Pelastettua itsesi ja itsenne. Saadaanko mekin elää ilman teidän pimeää puolta? Jos jatkamme elämäämme mihin se silloin jäi kun päätitte meidän elämistä ja muista. Olisi kiva saada jo ihmisiä elämään ja toteuttamaan omia juttuja ja haaveita. Esim. Matkoja ja juhlia jne. Ystäviä ja ajan viettoa muutenki. Joten oisko tämä jo tässä? Kun olette itse eläneet elämänne aina omalla tyylillä, päästäiskö mekin jo teidän kahleista?
Nyt kun olet saanut asemasi turvattua ja
Anonyymi-ap
12334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jatketaan. Tuleeko teille vielä tunne että haluatte tuhota kaiken mitä tehdään mikä ei liity teihin? Ja josta pidämme ja josta tulee hyvä mieli ja onnistumisia? Joten kuitataanko helvettivuodet jo päättyneeksi ja saisi alkaa elämään omaa elämää ilman teidän jatkuvaa "läsnäoloa"? Tai energialatausta teihin. Uskaltaidi itsekin tehdä jotain kun ei tarvitse pelätä teidän "vihapuuskia".
Olemme aika erilaisia, kaikki mitä minä haluan tehdä minun pitäisi tehdä ilman teitä. Voidaan toki tehdä jotain yhdessäkin, tarjotaan siis siivu pitsasta. Ei koske häntä, ei hän tosin ihan kaikkeen halua mukaan 🙂
Tiedät, minä syön vain Ihan vähän. Mulle ihan vähän. Aina.
Olen loppuelämäni nyt näin. Yksin.
Joo tottakai varsinkin kun noin selkeästi ilmaisit keitä tarkoitit!
Sillä on varmasti ihan mielettömästi väliä, että ketä joku tuntematon provoileva gubbe tarkoittaa- siis voi ei miksei tämä asia ratkea
Pimeää hommaa. Kuka teitä kahlitsee? Miksi?
Vapauta itsesi kahleista, siihen on keinoja
Vai joudunko myöntämään että petän harhassa että pitäis hoitoon päästä.
Hoitoon kannattaa hakeutua jos on tarve, nykyaikana se ei ole mikään tabu vaikka sitä sairaudentunnottomat sellaisena pitääkin heitellessään leimakirveitä, yrittäen saada huomion pois itsestään ja teoistaan
Itseään niskasta on pidettävä välillä. Roikottajat älköön vaivautuko.
Minulla on ollut ongelmia, myönnän sen mutta olen uskonut tarkoittaneeni hyvää. Se ei taida olla oikein toteutunut. En ole ymmärtänyt tilannetta. Tottakai haluaisin, että voisit elää omaa elämääsi, kun olen jotenkin ymmärtänyt, että et ihan normaalia elämää elä. Onko se minun syytäni?
Minulla on ollut ongelmia ja nyt mietinkin, pitääkö vielä hakea apua. Viime aikoina ei ole ollut ihastuksia, halusin myös jotenkin laskeutua jalustalta silloin aiemmin. Enpä ole tainnut millään jalustalla ollakaan. Minä olen ollut psykologisesti kehittymätön ihminen mutta olen hakenut koko ajan apua. Minäkin haluaisin vaan elää omaa tällä hetkellä taas aika ongelmallista elämää. Voisimmeko jotenkin elää rinnakkain sovussa, vaikka taidamme olla aika erilaisia? Tulemme eri puolilta yhteiskuntaa.
Millä rahalla?