Oon aluksessa muukalaisten

Nyt meni mummon aivot sykkyrään. Ei tajuu. Onko runoilija päässyt vahvojen joukkoon ja ohjelmoitu robotiksi tuhoamaan maailma toiselta planeetalta käsin. Ei ihan tavallinen testiryhmä kun lääkäritkin pelkäävät. Tutkakin kohdallaan mykistyy. Heikot on korvattu kestävimmillä. Mikä on se maapallon ylivalta joka tuhotaan, ihmiset yleensä vai joku määrätty ryhmä ja kuka heidän pomonsa.
Ja tuhon jälkeen uusi luomiskertomus. Siihen pystyy vain Jumala. Että tällaisella tuholla on korvannut vedenpaisumuksen josta lupasi ettei koskaan tule. Runoilijako ryhmineen ovat ensimmäiset asujat.
Miten muut runon ymmärtävät? Miten hän joka on ykkösen napauttanut alalaitaan.

Kiitos kirjoituksesta, tämä on parasta , mitä palstalta voi löytää.
Runon ja miehenmenneisyydestä vuoksi voi joskus vilkaista otsikoita,
ja löytää helmen...

Jokainen tulkitsee runon omalla tavallaan.
Tulkitsen sen unena, jossa kirjoittaja tavallaan pelkää
teknisen kehityksen vyöryvän ihmiskunnan yli.
Oma Inhimisyyskin katoaa, ihmisestä tulee robotti,
edes kaikenmaailman helppaajat eivät pysty auttamaan.
Uusi laatu ovat he, jotka hallitsevat tekniikan. osaavat ja pysyvät mukana.
Kirjoittaja ei anna kaikkea itsestää tekniikan valtaan, puolet vain,
vaikka tekniikka pyyhkäiseekin yli ihmiskunnan.
Hän luottaa itseensä, pahimmat osumat kiertävät kaukaa.
Lopussa on lohdullista tekstiä,
kirjoittaja on hyvillään, siitä mitä osaa
Jos inhimillisyys on "kukinnalla"
kaikkea toivoa ei ole menetetty.

Kun minä olin se yhden plussan laittaja niin pitää kai vastata huutoonsa, vaikka maissii jo teki runosta niin oivallisen tulkinnan, että melkein pitäytyisin siinä..))

Ymmälleni menin minäkin, mutta jotenkin ajattelin, että tämä runo olisi eräänlainen profetia, jatkoa edelliselle, jossa Luoja oli saanut meistä tarpeekseen.
Tulkitsin niin, että (liian) pitkälle viety tekninen kehitys olisi jo tuhonnut meiltä "sielun", tehnyt meistä robotteja, jotka ilman korkeampaa ymmärrystä tahtottomasti tuhoavat itsensä.
Ne, joita "tutka" väist,i olisivat niitä, näkijöitä, joilla tuo korkeampi ymmärrys on.
Kyllä heitä maailmassa on, väitetään että tälläkin hetkellä.
Vain heillä olisi mahdollisuus jatkaa, luoda uutta.

Minustakin tässä runossa oli paljon toivoa, oikeastaan enemmän kuin aikaisemmissa.
Ajattelen myös, että vaikka tulevaisuuden uskoa ei ole, minulla ainakaan, toivoa voi silti olla - ainakin silloin tällöin..))

Nii-in, ufojen tuomia auttajia tämä Tellus tarvitseekin selvitäkseen. Luomakunnan tyhmin eläin, ihminen, ei tee muuta kuin sottaa, tärvää, tuhlaa ja hävittää luonnonvarat, joita elääkseen tarvitsisi.