kaik on taas niin mallilaan,savupiipussa oli iso karahka,täällä oli tuullu kovin,en vaan ymmärrä miten niin iso oksa on mahtunu piippuun,mutta vettää taas.aattelin jo, et pitäskö laitattaa sähkölämmitys,mut siin on omat haittansa, mie kun saan siitä pakollista kuntoilua ,kun pilkon puita,sitä mie teen koko kesän,pistän puut lapeiksi ja pinoon.muuten laiskistun ja istun vaan koneen ääressä.minun pittää katsoa itteni perrään kun ei oo muuta kurin pitäjää.
ja talvella kun pakkanen paukkuu ja uunissa on valkea,niin se tuntuu niin turvalliselle,et sil on myös semmonen henkinen puoli.
tanssit on sitten tanssittu,ainakin julkiset.minusta minun flamengon esitys meni ihan kohtalaisesti ja kerhomme vetäjä osas espanjalaisen taputuksen niin hää anto hyvän tunnelman viellä lisäks tanssiin.
mut aina on yks joukossa se on yks hieno rimi rouva. hänellä on talvisin hieno rimiturkki ja hattu.ja aina niin hienosti ja erikoisesti puetttu.no mikäs hänel on,kun on tytär ,joka on lentoemäntä hää tuop aina ulkomailta hänelle hienoja vaateita.voip olla ettei hänellä ittellään oliskaan niin hieno maku. niin hää sano minulle, et paljon pittää ottaa tunteja et tietää minun tanssin olevan flamengoa.
vähän siitä tuli paha mieli, mut mie en sanonu mittään lähin vaan pois.en anna hänen sanomisen painaa mieltäni, hänellä on aina jottain moitittavaa toisista.
ryhmän vetäjä taas sano, et oon hyvin ymmärtäny flamengon. mut mie esiinnyn vasta kun taian sen tosi hyvin.kattelen jos täält päin löytys opettajaa.
minulla ei ole lapsia,ja se on ollut elämäni ainoa murhe, joskus oikeen tuskaan asti.
vielläkin joskus herkkänä hetkenä tullee mieleen miten mukava olis, kun ois lapsenlapsiakin.
mie ruppeen aina soittamaan niin tuntuu ,kuin sävelet lohduttaisivat.tuntuu että tanssiminen on myös keino jolla lievittää kipua. yleensähän ihminen kun hänneen koskee, niin ei hää istu paikallaan vaan lähtee rauhattomasti kävelemmään,niin kun sen kävelemisen muuttaa liikkeiksi,tansiksi niin tuntuu et siinä työntää ittestään ulos pahaa oloa.
minulle musiikki merkkaa kamalan paljon,minulla on paljon levyjä joista oon opetellu joitakin ittekin soittamaan.
yksi kauniinmasta tangosta on amado mio,(soitettuna ei laulettuna),se on sellaista pullasuti musiikkia,mie sanon niin kaikista kauniista musiikista,kun tuntuu et se on kuin pullasutilla sivelis sisältäpäin.
voisinkin soittaa sen tässä ja vaikka torkahtaa sen sylliin puoleks tunniks,ennen ko lähen päivän
hommiin.terveisiä kaikille.
ja talvella kun pakkanen paukkuu ja uunissa on valkea,niin se tuntuu niin turvalliselle,et sil on myös semmonen henkinen puoli.
tanssit on sitten tanssittu,ainakin julkiset.minusta minun flamengon esitys meni ihan kohtalaisesti ja kerhomme vetäjä osas espanjalaisen taputuksen niin hää anto hyvän tunnelman viellä lisäks tanssiin.
mut aina on yks joukossa se on yks hieno rimi rouva. hänellä on talvisin hieno rimiturkki ja hattu.ja aina niin hienosti ja erikoisesti puetttu.no mikäs hänel on,kun on tytär ,joka on lentoemäntä hää tuop aina ulkomailta hänelle hienoja vaateita.voip olla ettei hänellä ittellään oliskaan niin hieno maku. niin hää sano minulle, et paljon pittää ottaa tunteja et tietää minun tanssin olevan flamengoa.
vähän siitä tuli paha mieli, mut mie en sanonu mittään lähin vaan pois.en anna hänen sanomisen painaa mieltäni, hänellä on aina jottain moitittavaa toisista.
ryhmän vetäjä taas sano, et oon hyvin ymmärtäny flamengon. mut mie esiinnyn vasta kun taian sen tosi hyvin.kattelen jos täält päin löytys opettajaa.
minulla ei ole lapsia,ja se on ollut elämäni ainoa murhe, joskus oikeen tuskaan asti.
vielläkin joskus herkkänä hetkenä tullee mieleen miten mukava olis, kun ois lapsenlapsiakin.
mie ruppeen aina soittamaan niin tuntuu ,kuin sävelet lohduttaisivat.tuntuu että tanssiminen on myös keino jolla lievittää kipua. yleensähän ihminen kun hänneen koskee, niin ei hää istu paikallaan vaan lähtee rauhattomasti kävelemmään,niin kun sen kävelemisen muuttaa liikkeiksi,tansiksi niin tuntuu et siinä työntää ittestään ulos pahaa oloa.
minulle musiikki merkkaa kamalan paljon,minulla on paljon levyjä joista oon opetellu joitakin ittekin soittamaan.
yksi kauniinmasta tangosta on amado mio,(soitettuna ei laulettuna),se on sellaista pullasuti musiikkia,mie sanon niin kaikista kauniista musiikista,kun tuntuu et se on kuin pullasutilla sivelis sisältäpäin.
voisinkin soittaa sen tässä ja vaikka torkahtaa sen sylliin puoleks tunniks,ennen ko lähen päivän
hommiin.terveisiä kaikille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pyyhi pois "rimirouvan" aiheuttama paha mieli ja ole täällä ystävien kanssa.Me arvostamme Sinun eläviä tarinoitasi elämästäsi.Hyvä,että sait piipun vetämään vaikkei kohta hetkeen lämmitystä tarvitakaan.
Kovin osaat hyvin ajatella ja päättää asioistasi,klapinhakkuuta myöten.Minusta ei olisi hakkaajaksi ja siksi asunkin kerrostalossa.Täältä on helppo lähteä vaikka etelään,ei ole lämmitys eikä muitakaan huolia.Kuntoilun hoidan sitten tanssilla.
Kirjoitankin täällä alaviesteinä niin vähenee tuo liika ruuneperius.
Kampaus
Kun päivällä taas tanssiin lähden
itsekseni näin ihmettelen,
minkälaisen kampauksen päähäni mä laittelen.
Sellaisenko jolla "lyylin" jokaisen mä hurmaisin
vai kampauksen vanhan tyylin sittenkin valitsisin.
Keskellekö jakauksen vanhaan tyyliin laittaisin
jolla kaksi harmaahiusta toisistaan erottaisin,
vaiko suuntaan etuviistoon rinnakkain ne kampaisin
olisi kai vaihteluksi tyyliltänsä parahin.
Onpa mukavaa, että kaikki on taas mallillaan elämässäsi,Lyyli! * Kiitos, että mielesi pahoittumisesta huolimatta olet taas jaksanut nostaa sulat pystyyn ja istua koneen ääreen. Sinun ajatuksiasi lukiessa tulee hyvälle mielelle: siinä sitä on "vanhuuden ylistystä" kerrassaan. Omakohtaista pohdittavaa jokaiselle siitä, miten onni syntyy elämän pienistä arjen iloista tässä ja nyt. Olet saanut synnynlahjana iloisen mielen ja Sinulla on kyky löytää iloa asiasta kuin asiasta. Muistan lapsena lukeneeni kirjan tytöstä, joka leikki "ilon etsintää". Aina kun tapahtui jotain ikävää, hän alkoi etsiä asiasta jotain hyvää. Taidankin alkaa kutsua tätä leikkiä nyt "Lyyli-leikiksi".
Onpa hyvä, kun Sinulla on touhua siellä mökissäsi niin pihalla kuin sisällä. Hyötyliikunta on varmasti yksi parhaista liikuntamuodoista niin mielen kuin ruumiinkin kunnon hoitamiseksi.
Minäkin pidän musiikista. Enpä ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että mielimusiikkini on pullasuti-musiikkia. Osuva nimitys: musiikki hoitaa minunkin mieltäni syvältä.
Hyvää sunnuntaipäivää!
OLKOON YLLÄSI KIRKAS TAIVAS
ALLA JALKOJEN VEHREÄ MAA
SAAKOON LUOJAMME LEMPEÄ TUULI
TÄNÄÄN SINUA KOSKETTAA
METSÄN LINTUJEN JUHLAKANSA
SERENADIA SINULLE SOI
MEREN AALTOJEN KEVEÄ KUOHU
SINUN KANSSASI KARKELOI
OLKOON MALJASI RAUHAA TÄYNNÄ
KEINUT SYLISSÄ RAKKAUDEN
SINUT YMPÄRÖI JUMALAN HYVYYS
ONNENTOIVOTUS YSTÄVIEN.
( San.Anna-Mari Kaskinen/ Säv.Petri Laaksonen )
näistäkin elämän asioista ja sinulla Lyyli on ihan oikea asenne. Teet mikä sinua miellyttää ja mikä tekee elämästäsi hyvän.Näitä "hienohelmoja" tulee aina vastaan ja kaikkia ei voi missään nimessä miellyttää joten jätä oman arvoosi tällaiset negatiiviset kommentit.
Minulla on ollut vuosia oma käytäntöni tällaisten ihmisten varalle. Jos joku ei jostain syystä sovi minun pirtaani, en rupea riitelemään vaan vedän kylmästi ruksin tämän persoonan yli ja poistan hänet elämästäni. Sovimme tänne molemmat, mutta kuljemme eri teitä. Tällaisella asenteella tämä henkilö ei enää mieltäni masenna eikä ärsytä.
Etsin ystäviä jotka hyväksyvät minut ja ainahan niitä on riittänyt.
Olet ihan oikeassa siinä. että päiviin täytyy löytyä mielekästä puuhaa olkoon se sitten mitä tahansa. Klapien hakkuu on hauskaa, kyllä minäkin sitä olen aikani tehnyt. Nyt vaan elämänpiiri on sellainen, että sen työn tekevät nuoremmat - jos tarvetta on - ja minä touhuan ihan muuta.
Käsitytöt ovat nyt ja ovat aina olleet minun juttuni ja varsinkin ristipistotyöt. Se on ehdoton ykkösharrastus mutta sitten on kymmenen muuta joten ei tässä aika pitkäksi tule. Ja nyt sitten vihoviimeisenä villityksenä on tämä nettailu.
"Että sä senkin vielä opit", sanoivat lapset!
Hahaa, hauskaa on.
Huomenta ystävät!
Onpa mukavaa luettavaa tämä avoin ja luonteva keskustelunne.
Itse olen siirtymässä eläkkeelle ja kovin epävarmoin ajatuksin.
Irtaantuminen työyhteisöstä ja vuorovaikutuksesta rehellisesti sanoen ahdistaa.
Oliko teillä, jos eläkkeellä olette, kriisiä?
Nyt vaikutatte tasapainoisilta.
ps. tuo "gubbe" on helsingin kieltä eikä riikinruattia. Se tarkoittaa muualla Suomessa köpöttelijää.
Ukko Noa laulunkin perusteella olen tottunut pitämään Gubbea Ukkona.Ehkä stadin slangissa merkitys on todella tuo kuin sanoit.
Tämähän on täysin sivuseikka näin keskustelujen kannalta.Tervetuloa joukkoon kirjoittelemaan!
Kyllä eläkeläisenäkin voi elää kun siihen tottuu.Ajatteleppa mitä kaikkea sellaista voit tehdä mistä ennen vain haaveilit.Vain oma talous ja fyysinen ja psyykinen kunto rajoittavat.
Tämä tietokoneen käyttökin tukee mielestäni henkistä vireyttä,kieltenopiskelun ja ristisanojen täytön tavoin.Itse haen seuraa ja sosiaalisia kontakteja eläkeläisyhdistyksistä ja fyysistä kuntoa päivätansseista,eilenkin "nojasin kretonkiin" hiki päässä n.3 tuntia.
mukavaa kun tuut joukkoomme kirjottelemaan.mie en nyt puhu eläkkeelle jäämisestä .lue tuo muorille vastaaman juttu eläkkeelle jäämisestä niin tiiät mitä siitä aattelen,en viitti kirjottaa sitä toiseen kertaan. halusin vain sannoo et mukava ko tullee lisää miehiä jutustelemaan
, niin kuullaan asiaa miesten kantilta enemmän, sillä se on aika erilainen kuin naisten.
kirjotellaan gubbe.
muuten tuosta gubesta,mie käsitän sen semmosena humoristisena veijarina,mut miehän en kieliä ossaakkaan.