Samankaltaiset asiat toistuu

Mielenkiintoista tosiaan.Joskus kyllä itsekin ihmetellyt mitä minun tulee oppia kun sama kaava toistuu.Eli minun rooli on huolehtia muista varsinkin läheisistä.En ole voinut elää oikein omaa elämää kun aina pitää olla skarppina ja auttamassa.Vaikeaa on ollut saada apua ja auttajakin väsyy lopulta,mutta mullekin on hoettu useasti että sinun pitää vaan jaksaa ,todella outoa.Olenkohan entisessä elämässä tehnyt jotain kun aisankannattaja rooli on pysynyt tässä koko elämän.

Kaikkia ei ole aina pakko auttaa, riippuu kyllä tilanteestakin ja avun tarpeesta.
Kuitenkin on oikeus ja lupa sanoa ei, jos ei jotain halua toisen eteen tehdä.

Joskus saattaa tuntua kaiken toistuvan saman kaavan mukaan ihan jo siitäkin syystä, että alitajuisesti itse noudattaa jotain samaa kaavaa. Sitä en oikein osaa selittää, mistä sellainen voi johtua.

Toistan myös itse kaavaa suhteessa muihin ihmisiin, mutta olen alkanut pohtia sitä persoonani kautta plus ymmärtäen aidosti myös muita. Itse välillä turhaudun siitä, että ihminen väittää ymmärtävänsä minua vaikka asian voi tulkita kymmenellä eri tyylillä ja kyseinen henkilö valitsee niistä itselleen tyypillisimmän tavan ajatella.

Oikeasti ei kannata luottaa liikaa intuitioon ja ennalta tehtyihin ennustuksiin. Opettelee nöyryyttä kuunnella muita ja hyväksyy oman virheellisyytensä.

Voiko siis olla että resonoin muille ihmisille tietyllä samalla tavalla, jota en tiedosta. Ja sen takia minut yhtäkkiä petetään, tai halutaan tekaista sanoja suuhuni. Eli herätänkö kiltteydelläni tms muissa jonkinlaisen kiusaamisvietin tms, joka aikaansaa muissa edellämainittuja reaktioita. Ja vielä niin että nämä muut henkilöt eivät olisi pahoja ihmisiä, vaan herättäisin sen pahuuden muissa omalla käyttäytymiselläni.

Omalla kohdallani tapahtui myös tuota kyseistä asiaa, eli että tietyt samat asiat toistuivat elämässäni. Eli jouduin turhan monta kertaa hyväksikäytetyksi, pahoinpidellyksi ja kylmästi jätetyksi. Viimeksi mies ei edes sanonut syytä, miksi jätti. Ei kyennyt keskustelemaan asioista rehellisesti, suoraan ja avoimesti. On-offia ( välillä tavattiin, ja oltiin erossa) tapaista suhdetta ennätti olla yhteensä noin seitsemän vuoden ajan.

Itse näen kaiken menneisyydessä tapahtuneiden tapahtumien johtuvan aika paljolti ankarista lapsuus ja kasvuolosuhteista. Isä oli despootti ja ankara. Hänen sanansa oli laki ja hän päätti käytännössä kaikesta. Demokratiaa ja mielipiteen ilmaisun vapautta ei ollut. Kotona joutui pelkäämään kaikkea, mitä sanoi, tai teki. Kaikesta, mitä teki, piti tehdä selonteko, vaikka kyse olisi ollut omien asioiden hoidosta. Minusta tuli ylikiltti ja ns. toista osapuolta miellyttämään pyrkivä. Tästä ylikiltteydestä on joutunut maksamaan aika kovan hinnan. Myöhemmin aikuisiällä ajauduin päihteiden käyttäjäksi ja sehän se nimenomaan johti vain entistä enemmän ongelmiin. Tuli kohdattua vääriä ihmisiä, etenkin siellä intiimielämän puolella. Montakohan kertaa sitä tuli hyväksikäytetyksi? Ainakin kolme kertaa. Pari kertaa pahemmin pahoinpidellyksi. Tosin, taisi viimekertainenkin "ihmissuhde" olla enemmän hyväksikäyttöä siltä toiselta osapuolelta.

Olen tehnyt sen päätöksen, että on ehkä parempikin olla yksin. Eikä tule ainakaan enää hyväksikäytetyksi.

En ole ketjun aloittaja.

Tärkeää olisi tässä kohtaa se oma tahto, ei suostuisi alistumaan toisten tahtoon.
Jos ei itse ota vastuuta omasta elämästään, tulee olemaan vaikeampaa monissa elämään liittyvissä asioissa, myös ihmissuhteissa.
Onhan se toki vaikeaa, jos on aina ollut ihmissuhteissa se alistuva osapuoli, mutta kaikki on mahdollista, jos haluaa asioita saada paremmaksi.

Tunnistan tuon kiltteyden itsestäni. Voiko olla niin että kiltteyttäni päädyn tietynlaisten ihmisten ystäväksi tai tuttavaksi. Eli vedän magneetin tavoin jonkin sortin hankalia ihmisiä itseni lähelle. He tunnistavat jollain tapaa kiltteyteni, ja alussa ovat myös mukavia. Ehkä he tekevät välillä huomaamattomia testejä, joilla testaavat miten kiltti olen, ja olenhan minä. Sitten jossain vaiheessa, jos olenkin jostain asiasta ns omaa mieltä, ilman riitaa toki, niin tämä toinen henkilö pettyy siihen että en alistunutkaan tällä kertaa. Ja sitten tulee jossain vaiheessa se hylkäys, tai mustamaalaus jostain perättömästä syystä. Vaikka siinä välissä saattaa olla monta ihan normaalia kohtaamista ja vuorovaikutustilannetta.

Eli onko niin että osalle ihmisistä, vuorovaikutus on vain jonkinlaista valtapeliä ja oman egon pönkittämistä toisen kustannuksella.

Hakeudu erilaisten ihmisten seuraan äläkä seuraa sitä samaa "hyväksi" opittua mallia. Minä ainakin arvostan toisessa sitä, että on kiltti ja huomaavainen, kunhan ei rasita liikaa itseään.

Muiden ymmärtäminen ja tapahtumien syvällinen pohtiminen voi toisinaan olla tarpeen, kunhan aikaa jää muuhunkin.

Miten itse vastaat kysymykseesi? Toistatko samaa kaavaa tekemällä ja reagoimalla samalla tavalla? Oletko koskaan pohtinut milloin olisi viisaasta muuttaa toimintatapojaan?

Mulla on muuten kollega, joka on ilmeisesti entinen kiltti. Sanoo aika itsevarmasti mielipiteensä, mutta on samalla kiltti. Ei suostu olemaan kynnysmatto, vaikka tekee parhaansa. Huomaan kuitenkin, että mieluiten hän olisi kiltti ja tunnollinen. Itse arvostan tätä kovasti, koska olen huomaavainen ja koetan olla tunnollinen. Niin kuin aiemmin todettua; Avaa silmäsi ja kohtaa uusia ihmisiä.

Olisit kysynyt: Miksi ihmeessä sanot, että äitini pitäisi katsoa peiliin?
Ehkä siihen olisi tullut joku vastaus.
En kyllä itsekään aina osaa reagoida siihen jos joku sanoo jotain outoa. Liian usein sen vain sivuuttaa tai menee hämmästyksestä sanattomaksi.

Niin, pitäisi vaatia noista kummista kommenteista selitystä. Ilmeisesti joku luonnehäiriöinen henkilö puhuu sinusta pahaa selän takana. Kannattaa valita seuransa tarkkaan ja kuunnella intuitiotaan tässä. Siihen on lupa.