Hyvät kanssaodottajat,kuuluuko teidän raskauteenne mielenailahtelut?
Itsellä tuntuu kuin voisi mäiskiä muuten niin rakasta siippaa paistinpannulla päin näköä, ja sitten taas hetkenä seuraavana pillahdan itkuun. Raskausviikkoja nyt tasan 18. Menemme naimisiin 6.6, mutta ne tulevat olemaan hyvin pienet (minä,mies,vihkijä ja todistajat) joten sen puoleen ei stressiä.Kuuluuko tämä siis vain osana raskauteen? Ennen raskautta kiukustuin vain aiheesta ja senkin purin hyvin nopeasti ohimenevällä kiljumisella,kun nyt taas juoksen pois huoneesta ja heittäydyn sängylle parkumaan.Saatan jäädä märehtimään asioita tunti, joskus jopa päivätolkulla.Olenko nyt sitten vain niin paljon herkempi?
Itsellä tuntuu kuin voisi mäiskiä muuten niin rakasta siippaa paistinpannulla päin näköä, ja sitten taas hetkenä seuraavana pillahdan itkuun. Raskausviikkoja nyt tasan 18. Menemme naimisiin 6.6, mutta ne tulevat olemaan hyvin pienet (minä,mies,vihkijä ja todistajat) joten sen puoleen ei stressiä.Kuuluuko tämä siis vain osana raskauteen? Ennen raskautta kiukustuin vain aiheesta ja senkin purin hyvin nopeasti ohimenevällä kiljumisella,kun nyt taas juoksen pois huoneesta ja heittäydyn sängylle parkumaan.Saatan jäädä märehtimään asioita tunti, joskus jopa päivätolkulla.Olenko nyt sitten vain niin paljon herkempi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meinasin juuri kirjoittaa samasta asiasta mutta olitkin jo ehtinyt ensin. Tällä hetkellä sapettaa kaikki asiat ja ilta mennyt miehen kanssa möksötykseksi! Voisin tällä hetkellä listata ainakin 10 asiaa jotka ärsyttävät todella. TOivottavasti tämä on ohimenevää! Viikkoja vasta 10 2. Olen aina ollut pitkä puimaan asioita päässäni ja joskus se vyyhti räjähtää... nyt tuntuu vyyhti vieläkin räjähdysalttiimmalta!
Ainaki mun tunteet saattaa vaihdella hetkessä ihan laidasta laitaan... Ja varsinkin iltasin on itku herkässä...
Esim eilen:
Mulle on ilmestyny jostain yksi pieni verenpurkauma pohkeeseen. Avokultani sit huomas sen eilen illalla saunasta tultessa ja kysäs ihan leikillään:"Miks sä oot piirtäny kuulakärki kynällä jalkaas?" Ja voi sitä kyynelten määrää mikä multa tuli sen jälkeen... itkin varmaan 15min ihan solkenaan. =) Pahotin jostain kumman syystä mieleni!
Tänään ku ajattelen asiaa niin se lähinnä naurattaa hysteeerisesti...
Ihanan tuttu tunne. On tässä jo mietitty miehen ulosheittämistäkin kun on jättäny tyhjän maitopurkin pöydälle..
Mä olen luonteeltani muutenki todella äkkipikainen ja suutun helposti enkä koskaan ajattele etukäteen mitä sanon. No, nyt se on kaksinkertaistunu. Ei enää kiinnosta vaikka miten asuttais kerrostalossa ja naapurit kuulis mun huudon.
Ja nimenomaan ku siihen purkaukseen ei tarvita kuin esim. se typerä pieni maitopurkki..
Raskauden ekalla kolmanneksella ollaan ja olen sananmukaisesti tullut hulluksi. =O)
Tavarat sinkoilevat, mies saa kuulla kunniansa aivan mitättömistä asioista. Mies oli laittanut wc:n roskikseen kaksi paperihylsyä ja minä suutuin roskiksen täyttämisestä isoilla roskilla (pieniä vanupuikot jne.) niin paljon, että heitin koko roskapussin (sitä vaihtaessani) keittiön ikkunaan.
Siinä sitä tasapainoa.
Yksiöön muuttamassa olen lähes joka ilta. Aamulla menee taas paremmin.
Fakta vain on, että minun pitäisi nukkua enemmän ja syödä useammin raivokohtausten välttämiseksi. Miestä vain käy sääliksi...
Mulla oli kans sama juttu: suutuin pikkuasioista niin, etten joko puhunut kunnolla vuorokauteen.
Kerran olin valmis heittämään miestä päähän lasilla tai millä tahansa, mikä käteen sattui. Sen verran sain hillittyä itteäni, että heitin tyhjän mehupurkin tiiliseinään, tosin mies vähän säikähti, kun en ennen ihan noin dramaattinen ole ollut.
Nyt alkaa vähän hellittää, mutta en tiedä, onko vain tyyntä myrskyn edellä, vai onko mies oppinut varomaan puheitaan ;)
Mies totesi viikonloppuna, että jos hän olisi joutunut kerrasta lopettamaan saunakaljan ja ruokaviinin nautiskelun ja röökin polton, niin olisi ollut kyllä paljon kiukkuisempi kuin minä. Mutta en tiedä, lepyttelikö vain, sillä omasta mielestäni olin kyllä välillä aivan kamala.