isi

Ajattele hautaa, siihen on haudattu isasi. Joudut niin pian lahtemaan sen luota, ja katsot matkan paasta taakse tuntien syyllisyytta etta joudut jattamaan haudan, paikan jossa rakas isasi lepaa. Et edes haluaisi, mutta elaman on jatkuttava, sinun on mentava eteenpain.

Uskon etta isasi toivoisi sinun muistavan hanet, ja iloitsevan siita ajasta ja niista muistoista joita teilla yhdessa oli, nyt jaljella enaan sinun muistoissasi; siita herkasta siteesta joka sitoi teidat ainutlaatuisesti lahelle toisianne.

Kuitenkin isallesi olisi tarkeampaa etta jatkat, ponnistelet eteenpain tassa maailmassa. Han olisi vallan ilahtunut jos kykenisit unohtamaan hanet pidemmaksikin hetkeksi, antamaan hanen tosiaan levata rauhassa muistoissasi. Sitten kun taas ajan kuluttua muistat hanta, on se senkin verran arvokkaampaa, ehka jalleen uusien kyynelien arvoista.

Tiedat miten vanhemmat aina toivovat lapsilleen onnea, iloa ja hyvaa elamaa, jotkut jopa osaavat sen sanoin tai teoin ilmaista. Kovin laheisen ihmisen kuolemasta meidan on valitettavasti itse jatkettava yksin, otettava kaikki opetukset ja kokemukset jotka saimme ja niiden rikastuttamina jatkaa polkua, vaikkakin surulliselta se tuntuu, ilman laheistamme.

Sinun on jatkettava ilman isaasi, mutta ei han minnekkaan muistoistasi katoa, sita ei tarvitse pelata - han on luonut osan sinusta, muovannut sanoilla ja olemuksellaan; voidaan hyvin sanoa etta osa hanesta on muovautunut osaksi sinua ja nain han elaa edelleen mm. sinussa, sisalla olemuksessasi, osana sieluasi. Pida siis siita hyvaa huolta!

myös minulla isä kuollut ollut jo 15vuotta ja kuuölin sen vasta joku aka sitten =(