Asuimme mieheni kanssa kaupungin luhtitalossa monta monituista vuotta. Naapureihin ei tutustuttu eikä haluttu. Nyt olemme muuttaneet rivitaloon ja huomattavasti rauhallisempaan ympäristöön. Mieheni käsityksen mukaan nyt kait pitäisi sitten tehdä tuttavuutta naapureihin. Vanhoihin mummoihin sun muihin asukkeihin. Sen kun tutustukoot! Minä en. En halua tuntea enkä olla mitenkään osallisena heidän elämässään. Jos olen pihallani en ala jutella naapurin emännälle. Mulla ei ole mitään asiaa. Pienenä taloyhtiönä muutenkin tässä varmasti asukkaat tulevat tietämään tekemiseni paremmin kuin minä itse ilman että sen heille kerron. Arvostan omaa rauhaa. En puutu heidän elämään, älköön hekään minun. Onhan se nähty iät ajat että jos kovin alkaa naapureiden kanssa värkkäämään niin siitä tulee vaan sanomista. Saa kuunella juoruilua, selän takana puhumista sun muuta. Yhtiökokouksissa oletetaan että tottakait sinä olet samaa mieltä minun kanssa asiasta. Mieheni vihanpidosta huolimatta aioin vastedeskin pitää huolen vain omista asioistani ja olla ihan omillani. Seurustelkoot se joka haluaa. Kukaan ei voi pakottaa olemaan yhtäkkiä sosiaalinen naapureitteni kanssa. Voi kuulostaa aika rajulta mutta näin uskoisin olevan parempi. Kun ei tunne ei ole ennakkokäsityksiä ja voi paljon puolueetomin toimia juuri yhtiökokouksissakin.
Tutustuminen Naapuriin
Epäsosiaalinen
91248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisitte ostaneet samalla hinnalla omakotitalon...
Olisitte ostaneet samalla hinnalla omakotitalon...
miten suhtautuu naapureihin, mutta joskus se puhumattomuus voi kostautua, eli sitten vasta puhutaan varsinkin jos antaa itsestään ylpeän vaikutelman.
Meidän talossa on yksi pariskunta joka ei ole missään tekemisissä toisten kanssa, muttaa kohdattaessa tervehtivät aina ja kenelläkään ei ole heistä pahaa sanottavaa.
Ihmettelen myös miksi noin anonyymi henkilö asuu
rivitaloyhtiössä!Toki kenenkään ei ole pakko kaveerata muiden asukkaiden kanssa,mutta ehkä pakostikkin joutuu kohtaamaan muita,esim.pihatalkoissa.Omissa oloissa voi toki olla mutta ystävällinen kannattaa aina olla naaureita kohtaa.Itse asun omakotitalossa "metsän"
keskellä haja-asutusalueella ja kokemuksia on sekä
kaveerauksesta(huonolla tuurilla)että hyvänpäivän
tutuista,silti naapurit puhuvat keskenään meistä,
puhukoot jos ei ole muuta tekemistä,mutta tämä asumismuoto sopii meille,on kokeiltu rivariasumistakin,eihän siinä voi mennä hakemaan
edes aamulehteä aamutakissa,kuten maalla!
nimi.ystävällisyys ei maksa!
Ehkäpä juuri siksi asun rivitalossa että tällä hetkellä ei ole vara tehdä eikä ostaa omakotitaloa. Monta vuotta siitä puhuttiin ja katseltiin eri vaihtoehtoja mutta tultiin siihen tulokseen että ei meidän perse kestä.. =) Kyllä mä päivää sanon jos mullekin sanotaan, mutta tässä naapurin emännän kohdalla se on niin ettei se mua tervehdi niin en minäkään sitä. Miestäni kyllä. Pitäisiköhän olla mustasukkainen.. yli 60 vuotiaalle eukolle. Kunhan tuttavuus taso menee "hyvässä päivässä" niin ei mitään, mutta jos aletaan odottaa että jatkuvasti ollaan kuin paita ja peppu niin ei kiitos. Tai odotetaan että vanhempien ihmisten puolesta kaikki piha työt tehdään tai käytetään kaupassa tai ollaan vailla lapsen likaksi. Saakohan tästä kukaan mitään selkoa... Naapureita saa olla kunhan eivät ala liian tuttavalliseksi. Entiset asukkaat kuulemma olivat hoitaneet suurinpiirtein koko taloyhtiön hommat ja siihen minä en halua. Puskeneet lumet, ajaneet nurmikot jne. En minä nyt sentään omasta kodistani halua pakkotyölaitosta.
Kerros- ja rivitaloissa on aina se sama "vitsaus" että naapureita pyörii lähietäisyydellä. Kun poistut asunnostasi, rapussa tulee usein vastaan naapuri, jota ainakin vähintään pitää tervehtiä, ellei halua moukan mainetta. Joskus jos sattuu olemaan pahalla päällä, ei millään jaksaisi olla naama naurussa naapurin tavatessaan.
Omakotitalossa naapurit ovat vähän kauempana, ehkä omassa pihassasi voit olla rauhassa heiltä. Olen sitä mieltä että ystävällinen täytyy naapurille olla, se on vähimmäisvaatimus. Ja kun tervehtii eli on ns. "hyvän päivän tuttu", ei ainakaan saa ylpeän mainetta. En minäkään jää kovin usein juttelemaan, pidän ns. hajurakoa. On kokemusta siitäkin kun on liian tuttavallinen, että ihmiset alkavat käyttää hyväksi.Jokaisella on oikeus olla omassa "läjässään" mutta emme voi mitään sille että muitakin ihmisiä on olemassa ja he hyörivät pakostakin ympärillämme. Erakoksikin tietysti voi harkita alkavansa tai muuttaa korpeen.
Joo on totta,että hajurako kannattaa pitää.Vuosia sitten kaveerasin perheenäidin kanssa joka tuppasi
kylään aina kun hän oli vaille seuraa,kysymättä sopiko se minulle.Toki hän oli ystävällinen ja avulian,toi aina viinipullon tullessaan...mutta...en
jaksanut setviä ja vatvoa kaikeka potaskaa ja silloinen miehenikään ei voinut sietää tätä höpöttävää naapuria.Nyt olemme tasolla"moi"ja se riittää minulle,en jaksa enää setviä muiden asioita,haluan asua ja oleskella rauhassa omalla pihallani.Kaikkea hyvää sinulle epäsosiaalinen ja
ole vain oma ystävällinen itsesi!
Kiitos kiitos. Taisit ymmärtää hirveän hyvin jutun juuren. Eiköhän tässä selvitä kunhan ensin nuo naapurit opettaa tavoille. Hyvää kesää myös sinulle ja kaikille muille.
Olen kanssasi samaa mieltä. Itse asun kerrostalossa. En tiedä minkä näköisiä/nimisiä seinänaapureita minulla on, ja hyvä niin. Ainoat naapurit jotka tunnen ovat pohjakerroksen eläkeläis pariskunta.
Oma periaatteeni on se että, elä ja anna toisten elää. Älkää tunkeko väkisin naapureiden tykö elleivät he sitä itse selkeästi halua.