Mitä hemmettiä tämä on, ei tämä tunne jätä rauhaan millään.
Onko muilla tällaista? Siitä on jo pari vuotta kun kyseisen henkilön näin viimeksi. Meillä ei ollut mitään yhdessä. Mun puolelta tunteita (tai omia keksittyjä?). Voi mennä pitkiä kausia kun en edes mieti ko. henkilöä. Kuukausia. Sitten, jostakin, tupsahtaa mieleen. Joku muisto, tai jotain muistuttaa. Ja kaikki tunteet tulevat pintaan taas täydellä voimalla. Kaipaan, itkettää, pakahdun tunteista.
Ja näin tämä rumba jatkuu..Miksi ei ikinä jätä rauhaan. En pääse eteenpäin. Varmaan olen tullut hulluksi.
Onko muilla tällaista? Siitä on jo pari vuotta kun kyseisen henkilön näin viimeksi. Meillä ei ollut mitään yhdessä. Mun puolelta tunteita (tai omia keksittyjä?). Voi mennä pitkiä kausia kun en edes mieti ko. henkilöä. Kuukausia. Sitten, jostakin, tupsahtaa mieleen. Joku muisto, tai jotain muistuttaa. Ja kaikki tunteet tulevat pintaan taas täydellä voimalla. Kaipaan, itkettää, pakahdun tunteista.
Ja näin tämä rumba jatkuu..Miksi ei ikinä jätä rauhaan. En pääse eteenpäin. Varmaan olen tullut hulluksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pääset sä eteenpäin. Ne tunteet kertovat siitä miten olet joskus kokenut. Ja niistä toiveista häntä kohtaan. Älä säikähdä niitä tunteita ne ovat arvokkaita. Anna tunteiden tulla pintaan rohkeasti.
Kauniisti kirjoitettu..Eiköhän tää tästä.
Minulla on sama tilanne ja olen nainen.
Joo, minä AP olen myös nainen.
Niin raskasta on. Mitä tehdä?
Hyvä kysymys kun en vain tiedä.
Siltä se äkkirakastuminen minulle miehellekin tuntui, eli se tuntui hulluksi tulemiselta. Olin kuin kahdessa paikassa samaan aikaan. Haaveilin yhteisestä tulevaisuudestamme silmät auki. Näin siis visioita yhdessäolostamme ja jopa yhteisestä lapsestamme, vaikka emme olleet edes puhuneet emmekä koskaan jutelleetkaan irl. Sitä on mahdotonta osata selittää loogisen kuuloisesti. Kuulostaa varmaan aivan hullulta ja epäuskottavalta mutta näin minulle kävi.
Ei nyt tuollasta ole itselläni, mutta välillä käy mielessä millaista elämä olisi, jos tuntisi paremmin ja IRL pääosin. Voisiko ystävyys olla mahdollista persoonien puolesta ja/tai ylipäänsäkkään.
Mutta sitten sitä luopuu moisista ajatuksista ja myhäilee, että toiset ne jää mieleen, toisten unohtuessa. Kai siihen joku syykin on olemassa.
Sellainen kyllä tapahtuu, jos näkee kuvan, niin hymyilee kuvaa katsoessa ja toteaa, olet sinä vaan ihana. Mutta sitten ei vie pidemmälle koko ajatusta, vaan siirtää ajatukset johkun muuhun tekemiseen tms.
Joskus sielut vain kiinnittyvät toisiinsa ja blaa blaa blaa. Jonkun mielestä ihan hömppää, mutta näin minä uskon. 😊
Peuraliini
Niin, jotkut tuntuu tutuilta sieluilta jo heti alkuunsa. Ikään kuin joku tuttu menneisyydestä ja hänestä tulee heti merkityksellinen jo kunnolla tuntematta.
Näin minäkin ajattelen. Tosi outoa, että se menee näin, mutta kokemusta on.
Peuraliini
Meillä on jotain yhteistä ja jotain eroavaisuutta. Samaa on että minäkin ajattelen sinua, erona on aikaväli. Vierailet ajatuksissani päivittäin m-nainen 😘