Kertokaa muut olenko yhtään normaali. Nimittäin epäilen, et olen itsekäs ja itserakas, koska ihastun AINA vain miehiin, jotka ovat myös ihastuneita muhun.
Kun huomaan katseeni kiinnittävän tyypin, jatkan sen (salaa) huomioimista VAIN, jos tulee signaaleja siltä, että SEKIN on reagoinut johonkin minussa! Tämä "koodaaminen" tapahtuu elein ja katsein yleensä hyvin lyhyessä ajassa. Mutta, jos se on plussapuolella, enempi kontakti vain korostaa sitä ja oikein rakkaus iskee. Jos taas on miinuspuolella, tunne että ei yhtään halua sitä, sekin kasvaa jos ollaan jostain syystä tekemisissä toistemme kanssa.
Kumpaakin olen kokenut. Olenkohan niin narsistinen, että ihastun siihen, että toinen ihminen on minuun ihastunut, enkä (vain) itse tyyppiin? Jotkut tunutuvat huomanneen tätä minussa ja ovat sitä mieltä, että pitäisi osata rakastaa myös pyyteettömästi.Esim. tää käsitys et vaimo rakastaa miestään madonnamaisesti, vaatimatta erityistä vastahuomiota..Jossa mies ylenkatsoo vaimoaan, haluaa et vaimo rakastaa epäitsekkäästi jne.
En ole samaa mieltä..Mun mielestä elämäni on vain hyvällä uralla tämän takia, en haaskaa aikaa minulle vääriin ihailun kohteisiin. Jokin jännite täytyy olla, että kiinnostun.Olen huomannut että jos jokin jännite sammuu, se sammuminen on molemminpuolinen.Roikkujia mulla ei ole.Tosin pahaa on kun jännite syntyy miehen kanssa, joka on jo suhteessa toisen kanssa. Koen, että petän henkisellä tasolla sen vaimoa, kun en voi stopata sitä sähköä, vaikka emme alkaisi tehdä mitään asialle.
Eli miten te muut koette, onko todellisen "kipinän" edellytyksenä molemminpuolinen (samanaikainen)syttyminen, se on "se juttu" joka vie? Toki joskushan lievempiä jännitteitä on samanaikaisesti useampien kanssa, en ole ylpeä siitäkään..Olen bi ja osa on naisia, osa miehiä..Valitseminen on joskus vaikeaa, hävettää ;)
Kun huomaan katseeni kiinnittävän tyypin, jatkan sen (salaa) huomioimista VAIN, jos tulee signaaleja siltä, että SEKIN on reagoinut johonkin minussa! Tämä "koodaaminen" tapahtuu elein ja katsein yleensä hyvin lyhyessä ajassa. Mutta, jos se on plussapuolella, enempi kontakti vain korostaa sitä ja oikein rakkaus iskee. Jos taas on miinuspuolella, tunne että ei yhtään halua sitä, sekin kasvaa jos ollaan jostain syystä tekemisissä toistemme kanssa.
Kumpaakin olen kokenut. Olenkohan niin narsistinen, että ihastun siihen, että toinen ihminen on minuun ihastunut, enkä (vain) itse tyyppiin? Jotkut tunutuvat huomanneen tätä minussa ja ovat sitä mieltä, että pitäisi osata rakastaa myös pyyteettömästi.Esim. tää käsitys et vaimo rakastaa miestään madonnamaisesti, vaatimatta erityistä vastahuomiota..Jossa mies ylenkatsoo vaimoaan, haluaa et vaimo rakastaa epäitsekkäästi jne.
En ole samaa mieltä..Mun mielestä elämäni on vain hyvällä uralla tämän takia, en haaskaa aikaa minulle vääriin ihailun kohteisiin. Jokin jännite täytyy olla, että kiinnostun.Olen huomannut että jos jokin jännite sammuu, se sammuminen on molemminpuolinen.Roikkujia mulla ei ole.Tosin pahaa on kun jännite syntyy miehen kanssa, joka on jo suhteessa toisen kanssa. Koen, että petän henkisellä tasolla sen vaimoa, kun en voi stopata sitä sähköä, vaikka emme alkaisi tehdä mitään asialle.
Eli miten te muut koette, onko todellisen "kipinän" edellytyksenä molemminpuolinen (samanaikainen)syttyminen, se on "se juttu" joka vie? Toki joskushan lievempiä jännitteitä on samanaikaisesti useampien kanssa, en ole ylpeä siitäkään..Olen bi ja osa on naisia, osa miehiä..Valitseminen on joskus vaikeaa, hävettää ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta olen myös ollut ihastunut saamatta mitään vastakaikua.
rakastan suo niin hullulailla.oi ihaana saada oma terapia.enmuuta teen ,kun syömme,rakastelemme ,nukkumme,anna terapialle kyyntia.nautii sen hetken.en halua muutakaan,kuin se.
Kyllä minusta tuntuu, että saan aina vastaihastusta, tai siis jos en saa en jaksa itsekään olla kiinnostunut ihastumisen tasolla.
Olen kanssa pohtinut "vastavuoroisuutta" jotkut miehet haluavat vain saada, eivätkä kiinitä huomiota antamiseen, haluavat vain kertoa itsestään, haluamatta kuulla minusta, tälläinen mies kai etsii "äitihahmoa" luulisin? Olen liian itsekäs tälläiseen, vaikka pohjalta näen erinlaisen tavan suhteisiin kuin mitä itse haluaisin, sellaisen minulle tuntemattoman, kauniin sekin omalla tavallaan.
Minä haluan olla "itsekäs" saada itse huomiota ja kun olen siitä kylläinen pystyn antamaan takaisin moninkertaista välittämistä miehelle, koska miehet nauttivat tietäessään tehneensä naisen onnelliseksi. Joskus tuntuu, että voisin itsekin olla bi, mutten kyllä aio sellaista juttua etsiä jos on tullakseen se on ihan eri juttu. On varmasti helpompaa ihastua samaan sukupuoleen, sillä siitä on paremmin kokemusta itselläkin!?
Niin ja minä olen siitä toivoton tapaus, että vaikka haluaisin vain yhden ihmisen löytää, niin taidan töpeksiä ihmissuhde-asioissa enemmän. Osaan kyllä vaatia, mutta puhe ei aina tule oikealla tavoin ulos. Edellisellekin yritin kertoa, että en ole oikein tyytyväinen nuihin alkuvalmisteluihin ;-) Ja nyt tämä seuraaja on naimisissa oleva mies hän osaisi kyllä ne alkujutut, mutta ihastuahan ei varattuun voi ;-(