Ei kelpaa koska jos ei omista kavereitakaan juurikaan niin miksi kukaan nainenkaan kiinnostuisi?
Kelpaako naisille yksinäinen mies
Anonyymi-ap
46696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Miksi ei. Riippuu mitä ne yksinäisyyden syyt ovat. Voihan olla, että nainenkin on yksinäinen. Eikö sellainen kelpaa?
Jos on hiukan antisosiaalinen taikka ahdistaa isot ihmismassat. Oon huomannut että yksinäisiä ihmisiä leimataan hulluiksi tai omituisiksi ja helpommin puhutaan pahaa, osotellaan ja naureskellaan .
Riipuu ihan siitä paljonko metsää on .
EI kelpaa.
Itse ollut aina sitä tyyppiä jolla pari hyvää frendiä ja pieni sosiaalinen ympäristö, enkä viihdy esim. väkijoukoissa vaikka toki niissä toisinaan olenkin.
on AIVAN SAMA onko naisella itsellään iso sosiaalinen ympäristö vai ei.
Jopa se ujo, hiljainen ja "yksinäinen" (naiset väittävät olevansa yksinäisiä parisuhteessa ollessaankin => missä vika, väärä mies ehkä?) nainen kaipaa että mies on EKSTROVERTTI, sosiaalisesti ei pelkästään taitava, jolla on kavereita paljon sekä koko ajan sosiaalista menoa.
Naiset haluavat miehen joka on huomio- ja statuspyramidin HUIPULLA.
Ei kyse ole vain rahasta vaan HUOMIOSTA ja ASEMASTA.
Oon samaa mieltä t. Alottaja
Täysin väärin. Minä inhoan ekstrovertteja ihmisiä läheisissä ihmissuhteissa. He ovat energiarosvoja minun näkökulmastani.
Sitten haluat introvertin jolla on paljon kavereita ja sosiaalisia menoja.
Tuo "täysin väärin" ei paljon auta sanoa kun pillu märkänä vahtaat kuitenkin niitä suulaita ja sosiaalisesti ylhäällä olevia miehiä.
Tai anna sitten esimerkkejä miten sinua kiinnostaa ne yksinäiset ja hiljaiset miehet.
Tai kerro kuinka sinä teet aloitteita heitä kohtaan.
Odotellaan................................
Ei kelpaa väkivaltaiset jakiusaavat, pitää olla ihan oikee mies..
Hyväksyntää alituisesti anelevia surkimuksia olette. Minulta ei koskaan ole yksikään nainen kysynyt, onko ystäviä. Minulle ei myöskään merkitse mitään, onko naisella ystäviä, sellaiset asiat ovat sivuseikkoja.
Persoona on se joka ratkaisee, uskon ettei aloittaja ole kovin kiinnostava ihmisenä, itsetunto vaikuttaa olevan heikossa hapessa. Ei sellaista valittajaa kestä edes toinen samanlainen.
Näin on naamat virneessä aina ihmetellään muita ihmsiä ja naureskellaan.
Ei kai se nainen niiden kavereiden kanss seurustele. 😱
Jos ne ois siinä niin ku varalla.
Kyllä kelpaa. Olen samanlainen nainen. Viihdyn hyvin yksin eikä ole mitään tarvetta päteä muiden silmissä sosiaalisella statuksella.
Tuohon voisin vielä lisätä, että kovin menevää ja sosiaalista miestä en edes haluaisi. En jaksaisi olla kovin ekstroverttisen seurassa päivääkään.
Molemmat mykkänä ja omissa huoneissaan 😉
Yksinäisempi mies on ihan yhtä lailla hyvä valintaperuste, kunhan hoitaa hygieniansa ja on peruspositiivinen, eikä sosiaalisuuttakaan tule arpomalla kaivella.
Sehän riippuu täysin niistä kaverittomuuden syistä. Jos ihmisellä on ongelmia sosiaalisissa suhteissa, niin miten elämä kumppanin kanssa muka siitä eroaisi? Parisuhteessa tarvitaan ihan yhtälailla sosiaalisia taitoja ja parisuhdetta aloittaessa myös.
Tämä on juuri naisten logiikkaa:
Ei paljon kavereita => ongelmia sosiaalisissa suhteissa.
Vitun idioottityttö.
Ei siinä ole sen enempää perää kuin että jos et omista autoa niin et voi olla varakas.
Entäs jos se henkilö ei vain halua ja käytä autoa?
Sama hemmetin logiikka.
Onko tuo sitten miehen logiikkaa, että jättää aloituslauseen ja konditionaalimuodon kokonaan huomiotta? "Sehän riippuu täysin niistä kaverittomuuden syistä. Jos ihmisellä on ..." tuossa ei vedetä lainkaan rinnastusta ja sanota, että aina olisi noin. Toisinaan kuitenkin on ja se on ongelmallista.
Jos olet aloittaja niin totean, että ongelmasi ei ole yksinäisyydessä, vaan hyvin hyökkäävässä asenteessa ja epämiellyttävässä puhetyylissä. Sama syy tosin voi johtaa myös siihen yksinäisyyteen. Ei tuollaista kukaan viisti kauaa katsella, kun voi poistuakin.
Kaikki olemme yksilöitä, yksin olevakin ei välttämättä koe olevansa edes yksinäinen. Yksin oleva ei aina ole epäsosiaalinen, yksin olevankin voi viihtyä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Toinen juttu on sitten se, keneen voi lopulta luottaa asioissa, minusta yksin olevat voivat olla jopa keskimäärin enemmän luotettavia kuin he, jotka ovat näitä laumasieluja, jotka tuntuvat pelkäävän, jopa sitä yksin oloa.
"minusta yksin olevat voivat olla jopa keskimäärin enemmän luotettavia kuin he, jotka ovat näitä laumasieluja, jotka tuntuvat pelkäävän, jopa sitä yksin oloa"
Ajattelen ja kokenut samalla lailla.
Senpä takia juuri ne introvertit naiset haluavat sen toisen jolla on sosiaalinen ympäristö etteivät olisi yksin ja pimeässä.
JOKAINEN NAINEN haluaa sitä. Älkää valehdelko itselleenne etteivät haluaisi.
Et viitsisi puhua naisten suulla. Me tiedämme omat halumme paremmin kuin sinä.
Kyllä minäkin viihdyn porukassa siihen saakka kunnes alkaa se sama analysointi minusta. No nyt se tuli tänne ja sen sellaista. Sitten ei enää kiinnostakaan käydä missään. Ketään ei kuulemma vainota mutta silti on ryhmiä jotka yhdessä testailevat ja analysoivat ja tuputtavat omia oppejaan pakottamalla ja tuhoavat ihmisen elämän ja tulevaisuuden traumatisoimalla. Saavat vielä palkkaakin siitä eikä tarvitse tehdä ruumiillista työtä. Sitten vielä ihmetellään että miksei käy missään. Ensin täytyy kuolla ja muistin tyhjentyä syntyä uudelleen eri henkilönä. Vasta silloin voi elämä jatkua kaikki muu on näiden paskanpuhujien valheita joiden tarkoituksena on pelata aikaa ja leikkiä ihmisillä kovalla palkalla.
Älä valehtele itsellesi, että haluaisivat. Sellainen mies olisi hiton moinen riesa.
Kuka omistaa kavereita?
En tiedä, mutta olisko niin että vain autistinen downsyndrooma asperger ei ymmärrä mitä "omistaa kavereita" tarkoittaa?
Ei ketään voi omistaa...
Tota tota... Elämässä on erilaisia vaiheita. Se kaikkien ympäröimä mies, jolla paljon kavereita, ja ihmiset kunnioittaa, voi myös löytää itsensä ihan yksin jonain päivänä.
Saattaa tulla vaikka ero, sukulaiset ja ystävätkin jaetaan, työpaikka mennä alta, tai muutto työnperässä jonnekin. Pitkäaikaiset hyvät ystävät tai piirit hajota, ihan itsestä riippumattomistakin syistä. Voi sairastua, tai muuta. Sama naisilla. Se, mitä on tänään, ei välttämättä ollut eilen, tai ole niin huomenna. Ja ne joilla näyttää olevan suhteita joka suuntaan ja paljon kontakteja ja ihmisiä joka suunnalla, saattavat olla jopa yksinäisiä, tai heilläkin, vain muutama todellinen ystävä. Muut tuttuja, ja ovat vaan taitavia sosiaalisesti. Tämä naisen ajatuksia. Plus, ei niitä kaikkia ihmisiä tarvitse koko ajan ympärille pörräämään. Riittää, että tulee juttuun muiden kanssa, kun ollaan porukalla. Perus ihmissuhde taitoja, huumoria, ja vähän joustokykyä. Luulisin, että suurimmalla osalla, ainakin suomalaisista, on suht pienet luottopiirit, ja ainakin itse tarvitsen myös aikaa ihan vaan olemiseen, ja yksinäänkin olemiseen. Vaihtelu toki virkistää, mutten jaksais koko ajan sosialisoida itsekään, mutta taidot ja fiilis kuitenkin siihen löytyy ja on.
Sosiaalinen seuramies vetää helposti puoleensa ja sitä naiset mieheltä odottavatkin, tarve jatkuvalle vuorovaikutukselle. On se sitten vapaa-ajalla tai työelämässä. Omat ja toisen sukulaiset odotus sinänsä mutta tokihan nainen haluaa tietää myös miehen kaveritkin ja kyllähän se eräänlaisen tyhjiön luo, jos tulee tietoon, ettei miehellä niitä ole. Herättää kysymyksiä ja se herättää huolestuneisuutta=>epävarmuuden toisesta.
Tietysti kelpaa. Kaikilla se kaveripiiri pienenee viimeistään, jos muuttaa lapsuudenseudulta pois. Monilla ne kaverit on vain työkaverit ja jos on jotain harrastusporukkaa. Ei aikuisilla ole siinä mielessä kavereita kuin nuorisolla eikä siitä tarvitse tuntea itseään oudoksi.
Jos olet muuten normaali niin kelpaat kyllä varmaan. Jos olet henkisesti sairas ja vammainen niinkuin minä, niin turha kuvitella että saat mitään rakkautta tai myötätuntoa osaksesi.
outo kommentti
Joten miksi sitten kiinnittää mitään huomiota moiseen?
Kelpaa jos osaa olla yksin ja nauttia siitä. Positiivinen asia.
Minä olen nainen eikä minulla ole kavereita töissä olevien työkavereiden lisäksi vaikka olenkin sosiaalinen. En kaipaa mitään feikkiä tai turhaa draamaa ympärilleni saati ole väkisin ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä vain siitä syystä ettei haluaisi olla yksin ja kokee tarvetta esittää jotain. Olen yksin mutta en ole yksinäinen. Olisi outoa jos joku ei minusta kiinnostuisi tälläisen seikan vuoksi koska silloinhan tuo ihminen etsii itselleen jotain aivan muuta, jonkinlaista kiiltokuvakulissia kenties. Sellainen ei ole aitoa tunnetta ja rakkautta. Itselleni ei ole väliksi onko miehellä juurikaan kavereita, kunhan on sinut sen asian kanssa ja muutenkin olisi sisimmältään hyvä ihminen. Syitä kaverittomuudelle on monia.
Juuri näin. Enpä olisi ajatellut tuota noin. Ap ja kaltaisensa, jotka selvittävät vastakkaisen sukupuolen ystävien määrää, eivät siis oikeasti ihastu keneenkään, vaan hakevat parisuhteenkin kautta itselleen statusta ja sitä miltä asiat muille näyttävät.
Mieluiten oman tien kulkija. Kiehtoo enemmän kuin laumasielut. Mutta eihän ihastuminen katse mitään ulkoisia seikkoja. Se vain tapahtuu.
Yksin viihtyvät/itsenäiset ovat kuitenkin parhaita mielestäni.
Sanoit taikasanat, ihastuminen ei katso ulkoisia seikkoja.
Faktaa:
Oikea ihastuminen on täysin järjen vastainen, silloin se on rehellistä.
Se on biokemiaa, täysin itsestä riippumaton tunne.
Tiedostamattomat signaalit ohjaa,feromoonit yksi.
minkä ikäinen olet ja paljonko painat ?
Ei tietenkään kelpaa
Tuoko yksinäisyys häpeää. Minäkin olen ollut joskus yksinäinen. Ei se hyvältä tuntunut. Joskus se oli oma valinta. Halusin olla yksin ja surra omat suruni. Nykyään kyllä on kavereita ja edelleen ystäviäkin, joiden kanssa on pidetty yhteyttä vuosikaudet jopa vuosikymmenet. Nautin seurasta ja yhteisistä keskusteluista. Tilanteet vaihtelee, jos on yksinäisiä kausia, se on minusta normaalia. Ei mitään hävettävää.
Minulle kelpaa kyllä, sillä edellytyksellä, että tuo on miehen mielestä hyvä tilanne. Sitä en halua, että olisin sitten ystävättömälle ja ystävänkaipuiselle se ainoa ankkuri ja pelastusrengas. En haluaisi miestä, joka takertuu muhun kuin hengen hädässä.
Jos mies viihtyy itsekseen, eikä ystäviä kaipaa, niin se on ihan ok. En mäkään kaipaa ihmislaumoja ja kaveripiirini on hyvin rajoitettu, enkä oikeastaan ikinä harrasta mitään illanviettoja jne.
toi on kyllä hyvä ja mielenkiintoinen kommentti
Erään miehen näkökulma. Laitoin harkitusti ja nopeasti välit poikki viimeisiin ns. ystäviin paskapuheiden vuoksi ja tästä on jo vuosia. Jäljellä on kadulla vastaan tulevia tuttuja joita tervehditään. Työkaverit ja työpaikalla oma lukunsa mutta minua voisi ulkopuolinen pitää yksinäisenä mutta olen sinut asian kanssa, eikä tuo ole koskaan tuntunut ongelmalliselta ja määrittelen oman hyvinvointini kannalta, kannattaako tässä pitää "ystäviä" ja todennut, että ilmankin pärjään ja hyvin. Jos joku minusta kiinnostuu niin, että huomaan sen ja juttu etenisi syvemmälle ja toinen alkaisi kummeksumaan ystävien puutetta, niin mitä sitten? En anele hyväksyntää. Jos tuollaisesta riippuisi, niin joutaa mennäkin.