Olen käynyt YTHS:n psykoterapiassa tammikuusta lähtien, välillä tuntuu, että se on auttanut (ja onkin), mutta nyt iski paniikki sillä kesäkuussa käyntikerrat loppuvat. Tietääkö kukaan miten kauan voi käydä YTHS:n terapiassa, kun ei oo rahaa mennä yksityiselle? Minulla on kai jonkinlainen pitkittynyt traumaperäinen stressi ja unettomuus vaivaa...välilä nukun hyvin jopa 1 kk, nyt taas valvonut 2 päivää :( Minulla on ilmeisesti aika kova pää, kun ei terapia ole vieläkään vienyt läheskään kaikkia ongelmiani, tosin mieheni sanoi että terapia on todella auttanut. Miksi en voi muuttua??!! Olisinpa "normaali"! "Traumastani" on 6 vuotta aikaa, voinko koskaan parantua?! Siis nää mun oireet tuli vasta vuosia myöhemmin ennen kuin tajusin tulla puhumaan menneisyydässäni tapahtuneista asioista.
trerapiasta
opiskelija
15864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se on kai hieman eripituinen eri tapaukissa.
Muuten tuo eroamisreaktiosi on aivan normaalia terapiassa ja se jopa kuuluu jokaiseen vähänkin pitempään terapiaan. Terapeutti ilmoittaa ajoissa että nyt kohta tämä terapia loppuu ja sitten hän haluaa nähdä kuinka siihen reakoidaan. Te tulette nyt käsittelemään noita tunteita mitkä liittyy ihmisten eroamisiin.Ja terapiat yleensä päättyy juuri tuohon.
Vaikuttaa siltä että kaikki on niinkuin pitäkin. Toivotan oikein hyvää jatkoa sinulle!
Opiskelijaterveydenhoidon palvelujen tarjonta on tapauskohtaista.
Otan osaa hankalaan tilanteeseesi. Kuitenkin unettomuus yhdistettynä terapiasta huolimatta esiintyvään menneiden tosiasioiden kieltämiseen ja liitoitteluun viittaavat maaniseen paranoiaan. Sinulla on siis bipolaarihäiriön (ns. maanis-depressiivisyys) vauhtivaihe. Kaipaat rauhallista sairaalaympäristöä. Kyseinen sairaus puhkeaa useimmiten juuri opiskeluiässä. Alttius on geneettistä ja opiskeluihin tms. liittyvä stressi laukaisee oireilun.
Vauhdikkaassa eli maanisessa vaiheessa (vrt. unettomuus) potilas on usein sairaudentunnoton. Ellet itse ymmärrä hakeutua levolliseen sairaalaympäristöön tehostetun lääkityksen pariin, voidaan sinut mahdollisesti hakea sinne tahdostasi riippumatta.
nyt pelottele. Ei tässä nyt mistään tuonkaltaisesta varmasti ole kyse. Lueppaas hieman tarkemmin tuo viesti ennenkuin alat tekemään diagnoosiasi.
Siis miten voit vetää tollasen diagnoosin, kun et edes tiedä tapauksestani yhtään mitään!!?? En todellakaan kaipaa mitää sairaalaympäristöä...toiseksi opiskelu ei todellakaan laukaise oireiluani, sillä talvella nukuin ja voin suht hyvin, työpaikkani (olen osa-aikaisesti ja kesällä töissä) aiheuttaa unettomuuteni yms. Lisäksi suvussani ei ole mitään masennusta yms. En tiedä oliko viestisi tarkoitus masentaa minua entisestään vai mitä, mutta en todellakaan tarvitse mitään sairaalaa!! Traumastani; elin 9 kk "helvetissä", jossa minua uhkailtiin, ahdisteltiin ja uhattiin tappaa aseella, en todellakaan kiellä etteikö sitä olisi tapahtunut...näköjään tänne ei kannata kirjoittaa yhtään tai kysyä neuvoja :(
No ethän ole niin tyhmä että uskoit tuon nimimerkillä "psykiatri" kirjoittavan olevan oikeasi psykiatri?!?! Sillä sitä hän ei satavarmasti ole. JOs et sinä tai muut sitä tajua, niin minä alan ihmisenä kyllä tajuan. Eikä kukaan oikea lääkäri (psykiatri) tule TÄLLAISELLE palstalle tekemään diagnooseja TUNTEMATTOMISTA ihmisistä!!!!! Haloo!
Tuo "psykiatri" on vain avuton pelottelija joka ei tiedä yhtän mitään. Tuskin erottaa bibolääristä häiriötä nuhakuumeesta. Huijari ja luonnevikainen.
Ettäs kehtaat valehdella olevasi psykiatri. Joku voi jopa ottaa tosissaan. Vaikka pakko myöntää psykiatreistakin löytyvän runsaasti kaltaisiasi "kahjoja", joilta pitäisi ottaa lääkärinoikeudet pois.
Ensinnäkin ketäänhän ei voi ottaa pakkohoitoon mainitsemillasi perusteilla.
En hetkeekään uskonutkaan.
luonnolinen vastareaktio on että me diagnisoidaan 'psykiatri' nyt vuorostamme.
Olipa miten oli niin yksi asia on varma että todella 'sairaat' eivät tiedä olevansa sairaita.
Eikä voi mitenkään valikoida kuka tänne kirjoittelee ja missä mielentilassa. Koetetaa kestää toisiamme...
ei ole kysymys mistään vastareaktiosta vaan siitä että on todella naurettavaa ja jopa rikollista esittää olevansa psykiatri, kun ilmiselvästi ei sitä ole! Mutta tietty jos RKS ei sitä tajunnut niin eipä voi mitään.
sen tajusin ja tuolla aikaisemmassa viestissäni siitä jo mainitsinkin.
Huomautin vaan että se on helppoa heittää vastadiagnoosi kun ärsyyntyy.
Pahaa sotkua kyseinen ihminen täällä saa aikaan...tässäkin ketjussa luulen että hän on mukana kahdella eri niikillä.
Ei voi muuta kuin valittaa.
ei se ollutkaan tässä ketjussa missä hän luultavasti liikkuu eri nikeillä. Anteeksi erehdykseni.
Kyllähän kunnollinen psykoterapia kestää vuosia etkä ole käynyt vasta kuin muutaman kuukauden. Minä kävin Kelan maksamassa yksityisessä psykoterapiassa kolme vuotta, ekan vuoden 3 x viikko, toisen 2 x viikossa ja viimeisen vuoden kerran viikossa. Lisänä tietenkin lääkitys.
Sinun täytyy tehdä Kelalle psykiatrin lausunnolla varustettu anomus. Ei kukaan normaalituloinen pysty niitä taksoja maksamaan. Olet ilmeisesti vielä varsin nuori, joten mahdollisuutesi Kelan tukeen ovat hyvät.
Heippa!
Kuule,siunausta sinne suunnalle.Samaa täällä pohdin minäkin.Mun traumat ulottuu tonne kymmenen vuoden päähän,mutta en vain tunnu pääsevän eroon niistä.Tiedän todellakin mitä koet juuri nyt.Tänään oli mulla vika kerta lyhytpsykoterapiassa ja koko kevään kävin.Terapia auttoi paljon,mutta tänään murruin,koska tajusin,että ilman en pärjää.On niin turvallista,kun saa hirveitä kokemuksia vihdoinkin purkaa sisältään ulos.Psykologi ehdotti mulle,että otan yhteyttä YTHS:ään ja siellä sitten arvoidaan uudelleen hoidon tarve.Eli psykoterapiaa saa jatkaa,jos se katsotaan aiheelliseksi ja tällöin myös kela korvaa kulut.Psykologi sanoi,että joskus psykoterapiaa saa jatkaa jopa yli vuodenkin sen puolen vuoden jälkeen tai pisimmillään niin kauan kuin on tarvetta ja tuntee,että itse pääsee enemmän jaloilleen.Ehdotan,että käyt psykologisi kanssa saman keskustelun kuin minä tänään.Että näin.Sama homma sulla ilmeisesti edessä.En voinut tänään muuta kuin itkeä,koska olin niin suruissani terapian loppumisesta,mutta toivoa on,että saan jatkaa...Myös mun mies sanoi,että terapia on auttanut,mutta kyllä se vain on niin,että joillekin puoli vuotta on liian lyhyt aika,niin kuin psykologin kanssa tänään todettiin.
Siis ihan oikeasti siunausta sinne ja paljon jaksamista,tiedän mitä koet...Koita jaksaa.Toivottavasti saat apua lisää,kuten myös minäkin:)
terveisin:myös öisin joskus valvova
vastauksesta! Käyn vielä pari kertaa terapiassa ja psykologi sanoi, että syksyllä on mahd. jatkaa tarvittaessa ja on muutenkin ainaski 1 seurantakäynti syksyl. Nyt olen nukkunut 2 yötä todella hyvin ja mieli on iloisempi! :) Voi kuitenkin olla, että tarvitsen vielä syksyllä terapiaa. Terapia ei kuulemma koskaan poista kokonaan itsestään ongelmia/traumoja, vaan antaa ihmiselle "työkalun", jolla voi itse ymmärtää ja työstää omia ongelmia jatkossa. On kuulemma täysin yleistä, että terapian lopussa oireet (minulla esim. unettomuus) palaavat lyhytaikaisesti,sillä juuri tuo terapian loppuminen / eroaminen aiheuttaa sen. Voimia sinulle ja hyvää kesää! :)