En oikein tiedä mitä tehdä.. Asun yksin, minulla on bulimiareksia. Eilen olin liian väsynyt mennäkseni töihin ja soitin että olen kipeä.. Niinkuin olen tehnyt monta kertaa viime aikoina.
Äiti soitti että oli kuullut töissä, että olen taas kipeä. Olivat sitten oikeen johtajan kanssa miettineet mikä mua vaivaa kun oon niin paljon poissa ja oon laihtunutkin. Huoh! /&!"%/"#¤ akat tolla alalla ei muuta teekkään kun miettivät toisten asioita.. Okei tiedän että jos en käy töissä niin sitten ei ole rahaa.. Mutta kun.. Se on hirveetä pinnistelyä olla töissä ja yrittää vaikuttaa normaalilta.. Sielläkin oon käyny jo oksentamassa, onneksi kukaan ei huomannu.
Haluisin vaan rauhassa yksin kuihtua pois. Mitä se muille kuuluu..
Äiti soitti että oli kuullut töissä, että olen taas kipeä. Olivat sitten oikeen johtajan kanssa miettineet mikä mua vaivaa kun oon niin paljon poissa ja oon laihtunutkin. Huoh! /&!"%/"#¤ akat tolla alalla ei muuta teekkään kun miettivät toisten asioita.. Okei tiedän että jos en käy töissä niin sitten ei ole rahaa.. Mutta kun.. Se on hirveetä pinnistelyä olla töissä ja yrittää vaikuttaa normaalilta.. Sielläkin oon käyny jo oksentamassa, onneksi kukaan ei huomannu.
Haluisin vaan rauhassa yksin kuihtua pois. Mitä se muille kuuluu..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin tuohon vielä se lisäys, että syyksi vielä äiti mainitsi ettei olis vaan jotain bulimiaa tms. kun oon niin paljon laihtunutkin..
haluan ruveta buliimikoksi! mut en saa aina oksennettua sitä ruokaa. oliks sul alussa vaikeeta oksentaa? vastaa pliis! haluan bikinit päälle ja kuinka nopeesti siin laihtuu??
Äitisi rakastaa sinua ja on huolissaan sinusta. Et voi estää häntä välittämästä, vaikka kuinka olisit jo "irtautunut pesästä". Suurin osa äideistä kantaa huolta lapsistaan koko elämänsä ajan. Ole onnellinen, että sinun äitisi kuuluu heihin, jotka välittävät.
Olet selvästi masentunut, kuten tuo "...haluaisin yksin kuihtua pois..." osoittaa. Syömishäiriösi on jo todella paha, koska se rajoittaa elämääsi selkeästi (esim. jatkuvat sairaspoissaolot). Koeta hakea apua jostain. Sinun kannaltasi olisi varmaan parempi, että jäisit kiinni ja sen myötä joutuisit kohtaamaan tilanteesi eli nostamaan kissan pöydälle.
Kyllä tiedän että äitini rakastaa minua. Hän ei kuitenkaan ole ihminen jolle tuosta asiasta voisi kertoa.. Hän ei osaa tukea, vaan näyttää huolehtimisensa valittamisena.
Pari vuotta taannoin olin masentunut.. aika vakavasti ja menin siihen itse hankkimaan apua lääkäriltä. Sain mieliala lääkkeitä ja kerroin äidilleni siitä. Voi jeesus mikä huuto ja syyttely siitä seurasi. Ikinä en saanu tukea vaan huutoa ja syyttelyä ja "ota nyt itteäs niskasta kiinni" puheita. Että ei kiitos, en todellakaan halua äitini tästä tietävän. Puuh vihaks pistää vaan tuon ajattelukin...
Tiedän että syömishäiriöni on paha. En vaan oikeestaan enään edes viittii välittää. Se nyt vaan.. on. Se on ja ei mihinkään lähde, ainakaan se ei jätä mua yksin.
Apua kyllä saa, kun pyytää. Ei kannata lannistua, jos jokin taho (esim. äitisi) ei sitä sinulle osaa antaa. Pitää jaksaa vain koettaa ja koettaa.
Onko siasaruksia? ystäviä? muita läheisiä/sukulaisia?
Ainahan voi (ja kannattaa) kääntyä ammattiauttajien puoleen. Syömishäiriöihin erikoistuneita yksiköitä ja henkilöitä luulisi löytyvän.
Älä anna periksi, vaan taistele oikeuksistasi terveeseen ja onnelliseen elämään. Jaksamisia sinulle.
Nyt kannattaisi HETI mennä hakemaan apua ihan ammatti-ihmisiltä. Oma perhe on hyvä tuki, mutta alkuun sinun pitäisi nyt päästä tervehtymisprosessissasi. Nääntyminen aiheuttaa jo masennusta, ellet jo kärsi siitä? Varaa NYT aika vaikka omalääkäriltäsi ja pääset puhumaan ja kartoittamaan tilannettasi. Elämäsi on alussa ja Sinulla on vielä paljon HYVIÄ ASIOTA ELÄMÄLTÄ SAATAVANA! Kaikki sympatiat puolellasi!!!
On kiva että on ihmisiä jotka välittää ja viitsii yrittää neuvoa. Mutta ei, en aio mennä ammattiauttajalle. En aio tästä sairaudesta kertoa, ei se nyt vaan ole hyväksyttävää että mulla olis syömishäiriö. Sehän pilais koko täydellisen illuusion, että mulla on aina kaikki ollu hyvin, ja se että jos on kaikki hyvin niin sehän tarkottaa että vanhemmat on antanu hyvän kasvatuksen.. Noin se ainakin heidän mielessään tuntuu menevän.
Vähän aika sitten halusin parantua, mutta en enään. Tiedän mitä tää sairaus tekee keholle. Ajatus maailma mulla on varmaan ollu sekasin pikku kakarasta asti, siitä asti kun äidin helmoista siirryin kouluun julmien lasten kiusattavaksi. Vieläkin näin 24-vuotiaana inhoon niitä ihmisiä. Inhoon sitä mitä he joka päiväisellä kiusaamisellaan mulle aiheutti.
Mutta periksi en anna, en aio alistua olemaan se pikku pallero jonka päälle saa talloa. En anna periks vaikka henki menis.
Hei, mua oikeesti itkettää kun luin sun viestiä. Älä oikeesti ajattele noi, tai siis tarkoitan että eihän kenenkään tarvisi tietää että sä menet jollekkin psykiatrille, niillä on vaitio-olovelvollisuus ja jos ne sen pettää niin sähän voi haasttaa ne oikeuteen ja tienata samalla hyvät rahat :)
Niin, mulla on kanssa se juttu että mua ei just nyt huvita parantua. Mulle on tullu ne kerrat jolloin mä oleb yrittäny parantua niin vaan yhtenä päivänä herättynäni on ollut sellainen olo...
Ja kyllä säkin pystyt parantumaan!! Ihan varmasti, herää huomenaamuna sellaseen fiiliksee! Mä voin muistaa sua vielä mun rukouksissa, tosin mä en tiedä haluukko mutta mä uskon että se auttaa
Voimia
Kiitos että jaksoitte vastailla.
Nyt taas kerran valvotun yön jälkeen, (nukun noin joka toinen yö nykyään) ajattelin että heti kun kauppa aukee, meen hakemaan jotain pientä syötävää. Söin kyllä eilen, mutta jooh oksensin sen kaiken pois. Join pari siideriä, tulin niistä pahoinvoivaks, oksensin. -3kg yhden päivän aikana, tietenkin kaikki nesteitä. Olo on suht heikko, tekis mieli olla syömättä mutta ei kai joku ihan pienen pieni, harmiton suolakurkku lihota.. eihän? :S.
Typerää.. tiedän että syytän siitä itteäni, pilaan hyvän mahiksen pitää nekin menetetyt kilot. Mutta.. no joo en tiiä mitä tehdä..