...puolin ja toisin. 😊
Niin tää tuli mieleen yleisesti, ei koske sua. Pomppas vaan päähän ajatus. 😊Disseisback kirjoitti:
Sori, nyt huomasin, että oikoluin...🙄
Enkä tarkoittanut, että kukaan päättäiskään sun puolesta, vaan miehet kaiketi ovat vaan olleet ne, jotka ovat varsusta ehdottaneet. 😊
Olen kyllä huomannut, että suurelta osin näin kyllä usein käykin, itselleni ja kavereillekin. Naiset haluaa sitä, että mies tulisi ja "veisi".
Se sitten jatkuu usein suhteessakin "miesvetoisena". Eräs naisystäväni joskus tuumasi, että ei mun mies kyllä mua vie ulos syömään, eikä sitä ja tätä...kysyin, että ootkos itse vienyt? Seuras syvä hiljaisuus...vähän kun asiaa puitiin, niin haluais enempi seksiäkin, mutta itse ei kehtaa aloitetta tehdä, kun olo tuntuis "tyrkylle".
Tuollainen spontaanius, oma-aloitteellisuus, vastavuoroisuus vähän kaikessa saa sen toisenkin tuntemaan olevansa haluttu.
Moni nainen on innoissaan, kun mies on käsittelee tunteitaan, on tunteikas jne. Mutta ne tunteet tulee ihan siitä miten kohdellaan...puolin ja toisin. 😊
Niin tää tuli mieleen yleisesti, ei koske sua. Pomppas vaan päähän ajatus. 😊”Tuollainen spontaanius, oma-aloitteellisuus, vastavuoroisuus vähän kaikessa saa sen toisenkin tuntemaan olevansa haluttu”
Samaa mieltä. Ei suhde, joka perustuu vain toisen haluun ole mielekäs. Kuka haluaisi olla joku, joka otetaan kun parempaakaan ei ole saatavilla? Ei sellainen kestä.
Olen tehnyt aloitteita, ensi aloitteitakin. Miehet toki on aloitteiden määrässä voittaa omani, mutta teenkin aloitteita kun olen jo hyvinkin tosissani kiinnostuksessa ja arvioin miehen sellaiseksi ettei sano kyllä vain päästäkseen helpolla sänkyyn. Kiinnostus ei tarkoita hattaroilla rakennettuja pilvilinnoja, eikä lupausta ikuisesta rakkaudesta, vaan puhtaasti halua tutustua syvemmin ja katsoa olisiko aineksia isompaan. Kun jonkun kanssa aletaan tutustumaan/tapailemaan, joko olen aktiivinen tai proaktiivinen ja innostuva (mitä muutenkin elämässä olen), en jaksa pelata yhtään tai antaa toisen odotella vastausta vain etten anna liian innostunutta kuvaa. Jos en vastaa heti, se johtuu, että olen kiireinen jossain muussa hommassa. Jos en ole aktiivinen, se johtuu siitä ettei itseä tai toista kiinnosta riittävösti kaveruutta enempää (esim. jos kumpikin ei ole valmis panostamaan) tai on jotain minkä katson olevan parisuhteessa merkittäväksi haitaksi tai esteeksi. Toki nämä asiat ei ole koskaan mustavalkoisia, sama asia voi olla este, jos omat tunteet ei vahvoja ja sitten taas oikealta tuntuvan ihmisen kanssa sama asia ei välttämättä ole kokonaisuudessa merkittävö asia.Citrinella kirjoitti:
”Tuollainen spontaanius, oma-aloitteellisuus, vastavuoroisuus vähän kaikessa saa sen toisenkin tuntemaan olevansa haluttu”
Samaa mieltä. Ei suhde, joka perustuu vain toisen haluun ole mielekäs. Kuka haluaisi olla joku, joka otetaan kun parempaakaan ei ole saatavilla? Ei sellainen kestä.
Olen tehnyt aloitteita, ensi aloitteitakin. Miehet toki on aloitteiden määrässä voittaa omani, mutta teenkin aloitteita kun olen jo hyvinkin tosissani kiinnostuksessa ja arvioin miehen sellaiseksi ettei sano kyllä vain päästäkseen helpolla sänkyyn. Kiinnostus ei tarkoita hattaroilla rakennettuja pilvilinnoja, eikä lupausta ikuisesta rakkaudesta, vaan puhtaasti halua tutustua syvemmin ja katsoa olisiko aineksia isompaan. Kun jonkun kanssa aletaan tutustumaan/tapailemaan, joko olen aktiivinen tai proaktiivinen ja innostuva (mitä muutenkin elämässä olen), en jaksa pelata yhtään tai antaa toisen odotella vastausta vain etten anna liian innostunutta kuvaa. Jos en vastaa heti, se johtuu, että olen kiireinen jossain muussa hommassa. Jos en ole aktiivinen, se johtuu siitä ettei itseä tai toista kiinnosta riittävösti kaveruutta enempää (esim. jos kumpikin ei ole valmis panostamaan) tai on jotain minkä katson olevan parisuhteessa merkittäväksi haitaksi tai esteeksi. Toki nämä asiat ei ole koskaan mustavalkoisia, sama asia voi olla este, jos omat tunteet ei vahvoja ja sitten taas oikealta tuntuvan ihmisen kanssa sama asia ei välttämättä ole kokonaisuudessa merkittävö asia."Samaa mieltä. Ei suhde, joka perustuu vain toisen haluun ole mielekäs. Kuka haluaisi olla joku, joka otetaan kun parempaakaan ei ole saatavilla? Ei sellainen kestä."
Ei välttämättä olekaan kyse haluttomuudesta, vaan ehkä enemmänkin haluttomuudesta osoittaa sitä.
Ja mitä olen keskustellut naisien kanssa asiasta, siihen liittyy monesti torjutuksi tulemisen pelkoa, sitä "tyrkyksi" itsensä pitämistä ja sitten sellainen jonkinlainen pelko, että on "toisen vastahalun/tahdon alla".
Siis itsekin koen noita tunteita suhteessa, missä on paljon syviä tunteita. Puhun niistä kyllä itse ääneen ihan, mutta omalla kohdalla en ole saanut kuulla kuin ehkä tuosta tyrkkytunteesta... parisuhteessa eläviltä nsisystäviltä on tullut kyllä noita muita...mutta harmiksi heidän miehet eivät ole sellaisia, jotka haluaisivat puhua noista..
Tuollaiset yllämainitut tunteethan pitäis voida käydä läpi yhdessä, että ne ei jäisi kummittelemaan ja voisi nauttia siitä suhteesta. 😊Disseisback kirjoitti:
"Samaa mieltä. Ei suhde, joka perustuu vain toisen haluun ole mielekäs. Kuka haluaisi olla joku, joka otetaan kun parempaakaan ei ole saatavilla? Ei sellainen kestä."
Ei välttämättä olekaan kyse haluttomuudesta, vaan ehkä enemmänkin haluttomuudesta osoittaa sitä.
Ja mitä olen keskustellut naisien kanssa asiasta, siihen liittyy monesti torjutuksi tulemisen pelkoa, sitä "tyrkyksi" itsensä pitämistä ja sitten sellainen jonkinlainen pelko, että on "toisen vastahalun/tahdon alla".
Siis itsekin koen noita tunteita suhteessa, missä on paljon syviä tunteita. Puhun niistä kyllä itse ääneen ihan, mutta omalla kohdalla en ole saanut kuulla kuin ehkä tuosta tyrkkytunteesta... parisuhteessa eläviltä nsisystäviltä on tullut kyllä noita muita...mutta harmiksi heidän miehet eivät ole sellaisia, jotka haluaisivat puhua noista..
Tuollaiset yllämainitut tunteethan pitäis voida käydä läpi yhdessä, että ne ei jäisi kummittelemaan ja voisi nauttia siitä suhteesta. 😊Joo tiedän, ettei kaikki uskalla, halua tai edes kykene osoittamaan tunteita. Viimeinen pitkä suhteeni, 7v, oli miehen kanssa, joka ei kertaakaan sanonut pidän/tykkään/rakastan ja useimmiten osoitti saman vaihtamalla autoon talvirenkaat. Tuo suhde oli hyvin dramaattisen suhteen jälkeen ja vaikka olin 1.5v täysin miehistä erossa tuossa välissä kaikilla tasoilla ja päälle 0.5v menevänä sinkkuna, silti oma paranemisprosessi oli kesken ja tyydyin hyvin vähään (koska se tuntui vanhaan nähden turvalliselta ja paremmalta). Enää en samanlaiseen suhteeseen lähtisi… Nyt ymmärrän, että se, että kaikista asioista saa ja voi keskustella sekä se, että tunteita saa turvallisesti ilmaista molemmin puolin ovat tärkeitä asioita.
Senkin ymmärrän, ettei tunteita halua ihan alussa ilmaista kovin voimallisesti. Usein sen takana on, että pelkää torjutuksi tulemista ja kasvojen menetystä. Itse ajattelen, ettei rakkaudelliset tunteet ole koskaan pahoja ei edes yksipuolisena ja siksi niitä ei tarvitse hävetä millään lailla. Toki tutustumisen alussa peilaan vastapuolta, jos toinen ei halua/uskalla/kykene tunteita osoittaa tai niitä ei ole, pidän oman ilmaisuni kohtuullisen maltillisena. Toisen tunnehehkutus voi alkaa ahdistaakin, jos on itse vielä ihan alussa prosessia ja jos toisen kyky käsitellä tunteita ei ole kovin kehittynyt. Useimmiten aikuiseksi kasvaneet osaa ottaa vastapuolen tunteet vastaan hyvillä mielin.Citrinella kirjoitti:
Joo tiedän, ettei kaikki uskalla, halua tai edes kykene osoittamaan tunteita. Viimeinen pitkä suhteeni, 7v, oli miehen kanssa, joka ei kertaakaan sanonut pidän/tykkään/rakastan ja useimmiten osoitti saman vaihtamalla autoon talvirenkaat. Tuo suhde oli hyvin dramaattisen suhteen jälkeen ja vaikka olin 1.5v täysin miehistä erossa tuossa välissä kaikilla tasoilla ja päälle 0.5v menevänä sinkkuna, silti oma paranemisprosessi oli kesken ja tyydyin hyvin vähään (koska se tuntui vanhaan nähden turvalliselta ja paremmalta). Enää en samanlaiseen suhteeseen lähtisi… Nyt ymmärrän, että se, että kaikista asioista saa ja voi keskustella sekä se, että tunteita saa turvallisesti ilmaista molemmin puolin ovat tärkeitä asioita.
Senkin ymmärrän, ettei tunteita halua ihan alussa ilmaista kovin voimallisesti. Usein sen takana on, että pelkää torjutuksi tulemista ja kasvojen menetystä. Itse ajattelen, ettei rakkaudelliset tunteet ole koskaan pahoja ei edes yksipuolisena ja siksi niitä ei tarvitse hävetä millään lailla. Toki tutustumisen alussa peilaan vastapuolta, jos toinen ei halua/uskalla/kykene tunteita osoittaa tai niitä ei ole, pidän oman ilmaisuni kohtuullisen maltillisena. Toisen tunnehehkutus voi alkaa ahdistaakin, jos on itse vielä ihan alussa prosessia ja jos toisen kyky käsitellä tunteita ei ole kovin kehittynyt. Useimmiten aikuiseksi kasvaneet osaa ottaa vastapuolen tunteet vastaan hyvillä mielin.Joo. Onhan se huikeaa, kun johonkuhun ihastuu ja sit rakastuu ihan kunnolla. Ehkä se voi olla jotain hormoonien alkuunpanevaa voimaakin, mutta siitä eteenpäin pitäisi osata yhdessä saada aikaiseksi toisille niitä tunteita, sitovia, mukanaanpitäviä tunteita.
Mä oon joskus miettinyt, että ehkä mun kohtaamilla naisilla ei vaan ole ollut mahkuja aiemmin kohdata tunteitaan ja ne ykskaks voi olla liian kova pala?
Ja mä taas ehkä olen itse vaan ajatellut liian stereotyyppisesti, että naiset yleensä osaa paremmin käsitellä tunteita ja puhua niistä. 🤔
Joskus ehkä joutuu antaa aikaa...Disseisback kirjoitti:
Joo. Onhan se huikeaa, kun johonkuhun ihastuu ja sit rakastuu ihan kunnolla. Ehkä se voi olla jotain hormoonien alkuunpanevaa voimaakin, mutta siitä eteenpäin pitäisi osata yhdessä saada aikaiseksi toisille niitä tunteita, sitovia, mukanaanpitäviä tunteita.
Mä oon joskus miettinyt, että ehkä mun kohtaamilla naisilla ei vaan ole ollut mahkuja aiemmin kohdata tunteitaan ja ne ykskaks voi olla liian kova pala?
Ja mä taas ehkä olen itse vaan ajatellut liian stereotyyppisesti, että naiset yleensä osaa paremmin käsitellä tunteita ja puhua niistä. 🤔
Joskus ehkä joutuu antaa aikaa...Nuo ex-naisesi on sattumaa tai sitten sinä olet yhdistävä tekijä. Joku sellaisessa naisessa viehättää. Ystäväni, jo 37v takaa, kerran sanoi minulle, että joku reikä minulla ja hänellä on kun otamme tuollaisia miehiä (tarkoitti huonoja/hyvin huonoja). Kummallakaan ei tosin ensimmäinen huono parisuhde ollut sinänsä huono vaan huonoja parisuhteita/suhde on seurannut vasta traumattisen suhteen jälkeen. Kummallakin on ollut välittävät ja rakastavat vanhemmat ja turvallisesti kiintynyt lapsuus. Itse tulkitsen asiaa niin, että kuluttavan suhteen jälkeen ei osaa edes odottaa tavallisia asioita parisuhteelta ja siksi on tyytyväinen varsin vähään. Jos olisi elänyt vain tavallisissa suhteissa, alkaisi herkemmin miettiä onko tälläinen itselle riittävää. Nyt uskon jo olevani tilassa ettei vanhat traumat vaikuta eikä parisuhde tai av(i)oliitto ole itselle arvo, vain rakkaus, lojaalisuus ja oikeista syistä muodostettu suhde on.
Muistaakseni myös sinulla kuluttava ja osittain l(?) pitkä parisuhde historiassa. Ehkä se näkyy seuraavissa suhteissa?Citrinella kirjoitti:
Nuo ex-naisesi on sattumaa tai sitten sinä olet yhdistävä tekijä. Joku sellaisessa naisessa viehättää. Ystäväni, jo 37v takaa, kerran sanoi minulle, että joku reikä minulla ja hänellä on kun otamme tuollaisia miehiä (tarkoitti huonoja/hyvin huonoja). Kummallakaan ei tosin ensimmäinen huono parisuhde ollut sinänsä huono vaan huonoja parisuhteita/suhde on seurannut vasta traumattisen suhteen jälkeen. Kummallakin on ollut välittävät ja rakastavat vanhemmat ja turvallisesti kiintynyt lapsuus. Itse tulkitsen asiaa niin, että kuluttavan suhteen jälkeen ei osaa edes odottaa tavallisia asioita parisuhteelta ja siksi on tyytyväinen varsin vähään. Jos olisi elänyt vain tavallisissa suhteissa, alkaisi herkemmin miettiä onko tälläinen itselle riittävää. Nyt uskon jo olevani tilassa ettei vanhat traumat vaikuta eikä parisuhde tai av(i)oliitto ole itselle arvo, vain rakkaus, lojaalisuus ja oikeista syistä muodostettu suhde on.
Muistaakseni myös sinulla kuluttava ja osittain l(?) pitkä parisuhde historiassa. Ehkä se näkyy seuraavissa suhteissa?Joo. Ihan samoja havaintoja mullakin.
Ehkä vielä jos miettii, niin yhdistävä tekijä kaikilla on huono isä-suhde. Siis naisilla. Exillä...
Sitä sitten on vaikeaa sanoa, mikä heissä minuun vetoaa? 🤔
Mutta kyllä mä näen yhteisenä tekijänä kaikissa tapauksissa minut. Minä se en ole ollut tyytyväinen suhteisiin lopulta.
- Anonyymi
Säätäköön si niitten rinnakkais viritystensä kanssa kun ei kerran osaa sitoutua vaikka väittää haluavansa oppia tuntemaan
En osaa vastata kauanko olen valmis katsomaan ja odottamaan, se riippuu eniten omista tunteista ja intuitiosta. Mitä enemmän kiinnostaa, sitä pitkämielisempi olen ja myös se miten vastapuoli osaa sanoittaa tilannettaan vaikuttaa. Jos tunne on ja toivo pysyy yllä, aika ei välttämättä ole kysymys.
En sinänsä välitä suhteen virallisesta statuksesta, vaan molempien sisäisestä motivaatiosta katsoa suhteen mahdollisuus rauhassa läpi ja myös sisäisestä sitoutumisesta. Jos muutamien tapaamisen tai muun vastaavan tutustumisen jälkeen ei ala tuntua siltä, että kiinnostaa mahdolllisesti tosissaan, ja molemminpuolin, tuskin se tunne siitä myöhemminkään muuttuu miksikään. Aina toisesta ei tiedä alussa onko toisella tunteita ja halua edetä (ajallaan), se voi tehdä epävarman olon. Ilman epävarmuuden sietokykyä suhteet harvoin kuitenkaan alkaa.
Aiemmat parisuhteeni on edenneet nopeasti seurusteluun. Mies on ollut se, joka varausta on ehdottanut. Itse varaan itseni kun romanttisia tunteita alkaa tulla. Yhdessäkin rakkausessa on pienelle päälle riittävästi. 🤣 En kuitenkaan odota vastapuolelta varausta ennen kuin sellaisesta on sovittu. Kuitenkin mies, joka pystyy katsomaan yhden kerrallaan on paljon parisuhdekelpoisempi kuin kymmenonkea ja verkot merellä varuiksi pitävä. En halua suhdetta, joka perustuu järkeen ja hyvään kulissiin vaan haluan rakkaussuhteen.- Anonyymi
Vähän ristiriitaista että sitoutunut mies on mielestäsi muita parempi ja kuitenkin itse jäät ilmeisesti vain odottamaan sitä koska miehet "ehtivät ensin".
"En halua suhdetta, joka perustuu järkeen ja hyvään kulissiin vaan haluan rakkaussuhteen."
Samat sanat. 👍
Näytelmät voi jättää teattereihin ja harrasteluihin. Parisuhde ei pidä olla näytelmä, kulissi.Huitale kirjoitti:
"En halua suhdetta, joka perustuu järkeen ja hyvään kulissiin vaan haluan rakkaussuhteen."
Samat sanat. 👍
Näytelmät voi jättää teattereihin ja harrasteluihin. Parisuhde ei pidä olla näytelmä, kulissi.Lisään vielä, että rakkaussuhde ei tietenkään aina susällä vain loistokkaita päiviä ja ole yhtä juhlaa, mutta nimenomaan se rakkaus on se mikä pitää ihmiset yhdessä ja roolit vie erilleen, kun näytelmä ei etene käsikirjoituksen mukaan.
Huitale kirjoitti:
Lisään vielä, että rakkaussuhde ei tietenkään aina susällä vain loistokkaita päiviä ja ole yhtä juhlaa, mutta nimenomaan se rakkaus on se mikä pitää ihmiset yhdessä ja roolit vie erilleen, kun näytelmä ei etene käsikirjoituksen mukaan.
Näin on! Kulissielämä syö miestä ja naista, eikä anna itselle mitään mikä tekisi siitä houkuttelevan.
Anonyymi kirjoitti:
Vähän ristiriitaista että sitoutunut mies on mielestäsi muita parempi ja kuitenkin itse jäät ilmeisesti vain odottamaan sitä koska miehet "ehtivät ensin".
Vaikka pitkät suhteet on alkaneet miehen aloitteista, ei se suinkaan tarkoita etten olisi aloitteita tehnyt tai etten olisi aktiivinen osallistuja suhteessa. Vaikka tänä vuonna olen useammin kuin kerran ehdottanut miehelle tapaamista.
En tee aloitteita kuitenkaan sarjatuotantona, koska mielummin tutustun yhteen ihmiseen kunnolla ja syvemmin kuin pidän joukkueellista kokelaita ”jonossa”. Enkä halua edes tapailla, tutustua tai käydä treffeillä useamman kanssa samaan aikaan, mielummin valitsen yhden ja katson asian rauhassa loppuun asti ennen kuin siirryn seuraavaan ellei sitten käy niin, että lopun sijasta edessä on pitkä suhde. Tietysti siirtymä voi olla nopeakin, jos suuria tunteita ei ole ehtinyt syntyä ja en näe toivoa suhteelle tai mies ei osoita kiinnostusta (yksipuolisuus harvoin toimii pidemmän päälle).
- Anonyymi
En kovin kauaa koska minä en ole epävarma. Jos se toinen on niin minä ravistelen vastauksen kyllä kohtuu nopeasti ja pidän sen vastauksen oikeana vastauksena.
No olen kyllä muutamilla treffeillä ollut, ja kyllä siinä yleensä näkee heti onko potentiaalia enempään. Tunne on usein molemmilla sama: ei jatkoon. Mutta ei se mitään. Kärsivällisyyttä kyllä löytyy, ja pidän kiireettömästä elämäntyylistä. En todellakaan tapailisi useampaa ehdokasta kerralla missään vaiheessa. Se olisi muutenkin mahdotonta, sillä ei niitä löydy niin helposti.
- Anonyymi
Jos ei kiinnosta, ei jatkoon. Ei jaksa.
Jos kiinnostaa, muut ei kiinnosta yhtään. Jos itseä ahdistaa toisen signaalit niin sitten ei saa jatkaa yhtään. - Anonyymi
1) Jos ei olla tavattu kasvotusten, mitään suhteen poikasta ei edes ole. Siis jossain netissä "tavattu"? Ei voi käydä mulle. Jos joskus ihastun omiin kuvitelmiini, olen aika varma että järki palaa päähän pikapikaa, ei pääse tapahtumaan vahinkoa.
2) Riippuu sen hetkisestä tilanteesta, ihmisistä jotka siihen liittyy, mitä ollaan sovittu, riippuu ihan kaikesta. Ei valmista patenttivastausta.
En kuitenkaan koskaan tapailee kuin yhtä kerrallaan. Saati seurustele. Samaa odotan toiselta. Tämä siis rajaa vastausta 2 aika paljon.
xLiner - Anonyymi
tuollainenkin sitten kun täysin ilmaa jotkut ihmiset itselle, koska niin jos tietää tämä ukkeli kuolee jos jotain hänestä sanon heh. tietyille ihmisille, elämä loppuu häneltä alta vuorokauden..
Mutta todella hauskoja, tai kivuliaitakin hammaslääkärikäynnit, aina naisia sitten hoitamassa suuta, pelottaa joskus sitten katsoa peiliin että mille hampit näyttävät kun korjattu.. Kauan olette valmiit katsomaan epävarmaa suhteen alkua/ihastuksen kehittymistä
- No jaa, se vähän riippuu tilanteesta.
1) Jos ei olla edes tavattu kasvokkain ekoilla treffeillä
- Katselisin muutaman viikon, mikäli suhde alkaisi syventymään, tai ei. Jos ei olisi mitään yhteistä, eikä sovita tapaamisesta, suhde on kaveripohjalla.
2) Kun tapaillaan väljästi ilman sitoumuksia
- Tapaillaan kaveipohjalla, ilman intiimiä kanssakäymistä ja sitoutumista.
Vaikuttaako omat tunteet tai intuitio asiaan?
- Kyllä, ehdottomasti. Naisenvaistoni on pettämätön.
Entä miten vaikuttaa se, että toinen osaa ja haluaa sanoittaa kiinnostuksensa (tai ei osaa eikä halua tai tunne on yksipuolinen)?
- Kiinnostun miehestä, joka osaa sanoittaa tunteitaan. En jaksaisi katsella tuppisuuta jurottajaa kovin pitkään. "Raskassoutuisen" ihmisen kanssa olisi todella vaikeaa. En usko, että jaksaisin kovin pitkään. Turhautuisin.
Mikä muu vaikutttaa?
- Vaikuttaa positiivisesti, jos mies on oma-aloitteinen, huumorintajuinen ja kommunikointi toimii sujuvasti. Ymmärrämme toisiamme.
Vaikuttaa negatiivisesti, jos mies on jurottava, riidanhaluinen, kiukutteleva mieslapsi.
Jos suhde on epävarma pidättekö samaan aikaan muuta peliä ja rinnakksia yritelmiä vai käyttäydyttekö itse kuin varattu, vaikka mitään sitoumuksia ei ole?
- Puhun asioista suoraan, en pelaa mitään pelejä. Kun suhde ei toimi, eikä sillä ole tulevaisuutta, sanon sen rehellisesti. Ei ole syytä haaskata kenenkään aikaa.
Entä miltä vastapuolen rinnakkaiset viritykset tuntuu (jos niitä olisi)?
- En alkaisi suhteisiin varatun miehen kanssa. Pelimiehet ja viritykset eivät sovi minun elämään. Eihän tuollaiselle pohjalle voisi rakentaa minkäänlaista luottamussuhdetta.
Kiitos gallupista! 😃- Anonyymi
Kiitos kaljustasi.
noh, jooh tähän musiikkiin, tummasävyhinen, keksi sanoja, julma talo, vderen värinen:
https://youtu.be/sUG1iYe9ysU - Anonyymi
Kohta 1: tällaista tilannetta ei voi tulla, koska en ole missään somessa.
Kohta 2: pari kertaa voi tavata "ilman sitoumuksia". Sitten on tapahduttava jotakin, muutoin siirryn passiiviseen moodiin.
Intuitiolla mennään. Olen itse avoin tunteissani, joten toiseltakin se on plussaa.
Ei koskaan mitään muita yhtä aikaisesti, vaan kerrallaan "koitetaan" yhtä kumppaniehdokasta. Ja odotus toiseltakin sama. - Anonyymi
jotkut ammattiuimatytöt voivat ehkä pelastaakin jos olisi hukkumassa.
- Anonyymi
Ammattiuima-tytöt jooh voivat pelastaa hukkumiseltakin jos ei osaa itse uida.
1-Viikkokausia, mikäli aitoa kiinnostusta esiintyy
2-Väljät tapailut ei oikein kuulosta omalta ja ilman tunteita tuskin moiseen ryhdyn.
Sen olen kyllä valmis hyväksymään ettei 24/7 yhdessä olla, mutta virityksiä en sulata.
Vaihtoehtoja siinä vaiheessa tasan yksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706824
- 594582
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s353853- 673135
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271656- 171640
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431197