Ranttaliksi siis palstalla, irl on edelleen sama tasainen meno, eli mitään ei tapahdu.
Heräsin just vähän aikaa sitten.
Pakko keittää kahvit ja juoda mustana, ties milloin seuraavaksi pääsee kauppaan.
Nainen, me tultais toimeen aika hyvin.
Valtiot ja firmat taistelevat minusta, tulisitko sinäkin taistelemaan?
:)
Heräsin just vähän aikaa sitten.
Pakko keittää kahvit ja juoda mustana, ties milloin seuraavaksi pääsee kauppaan.
Nainen, me tultais toimeen aika hyvin.
Valtiot ja firmat taistelevat minusta, tulisitko sinäkin taistelemaan?
:)
Vastaukset 49
Vanhimmat
Pidä ihan jalat maassa vaan, jooko?
Tilanne tai olo on niinku lottovoittajalla, mahdollisuuksia on.
Mutta en ymmärrä miksi jalat maassa?
Millä perusteella sanot noin, mitä ajattelet?
Pitäs pikkasen enemmän kyllä tietää ennen päätöstä.. 😂
Mitä sun pitäis tietää?
Valitse hyvä mies joku valtio esim Uusi-Seelanti
Sitä joskus ajattelinkin, mutta ei taida olla se mun juttu.
En tahtoisi paljon valita valtioista vaan missä tahansa milloin tahansa.
No, mitäs sä haluat? Ja, vaikka noin just nyt?
Just nyt ehkä tarttisin seuraa, sais cillata ja olla rauhassa ja viettää aikaa ja jutella, jne.
Miten sinä nainen edes taistelisit minusta ja minkä vuoksi?
Ethän sinä muuta tekisi kuin olisi seurana ja mukana kaikessa.
Vai vetäisitkö mut jonnekin toiselle reitille?
Ei, kun et ymmärtänyt kysymystä? Mitä sinä haluaisit just nyt? Ei, mitä joku muu, joskus, ehkä...
Mä tahtoisin nähdä ja kokea paljon, oon vapaa menemään mut haluaisin tietysti toisen siihen mukaan joka on myös vapaa menemään.
Toisen rinnalle jota mikään ei sido minnekään eikä estä mitenkään.
Ok. Mikä mielessä?
Kiellettiin kertomasta.
Kysynkin ennemmin mitä tahtoisit?
Mulla on mielessä pako peli, haluttuun paikkaan, sovituilla koodeilla...
Aiheesta seuraavaan, mitäs te muut yöpäivystäjät?
Mitä kuuluu, miten menee?
Ihan rehellisesti vaan vastatkaa.
Onko jotain mielenkiintoista sattunut taikka tullut vastaan?
Synkkää todellisuutta, jossa kumma toivo paremmasta...Haluatko realiteetteja melkein neljän aikaan yöllä? Jännä juttu, on normalisointi kummuuksien varjolla...??? Todellisuuden palasissa on kaikessa hyvyydessäkin niin vähän suhteellisesti kohdattavaa täällä, että jos ei vaihda kanavan lähetintä, voi tulla suorastaan ikävää, ja yhteissoinnut ei lumojaan soi...Minä haluan kaiken, en yhtään enkä vähempää, oli yö, oli päivä, on oltava värit, kaikki taululla! Rehellisyydellä on sijansa, ja tässä on sinulle sitä, tavalla, johon et ole tottunut,...mutta kuitenkin...
Mitä teet sillä kaikella?
Yölläkin ne värit siellä on, mutta ei ole valoa joka toisi ne esiin ja saisi heijastamaan sitä väriään.
Taistelisin toki, jos en vaikuttaisi epätoivoiselta. Mutta taistelen silti.
Sen vuoksi taistellaan joka/mikä on taistelun arvoinen.
Epätoivoista, on taistella saavuttaakseen jotakin mahdotonta, ja silti kaikki perustuu illuusioon, uskomuksista, oikein perustetuista ajatuksista ja tunteista. Realiteeteista tahtoo paeta, vain todella ne ymmärtävä, ei niissä harhojaan viettävä. Siellä, missä ei tiedetä, ole varmoja vastauksia, syntyy aina jotakin uutta, jopa uutta luoden tulevaisuutta, elämää. Kaikki, on tosiaan, kuinka kukakin katsoo...
Ei oo.
Toinen kulkee valtatietä toinen ahdasta polkua.
Kumpikin on mielestään oikealla tiellä, toinen luottaa enemistöön ja menee massan mukana, toinen omaan harkintaansa.
Missä, näet tämän erotuksen todella?
Jokaisella, on siis oma illuusionsa, mutta pakoa haluava, ymmärtää halunsa niitä paeta? Eli, voi koskea ketä tahansa? Mutta, miksi toisella olisi kapea, ja toisella ahdas portti? Tämäkin on vain näkökulma ajattelua? Lopulta voivat olla ihan yhtä ahtaita, taikka valtateitä, teitä tuntemattomia? Eli, lopulta, on vain yhden kokemus, ja monien kyllä tai ei, johonkin, jonka kysymykseenkin mistä ja mitä käsittävät omilla tyyleillään...Kyllä niitä tapoja on lukemattomia. Lukemattomia kertaa lukemattomia. Kysymys on ainut varma asia, ja siitä herää loputtomia uusia kysymyksiä, miksi, mitä, tässä ja nyt? Ja, ,kuinka pitkälle haluat sen kysymyksen ankkuroida??? Kuinka loputtomiin aavistella ja arvailla...Fiksuilla on omat leikkinsä, hulluilla ja tylsillä omansa...Sitten on niitä joita kiinnostaa juuri tämä hetki, koska se sattuu olemaan se, josta sen hetken autenttisuus on löydettävissä...
Siinä näet kun käytät omaa harkintakykyä.
Et voisi sanoa jokaisella on oma polkunsa ellet tunne niitä toisia ja heidänkin polkuja.
Jos olet tallannut kumpaakin polkua, niin ymmärrät ja tiedät eron ja näet minne ne johtavat.
No, niin pitkälle en näe, voin arvioida vuosia, kulkuja eteenpäin, mutta luotan jokereihin enemmän, kuin laskelmiin, sillä...elämä yllättää...Ja en halua tietää...se on kirous, samalla, kuin looginen lahja...
Surullista.
Ehkä kuulostaa hyvältä ja toivoa mukana, niin surullista.
Sinä taisit vetää aika tunnepitoisia ja uskoon liittyviä päätelmiä, kun minä puhuin realiteeteista, en uskomuksista.
Realiteetti vs uskomus.
Kumpi käyttää harkintakykyä ja kumpi odottaa elämältä yllätystä?
Ei, vaan elämä yllättää, kuuluit kumpaan tahansa...Et valinnut syntyväsi, etkä tiedä, miten saati milloin kuolet. Tämä on armollista. Mutta, kuinka moni miettii vastuutaan juuri tästä hetkestä, omista valinnoistaan juuri tässä ja nyt? Sillä siinä elämä tapahtuu...ei eilen, tai kohta, saati huomenna...Meillä on vain hetki kerallaan...Se, on varmaa...Ja, siinä on paljon. Voit rakentaa ja suunnitella, ja menettää ne hetkessä, sillä elämä voi yllättää...Mitä silloin valitsee? Millä on todella väliä, juuri nyt? Tähän on monen hankala vastata, sillä he miettivät mille ovat pidemmällä kaavalla rakentaneet, ja missä on mukava olla. Omistavat elämänsä, ja itsensä, ja asiansa, mutta, mitä nyt?...Ihmisellä on kumma vastuu, ja valintansa, joka hetki.
Kutsun tätä valinnaksi, kaikkien valintojen ohella. Jos haluan jotakin, onko se mitä haluan, ja tarvitsen, joka hetki? Ja, kaikkein tärkeintä niistä, on vapaus, määritellä ja uudelleen ajatella, kyseenalaistaa, kokea, juuri tämä hetki. Menneisyys kuuluu muistoihini, tulevaisuutta en voi rakentaa huomenna, sillä se on tämä hetki, mutta huomenna, jota ei ole vielä, eikä oikeastaan edes tule, jos ajattelet!
Elämä sinäänsä ei yllätä, ihminen on sen yllätyksen takana, oli se sitten positiivinen taikka negatiivinen yllätys.
Sitten tuo tämä hetki uskomus, mitä siitä on hyötyä ellei sitä sovella?
Käyttää niitä muistoja ja oppeja hyödykseen ja lähtee sille omalle polulle, joka on ahdas joka vie sinne minne itse tahtoo.
Siellä ei ole paljon tungosta, ei löydy vierellä kulkijaa.
Ajattelen, että autenttisuus, ja sen mukaan toimiminen on ehkä avain. Ja, kyllä on n toki vastuita, ja harva elää elämää, joka olisi mielekästä vain itseään palvellen, mutta niin helposti kaiken muun keskellä unohtuu, se tämä hetki. Eli, se jää sen muun alle, tai jonnekin odottamaan ikään kuin jotakin hetkeä, joka olisi jotenkin parempi, ehkä?
Mua ei rehellisesti niinkään ihmiset yllätä, kuin isommat kuviot, jotka saavat heidätkin yllättämään. Tottakai, kaikkea on hyvä soveltaa, ja kaikkea oppimaansa käyttää, mutta, mihin, ja milloin tuntee olevansa todella synkassa juuri nyt, on itselleni lähes uskonnollinen juttu. Sillä, juuri tätä hetkeä, ei saa takaisin. Eli, jokainen on tavallaan juuri sitä, mitä on hetkittäin. Eilinen oli eilinen, ja se ei pitkälle kanna, tulevaisuutta on toki hyvä suunnitella, mutta muutoksiin on hyvä sopeutua, ja uudelleen harkita, sillä, joskus ongelma voi olla siinä mitä itse rakentaa, tai missä se oma maali on, vaikka ei olisikaan mitään ongelmaa, ja hyväksi havaittu juttu, niin parempikin reitti voisi olla avoinna. Joskus sokeutuu, sille, miksi mitäkin määrittelee, mitä haluaa, ja millä tavalla jonnekin pääsee. Hetkessä on jotakin hyvin autenttista, todellista, jossa on oikeus tehdä valintoja, suuriakin, joiden loppukaiut voivat olla todella hyviä, tai virheitä, samoin, kuin yliharkittujen tekojen. Kunhan sanon...Ja, joskus voi olla yksinäistä, ja sillekin on paikkansa. Monet edellä kulkijat tekevät tietä, jotta muutkin voivat tulla, ja joskus seuraa voi olla paljonkin. Tämä ei ole mikään elämäntapa, jossa ei kykenisi elämään monimuotoista elämää, ottaen muut huomioon, vaan autenttisuutta itselleen, sekä myös muille.
Niin, monesti jäädään paikoilleen, mutta jos on selvät sävelet ja asiat tiedossa, niin mikään ei estä lähtemästä liikkeelle.
Onhan niitä reittejä helpompia, mutta niissä saattaa menettää jotain.
Mutta eihän tässä ainakaan ole mitään järkeä, tämä ei johda mihinkään ja mitä vähemmän näyttäisi tietä, sitä enemmän saisi itse aikaan.
Toisaalta myös sitä vähemmän jakaa tietoa vihollisille, mutta nekin täytyy johdattaa ansoihin.
Siksi olisikin tärkeää jos tahtoo jotain jakaa, niin jakaa sen kahden kesken.
Olen vähän tuumaillut, että ainut keino ulos tästä matrixista, on nauraa sille, kuin lapsi, tajutessaan elämän vitsin, sillä, jos sen yrittää viedä pidemmälle, saati vaatia ketään tilille, ollaankin jo kiinni siinä, mistä alun perin irti haluttiinkin...Kunhan sanon...
Miksi ne sinusta sitten taistelee?
Kukapa ei taistelisi?
Siunaushan kulkee siunatun mukana.
No siis miksi taistelee
Joku tahtoo vaikka osingoille.
Siis oletko sitten joku lottovoittaja?
En ole, eihän siitä kukaan kiinostuisi jos se olisi tuurilla saavutettu.
Siis mikä saavutettu? Ja mitkä osingot
Harva tietää toisen saavutuksista ja kyvyistä.
No mitkä ne sinulla sitten on? Olet tyhjä silmissäni ennen sanoja.
Mitä sinä sillä tiedolla tekisit?
No älä sitten kerro. Kiertelet muutenkin koko ajan asiaa eli ole vaan yhtä tyhjän kanssa minulle.
Ei kiitos. Minua ei kiinnosta.
Asia selvä, kiitos ja kuulemiin.
Olet kuin Saimaan norppa.
Suojeltu.......
Itse laitan koko kämpän tasaiseksi säännöllisin väliajoin, kummasti rauhoittaa.
Ei täällä kannata raha- ja omaisuusasioista kertoa yhtään mitään.
Sehän voi olla hyvä, jos olet pystynyt kilpailuttamaan itsesi, toivottavasti hyvässä kurssissa.
Valitse intuition ja sydämesi kautta. Tottakai hieman rationaalista ääntä kuunnellen. Mutta, ei liikaa, koska se koituu ongelmaksi myöhemmin.
Siis, ystävä kallis, kuuntele sisäistä ääntäsi. Sillä on vastaus sinulle valmiina.
Minä en kilpaile kenestäkään. Minä olen valintani tehnyt, mutta jos siihen ei vastata luovun.
Rakastan vapaudessa, yksin. 😳🧡