Minä sen näkijän vihdosta löysin!

Siitä jo monen monta vuotta, kun kävin sellaisessa kesätapahtumassa Hämeenkyrössä, ystävä sinne mukaansa pyys. Jonkinlaiset markkinat ne taisiki olla.

Siellä oli pihan perällä sellainen mökki, joku vanha sauna taisi olla, ja sinne oli paljon naisia pyrkimässä, menin itsekin kahtomaan että mitä, ja siellä joku ennustaja otti vastaan.
Heti en päässyt oli jonoa mutta sitten myöhemmin oli vapaa hetki ja menin sisään, ystävä meni johonkin kojuun jotain käsitöitä katsomaan.

Ja se kaunis nainen kun minulle näki! Alkoi tuosta vaan asioista puhua ja kertoi seuraavan talven tapahtumasta mikä sitten tapahtui. Ties siskoni ja mitä meneillään ja vaikka mitä. Sanoi terveydestäni asian jota olin itse jo miettinyt. Se oli lyhyt aika ja jo lähtöä teimme.

Jälkeenpäin koetin muistella, enkä millään muistanut nimee, kun oli sen verran outo.

No nyt sitten, toisen ystävän kanssa lomareissussa olimme, ja hän pyysi että näkillä käytäs. Matkalla jo minulle tunne että ei kai vaan, kun samoilla seuduilla liikuttiin.

Ja kun minä ne punaiset hiukset ja ne tummat silmät näin! Halaamaan aloin ja itkut siinä tuli! Minä niin ilahuin että hänet löysin! Miten minä en sitä Naomin nimmee muistanu, sanoin ystävällekin. Ne on harvat ja valitut, keillä tuommonen lahja suotu.