Olutta enkä sitä väkevämpää ei ole tullut maistettua, mutta elämänkoulua on käyty. Silti tunnen nykyelämää seuratessani olevani yhäkin ensimmäisellä luokalla.Tulkoompa tässä muistelus mieleeni jääneestävuosien takaisesta kohtaamisesta koskien paljon parjattua aihetta. Mannerheimin puiston tunnelma oli varsin kotoisa ennen sen ns. uudistusta . Mennessäni eräänä päivänä ostoksille puiston halki näin leppoisan kolmen hengen veljeskunnan edustajan rinta rinnan samalla penkillä nauttimassa kurkun äänen kirkastusta.Huikkasin heille iloisesti. "Pääasia on pojat huolehtia, ettei jano pääse yllättämään".Ensi hämmästys väistyi vapauttavan naurun tieltä heidän suureksi yllätyksekseen kuullessaan, että heitäkin puhuteltiin kohteliaasti. Herrasmies kuoriutui samalta penkkiriviltä kädessään täysi , korkkaamaton kahdesti kirkastettu pullo sisältöineen. Mies kumartaa kohteliaasti ja sanoo."Kuule tyttö. nää saat ottaa tästä ensimmäisen ryypyn kunnianosotuksena meikäläisiä kohtaan.Tätä tarijousta ei anneta kelle hyvänsä."Hymyilin leppoisasti ja kieltäydyin kohteliaasti jatkaen matkaani . Tuosta hetkestä lähtien jengi nosti kätensä lipalle kunniaa tehden aina ohikulkiessani. Muistelen lämmöllä. Pultsari-nimike kätkee suojiinsa herkän, jalon Ihmisen. Hän ei ole yksinkertaisesti kestänyt tämän perkeleellisen tylyn ja kovan maailman armottomuutta. Koskaan emme pysty ennustamaan päivää, jona itse olemme täysin kohtalon tiukassa puserruksessa.
Pultsarikin on Ihminen.
Anonyymi-ap
0114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.