En ole varma ollaanko aikaisemmin kirjoiteltu työpaikoista ym.elämän tilanteesta.Mutta kiinnostaa...eli oletteko tällä hetkellä töissä,missä?vaki vai määräaikainen paikka?Entä miehenne?Itse valmistun juuri parturi-kampaajaksi mutta olen ja jään töihin leipomolle (vakipaikka)jossa olen nyt 4 vuotta ollut.Mies on automaatioasentaja ja hänelläkin on vakipaikka opiskelee vielä vuoden AMK:ssa.Mitä te puuhailette? :)
Kesäyrittäjät!
Vip
161367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse teen toimistotöitä, määräaikainen vuoden loppuun. Mies on koneenasentaja, myös määräaikaisessa hommassa mutta lupailtu on vakipaikkaa joten saas nähdä. Niin on minullekin, mutta jos plussaan niin tuskin vakipaikkaa saan... Mutta ei haittaa menoa :D
meillä taas näin... mä olen lähihoitaja, muutama vuosi sitten valmistuin. Nyt olen työttömänä, talvella olin päiväkodissa töissä, mutta se homma oli vain sijaisuus. Töitä ei näytä näin pienellä paikkakunnalla olevan, joten uskoisin, että kesä menee tässä vain ollessa... Avomiehelläni on vakipaikka maanrakennus firmassa tällä hetkellä, mutta olemme suunnitelleet muuttoa toiselle paikkakunnalle, joten saa nähdä miten käy töiden sitten...
Ei olla ihan vielä kesäyrittäjiä, syksyllä vasta. Mutta vastaan kuitenkin:
Itse olen nyt opiskelija, marras-joulukuussa saan ylioppilastutkinnon sekä ammatillisen tutkinnon.
Miehellä vakituinen, hyväpalkkainen duuni tietokonehommissa.
Hei,
En ole aiemmin eksynyt tälle palstalle, mutta nyt otsikko sattui silmään ja koska aihe on (toivottavasti) piakkoin ajankohtainen niin tulin lueskelemaan viestejä.
Tässä lukiessani näitä teidän elämäntilanteita, en voi olla hämmästelemättä optimistisuuttanne. Eli lähinnä kummastuttaa se, kuinka aiotte tulla rahallisesti toimeen jos/kun lapsen saa.
Itse olen määräaikaisessa työssä, mistä johtuen en ole edes vielä kunnolla harkinut lapsen saantia. En välttämättä haluaisi enää odottaa yhtään, mutta toisaalta en kyllä halua yhteiskunnan varoillakaan lastani elättää. Eli olisi hauska kuulla, onko kenelläkään ensinnäkään samaa ongelmaa ja toisaalta haluaisin myös kuulla, kuinka uskallatte esim. opiskelijana edes suunnitella lapsentekoa.
Olin sinun kanssasi ennen samaa mieltä. Suunnittelimme aviomieheni kanssa tarkkaan koska kannattaa alkaa lasta hankkimaan taloudellisen tilanteen ja opiskelutilanteen mukaan. "puolen vuoden päästä sitten kun valmistun" tai "ei me voida vielä kun mulla on se armeija tulossa"
Kun aika oli mielestämme kypsä viime keväänä, jätimme ehkäisyn pois. Nyt vuosi myöhemmin olen oppinut katkeran läksyn. Lapsen tekemistä ei kannata suunnitella liian tarkkaan sopimaan omaan aikatauluun. Ymmärrän tietty sen ettei nyt ihan mihinkään tahansa tilanteeseen sovi lasta tehdä, mutta en enää ajattele niin mustavalkoisesti kuin ennen.
Nykyään, kun minulla on todettu pco eikä hoidot ainakaan vielä ole tehonneet, olen sitä mieltä että lapsi saisi tulla milloin vain, viis siistä että joutuisin pitämään opiskelussani välivuoden (iltaopiskelua muutenkin töiden jälkeen nykyään) tai että emme tienaa niin paljon rahaa. Kunhan vain saisimme lapsen!
Näin ne mielipiteet muuttuu kun elämä potkii päähän.
Kaikilla ihmisillä ei välttämättä koskaan ole vakituista työtä, autoa ja omakotitaloa. Eikö sinusta työttömillä ole oikeutta lisääntyä.Pitäisikö ne ehkä kaikki pakkosteriloida?? Sinä olet varmaan niitä, jotka tekevät abortin koska haluavat lapsen vasta puoli vuotta myöhemmin!!!!! Sinulla ei ole mitään oikeutta arvostella muita, kaikille ei raha ole tärkeintä elämässä.
Kuten sanoin, ei minullakaan ole vielä vakituista paikkaa, ja nimen omaan tästä johtuen en ole lapsen tekoa edes vielä vakavasti harkinnut. En voi sille mitään, mutta mielestäni jokaisen tulee olla itse vastuussaa lapsiensa kasvatuksesta eikä minulla näin ollen ole oikeuttaa odottaa, että yhteiskunta eli muut veronmaksajat maksaisivat minun lasteni elätyksen.
Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin tarkkaan määritellä milloin lapsen teen, vaan haluaisin, että elämäni olisi siinä kunnossa, että minulla olisi varaa kasvattaa lapsia.
elikkäs mulla on oma yritys (parturi-kampaamo) ja miehellä on vakipaikka kuljetusyrityksen ajojärjestelijänä. joten uskomme pärjäävämme hyvinkin jos nyt vaan saataisiin se vauveli alulle ;)
Joo, itse olen lähihoitaja ja minulla on määräaikainen työsuhde jota kuitenkin jatketaan aina puolen vuoden välein, avopuolisollani on vakituinen paikka ollut jo monta vuotta, itse olen siis 25 ja mies 30.
Ja tuosta pärjäämisestä vielä itse sain pojan kun olin juuri valmistunut ja silloinen mieheni oli menossa armeijaan ja vaikka tiukkaa oli niin kyllä pärjättiin kun vaan on oikea asenne....
..työtilanne on tämä; minä olen yrittäjä ja mieheni töissä kaupungilla. Oma yritys helpottaisi siinä mielessä, että saisi äitiyslomat yms. järkättyä vähän "vapaammin" eikä ole huolta etteikö työpaikka odottaisi kotona olon jälkeen. Tietenkään yrittäjänä ei taas voi olla täysin olla pois työasioistaan, joten ei se mitään täysin "työvapaata" aikaa olisi...lähellekään. Mutta töitä tai ei, olen samaa mieltä kuin Leila että oikeeta aikaa ei olekaan tai sitten voi mennä sivu suun...mekin olemme jo kolmekymppisiä.
Itse olen jokusia vuosia (n.5) tehnyt lastenhoitajan sijaisuutta päiväkodissa. Avomieheni on vakituisissa tietokonehommissa.
Minä olen lähihoitaja ja olen töissä palvelutalossa yöhoitajana,tosin määräaikaisena... Miehellä vakituinen paikka metallialan työssä..Jos meille vauva suodaan,niin uskon että me pärjätään,vaikka minulta työt loppuisikin... Ja töitä on aina,mutta vakipaikkaa on tosi vaikea saada ja sitä lähihoitajana saa odottaa... Mutta nyt yritystä kehiin vaan ja plussaonnea kaikille :)
Heipsuli!
Täällä yksi työtön kuumeilija. Olen tehnyt aiemmin suht hyväpalkkaista toimisto/myyntityötä, mutta hihat paloi ja irtisanouduin. Nyt on kovasti työnhaku päällä, mutta vielä enemmän toivon nopeaa raskautumista ;-) Mies valtiolla töissä. Eiköhän sitä aina jotenkin pärjää. Olen kantapään kautta oppinut, että vaikka raha on ehkä tärkeää, niin oman mielen tasapaino ja muu elämä ovat tärkeämpiä kuin työ. Se kannattaa pitää mielessä silloin, kun kukkaron pohja näkyy ja meinaa ruveta sen takia masentamaan!
Toivottavasti me kaikki päästään jo pian mammikselle!
Mitäs minä... Kotona saan olla vaan nyt! Elän kyllä elämäni parasta aikaa. Päivät siis menee tuon puolitoista vuotiaan perässä juostessa. Työpaikka jäi odottamaan, saa nähdä palaanko sinne kuitenkaan. Toivon tietysti etten ainakaan pariin vuoteen joudu! Jos se pikkukakkonen ilmaantuisi. Mutta pakkohan se on jos ei vaavin laskettua aikaa ala kuulumaan siihen mennessä kun tuo esikoinen on kolme. Minimirahalla ei kyllä ikinä pärjättäis. No, katsotaan. On tässä onneks vielä aikaa. Elellään siis pääosin miehen tuloilla. Mun kotihoidontuella ei makseta kun puolet asumisesta...
itse olen vuosi sitten valmistunut lähihoitajaksi, määräaikaisena vanhainkodissa. Työsopimusta jatketaan kuukaudella tai kahdella, tällä hetkellä jouluun asti töitä. Vakituista paikkaa on vaikea saada. Mieheni opiskelee AMK:ssa kolmatta vuotta, tekee opiskeluiden ohessa sähköasentajan töitä.
Uskomme että pärjäämme ja toivomme että pienikäärö meille tulisi, yritystä on ollut jo päällä 4kk:tta ja toivottavasti saamme kesän aikana plussan!
Ei raha tee onnelliseksi( ei sitä koskaan ole liikaa) vaan kaikki muu, pienellä rahamäärällä tulee toimeen kunhan siihen asennoituu hyvin!
Minäkin olen taas vaihteeksi työtön miehellä vaki paikka. Uskon kyllä että joskus niitä töitä vielä tulee jos ei ennen lasta niin sen jälkeen. Kun nyt vain se pikkunen ilmottais tulostaan pian.