kun lopettaa tupakoinnin? Puolitoista kuukautta takanapäin ja nyt tuntuu että jo erokin on kohta lähellä, kun kaveri - jota rakast a/i n yli kaiken - on käynyt suorastaan ärsyttäväksi. Minä sitä, minä tätä, minä silloin, minä tällöin, minä jossain joskus .... minä minä minä. Onko vika itsessäni vai näenkö nyt selvemmin? Vai olenko vain huomionkipeä?
Miten paljon persoonallisuus
muuttuu
5660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Persoonallisuus muuttuu lähinnä siinä vaiheessa, kun joku aloittaa tupakoinnin. Keskittymiskyky heikkenee ja kärsivällisyys tuntuu joiltakin poistuvan kokonaan. Tuntuu, että pienikin hetki ilman tupakkaa oikeuttaa kiukuttelemaan. Ja kun kiukutteluun tottuu, tulee siitäkin tapa niin kuin tupakoinnista.
Tupakoinnin lopettaminen voi saada aikaan ajatuksen siitä, että on joutunut luopumaan jostakin. Kun tämä on koko ajan mielessä, tuntuvat pikkuasiatkin suurilta.
Ajan mittaan tilanne muuttuu paremmaksi, mutta tupakoitsijoille voi jäädä pysyvä tunne siitä, että jotakin puuttuu. Osittain tähän on syynä aivoissa tapahtuvat muutokset. Tupakoitsijalle kehittyy nopeasti mekanismi, joka tuottaa mielihyvän tunteen tupakoitaessa. Tämä mekanismi ei poistu, vaikka tupakoinnin lopettaisikin.
Kärsivällisyyttä tarvitaan, ja kuten sanoin, ajan kanssa tilanne varmasti paranee.
Vastauksesi kuulosti järkevältä.
Toivottavasti menee pian ohi. Tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi!
>tämä mekanismi ei poistu vaikka tupakoinnin lopettaisikin<
Onkohan tutkittu juttu vai mistä keksit?
Ei persoonallisuus minusta miksikään muutu, vaan pinna tahtoo aluksi olla kireällä ja monet toisten tekemiset saattavat ärsyttää aivan mahdottomasti. Kun on tottunut rauhoittamaan itseään tupakalla (hermosavut), ymmärrät varmaan, että kun niitä ei nyt oteta, vikaa löytyy vaikka mistä.
Tupakointi on pitkään kestettyään todella hankala tapa. siitä on tullut osa sinua ja kuten joku toinen tuossa edellä sanoi, pitää ikäänkuin luopua jostain itsessään. Luopuminen vaatii eräänlaista surutyötä, mutta onneksi se johtaa parempaan elämään.
Usko pois, ohimenevä juttu asia on, mutta saatat kärsiä siitä vielä jonkun kuukauden. Et suinkaan ole huomionkipeä. Kaikki lopettamista todella yrittävät kärsivät samasta asiasta. Monet helpottavat luopumisen tuskaansa vetäsemällä 'yhdet savut', mutta silloin on jo menettänyt paljon siihen asti saavuttamastaan. Älä hellitä.
Pakko tunnustaa, että eilen kihisin niin, että tupakointi oli todella lähellä. Viestin heitettyäni päätin kuitenkin painua pehkuihin ja katsoa vielä huomiseen.
Kiitokset teille, nyt sain jo uskoa ylihuomiseenkin. Tämä ärtyminen yllätti itseni kyllä aika pahoin, luulin jo olevani selvillä vesillä. Mutta sinnitellään, toivottavasti kaveri jaksaa...