Muutin opiskelujen takia toiselle pienelle paikkakunnalle. Tällä minulla ei ole ketään ystävää, ei muuta kun koirani, joka on todella auttanut minua jaksamaan.
Muutamat ensimmäiset kuukaudet meni ihan kivasti, mutta sen jälkeen on tullut ongelmia, joita itsekin hieman ihmettelen. Olen laihtunut ihan älyttömästi. Olen todella laiha verrattuna siihen mitä olin vielä vuosi sitten. Minusta tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset saavat minut tynnyriin. En haluaisi epäonnistua missään. Päätäni särkee päivittäin. En osaa tuoda esille ongelmiani puhumalla, ei ole ketään kelle puhuisin, ja miksi puhuisin koska ongelmani tuntuvat mitättömiltä, mutta kuitenkin kärsin niistä! Jos jollekkin puhu, he heti alkavat puhumaan omista ongelmistaan, siksi omani tuntuvat "mitättömiltä". Usein iltaisin mennessäni nukkumaan tunnen tuskaa sydämessä ja itkeskelen esim. ystävien puutetta tai lähinnä sitä että he ovat liian kaukana silloin kun niihin haluaisi turvautua. Itkeskelen usein muutenkin. Olen usein masentuneen kuuloinen kun rakkaani soittaa minulle, en osaa olla iloinen kun hän soittaa. En osaa olla iloinen, tai kun olen, olen yksin sen tunteen kanssa. Tuntuu ettei kukaan välitä. Ei ole rahaa (siis ei yhtään) että pääsisin täältä pois kotikaupunkiin. Tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta olla yksin kun tietää että muilla on jossain hauskaa. Porukassa tunnen oloni siltikin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi vaikkei se ehkä olekkaan niin...
Kaikki tuntuu kaatuvan minun niskaani (luonnollisesti kun vielä asun yksin) haluasin apua...
En tiedä. Olenko vaan niin heikko etten pysty käsittelemään mitään asioita? Ehkä halusin vaan tulla sanomaan asiani että voisin tämän kautta selvittää itselleni jotain... En tiedä. Mielestäni olen kuitenkin vahva, mutta välillä tuntuu ettei minusta ole mihinkään vaikka kuinka yrittää.. Tupakanpoltokin aloitin uudestaan.. eih!
No mut... nämä kuulostaa varmaan ihan mitättömiltä asioilta koska jollain on paljon suurempiakin tuskia. Halusin vaan tuoda nämä ilmi..
Muutamat ensimmäiset kuukaudet meni ihan kivasti, mutta sen jälkeen on tullut ongelmia, joita itsekin hieman ihmettelen. Olen laihtunut ihan älyttömästi. Olen todella laiha verrattuna siihen mitä olin vielä vuosi sitten. Minusta tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset saavat minut tynnyriin. En haluaisi epäonnistua missään. Päätäni särkee päivittäin. En osaa tuoda esille ongelmiani puhumalla, ei ole ketään kelle puhuisin, ja miksi puhuisin koska ongelmani tuntuvat mitättömiltä, mutta kuitenkin kärsin niistä! Jos jollekkin puhu, he heti alkavat puhumaan omista ongelmistaan, siksi omani tuntuvat "mitättömiltä". Usein iltaisin mennessäni nukkumaan tunnen tuskaa sydämessä ja itkeskelen esim. ystävien puutetta tai lähinnä sitä että he ovat liian kaukana silloin kun niihin haluaisi turvautua. Itkeskelen usein muutenkin. Olen usein masentuneen kuuloinen kun rakkaani soittaa minulle, en osaa olla iloinen kun hän soittaa. En osaa olla iloinen, tai kun olen, olen yksin sen tunteen kanssa. Tuntuu ettei kukaan välitä. Ei ole rahaa (siis ei yhtään) että pääsisin täältä pois kotikaupunkiin. Tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta olla yksin kun tietää että muilla on jossain hauskaa. Porukassa tunnen oloni siltikin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi vaikkei se ehkä olekkaan niin...
Kaikki tuntuu kaatuvan minun niskaani (luonnollisesti kun vielä asun yksin) haluasin apua...
En tiedä. Olenko vaan niin heikko etten pysty käsittelemään mitään asioita? Ehkä halusin vaan tulla sanomaan asiani että voisin tämän kautta selvittää itselleni jotain... En tiedä. Mielestäni olen kuitenkin vahva, mutta välillä tuntuu ettei minusta ole mihinkään vaikka kuinka yrittää.. Tupakanpoltokin aloitin uudestaan.. eih!
No mut... nämä kuulostaa varmaan ihan mitättömiltä asioilta koska jollain on paljon suurempiakin tuskia. Halusin vaan tuoda nämä ilmi..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielenterveystoimisto on paikka josta löydät ihmisiä, joille voit kertoa "mitättömät" ongelmasi. Ne eivät ole mitättömiä silloin, jos ne vaivaavat sinua jatkuvasti, eikä tuollainen itkeskely ole normaalia. Sulla on paha olo ja ehkä masennusta. Olosi paranee, kun pääset puhumaan pahan olon pois.
Usko minua, olen kokenut saman, ihan täsmälleeen kirjoituksesi oli kuin olisi ollut oma kirjoittamani vuosia sitten.
Ei kannata ainakaan jäädä odottelemaan että josko tulis parempi olo. Itse tein niin ja mulskahdin melkoiseen masennukseen.. Mä oli kanssa lähtenyt just opiskelemaan ja kaverit ja perhe jäi. En tajunnu miten raskasta se ois pidemmän päälle. Ammattiauttajalle kannattaa ehdottomasti hakeutua. Kaveireille jos puhuu ni ne ei välttämättä ymmärrä. Tuo sun tila kuulostaa alkavalta masennukselta.. mut eipähän pidä yleistää.. Itsellä alko just tuollasella oireilulla.. itkeskelyä, tuntuu turhalta eikä mikään oikeen kiinnosta.
Usko vaan sun ongelmat ei ole mitättömiä! Parempaa kesää :)
kiva oli lukea...itsekin kärsin samasta asioista monta vuotta,hieman nyt helpottanut kun töihin päässyt,mutta mutta....tiedän siis miltä se tuntuu...itselläkin hauvva vauvva...