Kun ajattelette esimerkiksi maanantaita? Että tänää on maanantai. Mulla on tavallaan aikajana minkäalussa ollaan, ikäänkuin viiva jonka lopussa on sunnuntai.
Mitä te näettä mielessä
Anonyymi-ap
21382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Helpotus, että kaikki on ohi..ei ala se paska newer
Työtkö loppui vai mikä? Et voi sanoa ei ja never, kun molemmissa on negaatio.
Sivusta muuten kirjoitin, en ole aikajana-aloittaja.
No päivätöissä oikeissa töissä käyvillä yleensä helvetti alkaa uudestaan alusta. Sellaisille jotka vain tarkkailevat ja jakelevat muille töitä maanantailla ei ole mitään merkitystä.
Niin mutta kun se on, miksi sitä nyt sanotaan ellipsi joka tapauksessa soikio, se ei ala mistään eikä lopu, se kiertää kokoajan kehää.
Hienovaraisesti kokemukset vaihtuu soikiolla, mutta se ei ala mistään eikä pääty mihinkään.
Miten koet elämän noin muuten, jos elät koko ajan kuvaamasi kaltaisessa illuusiossa? Elämähän on sitä mitä ihminen siitä tekee. Kaikki lähtee sun omasta asennoitumisesta. Ulkoiset olosuhteet et tee ketään onnelliseksi.
Maanantai on sellainen että kun kello herättää(vaikka on vapaapäivä) niin tekee mieli vetää peitot korvii eikä halua nousta sängystä ylös. Maanantaissa on jotain vastenmielistä ja tylsää.
Ehkä siinä on jotain sellaista että maanantaina aina"pitää" lähteä , pitää tehdä yms.
En tiedä mikä siinä on , varmaan jotain lapsuuden traumoja kun piti kouluun ehtiä.
Aina silti parempi että maanantai on vapaapäivä kun työpäivä. Jotenkin menee paremmin niin.
Maanantai edustaa mulle neutraalia/positiivista. Kiva edistää asioita, elää. Ei eroa tunnetasolla muista päivistä. Muistan myös lapsuudesta sunnuntain inhottavan odottavan ja surullisen olon viikonlopun päättymisestä ja kouluun menemisestä, mutta aikuisena en ole koskaan kokenut samaa tunnetta.
Joo ,itsellä oli lapsena myös tuollainen "sunnuntai ahdistus "
En näe mitään kun ajattelen viikonpäiviä. En myöskään ole koskaan kokenut eläväni oravanpyörässä.
Maanantaista tulee Karvinen mieleen.
Näen sen periaatteessa kuvana ja muotona en osaa selittää.
Olen lievästi autistinen ja osittain savant. Näen monet asiat väreinä, muotoina, en kykene selittää tarkoin.
Hyvä vastaus juuri jotain tällaista hain!
Sinun aikajanallasi on nimi, se on viikko.
Näen maanantain keltaisena ja iltana, hieman auringon paistetta.
Mielenkiintoinen!
Metka ajatus. Maanantai näkyy alkuna joo, mutta se loppuu perjantaihin. Sitten on ne kaksi päivää jotain epämääräistä, rytmitöntä usvaa. Ja taas alusta.
Sitten kun on kesälomat, niin se koko himmeli on yhtä hiton pitkää katkeamatonta ketjua, tavallaan täyttä usvaa kun ei ole sitä työtä rytmittämässä, vaan kaikki on avoinna joka ainoa minuutti.
Jotain tollasta, näin pikapohdinnalla.
Tee maanantai mieleiseksi. Ei se lomalla ole muita kummempi päivä.
Vuorolaisena ma voi joskus olla lepopäivien alku.
Myös pe tai la voi auto särkyä, omainen kuolla tms.
Minä näen A6-kokoisen kalenterivihkon aukeaman, jossa maanantai on siellä vasemman sivun vasemmassa reunassa, koko sivun korkuisena pylväänä. Joskus näen myös lukujärjestyksen, vaikka koulunpenkillä en ole istunut kymmeniin vuosiin!
Minulle viikko on aikajana. Maanantai on sen aikajanan alku ja sunnuntai on loppu. Maanantaisin on aina joku huonosti, jos on työpäivä niin takuulla on jotain hässäkkää töissä ja jos on vapaapäivä niin tapahtuu kyllä jotain ärsyttävää varmasti. En tiedä mikä siinä on.
Tuo saattaa olla ikä-kysymyskin. Muistelen että oli samat tunnot aikanaan, mutta sitten kun ikää on tullut lisää, niin maanantai on jotain mikä lähinnä katoaa jonnekin kaaokseen, siis ainakin töissä ollessa ja tiistai on se pain in the darkest place -päivä.