Tällä hetkellä elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, koska vain yhtä sydäntä jokainen kaipaa. Tiedän että en tule saamaan häntä omakseni. Olen jo lähes luovuttanut asian suhteen.
Miksi joku ihminen nakataan sinun elämään niin, että jysähtää ja sitten selviää että se oli vain kohtalon piruilua? Kaipa senkin on tarkoitus opettaa ja vahvistaa jotenkin, mutta miten?
😥
Miksi joku ihminen nakataan sinun elämään niin, että jysähtää ja sitten selviää että se oli vain kohtalon piruilua? Kaipa senkin on tarkoitus opettaa ja vahvistaa jotenkin, mutta miten?
😥
Vastaukset 9
Vanhimmat
En osaa vastata koska minä en ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa.
Jaa, a en tiedä tuostakaan tällä hetkellä, pää huutaa tyhjyyttä. Toukokuusta tähän päivään odottelen uuden ihastukseni yhteyden ottoa, aika rankkaa odottaa, valvoa. Sydän jyskää tyhjää. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Voisin koskea, n. 25cm välissämme kuitenkin liikaa. T. Nainen
Laitahan kaivatulles viestiä
Ja tämmöisen itkuvirrenkö odotat sitten kilahtavan jonkun puhelimeen? Spinnaan viä täm verran itkijämiehen provoa
Ikävä viesti!! Moni ihminen kokee elämänsä aikana, turhauttavia ja luovuttamisen tuskaisia tunteita. Ei sellaiset kokemukset opeta eikä vahvista ihmistä, ihminen on luotu luopumaan toisista kaltaisistaan, surun ja kaipauksen avulla. Syvä ihastuminen on tunteissa suuri kokemus, elämää saatetetaan suunnitella toisen rinnalla, halu omistaa ja omistautua toiselle on mielessä vahvana. Kohtalolla on tapana puuttua elämän vaiheissa peliin, tuoda sen oikean ulottuville tai löytää sen puuttuvan palan, mutta ilkeä se ei ihmiselle tarkoituksella ole. Naisen ja miehen välillä oleva kemia ja vetovoima hoitaa yleensä parin yhteen, jos näin on tapahtuakseen. Mutta, joskus yhteyttä ei synny, ja silloin kyseesä on jommankumman epäröiminen. Hyvässä rakkaussuhteessa ei ole tilaa epäröinnille, ei kukaan halua liittää itseänsä epäröivään kumppaniin. Luovuttamineen on joskus pakko aloittaa, vaikka kaipuu toista kohtaa pakoittaa rintaa, ja elämä tuntuu sillä hetkellä tyhjältä.
https://youtu.be/9EN9MIa3Kyc
😢❤.
Minäkin "joudun hautaamaan" entisen puolisoni. Olosuhteiden pakosta joudun toimimaan niin. Muuten en pääse yli menetyksestä. Kenties se päivä on tänään, mutta luultavasti kuitenkin vasta huomenna, sillä tänään ei riitä voimavaroja siihen. Se tulee viemään minulta niin paljon, ettei tänään todellakaan ole resursseja siihen, mutta sen tiedän, että sen on tapahduttava lähipäivinä. Hän on ikäänkuin kuollut, mennyt pois ja koska emme ikinä käsitelleet asioita tuosta poismenosta, joudun tekemään sen omalla tavallani.
Siitä alkaa sitten uusi suruaika, tätä edellistä kestikin jo vuoden. Jokaikisenä aamuna tästäkin eteenpäin tulen heräämään tuskaan ja ikävään. Tästäkin eteenpäin Jokaikisenä iltana tulen nukahtamaan surullisena. Ja jokaisen päivän elän kaivaten. Joka hetken päivästä. Tämä jäi minun kohtalokseni. Tämän sain osakseni. Syytä tähän en tiedä enkä ikinä tule tietämään. Mutta sen tiedän, ettei ole sellaista päivää, ei sellaista hetkeä vuorokaudesta, ettenkö ikävöisi ja miettisi, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Hän oli minulle kaikki kaikessa. Elämäni nainen.
Anteeksi tämä purkaus tähän täältä sivusta.
Onpa surullinen tarina. Onko hän siis ihan oikea puoliso, josta joudut tahtomattasi luopumaan? 😥
Ap
Kyllä hän oli puolisoni.