Jos tunne siitä että haluaisi tutustua ei ole kuin yksipuolinen niin realismia on että silloin kaksi ihmistä ei ole sopivia toisilleen millään muotoa. Ei edes kaverina.
En usko että minulle ei ole sellaista oikeaa olemassa koska persoonani on aika eriskummallinen. En ole löytänyt ihmistä jonka kanssa olla yhdessä outoja ja omituisia, ja jonka kanssa molemminpuolinen ymmärrys "joo toi on nyt tollainen pöhelö, ihan normaalia häneltä" ja voi yhessä olla täysiä kahjoja ja pöhelöitä elämän loppuun saakka. En halua mitään liian tosikkoa ja yrmeää. Toki jokaisen elämässä on aikoja kun pitää olla järkevä, ryhdistäytynyt ja ehken totinenkin ja ei aina jaksa olla pöhelö mutta noin peruspiirteittäin.
En usko että minulle ei ole sellaista oikeaa olemassa koska persoonani on aika eriskummallinen. En ole löytänyt ihmistä jonka kanssa olla yhdessä outoja ja omituisia, ja jonka kanssa molemminpuolinen ymmärrys "joo toi on nyt tollainen pöhelö, ihan normaalia häneltä" ja voi yhessä olla täysiä kahjoja ja pöhelöitä elämän loppuun saakka. En halua mitään liian tosikkoa ja yrmeää. Toki jokaisen elämässä on aikoja kun pitää olla järkevä, ryhdistäytynyt ja ehken totinenkin ja ei aina jaksa olla pöhelö mutta noin peruspiirteittäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä olen jäyhä ja iloton ulospäin virallisissa tilanteissa. Kotona olen paljon pöhkömpi. Toisen pitäis olla just sellainen nainen, että on tilannetajua... asialliset hommat hoidetaan asiallisesti, mutta kotona voi sitten hullutella. ;)
Eriskummallisia ihmisiä on muitakin. Joskus pohtinut samaa itsekin.
Sen sanon vain että se mitä suhde ei kestä on jos se "eriskummallisuus" yhdistyy muihin asioihin kuten käyttäytyy ihmissuhteissa päin seiniä tai käyttää paljon päihteitä.
Aika monia eriskummallisia naisia tullut vastaan ja osa löytänyt kumppanin aikanaan. Suurimmat ongelmat ovat olleet tosiaan että alko maistuu tai sekoillaan ihmissuhteissa siten että ei niillä ole mahdollista edes onnistua, pettämistä, pienempää ja isompaa valehtelua, jatkuvaa sekoilevaa käytöstä, jne.
Eriskummallisuus ei anna syytä olla ikävä toisia kohtaan tai kuitata se vain sillä että "he eivät ymmärrä mua".
Just näin!
Jos joku sanoisi "joo toi on nyt tollainen pöhelö, ihan normaalia häneltä" soittaessaan sulle hakijoita mielisairaalaan, kävisikö vai ei?
Jos joku yrittäisi holhota minua millään muotoa, yrittäen tällä holhoamisella vaikuttaa omaan päätäntävaltaani, tai järjenkäyttöni oikeasti kyseenalaistaen, niin olisin jo kaukana.