Masennuksesta toipuneet: miten olette muuttaneet ajatteluanne positiivisempaan suuntaan?

Olen uskonut Jumalan Sanan ja toteuttanut sitä.

Niinhän se on näiden masennukseen kanssa , että paraneminen tapahtuu pikkuhiljaa kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin, lopulta häipyy.
Kun löytää jonkun mukavan kirjan ja jaksaa keskittyä sen lukemiseen , niin sekin on todella edistystä, lukiessa ei edes muista että olisi masentunut. Mutta monella ei ole pitkäjännitteisyyttä masennuksen aikana syventyä lukemiseen, joten sekin on ihan normaali juttu.
Usein jokuin uusi tapahtuma elämässä auttaa masennukseen, aivot saavat uutta ajateltavaa se kun että ajatukset menisivät samaa rataa rutiinilla joka päivä.
Siis joku juttu joka katkaisee masennuksen on jokaiselle erilainen. löytää uuden ystävän,
Toinen uuden harrastuksen, joillakin on paras tapa päästä erooon masennuksesta lääkehoidon kanssa.
Ja juuri se että karistaa elämästään ne väärät ihmiset , on myöskin monelle ollut tie uusiin tuttavuuksiin ja menoihin .

Itse kuvailisin sitä niin, että oman vakavan masennuksen syyt ovat olleet hyvin monimutkaiset ja monisyiset, niin myös niiden ratkominen on ollut hyvin monimukaista ja aikaa viepää.

Eli ratkaisu sieltä, toinen täältä, eikä suinkaan niin että kaikki elämän ongelmat olisivat ratkenneet, vaan osan kanssa on vain pitänyt oppia elämään. Ja kuten jo joku tuossa mainitsi, että se on vähän sitä, että kaksi eteen ja yksi taakse. Eli sitä mukaa kun sai joitain asioita elämässä toimimaan, niin sitä mukaa tulee aina uusia hankaluuksia.

Omalla kohdallani tämä on ottanut, sanotaan sen noin viitisentoista vuotta. Nykytilanne on hyvä, mutta tiedostan toki itse, että minulla on se masennus taipumus, ja sen kanssa vain pitää elää.

Pääsin työkyvyttömyyseläkkelle sen kolmem vuoden epäämisen jälkeen. Siitä se kuntoutuminen sitten vähitellen alkoi kun en tarvinnut enää masennusta mihinkään.