Että on niin huono itsetunto. Se johtuu siitä, kun on taipumusta joutua silmätikuksi ja syntipukiksi eri yhteisöissä. Olen kyllä koittanut vahvistaa itsetuntoa ja on se vähän vahvistunutkin.
En voi sille mitään
Anonyymi-ap
18324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Että on niin huono itsetunto. Se johtuu siitä, kun on taipumusta joutua silmätikuksi ja syntipukiksi eri yhteisöissä. Olen kyllä koittanut vahvistaa itsetuntoa ja on se vähän vahvistunutkin.
Miksi kopsasit aloituksen?
Se on joku sairas joka luulee taas "tunnistaneensa" jonkun tuttunsa mukamas nää on niin helposti luettavissa kun ovat erikoisen yksinkertaisia iHmisiä .
Ehkä saat huomiota, muttet osaa vastaanottaa sitä ja ihmiset kyrsiintyy suhun kun ne näkee että huomionarvoinen ihminen voisi tehdäkkin jotain sillä huomiolla, esim ottaa ohjat tai järjestää jotain yhteistä. Ne pettyy suhun.
Ihminen on laumaeläin, näin se menee. Ihmiset haluaa kyvykkäitä johtajia ja organisoijia. Jos saat laumalta huomiota, niin opettele käyttään sitä tai se kääntyy sua vastaan. Useimmat ihmiset ei saa huomiota ikinä keneltäkään.
Ehkä sun omakin itsetunto sanoo, että olisit voinut hoitas tilanteet paremminkin?
Kyllä sellaiset nyhverönyyssääjät valitettavasti unohdetaan nopeasti.
Heilläkin on oma tärkeä paikkansa laumassa, hyvä johtaja tietää sen. Vaikkeivat koskaan ole äänessä pahemmin tai tee itsestään ikimuistettavia. Itse pidän hiljaisista ihmisistä aivan erityisesti. He yllättävät tavalla joka ei stressaa minua.
Kaikki mitä on, on tarpeellista ja evoluution luomaa ja säästämää siksi että se on tarpeellista.
Ap.n kannattaa pohtia omaa rooliaan yhteiskunnassa. Ehkä hän kokee itsensä tämmöiseksi syrjäänvetäytyjäksi ja haluaisi olla sitä koska mieltää sen helpommaksi kun oman potentiaalinsa täyttämisen.
Kaikissa rooleissa on kuitenkin omat juttunsa, kuten huomasit:)
Jos ajatellaan ihmissuhteita niin sellaisissa tilanteissa liian hiljaiset eivät pärjää valitettavasti, koska jonkinlaista selvää aktiivisuutta on pakko olla, jotta voisi tutustua toiseen ihmiseen.
En itsekään ole kovin äänekäs ja minulla on tarkat kriteerit siitä keneen haluan tutustua. Eli minua ei haittaa vaikka menisi kauankin ennen kuin löydän juuri itselleni sopivan kumppanin. Joillekin toisen tuoksulla on hyvin suuri merkitys ja ilman sitä ei kiinnostus todella herää siinä vaiheessa, kun aletaan tosissaan tutustua. Demiseksuaali esimerkiksi on tarkka kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Toiseen voi myös tutustua hiljaisuudessa.
Mut tietysti nyt joku aloite pitää pystyä tekemään ja tajuta, että toisen roikottaminen on syvältä perseestä. Sen jo luulisi triggeröivän jotain sanomaan..jos ei niin sit ehkä aattelee liikaa itteensä ja se on todellinen este suhteelle ainakin mun kans.
En halua seksuaalisesti ihmistä joka aattelee vaan itteensä, en halua kokea yksinäisyyttä parisuhteessa tuolla tavoin ja tulla vaan jonkun käyttämäksi.
Jos aloitteen tekemiseen menee kauan niin, tuskin siitä suhdetta syntyy!
Kyllä siinä tulee hyvin huonoja mietteitä kun kypsyy tilanteeseen, ehkä jopa kerta toisensa jälkeen. Ei voi tietää onko tunteita, mitä haluaa ja miksei aloitetta tule, vaikka vihreää valoa on jo näytetty useamman kerran ja onko muiden kanssa=lisää ongelmia mietittäväksi, oikein tekemällä tehtyjä. Ongelmia, ongelmia eikä mitään hyvää eikä rakentavaa eikä taatusti rakkautta, seksiä ja läheisyyttä.
Mieti jos teet näin ihmiselle, joka saattoi olla sun elämäsi rakkaus?
Kannattaa tehdä vaan se alote ja säästää itsensä ja kohde näiltä turhilta ja kuluttavilta mietteiltä. Pieni pettymys on lastenleikkiä verrattuna vuosien henkiseen piinaan.
Ja jos on varma, että on semmoista jollekkin aiheuttanut, niin voi pyytää pyytteettömästi anteeksi edes.
Oon yhdestä kirjasta joskus lukenut, että kyllä heikommankin itsetunnon kanssa pärjää. Ja kyllä pärjääkin. Itsetuntoa voi tosiaan vahvistaa, mutta vähäisemmälläkin oppii pärjäämään.
Juuri noin se on. Tärkeintä on se, että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on.
Minun erityispiirteisyyteeni liittyy sellainen asia, etten oikein osaa ajatella sitä mitä muut minusta ajattelevat. Nuorempana kun kävin tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia, ymmärsin vasta jälkeenpäin, että he pitivät minua omituisena, koska kerroin paljon omista mielenkiinnon kohteista ja tajusin että joistakin ajatuksistani he olivat loukkaantuneet, koska he luulivat minun väheksyvän heidän mielipiteitään tai että arvostelin heidän kotiaan. Jumittuminen omiin mielenkiinnon kohteisiini oli liiallista.
Niin juuri. Ja mitä enemmän on elämää takana, sen vähemmän miettii mitä muut ajattelee. Se että kelpaa itselleen, riittää. Ja sitten kun kelpaa itselleen, kelpaa yleensä joillekin muillekin. Pitää niistä ihmissuhteista sitten kiinni. Minä hyväksyn monenlaiset ihmiset, riittää että löytyy hyvää tahtoa.
Huonoitsetuntoiset on yleensä niissä laumossa ja hyvästä syystä.
Samaa mieltä. Ei uskalla olla yksin hetkeekään https://youtu.be/cLnkQAeMbIM öitä
Kamalaa että pitäisi olla koko ajan lauma ihmisiä ympärillä. En jaksaisi sellaista.