terapeutiksi en halua alkaa kenellekään. On haaveena löytää sellainen suunnilleen ikäiseni ihminen johon rakastun. Rankkojen vuosien jälkeen on tarve saada iloa ja hyvää oloa elämään!
Miksikään niin sanotuksi
Anonyymi-ap
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No en itsekään alkaisi kenenkään terapeutiksi. Ihan kannattaa unohtaa tuollaiset huonolla itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustetut henkilöt. Saavat sitten toisensa ne, joilla ongelmia.
Rakkautta ja iloa. Näin sen olla pitää.
En tarvitse terapeuttia vaan iloa , eloa ja hyvää oloa , rakkautta.
Minä taas vierastan ihmisiä, jotka kuvittelevat, etteivät tarvitsisi tukea, läheisiltään varsinkaan, saati vaatisivat ja odottaisivat vain omiin tarpeisiinsa iloa ja hyvää oloa, samalla puhuen normaaleista inhimillisistä tarpeista, syyllistäen toista, etteivät ole terapeutteja.
Minulle nämä vertautuvat lähinnä hyvänpäivän tuttuihin. Todelliseen läheisyyteen ja suhteeseen kuuluu luottamus siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja kaikesta voi puhua. Ja, se on myös toivottavaa, juurikin sen hyvinvoinnin takia. Pahinta on hyvinvoinnilla syyllistävät ihmiset, jotka eivät itse ymmärrä, kuinka paljon muilta yksipuolisesti näin vaativat, kun heitä kuitenkin tuetaan. Tulee aina olo, että kyseessä on jonkinlainen hyvinvoinnin illuusio, johon voidaan kuvitella paettavan.
Vaikka se todellinen hyvinvointi on turva siitä, ettei niiden hankalien asioiden kanssa olla yksin, eikä tarvitse olla, toiselle jotakin suorittamassa, jotta toisella olisi kivaa. Ymmärrän tavallaan, mitä tällä aloituksella haettiin, mutta meillä on ihan liikaa näitä todellisuudesta, ja todellisesta hyvinvoinnista vieraantuneita milloin minkäkin laisia resilienssi oppeja ja ajatuksia joilla vain sorretaan ihmisen pohjimmaisia ja inhimillisiä tarpeita. Toki, jokainen saa haluta, ihan mitä vain.
On se selvää että itselle läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä keskustelemaan kaikesta, mutta läheinen ei ole terapeutti kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Elämä ei ole pelkkää iloa ja onnea, se on pitäisi olla kaikille selvää, mutta silloin kun on paljon raskaita vuosia takana, tarvitaan enemmän hyviä asioita ja tilanteita, eikä mässäilyä sillä mitä aikaisemmin tapahtui.