Toivoisin että voisin siihen hetkeen ajan virran pysäyttää, päivien kosken padoten. Niiden päivien, jotka sulkevat kohtaamisen oven. Kun katsot kanssani kuuta, haluaisin tunteeni sinulle tunnustaa. Haluaisin katsoa sinua ja sanoa, että kuutamo on kaunis, mutta sinä olet kauniimpi. Että menettämisen pelko riipii minua kuin tuuli lehtiä puista. Että jos voisin, tarttuisin käteesi ja koskettaisin sinua kuten sinä sydäntäni, niin kuin aamuvarhaisen pilvet taivaanrantaa. Haluaisin sanoa, että kuin heijastus vedenpinnasta ovat kaipaukseni sanat. Ne tavoittavat vain aavistuksen siitä, miltä tuntuu lähelläsi olla. Niinkuin syksyn pimeys laskeutuu maiseman verhoillen, niin uppoan johonkin pehmeään. Sanomattomat sanat sanon mielessäni ääneen, sinulle, siinä vierelläsi. Olen vaiti ja onnellinen.
Kun katsot kanssani kuuta
Anonyymi-ap
761552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Aivan ihana 💕
Kaunista.
Kerro tuo kaikki hänelle.
Kaunista oli ja kaikille rakkaudennälkäisille sopivaa.
Todella kaunista.
Kosketusta vailla, kaunista😍
Katson kanssasi samaa taivasta kuutamon valossa. Sen tuhannet tähdet kuin askeleemme, niin kauan hajallaan, harhaillen maailman teillä. Olet siinä, vieressäni, valoni, kaukainen satamani. Rohkeana, sydän paljaana. Jos voisin, lämmittäisin sinua rakkaudellani, kietoisin itseni kuin humala runkoosi. Johtaisin kauneimpiin uniin, sinne missä aika pysähtyy ja olen vaiti ja onnellinen.
Kiitos, olipa kaunista! Näinkin hänestä ajattelen. Ap.
Kuutamo on kaunis, mutta sinä olet kauniimpi, jo on italodiskoa
Uiddu.
💜💜💜💜
♥️♥️♥️♥️
Luen tämän, joka sanan imien mieleeni, kehooni, talven loistava kuutamo , maaginen tunnelma. Tänä talvena, tule, ota kädestä, puristan, hengitän, olen. Kanssasi .
Aamuisin avautuvat ajatukseni sinuun. Sanomattomia sanoja on niin paljon, ne ovat pisaroineet mieleni täyteen kuin syksyn sade. Pelkään että kun katsot minuun, menetän itsehillintäni ja tulvin yli sen kaiken, mikä on jäänyt sanomatta. Sen, että haluaisin jäädä vierellesi kun lähden ja sanon tavanomaisia. Että haluaisin tavanomaisten sijaan kertoa, kuinka tälläkin hetkellä silmissäni ovat kyyneleet, sekoitus iloa, onnea ja kaipausta. Katson tummien lehvien säkenöivän katulamppujen hohteesta. Samalla tavalla haluaisin syliisi painautua, lähellesi, sydämenlyöntejäsi kuunnellen. Herätät minussa jotain, mitä en ole ennen kokenut. Kun olen kanssasi, toivoisin sen hetken kestävän pidempään. Kun kuulen kuinka hauras elämä on, haluaisin sanoa että en halua menettää sinua. Että hajoaisin pieniksi siruiksi, jos sinulle tapahtuisi jotain. Tunnen kuinka sydämeni sykkii ja kuiskaan hiljaa, kuin rukouksen, sanan rakkaus, vaikka se on voimakas ja vaativa sana. Koska tiedän, että jos minulta jotakin tarvitsisit, tulisin luoksesi juosten, heti, epäröimättä. Askeleissani ennen sinua painoi eletty suru. Harhailin kuin yksinäinen laiva merellä. Sinä olit se valo, joka toi takaisin elämisen keveyden. Aallot eivät enää käyneet ylitseni, kuin silloin joskus ennen, kun olin hukkumaisillani päivien ankaraan vyöryyn. Kuoreni sydämeni ympärillä alkoi murtua kuin asfaltti keväisen kasvun voimasta ja säröihini syntyi uuden kasvun ja parantumisen ihme, sanoistasi, ne olivat lääke sielulleni. Kun yö saapuu, toivon uneni minut johdattavan luoksesi. Ap.
Ja siinä lisää ihanuutta 💕
Sivusta: todellisuus on ihanaa, ei tyhjänpäiväinen höpötys palstalla.
Eiköhän kirjoittaminen todellisuuteen perustu. Ap.
😻✍️💎🎯⛲💗
Ei tule tämä laiva
❤️
Täyttä paskaa ja valetta.
Millä perusteella? Ap.
Onko palstalla useampi runoilija? Näitä on aina kiva lukea ja toivoa, että joskus vielä joku minullekin tällaisia kirjoittelisi. Siihen saakka etsin ja odotan onneani saapuvaksi. Voi kuinka kaunista onkaan rakastuneena elää elämää, mutta niin kipeää tekee, kun se tilanne ei ole pysyvää.
❤️
Rakkauden pysyvyyteen on ihana uskoa ja kahdesta ihmisestä se on kiinni, miten paljon he haluavat tehdä rakkauden eteen.
Koskettipas syvältä tämä viesti.... 💘🥺 Kauniisti osaat kirjoittaa.🤗
Suoraan paskarööristä.
Hyvä, jos oot löytänyt sulle sopivan ihmisen. Toivottavasti osaat arvostaa sitä
Kun kuu jo nousee ... kuu sen kertokoon..
Näenkö sinut milloin jälleen, on kysymykseni, joka jää minuun kaikumaan. Suurensuuri kysymysmerkkini, joka täyttää päiväni levottomuudella. Kun päivä painui yön syliin verkalleen, toivoin nopeammin, että tulisi taas uusi päivä ja olisin hetken lähempänä jälleennäkemistäsi. Ne hetket kun sinut näen, tuovat minulle iloa ja surua. Iloa, koska jokainen hetki lähelläsi on kuin auringonnousu yön jälkeen. Surua, koska näkemistä seuraa kaipaus johon astun kuin mereen, askel askeleelta se syvenee. Haavani vuotivat sisäänpäin, yhteyteni kadotin. Arpeni sinulle avaan ja pelkään, mitä näet. Katsoit minuun, enkä uskaltanut katsoa takaisin. Pelkään, että luet minua kuin avointa kirjaa. Samalla toivon, että näkisit silmistäni sen hellyyden, joka minut täyttää. Ap.
Oi että osaat kauniisti sanoittaa tunteitasi. Muista kertoa nämä myös hänelle, jos saat mahdollisuuden.
- Sivullinen henkilö
Ehkei ansaitse sitä itse kuulla?
Niin tai näin, aivan sama tunnetila tuo ilon ja surun raastava leikki. Puran ajatukseni syksyn tummansiniseen taivaankanteen tähtivöineen. Niin, kuten joka vuosi.
♥️♥️♥️♥️
Voi vuiddu
Täyttä p.skaa.
Kukaan ei tiedä, milloin tiet taas risteävät, miten pitkä on matka sydänten välillä. Tartu rohkeasti hetkeen, kun se virtaa eteesi. Ethän pelkää lämpöä, joka sulattaa, peiliä, josta heijastuvat syvimmät haavasi. Katsetta, joka valaisee menneet surusi, koska siinä loistaa rakkaus.
No nyt on herkkää, voi lähes tuntee siirapin valuvan silmäkulmasta. Onneks toi lähes, se on hirmu tahmasta pyyhiskellä.
Jatkakaa, olkaa niin hyvät.
Hyi hlvta
Lempeän punaisen aamuruskon aikaan mietin sinua. Lähetin kaipaavat terveiseni ja toiveen pilvien matkaan, että vielä kuulisit kutsuni. Vastaisit äänelläsi, saisit rauhoittumaan. Sillä niin levoton on jättämäsi tyhjä kohta minussa. Äänetön, aristava. Aika parantaa, sen tiedän, mutten halua unohtaa.
Suurimpia suruja ei aikakaan paranna.
Niin, lievittää vähän kuitenkin.
No niin lievittää. Itsellä kokemusta veljen kuolemasta.
Otan osaa menetykseesi🧚♂️💨💜
Ketä kiinnostaa. Mihin liittyy.
Olen pahoillani veljesi kuolemasta. Ap.
Ketä kiinnostaa
Ollaanko jonkun uuden alussa nyt ja joku vanha loppuu.
Kumma tunne että nyt on ankkurit laskettu ja kaikki myrskyt takana.
Horisontissa näkyy vaan tyyntä kultaa ja pinkkiä. Yks vanha ihana juttu tulee mieleen ap,n kauniista sanoista juttu joka ei ikinä lopu ei koskaan pitäisi.
Itselle velipuolen kuolema tuntui esimmäisen puolentoista vuoden aikana kovin raskaalle, mutta siitä se suru hälvenee.
Hyvä, että olet vaiti.
Kiitos 😔. Oot taas tehnyt omia päätelmiä mun ajatuksista. Tiedät, että tarvin aikaa sanoittaa ajatukseni jos on vaikeaa 🥺
Miksi hyvä? Ap.
Haluaisin omia tämän, eli toivon, että olisit hän, jota en koskaan lakkaa rakastamasta, mutta joka on kaukana fyysisesti. Nyt tuntuu, etten koskaan enää häntä näe, mutta elämä on ihmeellinen. Kaikki voi olla joskus toisin, ainakin yritän olla optimisti.
Kxxx
Sinulle... Ystävyydessä, samoin kuin rakkaudessakin , ovat onnellisuuden edellytyksenä enemmän ne asiat... Joita ei tunneta... Kuin ne joita tunnetaan.
Vielä haluan sanoa... Usein voi kulua monta vuotta, ennenkuin kaksi ihmistä
tuntee toisensa niin hyvin , että he... eroavat.
On helpompaa tavata rajatonta rakkautta kuin täydellistä ystävyyttä... Rakastan
oikeasti Sinua... m>n
Sisälläni harmaa taivas. Hiljaisuus polttaa minua. Pelkoa tunnen kuin jonkin reunalla seisoisin. Mitä ajattelet, kun näet haavani. Avasin itseni kuin syksyinen puu lehtensä väreille. Siinä on luottamukseni: putoamista kaiken kiertokulkuun tuulen ravistellessa. Kuolemaa sille että kuvani särkyy etkä minua nähdä halua. Ap.
Vaikka syksy riipii sieluani, kuvasi säilyy ehjänä. Se on syvällä minussa, eikä koskaan häviä. Tunnen sinut, vaikken tuntisikaan, kiedon näkymättömät käteni ympärillesi, uskon mahdottomaan. Vaikka luovutat voimasi, värisi, nojaa hentoon varteeni, pysy turvassa. Sillä sinä olet se, jota kaipaan, kaikkia puolia.
Katselemmeko kiikareilla vai kaukoputkella?
Emme niin tarkasti katsoneet, ei se luonnontieteellisen analyysin hetki ollut. Ap.
No millainen hetki se sitten oli. Ulvoimmeko kuuta?
Emme ulvoneet. Ihan tavallinen hetki kauneuden äärellä. Minulle erityislaatuinen. Ap.
Se vasta luonnontieteellistä olikin, maailmankaikkeuden väreilyä,..kanssasi.
On se noinkin. Ap.
Valvontalaitteilla myös
Kauniisti kaipaat häntä, voin kuvitella, että salaat tunteesi lähellään päivittäin.
Salaan aina kun olemme tekemisissä, emme joka päivä näe mutta aina kun jollain tavalla olemme tekemisissä. Ap.
Jos olisit hän.. vastaisin.. Sittenhän me molemmat salailemme.. Vaisto kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..
Minä salailin tänäänkin. Ap.
Ok.
Terv. 2023-09-07 19:13:52
Millä tavalla tekemisissä? Viestillä vai nähden?
Olen sanaton... Kirjoitat niin kauniisti... Toivoisin, että olisit Hän. m>n
Uiddu.
H V
HP-tähti myös. Muistan.
Mee kiikkumaan.
En kyllä katso
Näytä minulle arpesi
Näytän omani, en pelkää enää kesää en talvea
Selailen sinua kuin kirjaa, stop
olen löytänyt kiinnostavan kohdan
kaltaiseni kielen
ruskanpunaisen laulun.
Olet hullu.
Potkaise seinään. Töni, heitä lattiaan.
Monelta?
Uhhuh luulen, että kirjoitan nää nyt tällä kertaa johonkin ylös. Meni sieluun ja upposi. Olisin kyllä oikeasti itkenyt, jos mulle ...tai joutuisin kuulemaan noita kauniita sanoja. Ihan käsittämätön ihan kuten itse ajattelen tunnistan ja tunnen yhdestä suuresta rakkaudesta.
Takaisin päin.