Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että sairastan aspergerin oireyhtymää. Minulla on kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet. Pienenä luin vain lääkärikirjoja tai eläinkirjoja, koska minua kiinnosti ne. Nykyäänkin luen mielelläni psykologiaa ja olen taiteellisesti lahjakas.
En tule muiden ihmisten kanssa toimeen. Esitän aina muuta kuin oikeasti olen, jotta en erottuisi joukosta jonkinmoisena kummajaisena. Yritän olla sosiaalinen, mutta olen huomannut sen olevan hyvinkin haasteellista. Joskus näyttelemiseni särkyy ja muut ihmiset pitävät minua tämän takia epäillyttävänä, kylmänä ja vaikeaselkoisena, eivätkä halua olla enää tekemisissä kanssani.
Päällisinpuolin näytän luultavasti ihan normaalilta 18-vuotiaalta tytöltä, mutta yritän peittää hajamielisyyteni reippaalla käytöksellä. Ehkä tämä on hyväksikin, mutta joskus se tuntuu minusta tarpeettomalta.
Miten Aspergerin oireyhtymä diagnosoidaan ja maksaako se? olisi helpotus saada selitys sekavalle käytökselleni.
En tule muiden ihmisten kanssa toimeen. Esitän aina muuta kuin oikeasti olen, jotta en erottuisi joukosta jonkinmoisena kummajaisena. Yritän olla sosiaalinen, mutta olen huomannut sen olevan hyvinkin haasteellista. Joskus näyttelemiseni särkyy ja muut ihmiset pitävät minua tämän takia epäillyttävänä, kylmänä ja vaikeaselkoisena, eivätkä halua olla enää tekemisissä kanssani.
Päällisinpuolin näytän luultavasti ihan normaalilta 18-vuotiaalta tytöltä, mutta yritän peittää hajamielisyyteni reippaalla käytöksellä. Ehkä tämä on hyväksikin, mutta joskus se tuntuu minusta tarpeettomalta.
Miten Aspergerin oireyhtymä diagnosoidaan ja maksaako se? olisi helpotus saada selitys sekavalle käytökselleni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla itselläni siis on tämä Aspergerin syndrooma, aivan selvästi diagnosoitu. En ainakaan itse ole joutunut senttiäkään maksamaan, kaikki on mennyt terveydenhoidon piikkiin. Aspergerhän, se diagnosoidaan käyttäytymisesi ja omien sanojesi perusteella, mutta sitä ei myöskään voida sanoa sairaukseksi. Siitä voi olla hyötyä tai haittaa, silloin vain on hieman erilainen. Siinä kaikki.
Yksityiseltä puolelta taitaa olla aikuisiällä helpompi saada diagnoosia kuin yleiseltä. Kustannusarvioni liikkuu siinä 150 euron kieppeillä. Diagnoosin saamiseksi haastatellaan ja tutkitaan lapsuushistoriaa etsien diagnoosia tukevia piirteitä. Mahdollisesti tarvitaan neurologista tutkimusta, joka varmaankin lisää kustannuksia aika lailla.
... diagnosoitiin Aspergerin syndrooma vasta 40-vuotiaana (muutama vuosi sitten). Yksi käynti neuropsykiatrilla riitti diagnoosin tekemiseen. Ei kyselty mitään lapsuudesta. Ilmeisesti Asperger "tuntomerkit" olivat minussa nähtävissä selkästi ilman, että elämänhistoriaani olisi kaiveltu. Minulla kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet (olen kiinnostunut vain musiikista, elokuvista, kirjoittamisesta ja kielten opiskelusta) kertoivat syndrooman olemassaolosta. Jotkut ovat arvostelleet pikadiagnoosia, jonka olen saanut, mutta luulen, että aikuisiän Asperger on helpommin tunnistettavissa kuin lapsuudessa tehty havainto. Jonkin verran mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien varrella toki muuttuneet, mutta selkeästi olen käytännöstä vieraantunut ihminen; en ole erityisen taiteellinen - hieman kyllä, mutta kaikki käytäntöön liittyvä on minulle erittäin ongelmallista. Olin näihin päiviin asti kuvitellut, että olen vain patalaiska. Toisaalta laiskuuttani vastaan puhuvat ne tieteelliset työt, joihin olen paneutunut. Ihmissuhdeongelmat ovat aina rajoittaneet elämääni, on täysi MAHDOTTOMUUS solmia läheisiä ihmissuhteita. Olen liian avoin, mikä ei tarkoita sitä, että olisin röyhkeä toisia vastaan vaan avoimuudessani saan ihmiset hämmentymään - kerron liikaa itsestäni.
Vaikkapa palvelutapahtumissa. Näytän päällepäin avoimelta mieheltä, joskus.
Puuttuu tavalliset sosiaaliset vastarektiot.
Ystävälliseen asenteeseen puuttuu tavallaan vaste puoleltani.
Niinpä ihmiset pitävät ihan aiheellisesti "marsista tipahtaneena".
Kun olen saanut dg:,n, en jää tilanteita murehtimaan...erilainen mikä erilainen.
Syrjäytyneisyys pitkällä. En usko voivani paljonkaan sosiaalistua.
Harmia ja vahinkoa vältän viimeisen päälle kanssakulkijoitani kohtaan.
Itsetunto romahtaa melko pienistä, joskus mielestäni ympäristön ylilyönnit
saavat turbovaihteen päälle.
Silloin bibolaari pilvenveikon kausi lähtee käyntiin.
mies 50v
" Olen liian avoin, ... - kerron liikaa itsestäni. "
Täsmälleen niin kuin minä. Muutenkin jutussasi on paljon tuttua. Mielenkiinnon kohteet vaan ovat hyvin erilaiset kuin sinulla. En tiedä ovatko mitenkä kapea-alaisia, mutta ei mitenkään ylen laajojakaan. Ehkä minullakin on aspergerin syndrooma. En vain ole katsonut tarpeelliseksi lähteä diagnoosia hakemaan. Jos elämä menee kovin hankalaksi, niin ehkä sitten.
Yleensähän sanotaan, että AS-lapsilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa. Minä tunnen joitakin AS-lapsia (taitaa olla meidän suvun ns. sukuvika), ja olisin sitä mieltä, että AS-lasten sosiaaliset taidot ovat vain aika erilaiset kuin muilla ikäisillään.
kuulostaa myös vähän teini-iältä.
on monenlaisia ihmisiä.Eiväthän välttämättä monet muutkaan,kovin sosiaalisia ole.En tiedä onko oikein,että nykyään yritetään heti diaknisoida,jos ei kulje valtavirrassa mukana.Olisit onnellinen,että olet taiteellisesti lahjakas.Sinulla voi olla paljon annettavana muille ihmisille.Saat nauttia omasta lahjakkuudestasi.Sinulle toivon kaikkea hyvää elämääsi.