Marsujen pitäisi muka olla kivoja lemmikkejä, mutta kaikkea vielä!
Marsujen hankkimisesta on jo puoli vuotta, mutta ne ovat olevinaan arkoja, juoksevat koko ajan pakoon. Ja jos herkkuja tarjoilee ja kutsuu, niin eivät varmasti tule hakemaan, tai tulevat tosi harvoin. Yleensä vain jyrsivät jotain pajutunnelin kulmaa ihan kuin eivät pääsisi siitä lähemmäs tulemaan.
Jos niitä silittää, kun ne ovat häkissä, eivätkä ne jostain syystä viitsi juosta pakoon, niin ne potkivat ihan hulluina ja tyrkkivät kättä pois päällään. Sylissä tietenkin tyrkkivät myös ja välillä myös purevat.
Eli ne ovat olevinaan ihan paniikissa ja tosi arkoja, mutta kuitenkin osoittavat mieltään ja yrittävät pomottaa. Että ovatkohan ne arkoja vai vihaisia vai mikä niitä vaivaa? Ja mikäköhän auttaisi, että niistä tulisi niitä mukavia lemmikkejä?
Uroksia ovat molemmat ja ostettu 3 kk vanhoina. Todella arkoja olivat tullessaan. Silloin tärisivät sylissä, mutta olivat muuten "kilttejä".
Marsujen hankkimisesta on jo puoli vuotta, mutta ne ovat olevinaan arkoja, juoksevat koko ajan pakoon. Ja jos herkkuja tarjoilee ja kutsuu, niin eivät varmasti tule hakemaan, tai tulevat tosi harvoin. Yleensä vain jyrsivät jotain pajutunnelin kulmaa ihan kuin eivät pääsisi siitä lähemmäs tulemaan.
Jos niitä silittää, kun ne ovat häkissä, eivätkä ne jostain syystä viitsi juosta pakoon, niin ne potkivat ihan hulluina ja tyrkkivät kättä pois päällään. Sylissä tietenkin tyrkkivät myös ja välillä myös purevat.
Eli ne ovat olevinaan ihan paniikissa ja tosi arkoja, mutta kuitenkin osoittavat mieltään ja yrittävät pomottaa. Että ovatkohan ne arkoja vai vihaisia vai mikä niitä vaivaa? Ja mikäköhän auttaisi, että niistä tulisi niitä mukavia lemmikkejä?
Uroksia ovat molemmat ja ostettu 3 kk vanhoina. Todella arkoja olivat tullessaan. Silloin tärisivät sylissä, mutta olivat muuten "kilttejä".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidän marsu oli arka vuoden n. vuoden ikäiseksi. Lattialle kun laittoi juoksemaan, niin se jäkitti kauhuissaan paikallaan ja papanoi. Pikku hiljaa se alkoi luottamaan meihin ja nyt se juoksen telee koko asunnossa. Ja tulee luokse, kun kutsuu, jos se on josain pidemmällä. Marsujen kasvatus ja totuttelu ihmiseen vie aikaa. Ole kärsivällinen! :) Silittele ja juttele paljon ja anna herkkuja kädestä. Meilläkin työnnetään kättä pois jos herran mielestä ei ole silittely hetki. Marsua kannattaa aina lähestyä alhaalta päin kun se on saaliseläin ja toimii vaiston varaisesti. Ne ehkä turvautuvat toisiinsa enemmän kun niitä on monta ja totuttelu vie kauemmin!
Marsut ovat kivoja lemmikkejä!!! =)
Hei! Jokainen marsu on yksilö. Kaikki eivät koskaan kesyynny tai jos kesyyntyvät, niin eivät silti välttämättä pidä silittämisestä tai sylissäolosta.
Marsun potkiminen viestii siitä (kuten päätellä voi), ettei se pidä silittämisestä. Samaa viestii käden pökkääminen päällä pois. On eläimen kiusaamista olla huomioimatta sen omaa halua eli jos eläin ei tykkää, että sitä silitetään tai pidetään sylissä ja vielä osoittaa sen eleillään, niin eihän sitä saa pakottaa.
Anna marsuillesi aikaa. Marsu kesyyntyy saaliseläimenä hyvin hitaasti. Oma tyttömarsuni on nyt vuoden vanha eikä vieläkään ole kesy tai sitten se ei vain pidä sosiaalisesta kommunikoinnista niin paljon kuin poika, joka on mielellään mukana kaikessa, mitä lattialla tapahtuu. Joskus tyttö tulee arastellen pojan perässä katsomaan, että mitäs kivaa täällä on ja sitä kautta varmaan jonain päivänä rohkaistuu itsekin. Tyttöä pidetään sylissä säännöllisesti, mutta ei pakolla.
Eli minulla myös samanlainen ongelma kasvatti.
Poika tuli taloon paikallisesta eläinkaupasta noin pari vuotiaana (myytiin muka 3 kk ikäisenä).
Hooligaani ei kesyynny millään, ja se on opettanut kämppiksensäkin oikeaksi raggariksi. Ne molemmat ovat ihan riiviöitä mutta tämä toinen enemmän...
En ole pystynyt kesyttämään pojua, enkä varmasti tulekaan..