koska asun melko lähellä. Näkisin kerran elämässäni myös kuninkaallisia.
Eikö se riitä retken syyksi ? Victoria ja Daniel ovat niin herttaisia.
Toki voi käydä missä vain ilman kuninkaallisiakin.
En ole hassahtanut kuninkaallisiin, en ole Hyasint Bukee, kuninkaallisten ihailija
sen kummemmin.
Vanhat rannikkokaupungit ovat minusta näkemisen arvoisia.
Puutaloidyllit ovat erikoisen viehättäviä.
Pienikin reissu piristää mieltä, jos vain jaksaa vielä mennä.
70 kilometriä alkaa minulle olla nykyään maksimi reissun pituus per sivu
ja silloinkin on saatava henkilöautokyyti.
Missä olet itse käynyt viimeksi piristymässä ?
https://yle.fi/a/74-20048090
Eikö se riitä retken syyksi ? Victoria ja Daniel ovat niin herttaisia.
Toki voi käydä missä vain ilman kuninkaallisiakin.
En ole hassahtanut kuninkaallisiin, en ole Hyasint Bukee, kuninkaallisten ihailija
sen kummemmin.
Vanhat rannikkokaupungit ovat minusta näkemisen arvoisia.
Puutaloidyllit ovat erikoisen viehättäviä.
Pienikin reissu piristää mieltä, jos vain jaksaa vielä mennä.
70 kilometriä alkaa minulle olla nykyään maksimi reissun pituus per sivu
ja silloinkin on saatava henkilöautokyyti.
Missä olet itse käynyt viimeksi piristymässä ?
https://yle.fi/a/74-20048090
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vältetty mahdollisuus. Muutamia vuosia sitten olimme vaimoni kanssa Frankfurtissa samaan aikaan kun brittien Elisabet oli käymässä. Kurkkasimme valmistelulle esiintymispaikalle pari tuntia ennen näyttäytymistä.
Väkeä ei ollut vielä tungokseen saakka mutta emme jääneet odottelemaan.
Hamassa muinaisuudessa Kalle ja Sylvi olivat suomessa ja käymässä Savonlinnassa.
Tori ja kaikki satamalahden rannat olivat tupaten täynnä väkeä alkuillasta.
Kalle ja Sylvi näyttäytyivät. Töröttivät tolppina paikallisen pienen risteilyaluksen kannella ihmisten töllisteltävänä kun pyörähtivät lyhyen lenkin lahdella ja paatti häipi johonkin.
Unohtui viimeiset piristäytymiset. Kolmen vuoden ajan ne ovat rajoittuneet paikallisen ja lähikaupungin kylpylöiden jouluihin ja juhannuksiin.
Matkustaminen avartaa. Eihän se matkan pituus ole tärkein, vaan kokemukset ja uusiin paikkoihin tutustuminen. Kotimaan matkailua aina suositellaan, mutta monesti lomamatka suuntautuu jonnekin pitemmälle, edes vaikka Tallinnan risteilylle. Johtuisikohan se siitä, että matkat ovat pakettimatkoja, yöpymiset ja siirtymiset nähtävyydestä toiseen on valmiiksi järjestetty.
60-70-luvuilla suosittiin telttamatkailua, monilla oli upeat huvilateltat ja leiriytymispaikkoja oli tiheästi. Silloin pensa oli halpaa, pienituloinenkin saattoi viettää viikkoja reisussa, jos vanha auto vain kesti!
Mene toki katsomaan Viktoriaa ja Danielia, moni muukin varmasti menee.
Teimme ensimmäisen auto-teltta ( 4h sopu ) matkan Välimerelle. 4,5 viikkoa 1971.
Kalliiden lentojen aikaan, ja varsinkin penskojen tultua, jatkoimme samalla periaatteella kunnes ryhdyimme käyttämään perhemajoituksia.
Itävallassa ja varsinkin Unkarissa syntyi perhetuttavuuksia joissa vierailimme muutaman kerran.
Siltä ensimmäiseltä auto-teltta matkalta tulimme kotiin Köpenhaminasta SOS-vakuutuksella.
1963 mallinen, 3-vaihteinen Datsun alkoi oikkuilemaan tasauspyörästöstään laakerin vonkuessa ja pyörästön kuumetessa ylenpalttiseksi. Köpenhaminassa tuomio. Ei ajeta.
Ko. keksintöä oli koemarkkinoitu Suomeen ja Norjaan kuulemma 500kpl.
Auto tuli 2 viikkoa myöhemmin työpaikkani portille kuormurin lavalla.
Kokonaisuudessaan noin 160000km:n aikana tuo oli ainoa matkanteon keskeyttänyt tapaus. Muuten olen antanut jäähdyttimen letkulle ensiapua. Tukkinut vuolemallani puutapilla yhden kesäaikaan turhan letkun vuodon.
Citikan takuuaikana, huollon jälkeen, jarrut katosivat värkistä aamuyöstä Ranskan Merialpeilla. Katsoin ensimmäisen mutta aution huoltsikan puhelinkopin luettelosta läähimmän taajaman caragen ja ranskaa taitamattomana sai selitettyä oil, aceite, hydrauliikka brobleeman ja ukko tuli tunnin kuluttua öljyn kanssa.
Moka oli takuuhuollon tehneen auton myyneen liikkeen.
Kerran em. citikasta irtosi toinen takarengas aamuyöstä Valencian eteläpuolella noin 150km/h nopeudessa. Onnea oli se, ettei rengas mahtunut tulemaan ulos ajoasennossa.
3 mutskua muista renkaista ja matka jatkui.
Kerran varastettiin Elchessä rekkarikilpi takaa.
Kerran yksi alkuasukas Wienissä pukkasi perääni jarruttaessani eteen kääntyvän raitsikan vuoksi. Ei muuta vauriota kuin silloisen Datsun 1600:n takapuskurin lievä vääntyminen. Esti takakontin avautumisen mutta oli sopivalla korkeudella ja nostin puskurista sen verran, että kontti avautui.
Yksi automurto Varsovassa. Ei tappioita.
Toinen automurto Amsterdamissa. Radio varastettiin. En ollut ottanut paneelia irti. Oma moka. Toisen takaoven lasi paskana.
Nuo nyt tulevat pikaisesti mieleeni.
Kävin lapsenlapseni kanssa höyrylaiva Ukkopekalla Naantalissa elokuun ensimmäisellä viikolla. Upea aurinkoinen päivä sattui. Emme yöpyneet. Kävimme syömässä ja tutustuimme merelliseen Naantaliin. Kauniit, vehreät ja vihreät maisemat niin siellä kuin matkan varrella. Nuorukainen ihmetteli miten voikaan olla vihreän näköistä vettä.
Irtiotto arjesta hyvässä seurassa piristi mieltä.
Nuoressa seurassa on kiva liikkua. - Armeijasta lomalla oleva pojanpoika oli seurana kun kävin Ateneumin taidemuseossa ja sitten mentiin hienosti syömään. On niin miehistynyt se poika!
Loviisassa viimeksi juhannuksena 1969 kun palvelin laivastossa :D
Skånepåg
Ainakin pari vuotta liikkuminen oli rajoitettua korona takia,
nyt kannattaa kulkea, jos jaksaa, uusi virusvariantti on jo levinnyt
Suomeen.