Nainen, sinä mysteeriolento

Eiköhän me löydetä toisemme vielä .Kaikki aikanaan.

Hyvä isä nyt jo nukkumaan!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Hyvä isä nyt jo nukkumaan!

Vastahan mä heräsin. On nukuttu.😉

Samaa toivon mä🥰

Aika ihanaa juttua puhut!

K naine hiljaa siellä !

Anonyymi00013 kirjoitti:

K naine hiljaa siellä !

Ei ole koo tämä nainen höperö.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ei ole koo tämä nainen höperö.

"Koo naine" viittaa johonkin murrosikäiseen, sillä aikuinen kirjoittaa kyllä nainen.

Anonyymi00016 kirjoitti:

"Koo naine" viittaa johonkin murrosikäiseen, sillä aikuinen kirjoittaa kyllä nainen.

Tuolla K kirjaimella viitattiin alkukirjaimeen ei mihinkään kyllä sanaan.

Ei rakkauden sanoja sanota koskaan liikaa ., jos rakastaa.
Sinun täytyy sanoa hänelle tuntemuksesi kasvotusten.
Kaipaatko jotain N naista?

Anonyymi00021 kirjoitti:

Ei rakkauden sanoja sanota koskaan liikaa ., jos rakastaa.
Sinun täytyy sanoa hänelle tuntemuksesi kasvotusten.
Kaipaatko jotain N naista?

Kyllä niitä voi sanoa liikaa.
Voi olla kuin se helisevä vaski, eikä sanat ja teot kuitenkaan kohtaa.
Voi sanoa toiselle "rakas" ja seuraavassa hetkessä heittää hänet syrjään kuin roskan.

Aito rakkaus ei ole sanoissa vaan teoissa.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kyllä niitä voi sanoa liikaa.
Voi olla kuin se helisevä vaski, eikä sanat ja teot kuitenkaan kohtaa.
Voi sanoa toiselle "rakas" ja seuraavassa hetkessä heittää hänet syrjään kuin roskan.

Aito rakkaus ei ole sanoissa vaan teoissa.

Jos oikeasti rakastaa , ei silloin heitä syrjään .
Silloin rakkauden sanatkin on musiikkia korville.
Sanoilla on kuitenkin merkitystä silloin kun ne tulee suoraan sydämestä.
Ei kait siihen mitään aika määrettä ole milloi voi rakkautta näyttää. Aina voi osoittaa mennen tullen ja palatessa. Tarkempaa aikaa jos haluaa niin se pitää sopia irl:ssa . Tämän kautta hankalaa toteuttaa mitään tapaamisia.

n>m

Kaiken takana. :D

Pitäiskö sun vaikka ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista ja selvittää tuo asia.
Älä ainakaan tee vääriä päätöksiä omassa päässäsi olettamalla asioita jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Nainen, vaikka toisit elämääni sen puuttuvan täyteyden, olisit haaveeni ja unelmani ja saisin kaiken sen rakkauden josta olen aina haaveillut, niin muuttuisiko mikään?
Toisiko se tasapainoa, olisiko sen voima riittävä nostamaan ylös?
Jos olisin hukkumassa ja ojentaisit kätesi, jaksaisinko siihen enää tarttua?
Hymyilisinkö viimeisen kerran, huokaisin viimeisen henkäyksen ulos ja vaipuisin ja vajoaisin sinun katsellessasi?
Ehkä olen jo niin syvällä, ettei tämän syvemmälle voi päästä.
Ehkä niin syvällä, ettei tänne voi yltää.
Ehkä niin syvällä, ettei täältä pääse enää ylös.
Ehkä niin syvällä, että vetäisin vain sinutkin mukanani.

Olisiko kuitenkin parempi vastustaa, ettet yrittäisikään rakastaa.
Olla avaamatta ovea, perua kutsu ja hätistää sinut pois.
Olla tarttumatta käteesi, olla hymyilemättä, olla haaveilematta sinusta.
Luopua siitä viimeisestäkin toivosta.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Nainen, vaikka toisit elämääni sen puuttuvan täyteyden, olisit haaveeni ja unelmani ja saisin kaiken sen rakkauden josta olen aina haaveillut, niin muuttuisiko mikään?
Toisiko se tasapainoa, olisiko sen voima riittävä nostamaan ylös?
Jos olisin hukkumassa ja ojentaisit kätesi, jaksaisinko siihen enää tarttua?
Hymyilisinkö viimeisen kerran, huokaisin viimeisen henkäyksen ulos ja vaipuisin ja vajoaisin sinun katsellessasi?
Ehkä olen jo niin syvällä, ettei tämän syvemmälle voi päästä.
Ehkä niin syvällä, ettei tänne voi yltää.
Ehkä niin syvällä, ettei täältä pääse enää ylös.
Ehkä niin syvällä, että vetäisin vain sinutkin mukanani.

Olisiko kuitenkin parempi vastustaa, ettet yrittäisikään rakastaa.
Olla avaamatta ovea, perua kutsu ja hätistää sinut pois.
Olla tarttumatta käteesi, olla hymyilemättä, olla haaveilematta sinusta.
Luopua siitä viimeisestäkin toivosta.

Ei pidä antaa periksi , eräs vanha ja viisas mies neuvoi näin.
Tottakai rakkaus tuo iloa elämään. Mieti.
Mietippä miltä sinusta tuntuisi jos tuo sinun rakastamasi nainen puhuisi tuollaisia asioita sinulle??

Anonyymi00031 kirjoitti:

Nainen, vaikka toisit elämääni sen puuttuvan täyteyden, olisit haaveeni ja unelmani ja saisin kaiken sen rakkauden josta olen aina haaveillut, niin muuttuisiko mikään?
Toisiko se tasapainoa, olisiko sen voima riittävä nostamaan ylös?
Jos olisin hukkumassa ja ojentaisit kätesi, jaksaisinko siihen enää tarttua?
Hymyilisinkö viimeisen kerran, huokaisin viimeisen henkäyksen ulos ja vaipuisin ja vajoaisin sinun katsellessasi?
Ehkä olen jo niin syvällä, ettei tämän syvemmälle voi päästä.
Ehkä niin syvällä, ettei tänne voi yltää.
Ehkä niin syvällä, ettei täältä pääse enää ylös.
Ehkä niin syvällä, että vetäisin vain sinutkin mukanani.

Olisiko kuitenkin parempi vastustaa, ettet yrittäisikään rakastaa.
Olla avaamatta ovea, perua kutsu ja hätistää sinut pois.
Olla tarttumatta käteesi, olla hymyilemättä, olla haaveilematta sinusta.
Luopua siitä viimeisestäkin toivosta.

Jos se olisi kuitenkin kuin soittaisi hätänumeroon liian myöhään.
Elämä virtaisi ulos jokaisella sydämen sykkeellä, apu kiirehtisi paikalle, valmiina ja tietoisena, mutta joka tapauksessa se saapuisi liian myöhään.
Se kiire ja hätä, se epätoivo ja turha yritys kaikesta huolimatta ehtiä paikalle ajoissa olisi ehkä liikaa hänelle.
Se näky joka odottaisi, se voimattomuus tehdä mitään, se pettymys, ne ajatukset.
Olisiko jotain ollut tehtävissä ennalta.

Ajatellaan nuoria, kun ovat yksin ja heillä on paha olo ja se jatkuu vuosia.
Kyllä se siitä, piristy vähän..... kunnes eräänä kauniina aamuna hän ei tulekaan aamupalalle.
Ovi on lukossa, hän ei vastaa edes puhelimeen.
Jos hän kertoi asiasta, se on kovempi shokki heille kun hän olisi pysynyt hiljaa.
Olisivatko he voineet tehdä jotain enemmän?
Mutta entä jos he eivät tietäisi, olisiko heillä helpompaa?

Syvät on vedet joissa sukellellaan.
Ja jokaisella on kykynsä ja rajansa ja syvyys josta ei enää takaisin pinnalle pääse.

Nainen, ajattelen sinua ja kerron mitä täällä syvyydessä on.
Meillä on vain radioyhteys, et ole takanani, et vierelläni, ehkä löydän sinut pohjalta.
Sillä sinun takiasi täällä sukeltelen, sinua etsien.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Nainen, vaikka toisit elämääni sen puuttuvan täyteyden, olisit haaveeni ja unelmani ja saisin kaiken sen rakkauden josta olen aina haaveillut, niin muuttuisiko mikään?
Toisiko se tasapainoa, olisiko sen voima riittävä nostamaan ylös?
Jos olisin hukkumassa ja ojentaisit kätesi, jaksaisinko siihen enää tarttua?
Hymyilisinkö viimeisen kerran, huokaisin viimeisen henkäyksen ulos ja vaipuisin ja vajoaisin sinun katsellessasi?
Ehkä olen jo niin syvällä, ettei tämän syvemmälle voi päästä.
Ehkä niin syvällä, ettei tänne voi yltää.
Ehkä niin syvällä, ettei täältä pääse enää ylös.
Ehkä niin syvällä, että vetäisin vain sinutkin mukanani.

Olisiko kuitenkin parempi vastustaa, ettet yrittäisikään rakastaa.
Olla avaamatta ovea, perua kutsu ja hätistää sinut pois.
Olla tarttumatta käteesi, olla hymyilemättä, olla haaveilematta sinusta.
Luopua siitä viimeisestäkin toivosta.

Minä en voi sinua pelastaa, mutta sinä voit pelastaa itsesi. Ja minä voin olla siinä tukena. Älä luovuta. Olet arvokas. Puhu hyvä ihminen.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Jos se olisi kuitenkin kuin soittaisi hätänumeroon liian myöhään.
Elämä virtaisi ulos jokaisella sydämen sykkeellä, apu kiirehtisi paikalle, valmiina ja tietoisena, mutta joka tapauksessa se saapuisi liian myöhään.
Se kiire ja hätä, se epätoivo ja turha yritys kaikesta huolimatta ehtiä paikalle ajoissa olisi ehkä liikaa hänelle.
Se näky joka odottaisi, se voimattomuus tehdä mitään, se pettymys, ne ajatukset.
Olisiko jotain ollut tehtävissä ennalta.

Ajatellaan nuoria, kun ovat yksin ja heillä on paha olo ja se jatkuu vuosia.
Kyllä se siitä, piristy vähän..... kunnes eräänä kauniina aamuna hän ei tulekaan aamupalalle.
Ovi on lukossa, hän ei vastaa edes puhelimeen.
Jos hän kertoi asiasta, se on kovempi shokki heille kun hän olisi pysynyt hiljaa.
Olisivatko he voineet tehdä jotain enemmän?
Mutta entä jos he eivät tietäisi, olisiko heillä helpompaa?

Syvät on vedet joissa sukellellaan.
Ja jokaisella on kykynsä ja rajansa ja syvyys josta ei enää takaisin pinnalle pääse.

Nainen, ajattelen sinua ja kerron mitä täällä syvyydessä on.
Meillä on vain radioyhteys, et ole takanani, et vierelläni, ehkä löydän sinut pohjalta.
Sillä sinun takiasi täällä sukeltelen, sinua etsien.

Sitten sinun on noustava pinnalle mikäli aijot hänet löytää. Ei , hän ei ole varmasti siellä pohjalla.
Yritä asettua naisen asemaan miltä hänestä tuntuu kun sinä tuollaisia mietit. Haluatko että nainen riistäisi henkensä itseltään koska rakastutit hänet itseesi?

Anonyymi00034 kirjoitti:

Jos se olisi kuitenkin kuin soittaisi hätänumeroon liian myöhään.
Elämä virtaisi ulos jokaisella sydämen sykkeellä, apu kiirehtisi paikalle, valmiina ja tietoisena, mutta joka tapauksessa se saapuisi liian myöhään.
Se kiire ja hätä, se epätoivo ja turha yritys kaikesta huolimatta ehtiä paikalle ajoissa olisi ehkä liikaa hänelle.
Se näky joka odottaisi, se voimattomuus tehdä mitään, se pettymys, ne ajatukset.
Olisiko jotain ollut tehtävissä ennalta.

Ajatellaan nuoria, kun ovat yksin ja heillä on paha olo ja se jatkuu vuosia.
Kyllä se siitä, piristy vähän..... kunnes eräänä kauniina aamuna hän ei tulekaan aamupalalle.
Ovi on lukossa, hän ei vastaa edes puhelimeen.
Jos hän kertoi asiasta, se on kovempi shokki heille kun hän olisi pysynyt hiljaa.
Olisivatko he voineet tehdä jotain enemmän?
Mutta entä jos he eivät tietäisi, olisiko heillä helpompaa?

Syvät on vedet joissa sukellellaan.
Ja jokaisella on kykynsä ja rajansa ja syvyys josta ei enää takaisin pinnalle pääse.

Nainen, ajattelen sinua ja kerron mitä täällä syvyydessä on.
Meillä on vain radioyhteys, et ole takanani, et vierelläni, ehkä löydän sinut pohjalta.
Sillä sinun takiasi täällä sukeltelen, sinua etsien.

Jos toivoa on, jos toivo vielä elää, olisi yksikin haave ja unelma mistä pitää kiinni ja jota tavoitella ja jonka takia voisi vielä jatkaa niin se auttaa.
Mikäli syvyydessä ja pimeydessä ei valoa ole, ei näy ja etsintäkin alkaa tuntua turhalta ja epätoivo alkaa valtaamaan, niin onko silloin syytä jatkaa etsintöjä?
Ehkäpä en ole ensimmäinen täällä syvyyksissä, ehkäpä joku oli täällä jo ennen minua ja nyt samoin minä täällä häntä etsin.
Ehkäpä voisin vetää hänet ylös, ehkäpä tiedän mitä hän tarvitsee ja kaipaa.
Ehkäpä olen nähnyt ja kokenut sen saman ja hän on se joka on minua odottanut ja etsinyt.
Hän, joka on nähnyt syvyydet ja ymmärtää mitä siellä on.
Unohdettu, kadotettu, syvyyksissä pimeyden keskellä, kaikkein kaunein helmi odottaa löytäjäänsä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Jos toivoa on, jos toivo vielä elää, olisi yksikin haave ja unelma mistä pitää kiinni ja jota tavoitella ja jonka takia voisi vielä jatkaa niin se auttaa.
Mikäli syvyydessä ja pimeydessä ei valoa ole, ei näy ja etsintäkin alkaa tuntua turhalta ja epätoivo alkaa valtaamaan, niin onko silloin syytä jatkaa etsintöjä?
Ehkäpä en ole ensimmäinen täällä syvyyksissä, ehkäpä joku oli täällä jo ennen minua ja nyt samoin minä täällä häntä etsin.
Ehkäpä voisin vetää hänet ylös, ehkäpä tiedän mitä hän tarvitsee ja kaipaa.
Ehkäpä olen nähnyt ja kokenut sen saman ja hän on se joka on minua odottanut ja etsinyt.
Hän, joka on nähnyt syvyydet ja ymmärtää mitä siellä on.
Unohdettu, kadotettu, syvyyksissä pimeyden keskellä, kaikkein kaunein helmi odottaa löytäjäänsä.

Taidan perua erään "kutsun" liittyen johonkin muuhun asiaan.
Mitä sitä turhaan toiveita edes elättelemään, että siitä mitään oikeaa taikka hyvää seuraisi, turhaahan se olisi, on se jo tullut selväksi ja nähtykin.
Turha kuluttaa heidänkään aikaansa ja ikävyyksiähän siitä vain seuraisi.
Pelkkä vihollisen tiedustelu ja tiedonkeruu operaatio se jälleen vain olisi, se tuli selväksi kyllä.
Vähän kuin palokunnasta soitettaisiin ja kertoisit, että "hyvä kun soititte, täällä onkin juuri tulipalo" ja hän siinä vain toteaisi, että "voi kun harmi, mutta milloin voisi tulla katsomaan onko paloilmaisimet joka huoneessa"?
Ei kai sellaisia kannata päästää käymään.
Kai sitä voi sanoa että, ei tarvitse tulla enää

Saa nähdä kenet he sitten yrittää lähettää seuraavaksi, mutta suljen ovet heiltä kaikilta.
Kukaan ei ole tervetullut, ellen itse kutsu.

Sunnuntai on erittäin hyvä päivä puhua asioista face to face tai puhelimessa, vai mitä olet mieltä?