Tulin tälle palstalle vuosien jälkeen ajatuksella pöyhiä vanhaa tunkiota, josko jonkun kultahipun olisi ajan virta tuonut tunkiolle. Avasin keskustelun "totuus ei pala tulessakaan". Yli sata puheenvuoroa, lähes tuhat katselua, ja 23 vihapuhetta, mutta silti tuntui, että vaskoolin pohjalla oli vain hiekkaa.
Mutta sitten LÖYSIN ETSIMÄNI.
Tai siis ymmärsin, etten tule kirjoittajia löytämään. He ovat pitäneet huolen siitä, että kun tekijöitä viimein aletaan etsiä tosissaan, ovat jäljet sotkettu pahemmin kuin Anneli Auerin tapauksessa murhan jäljet.
Kirjaahan ei ensinnäkään juuri kukaan tule lukemaan loppuun. Sen tekijöitä etsitään vasta, kun maailmankirjat ovat oikeasti sekaisin. Silloin ymmärretään pamfletin loppulauseet, Ennen sitä lähes jokainen lukija tuntee itsensä jossain vaiheessa loukatuksi ja repii pelihoususa ja pamfletin.
Ja silti tekijät ovat päässeet tavoitteeseensa. On tehty teos, jota eliittikin salaa lukee, kuin Seiskaa konsanaan. Ihmiskunnan kipukohdat on nostettu esiin, ja eliitti on alkanut toimia (esim vetytalous) pelätessään eliittiasemansa horjuvan.
Minulle oivallus siitä, ettei tekijöitä löydetä, tuli, kun muotoilin vastausta Henryn lakia koskevaan kommentiin (2023-08-02 10:07:08) keskustelussa "totuus ei pala tulessakaan". Kommenttini meni näin. ”Nuo kolme hiilivarastoa (biomassa, meri ja ilmakehä) ovat avoimessa vuorovaikutuksessa keskenään, joten ihmisen tekemä hiilen "pakkosiirto" esimerkiksi biomassaan alkaa näyttää toivottomalta urakalta, sillä "eihän kannettu vesi kaivossa pysy"”.
Tuosta perusvihreät ja hiilinieluista businesta tekevät raivostuvat ja kivittävät varmasti tekijät, jos löytävät. Oivalsin, että TEOS EI OLE KENENKÄÄN MIELEEN. JOKAINEN LÖYTÄÄ SYYNSÄ LOUKKAANTUA.
Denialisti närkästyy jo tuosta kuvasta, vaikka se kertoo vai luonontieteelisiä faktoja.
Alarmisti loukkaantuu, kun sivulla 9 sanottaan: ”On siis vaikea sanoa tarkasti, kuinka suuri osuus hiilidioksidilla on kasvihuoneilmiössä”. Ja kuitenkin ollaan vasta johdannossa.
Kun mennään sitten tuonne ”satu-osioon”, jossa scifi-kehikkoon on viety tämän päivän tuhoon vievät kehityslinjat, alkaa hurja mustan huumorin sävyttämä ilotulitus.
Ihmiskuntaa riivaa miehen geneettisessä perimässä oleva toksinen maskuliinisuus, joka on ollut olemassaolon taistelussa välttämätöntä, mutta ei enää. Pahinta on, että testosteronihuuruiset naiset ovat omaksuneet nuo toksisen maskuliinisuuden arvot, ja feminismin nimissä estävät sitten tavallisten naisten näkemysten tulon kehityksen ajuriksi. Tavalliset naiset poljetaan yhä syvemmälle henkiseen ja fyysiseen ahdinkoon. Ongelman ydin on siis tuo testosteroni ja y-kromosomi, joka on ainoa tekijä, joka jakaa ihmiskunnan aidosti kahteen, selkeästi sekä fyysisesti että psyykkisesti erilaiseen ryhmään, miehiksi ja naisiksi. Eihän tällaista saa sanoa, vaikka se on yksinkertainen totuus. Sateenkaariväki ei voi sietää tuollaista, joten kivittäjiä löytyy.
Uraäidit repeävät raivosta, ja menevät "siskokerhoon" parkumaan, kun lukevat seuraavaa tekstiä sivulta 66: ”Muinaiset spartalaiset oivalsivat, että kun riistää lapsen riittävän varhaisessa vaiheessa äidiltään, hänestä on kasvatettavissa hurja soturi. Ja kun toisaalla sanotaan sivulla 67: ” Nuo erilaisten äitien, isien, lastentarhan tätien, sijaisäitien, setien, tätien ja opettajien kasvattamat lapset ovat selvästi olleet helppoa riistaa uskonlahkolle, joka on tarjonnut yhteisöllisyyttä ihmispoloille, joiden geneettinen perimä on pienten perheyhteisöjen perua”.
Kaikki uskovaiset vetävät herneen nenään, kun uskonnot niputetaan, ja korvataan yhdellä ajatuksella: ”Minä olen Luonto sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia”. Ideologiat nähdään vallanhimoisten pyrkyreiden työkaluina. Poliittisella kentällä Natoihmiset (nyt Suomessa jo 90%) eivät siedä ajatusta, että Nato viimekädessä puolustaa vain ydinalueitaan.
Aluksi tuntui, että pamfletti on oikein mukava, mutta kun hieman luki eteenpäin
ja käänsi painopistettä "pefletillä", takapuoleen pistääkin inhottava piikki. Jokainen löytää oman piikkinsä ja raivostuu kiroten ”pefletin” hornan tuuttiin.
Ei löydy totuuden puhujalle sijaa majatalossa!
Supo on luonnollisesti myös hälytetty tutkimaan. Supo kyllä näin ”sotatilan ” vallitessa löytää ”sylttytehtaan”, mutta Supolle tulee paha ongelma. Mistä tekijöitä voisi syyttää? Tapahtumat ovat tulevaisuudessa, joten valtiopetoksesta ei voi olla kysymys. Apuun tulee Raija Toiviainen, joka palaa eläkkeeltä takaisin ja ilmoittaa Supolle, että ”kertokaapas syyllinen, kyllä minä rikoksen löydän”!
Jos lukija on kestänyt kaikki pefletin piikit takamuksessaan ja päässyt viimeiselle sivulle, hän on huomannut, miten antifasistinen teos on, ja sen, miten lähellä demokratiaa fasismin pahin muoto piilee. TIELLÄ DEMOKRATIAAN EI IHMISYYS SAA KADOTA.
Että kaikenlaisia asioita se ilmastonmuutos voi sysätä liikkeelle!
Mutta sitten LÖYSIN ETSIMÄNI.
Tai siis ymmärsin, etten tule kirjoittajia löytämään. He ovat pitäneet huolen siitä, että kun tekijöitä viimein aletaan etsiä tosissaan, ovat jäljet sotkettu pahemmin kuin Anneli Auerin tapauksessa murhan jäljet.
Kirjaahan ei ensinnäkään juuri kukaan tule lukemaan loppuun. Sen tekijöitä etsitään vasta, kun maailmankirjat ovat oikeasti sekaisin. Silloin ymmärretään pamfletin loppulauseet, Ennen sitä lähes jokainen lukija tuntee itsensä jossain vaiheessa loukatuksi ja repii pelihoususa ja pamfletin.
Ja silti tekijät ovat päässeet tavoitteeseensa. On tehty teos, jota eliittikin salaa lukee, kuin Seiskaa konsanaan. Ihmiskunnan kipukohdat on nostettu esiin, ja eliitti on alkanut toimia (esim vetytalous) pelätessään eliittiasemansa horjuvan.
Minulle oivallus siitä, ettei tekijöitä löydetä, tuli, kun muotoilin vastausta Henryn lakia koskevaan kommentiin (2023-08-02 10:07:08) keskustelussa "totuus ei pala tulessakaan". Kommenttini meni näin. ”Nuo kolme hiilivarastoa (biomassa, meri ja ilmakehä) ovat avoimessa vuorovaikutuksessa keskenään, joten ihmisen tekemä hiilen "pakkosiirto" esimerkiksi biomassaan alkaa näyttää toivottomalta urakalta, sillä "eihän kannettu vesi kaivossa pysy"”.
Tuosta perusvihreät ja hiilinieluista businesta tekevät raivostuvat ja kivittävät varmasti tekijät, jos löytävät. Oivalsin, että TEOS EI OLE KENENKÄÄN MIELEEN. JOKAINEN LÖYTÄÄ SYYNSÄ LOUKKAANTUA.
Denialisti närkästyy jo tuosta kuvasta, vaikka se kertoo vai luonontieteelisiä faktoja.
Alarmisti loukkaantuu, kun sivulla 9 sanottaan: ”On siis vaikea sanoa tarkasti, kuinka suuri osuus hiilidioksidilla on kasvihuoneilmiössä”. Ja kuitenkin ollaan vasta johdannossa.
Kun mennään sitten tuonne ”satu-osioon”, jossa scifi-kehikkoon on viety tämän päivän tuhoon vievät kehityslinjat, alkaa hurja mustan huumorin sävyttämä ilotulitus.
Ihmiskuntaa riivaa miehen geneettisessä perimässä oleva toksinen maskuliinisuus, joka on ollut olemassaolon taistelussa välttämätöntä, mutta ei enää. Pahinta on, että testosteronihuuruiset naiset ovat omaksuneet nuo toksisen maskuliinisuuden arvot, ja feminismin nimissä estävät sitten tavallisten naisten näkemysten tulon kehityksen ajuriksi. Tavalliset naiset poljetaan yhä syvemmälle henkiseen ja fyysiseen ahdinkoon. Ongelman ydin on siis tuo testosteroni ja y-kromosomi, joka on ainoa tekijä, joka jakaa ihmiskunnan aidosti kahteen, selkeästi sekä fyysisesti että psyykkisesti erilaiseen ryhmään, miehiksi ja naisiksi. Eihän tällaista saa sanoa, vaikka se on yksinkertainen totuus. Sateenkaariväki ei voi sietää tuollaista, joten kivittäjiä löytyy.
Uraäidit repeävät raivosta, ja menevät "siskokerhoon" parkumaan, kun lukevat seuraavaa tekstiä sivulta 66: ”Muinaiset spartalaiset oivalsivat, että kun riistää lapsen riittävän varhaisessa vaiheessa äidiltään, hänestä on kasvatettavissa hurja soturi. Ja kun toisaalla sanotaan sivulla 67: ” Nuo erilaisten äitien, isien, lastentarhan tätien, sijaisäitien, setien, tätien ja opettajien kasvattamat lapset ovat selvästi olleet helppoa riistaa uskonlahkolle, joka on tarjonnut yhteisöllisyyttä ihmispoloille, joiden geneettinen perimä on pienten perheyhteisöjen perua”.
Kaikki uskovaiset vetävät herneen nenään, kun uskonnot niputetaan, ja korvataan yhdellä ajatuksella: ”Minä olen Luonto sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia”. Ideologiat nähdään vallanhimoisten pyrkyreiden työkaluina. Poliittisella kentällä Natoihmiset (nyt Suomessa jo 90%) eivät siedä ajatusta, että Nato viimekädessä puolustaa vain ydinalueitaan.
Aluksi tuntui, että pamfletti on oikein mukava, mutta kun hieman luki eteenpäin
ja käänsi painopistettä "pefletillä", takapuoleen pistääkin inhottava piikki. Jokainen löytää oman piikkinsä ja raivostuu kiroten ”pefletin” hornan tuuttiin.
Ei löydy totuuden puhujalle sijaa majatalossa!
Supo on luonnollisesti myös hälytetty tutkimaan. Supo kyllä näin ”sotatilan ” vallitessa löytää ”sylttytehtaan”, mutta Supolle tulee paha ongelma. Mistä tekijöitä voisi syyttää? Tapahtumat ovat tulevaisuudessa, joten valtiopetoksesta ei voi olla kysymys. Apuun tulee Raija Toiviainen, joka palaa eläkkeeltä takaisin ja ilmoittaa Supolle, että ”kertokaapas syyllinen, kyllä minä rikoksen löydän”!
Jos lukija on kestänyt kaikki pefletin piikit takamuksessaan ja päässyt viimeiselle sivulle, hän on huomannut, miten antifasistinen teos on, ja sen, miten lähellä demokratiaa fasismin pahin muoto piilee. TIELLÄ DEMOKRATIAAN EI IHMISYYS SAA KADOTA.
Että kaikenlaisia asioita se ilmastonmuutos voi sysätä liikkeelle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä ihme tuossa kommentissa oli niin erikoista, että yhtäkkiä sait valaistuksen.
Mikä on tuon puhripulin takana. En usko sinun markkinoivan mitään. Et varmasti ole pystynyt tuon pefletin tasoista koknaiskuvaa luomaan.
Tämä avaus oli tarkoitettu tuonne ilmasto-osioon, joten siirsin sen sinne. Vastasin tähän kysymykseen siellä.