Oletko koskaan menettänyt hermojasi kaivattuusi?
Ikävän varjopuoli
Anonyymi-ap
22452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En ole menettänyt hermojani häneen koskaan. Ei tunneta niin hyvin, että olisi päässyt kahnauksia syntymään.
En koskaan. Palstaan monta kertaa. Lähinnä koska tuun tänne tunteet edellä. Täällä on sellaisia vääntelijöitä ja kääntelijöitä ja joskus haluaisi vaan tunteilla.
Heh
https://youtu.be/UcEulHUcj-k
🔥
https://youtu.be/zOnOwUvYL14
En varsinaisesti.
Jep. Aivan syystä.
Luulen
Mielenterveyteni on mennyt
En koskaan.
Ikävä on eroa tosi yhteen kuuluvaisuudesta. Edelleen yhtä mieltä https://youtu.be/Xc2UhLfy-MA
Samaa mieltä 😍
Olen kerran oikein todella kunnolla ja ihan irl. Palstallakin joo, mut ne on lahinnä turhautuneisuudesta johtuvia suuttumisia, kun mitään ei tapahdu.
Moraalitonta kirjoittaa nimettömänä
Demokratia on melkoisen eksyttävää siinäkin mielessä. Ellei mielellä.
Ootappa kun miietin?
En ole menettänyt ikinä hermojani kehenkään kaipaamaani, mutta turhautunut kyllä joskus tilanteeseen, patti ja solmu.
Rollaaminen ei kannata...
En hänelle tai hänen nähtensä, mutta kylläkin turhautuneena tilanteeseen, olen. Mutta sitä ei nähnyt kukaan.
Joo
En ole. Olen muutenkin vain tämmöinen yksinäinen ja hiljainen mies. Ymmärrän hyvin jos nainen ei rakasta eikä tahdo olla kanssani. Olen tylsä ja ihan liian arka ja varovainen.
Olen. Monet kerrat. Mielestäni kuuluu tavallaan asiaankin menettää ne hermot välillä, vaikkakaan itse en käyttäisi just tota termiä. Mä koen sen niin, että osaa arvostaa niitä hyviä juttuja enemmän, jos ja kun välillä on niitä huonojakin. Ja toisaalta.... toisaalta ehkä juurikin niiden "hermojen menettämisen" takia myös rakastanut entistä enemmän, jos näin voi sanoa. En tiedä, voiko enempää rakastaa, ehkä se vain tuntuu siltä, kun tulee erilaisia tunteita pintaan. Tarkoitan tätä myös hyvällä tavalla "hermojen menettämisenä".
Olen kyllä omassa yksinäisyydessäni.
😄 lähes mielikuvitushenkilöönkö. Sen verran harvoin nähty että en.
Miten voisin hermostua mistään. Kukaan ei ole minulle velkaa viestejä tai kiinnostusta minuun. 🙂
Kerran, keskustellessamme. Uskon tosin, että hän ei huomannut sitä, koska en antanut sen tulla mitenkään ulos, sanallisesti tai muutenkaan. Olin vain hiljaa.