Jos nyt kävit koskaan täällä

Olisit voinut laittaa että kenelle oli niin ei tarvitse arpoa..

Ei sen tarvitse jäädä haihatteluksi.

Todella ilkeää kirjoitaa tällaista ilman tunnisteita.

En ole kaivannut ketään siinä mielessä, että haluaisin sänkyyn mennä, enkä tule koskaan kaipaamaankaan!

Kysymällä muualla IRL saat selville mikä tilanne on, et kai sinä palstan perusteella mitään päätä.

Joo, mulla vähän sama juttu, ei täällä jaksais oikeestaan lueskella näitä, kun on välillä niin kitkerää tekstiä ja solvauksia, että vetää mielen vielä entistä matalammalle. Ja kun oon huomannu, ettei mua kukaan kaipaa täällä, niin en aio käydä kuin aniharvoin, jos kohta ollenkaan. Ja kun sitä yhteyttä muuta kautta ei oo eikä ees saa ottaakaan, niin vaikeeta tää mun kannalta on.

Tänään oon käyny ihan vain muutaman kerran lukemassa pienesti näitä ja kirjoittanut ehkä pariin kolmeen kertaan tai muutamasti. Ei oo tullu laskettua, mutta tosi vähän kirjoittanut tänne tänään. Vähennän siis päivä päivältä käyntiä.

Se mun suruaika on alkanut ja yritän työstää sitä paremmin, kunhan saan keskitettyä ajatuksia siihen sillai kunnolla. Nyt on tehny vaikeeta se keskittyminen muutaman muun syyn takia.

Jos jotain oisin saanu toivoa, niin ihan ekana jonkinlaista yhteyttä muhun. Tiedän, ettei niin tuu käymään.

Mulla tosiaan äärimmäisen vaikeeta nyt yrittäessäni saada aikaan kaiken käsittäminen ja unohtaminen, koska se on itteni kannalta hyvä tehdä, mutta oisin tarvinnu siihen hieman apuja eräältä, mutta tyhjän saa pyytämättäkin kuten sanonta menee. En jaksa enkä halua kerjätä huomioo tai olla millään tavalla rasitteena kellekään.

Tulin hetkeksi lukemaan näitä, aattelin, etten tällä kertaa jumahda tänne. Teen aivotyötä koko ajan ja se kuormittaa mua melkoisesti. Lisänä siinä kaikkien tunteiden läpikäyntiä, yrittää sulkea pois mielestä ne rakkauden, hellyyden ja myös surun ja vaikka minkä tunnetilan - juuh, ei oo helppo nakki.

Kun sitä rakkautta on yhä, mutta yksipuolisesti vain, niin se tekee kaikesta vielä entistä raskaampaa. Hyväksyminen ja ymmärtäminen jne. asioille, joille ei voi tehdä mitään, koska se olisi väärin kuitenkin.

Jos mä selviän tästä ikinä, niin luulen, että oon vahva ku mikä. Tällä hetkellä tunnen vain suurta heikkoutta, huonoutta puolisona (ex-sellaisena) ja muutakin negaa itteeni kohtaan, en häntä. Häntä en osaa kuin vain kaivata ja yhäkin rakastaa.

Haihattelua tää ei oo mun puolelta ollu missään vaiheessa kaikkien vuosien aikana, ei edes nyt eikä se sitä tule olemaankaan.

Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, vilpittömästi eräs mmies.

Minä en kirjoittele. Tiedän kyllä että et voi nainen välittää etkä rakastaa.

Ei sulla yhtään vintissä pala valot siitä, miten turhaa tuollainen on anonyymina? Ei tarvitse kirjoittaa sinulle? Enhän minä sulle ole kirjoitellut vaan ihmiselle, johon rakastuin. Ei täällä kuule oikein erota!

Tilaa muikku helpoin tapa

Haha kirjoitan sittenkin 🧡🧡😉🥰🤩

Aivan niin.

Mun ongelma on se, ett unohin, ett oot paitsi älykäs myös suuunnattoman ILKEÄ.

Se on no go, kaikilla sektoreilla.

(Päivän ainoa viesti oli siinä.)

ADD ym