Katkolle/kko?

Alkoholi on vienyt koko elämästäni sisällön. En tunnu miettivän mitään muuta kuin terveysongelmia, rahanmenoa ja mitä nyt tulee alkoholin liikakulutukseen ylipäätänsä. Jos en ole vähintään pikkupöhössä elämä on tylsää, yksitoikkoista, ahdistavaa ja ''merkityksetöntä.''

Olen aina ollut ns. ''fiksu juoppo'' En ikinä juo itseäni änkyrään, tappele tai niinkään nolaa itseäni julkisilla. Lopetan aina, kun kropassa tuntuu siltä ettei pysty enempää tai etenkin nukkumisen morkkikset iskee lekalla päähän.
Krapuloita en pode mitenkään hirveästi koska tiedän lopettaa ajoissa, juoda vettä, syödä ja selkeentyä tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa. Tämä systeemi on yleensä toiminut itsellä. En harrasta krapularyyppyjä tai päivällä juomista.

Ongelma on, että en vaan osaa lopettaa. Minulta ei löydy senkään vertaa itsehillintää tai selkärankaa. Keksin aina tekosyitä. Koitan olla pidemmän aikaa juomatta. Harvoin sekään toteutuu.

Pystyn olemaan vesiselvänä maksimissaan päivän tai kaksi. Sitten hillintä pettää ja päädyn taas juomaan itseni vähintäänkin hiprakkaan riippuen taloustilanteesta. Juomista menee noin 4-8 illassa. Juon yksin kotona perus laimeita.
Olen peruuttanut monesti menoja huonosti nukutuiden öiden, krapulan ja ahdistuksen takia.

Olen huomannut että nykyään koen fyysisiä ja etenkin psykosomaattisia oireita jos en saa edes pientä määrää alkoholia elimistöön. Ei tarvitse olla kuin päivä tai kaksi, niin on maha helvetin kipeä ja turvoksissa, perse ruvella, pää kipeänä , sydämmen tykytyksiä, pahoinvointia ja aivan uskomattoman pahaa ahdistusta. Samalla sekunnilla kun saan juoman korkattua kaikki loppuu kuin seinään. Morkkishan tästä ei ikinä katoa ja itkeskelen sitä seuraavana päivänä vannoen, että ''nyt koitan olla juomatta edes sen 4 päivää.'' (Lääkärillä on ihan tarkistettu, että maksa-arvoni ovat aika hälyttävästi koholla ja sydänkäyrästä löytyy poikkeavuuksia, joten tämä ei ole vaan pelkkää vainoharhaisuutta)

Kännissä ei ole edes hauskaa enää. Närästää, ahdistaa ja se itsessäälin määrä on jotain sanoin kuvaamatonta. Tiedän tasan tarkkaan, mitä tällainen käyttö aiheuttaa. Tiedän että se on ihan oma valinta mutta voin myöntää, etten ole valmis muutokseen ainakaan vielä. Ärsyttää ihan helvetisti, että pitää ola tällainen typerä ihmisapina. Tarvitsen jonkun asian, mikä edes vähän inspiroisi katsomaan tulevaisuuteen. Sellaista ei toistaiseksi ole ollut.

Joskus olen harkinnut katkolle menemistä. Onkohan se sen arvoinen? Olenko ns,. ''Tarpeeksi sairas'' että sinne kehtaisin lähteä? Olen jo päihdehoitajan asiakkaana ja pystyn rehellisesti puhumaan tästä. Hän suoraan sanoi, että hänen osaaminen on jo tapissa ja pitäisi harkita ammattimaisempaa apua. Eniten mietin sitä, että koenko olevani siellä liian erilainen. Tottakai nuoria alkoholisteja on vaikka mihin junaan mutta en usko että ovat mitenkään kovin yleisiä ainakaan tällä pienellä paikkakunnalla jossa asun.

Millaista katkola on ylipäätänsä? Risuja ja ruusuja otetaan vastaan.

(Nainen, 22 vuotta, työtön, ja ryypännyt samalla tavalla jo puolitoista vuotta)