Auttaako ikävään mikään muu? Sitä mietin vaan. Mitä mieltä olette?
Voiko ikävä hävitä muuten kuin näkemällä
Anonyymi-ap
16357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se ajan kanssa häviää tai sitten on korvien välissä joku vika. Nekin voi korjata mutta joskus ei onnistu ominpäin, tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua. Läheisiä kuollut niin sekin ikävä muuttaa muotoaa, helpottaa, muuttuu muistoiksi eikä enää niin sureta.
Eli mielestäsi sen pitäisi hävitä? Eikö se voi sitten muuten muuttaa muotoaan kuin kuolleiden kohdalla? Minkälaisia terapioita on sitten ikävään saatavilla kun tunnut tietävän?
Kun se muuttaa muotoaan muistoiksi, en sanoisi sitä enää ikäväksi. Se on muistoja vaan. Se ei enää satuta. Ikävä satuttaa.
En ole koskaan käynyt terapiassa, mutta se olisi minusta hauskaa nähdä auttaisiko se tällaiseen palstaroikkumiseen ja muuhun. En aio kokeilla ainakaan tällä hetkellä. Kai sinä joskus olet terapioista kuullut? Googleta äläkä kysele tyhjää.
Miksi alat muuten vttuilla kun toinen vastaa asiallisesti sinulle? Mene hyvä ihminen terapiaan, minun ei ole vielä koskaan tarvinnut! Tunnut tietävän? Olet se oksetus pahantuulinen mummo täällä. Älä kysele kun vastaukset ei kelpaa.
Mikä tuossa on vit*uilua? Sulla itselläsi joku ongelma.
Toki tiedän terapiasta ja olen saanut keskustelu apua masennuksen aikana aikoinaan. Tämä nyt ei mielestäni sellainen kysymys johon on oikeaa tai väärää vastausta. Eli Google ei voi auttaa. Haluan keskustella ihmisten kanssa aiheesta.
Sinin ja sinun olettamukset ei kuulu tähön keskusteluun mitenkään. Tapanani ei ole haukkua ihmisiä niin kuin sinulla. Jos et osaa keskustellaan asiallisesti. Niin älä keskustele.
Siis sinun ei sinin.
Näkeminen ainakin auttaa jos ei muuten niin tutustumalla toiseen karisee ne haavekuvat millaiseksi toisen kuvittelee ja kenties välit säilyy kaverillisina jatkossa jos ei muuta olekaan luvassa. Aika myös auttaa ja jos löytää jonkun mielenkiintoisen ihmisen tilalle tai uuden aikaa vievän harrastuksen. -V
Voihan se olla noinkin. Mutta mietin miksi joitakin ihmisiä ei vaan unohda vaikka aikaa menisi. Vai onko edes tarvetta unohtaa jos elää muuten kuitenkin täyttä elämää?
Kai niissä on on jotain sellaista joka jää hyvällä tavalla mieleen🤔jotain josta haluis tietää mikä se juttu oikein on ns. Kolahtaa. Omalle kohdalle sattunut tällainen tapaus ja minne nyt menenkin niin samannäköinen ihminen saa pysähtymään,,eikai ole? Tavallaan harmiton tila kuin joku huuliherpes joka ilmaantuu joskus..riesaksi. -V
Voi kun tavattais useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa😁
Sä nyt voisit olla kuka tahansa mun ystävistä 😅 Nää niitä ihan yhtä paljon.
Ihana katsella kun kaksi mun kultaa juttelee niin kaverillisesti toisilleen🤣
Semmoista harhaa siellä sitten kehissä. 🫨
Mun ihastus oli heinäkuun lomalla ja palasi nyt töihin. Ei olla vielä nähty, koska olen tarkoituksella etänä. Mietin, uskallanko nähdä häntä, koska luulen, että tunteeni paistavat läpi minusta kuin majakka.
Mutta siis asiaan, ikävöin häntä, joka päivä, eikä tämä näkemättömyys ole tilannetta helpottanut. Nyt on ehkä jopa vielä pahempi, kun hän on periaatteessa teamsin päässä, mutta olen pidättäytynyt viestimästä kuin välttämättömimmästä.