Ensimmäisen kerran mä mietin sitä julkkista yht'äkkiä eräänä päivänä ja mä mietin, että sillä on paljon tosifaneja. Ja mä mietin, että se asuu samassa kaupungissa.
Seuraavan kerran mä mietin sitä ulkomailla asuessani. Toisinaan mä kuvittelin, että se asuu vieressä ja mä juttelin sille. Poikani oli samassa asunnossa ( se on kyllä tottunut et puhun toisinaan yksin) ja mä juttelin vaan sellasia juttuja, joita lapsetkin voivat kuunnella.
Sitten tuli korona-aika ja me linnoittauduttiin erääseen asuntoon Suomessa. Ja mä mietin, miten se julkkis on hiipinyt samaan isoon taloon, jossa mä nukuin yksin yläkerrassa. Mä puhuin sille ihan vähän rivoja. Mulla on aviomies jonka kanssa ei olla harrastettu seksiä yli kymmeneen vuoteen ja mä olin ihan täynnä sitä mun elämäntilannetta. Ja olin vähän huolimaton ja kevytkenkäinen. Joka ilta mä lukitsin huoneeni oven tosi huolella. En halunnut mitään fyysistä seksiä tuntemattoman kanssa (paitsi ehkä yhtenä yönä). Kai mä olin jollain tavalla lojaali miehellenikin, vaikka hän haukkuikin minua harva se päivä.
Vuosia on kulunut.
Oonko mä niin yksinäinen, että mä teen jostain julkkiksesta mulle mielikuvitusystävän?
Tai en ystävää, vaan vihollisen. Toisinaan koin tuon julkkiksen vain vihollisena.
Joo...totta on, että mun pitäis tehdä mun avioliitolleni jotain suuntaan tai toiseen. Mutta mä en saa voimaa ja rohkeutta tehdä mitään.
Mä niin tarvisin ystävää. Mutta vaikka mä yritän selittää asiaa tässäkin
Kuulostaako tää vaaralliselta? Ihan sekaisin? Joo. Kyllä mä tiedän milloin kuvittelen ja milloin en.
Seuraavan kerran mä mietin sitä ulkomailla asuessani. Toisinaan mä kuvittelin, että se asuu vieressä ja mä juttelin sille. Poikani oli samassa asunnossa ( se on kyllä tottunut et puhun toisinaan yksin) ja mä juttelin vaan sellasia juttuja, joita lapsetkin voivat kuunnella.
Sitten tuli korona-aika ja me linnoittauduttiin erääseen asuntoon Suomessa. Ja mä mietin, miten se julkkis on hiipinyt samaan isoon taloon, jossa mä nukuin yksin yläkerrassa. Mä puhuin sille ihan vähän rivoja. Mulla on aviomies jonka kanssa ei olla harrastettu seksiä yli kymmeneen vuoteen ja mä olin ihan täynnä sitä mun elämäntilannetta. Ja olin vähän huolimaton ja kevytkenkäinen. Joka ilta mä lukitsin huoneeni oven tosi huolella. En halunnut mitään fyysistä seksiä tuntemattoman kanssa (paitsi ehkä yhtenä yönä). Kai mä olin jollain tavalla lojaali miehellenikin, vaikka hän haukkuikin minua harva se päivä.
Vuosia on kulunut.
Oonko mä niin yksinäinen, että mä teen jostain julkkiksesta mulle mielikuvitusystävän?
Tai en ystävää, vaan vihollisen. Toisinaan koin tuon julkkiksen vain vihollisena.
Joo...totta on, että mun pitäis tehdä mun avioliitolleni jotain suuntaan tai toiseen. Mutta mä en saa voimaa ja rohkeutta tehdä mitään.
Mä niin tarvisin ystävää. Mutta vaikka mä yritän selittää asiaa tässäkin
Kuulostaako tää vaaralliselta? Ihan sekaisin? Joo. Kyllä mä tiedän milloin kuvittelen ja milloin en.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun kaikki tää tapahtuu mun KOTONA. Ihan kuin joku kuvittelis, että mä olen joku prostituoitu ja rikollinen, vaikka mä olen vain kovin yksinäinen. Olenko mä seurannut sitä julkkista? En. Mä olen vaan asunut asunnossani.
Olisin mä tietysti halunnut sen julkkiksen tavata kasvotusten, jos se olisi oikeasti ollut olemassa ja jotenkin tavattavissa.
Ja on se kumma, että jos mun mieheni haluaa erota, miksei hän hae avioeroa. Sillä itse hän muutti toiseen huoneeseen nukkumaan. Ehkä hänellä on toinen nainen tai mies, mutta en ole saanut häntä niistä kiinni.
Kuulostaa ihan luonnolliselta. Minäkin usein kuvittelen ystävystyväni jonkun julkkiksen kanssa. Ei se tarkoita, että alkaisi vainota kyseistä ihmistä. Onpahan vaan viaton fantasia yksinäisten iltojen iloksi.