Hahmotatko, tai näetkö ympäristöäsi mielelläsi?
Pystytkö kulkemaan paikoissa, ja näkemään ne mielessäsi, suht realistisen tarkasti?
Eli, vierailemaan todentuntuisesti mielessäsi, missä olet kerran käynyt?
Teetkö tätä usein? Ja, jos, millaisissa tilanteissa?
Pystytkö kulkemaan paikoissa, ja näkemään ne mielessäsi, suht realistisen tarkasti?
Eli, vierailemaan todentuntuisesti mielessäsi, missä olet kerran käynyt?
Teetkö tätä usein? Ja, jos, millaisissa tilanteissa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tuli vai n mieleeni kysyä, kuinka yleistä on. Itse olen tällainen kartoittaja ollut aina, ja muistan viettäneeni jo kaksi vuotiaana aikaa kartoittaen mummolasta pienetkin yksityiskohdat pihaa myöten, joten voin palata aina, jopa pihan eri kohtiin, miltä tuntuivat jalan alla, aina vessan kahvoista, rappusten tuntumasta, tuoksuihin ja puheen sorinaan. Ja, en ole kirjolla, tai koskaan saanut diagnoosia.
Kiinnostaisi vaan yleisellä tasolla, kuinka paljon ihmiset hyödyntää tätä, missä ja miten...
"Pystytkö kulkemaan paikoissa, ja näkemään ne mielessäsi, suht realistisen tarkasti?
Eli, vierailemaan todentuntuisesti mielessäsi, missä olet kerran käynyt?"
Nämä on kaksi eri asiaa.
Voi hahmottaa hyvinkin realistisesti ja visuaalisesti asioita, mutta ei voi muistista saada niitä riittävän tarkasti esiin.
Esimerkiksi kohteen piirtäminen muistista, suoraan edessä olevasta kohteesta ja mielikuvituksesta ovat kolme eri asiaa.
Tarkoitin, että pystyt palaamaan...Eli pystyt viemään itsesi kulkemaan, ja näkemään, ja kokemaan, kuin olisit siellä. T ap
Itse, en osaa piirtää mallista, ainoastaan mielikuvituksesta, mutta työpaikoilla ollut hyötyä, kun "näen" , missä mikäkin on, ja muistan, missä kenetkin näin, ja päättelen loput, niin aina yleensä löytyy heti, mitä etsittiin, jos kysyttiin. Mutta etukäteen en osaa visioida, eli, nähdä valmiina niin hyvin, vaan kaikki pitää mallata ja kokeilla...
Kysyn uudestaan tietyssä paikassa vai tietyssä muistossa?
Muistoissa, ja paikoissa on se ero, että paikka, on todellinen, muisto siitä, on se mitä tallentunut, nyt on kyse kuinka tarkasti, on tallentunut, eli visuaalisuudesta. Itselläni tämä on hyvinkin tarkkaa, ja kuinka tarkkaa ja säilyvää, on juurikin ehkä keskustelun aihe, sekä se, miten ihmiset tätä käyttävät.
Tuo riippuu täysin siitä mitä visuaalista informaatiota aivot sattuu tallentamaan.
Joillekin myös tilan hahmottaminen voi luoda haasteita siinä miten "oikein" paikka menee, mutta heille itselleen se muisto voi tuntua todelliselta.
Esimerkiksi joku voi muistaa todella tarkasti yksittäiseltä metroreissulta joidenkin ihmisten vaatteeet kun taas toinen ei paina mieleensä mitään niistä, mutta osaa milloin tahansa palata metroon muistossa koska jatkuvasti matkustaa sillä ja luoda metrosta visuaalisen kokonaisuuden.
Pelkkä "visualisointi" on aika kapea kuvaus asiasta.
Totta tuokin, ja nyt on ehkä kyse siitä palautumisen tilaan pääsystä, eli moni ei muista heti, tai myöhemminkään, mitä kaikkea huomasi, tai näkikään, vaan jotakin, mihin huomio, tai fiilis oli silloin keskittynyt. Ehkä on kyse palautus menetelmästä. Näitähän voi myös harjoitella, esimerkiksi, jos halutaan saada todistajan lausunto, voidaan käyttää erilaisia rentoutustekniikoita, joilla voi muistaa enemmän...Tuli vaan esimerkkinä mieleen. T ap.
Kiva kysymys tähän iltaan.
Olen auditiivinen. Toisinaan on harmittanut, että ei ole näkö- tai kuulovahvuutta, vaan ne molemmat ovat tasaisia. Minulla ei siis ole kuvailemaasi visuaalista muistia.
Olin jo pikkutyttönä sellainen, että lauleskelin itseni kiikussa uneen ja lopulta tipahdin hiekalle nukkumaan. Jos joku sointu meni väärin, niin liu'utin sen oikealle korkeudelle.
Muuten tykkään kyllä kokea elämän iholla, tuoksuina, kuuntelemalla ja näkemällä. Haluan kulkea kaikki aistit avoinna.
😊
Peura
Onpa, kiva, ja mielenkiintoista kuulla. Itse olen pitänyt musikaalisista ihmisistä, olen sellainen itsekin, ja muistan erittäin hyvin, myös kuulemani. Olen myös huomannut, että ovat hyviä kuuntelemaan muitakin, sekä ympäristöään yleensäkin...On niin monia tapoja havainnoida ja kokea. T ap.
Oletko sinä "laulujen sanojen" kuuntelija? Entä kommunikoitko musiikin avulla? Itse olen kova kuuntelemaan sanoja ja välillä myös kommunikoin musiikin avulla, en toki aina.
Minusta musiikin avulla kommunikoivat ovat mielenkiintoisia tyyppejä, se jotenkin osoittaa tosiaan sen, että he ovat hyviä kuuntelemaan. He jaksavat keskittyä. Tavallaan sellaisella on oikeasti kaksi korvaa, mutta vain yksi suu ja taito olla intensiivisesti läsnä.
Mitä musikaalisuuteen tulee, niin olen soittanut joskus selloa. Aikuisena on ihan harmittanut, kun sen on nuorena lopettanut. Enää en todennäköisesti osaisi kuin "tuikituikitähtösen. " 😄
Peura
Mä oon kuullut nuorempana enemmänkin vaan ne fiilikset, sanat on tullu myöhemmin...
Mä olin vasta jälkijunassa niitä miettimässä...Mutta olin kuitenkin...Nykyään sekin on mielenkiintoista, että, joku musiikki kolahtanut aikoinaan, mutta sanat niistä nykyään...
Kyllä mä tykkään ihastella kauniita maisemia, mutta en mä pysty näkemääni kauan muistaan tarkasti.
T: Karoliina
Olen kai itse tiedostamattomasti käyttänyt aina, eritavoin. Milloin itseilmaisuun, toki, jos luon jotakin, piirrän, maalaan tai muuta, niin en koskaan tiedä, mitä on tulossa, ja se on parasta, mutta lähinnä olen tajunnut, että olen suggestio herkkä ja hypnoosi herkkä ihminen, jolle hyvin luontainen tila. Muilla loppuu yleensä noin 7 vuotiaana, ja toisille ilmeisesti luontaisempa. Eli, voin todentuntuisesti palata, ja käytin jo pienenä tavallaan itse hypnoosiin. Vein itseni, mihin halusin, kokien kaiken. Tuulen, lämmön, veden, maaston, samoin katselin unia, kuin elokuvia. Eli, saatoin sanoa herätettäessä, että joo joo, vittu katon tän unen loppuun teininä varsinkin, ja jatkoin, siitä, mihin viimeksi jäi. Mulla on myös oma uni maailma, eli toistuvia paikkoja, joissa vierailen, niistä kartat päässä. Ja taipumus nähdä kuukausia toistuvia niin sanottuja jatko unia, samoista mielikuvituksen kartaston paikoista, mistä pidän ja missä haluan käydä. T ap.
Käytätkö ns. Taiteilija päihteitä?
Monet joilla vilkas mielikuvituksen riento käyttää apunaan luoviin hetkiin huumeita.
Myös psykoosisairaudet kiihottaa mielikuvituksen rientoa mm. Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö
Van gogh ja Simberg taisivat molemmat olla tämmöisiä sairauksia omaavia.
Monet musiikin tekijät taas käyttää tiettyjä huumausaineita sanoituksia ja sävellyksiä luodessaan
Ei kaikkeen tarvita mielensairauksia, tai päihteitä. Toki, jokainen saa puolestani elämässään valita, mitä haluaa kokea. T ap. En ole tuomitsija, vaan omaan avaran katseen.
Tuo kuulostaa siltä, että olet todella taitava hallitsemaan omaa mieltäsi. Aika kadehdittava piirre ihmisessä, sellainen piirre, jonka moni varmasti mielellään ottaisi itselleen.
😊
Peura
Sanotko nyt mitä luulen? Eli rivienvälistä sanot hyväksyväs päihteet?
34:38 Tuo oli hyvä ja tarpeellinen kommentti näin ylipäätäänsä: "Ei kaikkeen tarvitse mielensairauksia tai päihteitä" 😃 Tunnelma tänä päivänä, että "kaikki" näkee mielenvikaisuutta tai päihteitä joka paikassa. Ihminen oikeasti voi olla monipuolinen persoonana, aivorakenteeltaan, mieltymyksineen, elämäntaistat tietysti myös vaikuttaa. Voi olla realistinen, että tunteellinen voi olla innostuja, että harkitseva (riippuen asioiden perustavanlaatuisuudesta), vou olla älykäs monella eri sektorilla jne yms.
Ei kaikki ole hulluja tai mielipuolisia tai nistejä tai spurguja, ja vaikka heissäkin on paljon mielenkiintoista ja heiltä vou oppia paljon . Kannattaa keskustelka ja tutustua monipuolisesti ihmisiin eri tilanteista/taustoista riippumatta jne.
Ai, että kaksi vuotiaasta saakka ollu tämmönen taipumus vai? Vähän huvittaa...Tota, tota...uskoisin, että siihen liittyy tietyn tyyppinen valitsemattomuuden vapaus, joka mahdollistaa pääsyn sinne, mitä vaan on. Kun ei liikoja yritä, on mieli vapaampi...T ap.
Tottakai. Mielikuvitukseni on tosi rikas.
Tätä itsekin mietin, että onko lopulta muuta? Kuin, se loppumaton mielikuvitus, ja, kuinka pitkälle sen voi venyttää? Se, on ääretön, mikä on kaunista, lohduttavaa, elähdyttävää, ja vaikka ja mitä, mitä ei osaa selittää. No, pää, asia, että ei ole tylsää, osaa itseään ja muita viihdyttää, koska muuten alkaa olla ikävää...Ja tässä ollaankin jo todellisuuden rannoilla, sillä, jos siellä ollaan liikaa, ei mikään toimi niinkään... Pidemmän päälle. Ihminen on aina...pohjimmiltaan luova.... Tai, kärsii...tavalla tai toisella...T ap.
Pimeässä ihminen tottuu hapuiluun. Turhista valoista voi iskeä sydänkohtaus sitäpaitsi.
Mulla on pimeästä toisenlainen kokemus...Mulle pimeässä kaikki on yhtä, ja sulautuu yhteen. Pimeys ei pelota, vaan rauhoittaa. Ne on enemmänkin, ne eri tasoiset valon varjot, mitä milloinkin, mistäkin syistä, jakaa, erottaa, tai luo omia varjojaan....Tapoja katsoa on niin monia...T ap.