Ikävöitkö tai

Ikävöin Penttiä.

T. Maire

Kävin käsittelemässä asiaa ikäväpalstalla. Palstan vastaavat käsittelivät asian tehokkaasti katastrofitilaan.

Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Hyväksymällä tosiasiat, siten.

En oikein tiedä mitä tähän sanoa. Yhtä pitkää parantumista ollut koko tämä aika. On vaan annettava kaiken olla niin kuin on. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Joskus ikävöin edesmenneitä. Toisinaan tulee mietittyä, että mitäköhän kuuluu lapsuuden kavereille, kun ollaan hajottu pitkin Suomea. En kuitenkaan ole viitsinyt yhteyttä ottaa.

Joskus tulee haikeus ja alan ajatella sitä ihmistä. Mahdollisuuksien mukaan pysäytän sen, mitä olen tekemässä, ajattelen ajatuksen loppuun, kunnes se ei enää ahdista ja sen jälkeen jatkan elämääni. - Jos en pysähdy hetkeksi ja keskity asiaan, pyörii haikeus mielessä paljon pidempään.

Ikävä on ikävä tunne. Täytyy yrittää pitää itsensä aktiivisena ettei hautautuisi sellaisten tunteiden alle.

Lillistä ikävöin. :)

Iaskin..väärin

Omaa rakasta kyllä ikävöin ja kaipaan ja se usein mielessä pyörii. On naisia ketkä mielessä aina välillä ovat mutta ikävöinti on ehkä väärä sana ennemminkin heitä suurella lämmöllä ja kiintymyksellä ajattelee.🙂.

Ajattelen joitain ihmisiä elämäni varrelta haikeudella, tuntien ajoittain myös ikävää. Se on mielestäni normaalia ihmisen elämää. Kaikki me menetämme tavalla tai toisella ihmisiä elämästämme, mutta se ei tarkoita, että nämä ihmiset häipyisivät sydämestämme. Vaikka tuntisin ikävää, olen silti kiitollinen siitä, että olen saanut elämääni ihmisiä, joista olen välittänyt niin paljon, että he ovat jättäneet jälkensä sydämeeni.

Ei pyöri, ihmiset jotka eivät ole enää elämässäni eivät ole pystyneet antamaan minulle sitä arvokokemusta jonka ansaitsen. He ovat selvästi vääriä. Miksi ikävöidä sitä mikä ei toimi?

Ikäväntunteeni on ei-persoonaan kohdistuvaa, tietoisuutta siitä että hyvä ihmissuhde voittaa hyvän sinkkuuden, ymmärrystä että elämässä voisi olla enemmänkin toisen ihmisen suhteen. Siitä tulee minun ikäväni eikä se kohdistu kehenkään erityisesti.

Kyllä minä "ikävöin".

Vaihdoin vajaa vuosi sitten työpaikkaa ja siellä oli ja on kaunis nainen, jonka kanssa tulimme heti alkuminuuteilta loistavasti juttuun ja kun minulla työsuhteen aluksi oli vielä paljon aikaa jutella hänen kanssaan ihastuin melko vahvasti ja luulen, että hankin myös minuun.

Sitten työtehtäväni rajoittivat yhteisiä keskusteluhetkiämme ja kumpikin ehkä järkevöidyimme, joten nyt olemme vain työkavereita ja juttelemme satunnaisesti.

Edelleen kuitenkin kaipaan tuota läheisyyttä ja hyviä keskusteluita ja mietin mitä siitä olisi voinut tulla.

Todellakin pyörii. Vahvasti mielessä esimerkiksi kesällä kuollut ystävä. Siinä on kaikki tunteet jotenkin mukana, välillä meinaa järki lähteä.

- Sheena

Kiehun hiljaa mielessäni ja kehitän itsestäni siinä sivussa itsehillinnän ja -hallinnan maailmanennätysmiestä. Zen mode alkaa olla kovaa tasoa 😁

Tulihan tuota ikävöityä useampaakin. Vaan kun en osannut, niin ei onnistunut - mikään. Nyt ovat kaikki unohtaneet minut ja minä olen tottunut ajatukseen, ettei kukaan minua kaipaa. Kirjoitin just hoitotahdon, ettei elvytystä eikä hengityskonetta ja lopuksi polttohautaus plus sirottelu jonnekin. Eikä mitään ilmoitusta minnekään eikä peijaisia.
Olihan sitä joskus ajatuksissa 2 Helenaa, Raija, Leena, Irja, Erja, Heljä, Marja-Liisa ja ketähän muita?

En oikein harrasta ikävöintiä. Vain oman kullan kohdalla, silloin toisinaan kun sellainen sattuu olemaan. Muutoin, jos mieleen tulee joku ihminen menneestä, mietin lämmöllä yhteisiä hetkiämme, mutta en sinällään kaipaa sitä ihmistä, niitä hetkiä tai niiden uusintoja.

Olen ikävöinyt ihmisiä tarpeeksi elämäni aikana. Niihin auttoi vain aika. Nykyään ei montaa ihmistä elämässäni ole. Aika tarkkaan myös valikoin elämääni kuuluvat ihmiset. Sen verran olen saanut tunnetasolla turpaan.

En myöskään jaksa niinsanottuja hyvän päivän tuttuja. Säätiedot saan käymällä ulkona. Sekä töissä tulee sosialisoitua erinäisten ihmisten kanssa melkein 8h päivässä.

Edesmennyttä koiraa on kyllä joskus ikävä. Mutta se tulee unissa välillä moikkaamaan häntää heiluttaen paijattavaksi.