Eli tässä olisi eräs nuori nainen joka ilahtuisi hiukan hjelppaavista kommenteista.
Eli,nuoruuden aikana on kyllä kertyny suhdetta jos toistakin mutta en koskaan ole kerennyt saamaan mahdollisuutta/halunnut/tuntenut vielä tarpeeksi sanoakseni että rakastan.Koko tuon lauseen merkitys on siis nostanu vuosien varrella merkitystään ja olen oikeastaan ihan "tyytyväinen" kun en aloittanut tuon lauseen viskomista kenellä tahansa jo teininä.Nyt sillä on jotenkin arvoa enemmän.Mutta sitten lisäkysymyksiin:Kertoisitteko omista kokemuksistanne kuinka nopeasti tuon lauseen olette vaihtaneet nykyisissä suhteissanne?Itselläni on menossa nyt kolmas kuukaus ja toisaalt haluaisin kuulla sen jotta tiiän että musta nyt todella välitetään,mutta toisaalta kammoan sitä jos en ole itse valmis sanomaan takaisin.
Onko se niin yksinkertaista että SEN VAIN TIETÄÄ kun on rakastunut?
Itse haluaisin joka päivä olla mieheni kainalossa ja välillä menee pieneksi riippumiseksi jos on pakko lähteä jo toisille asioille.Aina tulee kova ikävä ja todellakin välitän hänestä ja pidän hänen läheisyydestään.Mutta pitääkö mun vain odotella ajan kulumista et voiko se muuttua vielä selväksi rakkaudeksi?Toiv.jaksoit lukea..olen vain niin "kokematon" tässä aiheessa (:
Eli,nuoruuden aikana on kyllä kertyny suhdetta jos toistakin mutta en koskaan ole kerennyt saamaan mahdollisuutta/halunnut/tuntenut vielä tarpeeksi sanoakseni että rakastan.Koko tuon lauseen merkitys on siis nostanu vuosien varrella merkitystään ja olen oikeastaan ihan "tyytyväinen" kun en aloittanut tuon lauseen viskomista kenellä tahansa jo teininä.Nyt sillä on jotenkin arvoa enemmän.Mutta sitten lisäkysymyksiin:Kertoisitteko omista kokemuksistanne kuinka nopeasti tuon lauseen olette vaihtaneet nykyisissä suhteissanne?Itselläni on menossa nyt kolmas kuukaus ja toisaalt haluaisin kuulla sen jotta tiiän että musta nyt todella välitetään,mutta toisaalta kammoan sitä jos en ole itse valmis sanomaan takaisin.
Onko se niin yksinkertaista että SEN VAIN TIETÄÄ kun on rakastunut?
Itse haluaisin joka päivä olla mieheni kainalossa ja välillä menee pieneksi riippumiseksi jos on pakko lähteä jo toisille asioille.Aina tulee kova ikävä ja todellakin välitän hänestä ja pidän hänen läheisyydestään.Mutta pitääkö mun vain odotella ajan kulumista et voiko se muuttua vielä selväksi rakkaudeksi?Toiv.jaksoit lukea..olen vain niin "kokematon" tässä aiheessa (:
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollut mieheni kanssa nyt 9 vuotta. Rakstuin mieheni kolmannen yhdessä vietetyn päivän jälkeen, kun hän aamulla tuli parvekkeelta sisälle. Se vaan jysäytti tajun kankaalle. Mutta: Mä olen HYVIN tunnerikas ihminen. Ihastun ja rakastun todella helposti.
Tälläkin hetkellä olen ihastunut työkaveriini, mutta en rakastunut.
Sanoin miehelleni tuolloin, kun hän tuli partsilta sisää, että rakastan häntä. Hän sanoin sen mulle omasta aloitteestaan ehkä kuukauden verran jälkeenpäin. En olisi halunnut hänen vastaavan "mäkin rakastan sua". Vaan sen takia, että niin kuuluu sanoa.
Itse ainakin osaan tunnistaa rakkauden. Se on himoa, välittämistä, ihailua, sitä ettei satuta toista liikaa mutta kuitenkin vähän. Rakkaus on tilan antamista.