kerrattakoon nyt vielä oikein omaan aloitukseen, että sijaisperhe on TAVALLINEN perhe.
me emme siis tosiaankaan ole kasvatusalan ammattilaisia, niitä löytyy laitoksista ja sairaaloista.
me emme myöskään ole terapeutteja emmekä ammatillisia kuntouttajia lasten biokodissaan saamiin vaurioihin.
me olemme aivan tavallisia, normaaleja ihmisiä, perheitä jotka haluamme antaa tavallisen normaalin kodin sitä tarvitsevalle lapselle. kaikkine normaaliin elämään kuuluvine asioineen. meillä on lemmikkejä, meillä on roskia, meillä on riitoja, avioeroja, kriisejä, murrosikää, keski-iänkriisiä. perheisiimme synytään ja kuollaan. on häitä ja hautajaisia, ristiäisiä ja konfirmaatioita. iloja ja suruja.
ihan niinkuin missä tahansa seinätakanaapurissa.
miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
miksi nostaa sijaisperhe johonkin jalustalle ja vaatia ammattitaitoja, joita ei edes perheessä tarvita. ammattitaitoa vaativat sijoitettavat lapset eivät kuulu perhesijoitukseen. vaan ammattitaitoiseen laitokseen.
sijaisperheeseen sijoitettavien lasten katsotaan tarvitsevan arkea perheessä. tavallista tappavantylsää arkea. ei sen kummempaa ammattitaitoa kuin kykyä pyörittää arjen rutiineja ja arjen mukanaan tuomia asioita.
me emme siis tosiaankaan ole kasvatusalan ammattilaisia, niitä löytyy laitoksista ja sairaaloista.
me emme myöskään ole terapeutteja emmekä ammatillisia kuntouttajia lasten biokodissaan saamiin vaurioihin.
me olemme aivan tavallisia, normaaleja ihmisiä, perheitä jotka haluamme antaa tavallisen normaalin kodin sitä tarvitsevalle lapselle. kaikkine normaaliin elämään kuuluvine asioineen. meillä on lemmikkejä, meillä on roskia, meillä on riitoja, avioeroja, kriisejä, murrosikää, keski-iänkriisiä. perheisiimme synytään ja kuollaan. on häitä ja hautajaisia, ristiäisiä ja konfirmaatioita. iloja ja suruja.
ihan niinkuin missä tahansa seinätakanaapurissa.
miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
miksi nostaa sijaisperhe johonkin jalustalle ja vaatia ammattitaitoja, joita ei edes perheessä tarvita. ammattitaitoa vaativat sijoitettavat lapset eivät kuulu perhesijoitukseen. vaan ammattitaitoiseen laitokseen.
sijaisperheeseen sijoitettavien lasten katsotaan tarvitsevan arkea perheessä. tavallista tappavantylsää arkea. ei sen kummempaa ammattitaitoa kuin kykyä pyörittää arjen rutiineja ja arjen mukanaan tuomia asioita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että, koska biot ovat useammiten täysin sokeasti perfektionisteja että totta kait he sitten myös odottavat että me sijaisvanhemmatkin olisimme sellaisia.
Useammalla biovanhemmalle joilta on lapset huostaan otettu ei kuulu elämään juuri noita luettelemiasi juttuja.
Eihän heillä ole niitä lapsia eikä juuri muutakaan häät ja hautajaisetkin usein hurahtavat sumussa ohi ei ollut meille sijoitetun lapsen äiti poikansa rippiäisissäkään en tiedä miksi oli kait unohtanut tai ei taksi tullut hakemaan koska sossut ei olleet sitä tilanneet.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ihmettelen vaan joskus, miksi sossu sanoi aina sijaisperheen olevan terapeuttisen sijoitetulle ja kääntäneen asian niin, että lapsi piti siirtää meiltä pois koska emme olleet riittävän terapeuttisia lapselle. Eli toisin sanoen lapsen olisi pitänyt kuntoutua meillä ihan itsestään ilman eri terapiaa, koska hän oli siinä luulossa, että sijaisperheet toimivat jotenkin terapeuttisesti ja sijoitettujen lasten TULEE kuntoutua perheessä. Tämä sossu olikin kyllä epäpätevä, mutta kuitenkin. Lapsi on nyt laitoksessa, jossa ei myöskään sen kummempaa terapiaa anneta, enkä usko tämän laitoksen olevan yhtään sen terapeuttisempi kuin kotimmekaan, pikemminkin päinvastoin.
vain, että terapiat ovat ihan erikseen. Siihen on palkattu ammattitaitoista väkeä. Katsoppa netistä terapiat, ja saat vastauksen! Jokainen voi itselleen saada oikean laista terapiaa, olipa kysymyksessä lapsi tai aikuinen. Mutta päivänselvää ainakin on, että jokainen perhe olipa se sijaisperhe tai tavallinen tarvitsee tukea, ainakin jossain vaiheessa!
Lisäksi täällä korostetaan tuota SIJAISperheyttä, liitetään siihen mitä uskomattomimpia ominaisuuksia, kuten täydellisyyttä ja hyväntekijyyttä.
Vaikka tällä palstalla keskustellaan sijaisvanhemmuuteen liittyvistä asioista eikä mistään muusta, se ei tarkoita, etteikö elämään kuuluisi muutakin. Itse asiassa SIJAISvanhemmuudella ei ole välttämättä minkäänlaista roolia jokapäiväisessä elämässä. Meillä on ihan normaali perhe normaaleine koulunkäynteineen, töineen, opiskeluineen, harrastuksineen, iloineen, suruineen, kaupassakäynteineen, nurmikonleikkuineen, juhlineen jne. Silloin tällöin tavataan lapsen biovanhempia ja sosiaalityöntekijöitä ja käytetään lasta terapiassa. Yhtä lailla kun käytetään esim. hammaslääkärissä tai neuvolassa. Ei tässä ajatella, että olenpa SIJAISvanhempi. Vaan että olen mikä olen, tämä on meidän elämää.
Nuo ylilyönnit olivat kyllä selvästi yhden-kahden katkeroituneen bioäidin purkausta. Siinä tuli kaikki mahdolliset odotukset sijaisvanhempia kohtaan, sekä kaikki mahdolliset syytökset. Mieletön kateus sijaisvanhempaa kohtaan, joka SAA siivota kotiaan eli bioäidin lapsen nykyistä kotia, ja joka SAA käydä kirkossa sunnuntaisin bioäidin lapsen kanssa. Varmasti suututtaa. Sijaisvanhemmat elävät arkea biovanhemman lapsen kanssa. Biovanhempi ei voi sitä tehdä. Eihän siinä tilanteessa monikaan voi muuta kuin olla vihainen. Jotenkin on osoitettava, että asiat ovat nyt väärin. Varmaan häpeä on niin suuri, ettei sitä voi edes kuvitella muu kuin se, jolta on lapsi huostaanotettu.
Kovasti myös tuntuu painavan tuo, että sijaisvanhemmille maksetaan kulukorvausta ja hoitopalkkiota. Kyllä kai itse kukin ottaisi mielellään muutaman satasen ylimääräistä kuussa; biovanhemmalta vain unohtuu se, että tämä muutama satanen kuluu HÄNEN lapsensa ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, leluihin jne. Tekisipä mieleni sanoa, että sen jälkeen rahoista ei jää enää juhlintaan, mutta enpä sano.
Hauska ketju tuossa edellä kuitenkin, nauroin ihan hirveästi. Vaikka täällä moni ajattelee, että vain biovanhempi voi kirjoittaa mitä huvittaa ("sehän on ymmärrettävää, onhan häneltä viety lapsi"), mutta koska nuo ylilyönnit olivat ihan mahdottomia (tarkoituksellisia, provoja, vitsejä?), saa siihen kyllä sijaisvanhempikin vastata samalla mitalla :) Antaa mennä vaan, hienoa että sijaisvanhemmillakin on huumorintaju tallella (vaikka kirkossa vakavoituvat joka sunnuntai).
Biovanhempi täällä kuitenkin haluaa tahallaan levittää väärää tietoa sijaisvanhemmuudesta. Jos hän siitä iloa saa, ei kai sille mitään voi. Jos olisin hän, ehkä käyttäisin aikaani ja energiaani lapseni takaisin saamiseen enkä mielenterveysongelmieni julkituomiseen (itse sitä edes tajuamatta).