Tai siis menetettu rakkaus taikka pettymys jos kuitenkin joudut olemaan hänen kanssaan tekemisissä mutta hän valitsi toisen?
Eli jos sinä ja kaverisi rakastuu samaan mieheen ja sitten kaverisi hänet saa, mutta kuitenkin ovat aina samassa porukassa ja olette paljon tekemisissä.
Voiko se pettymys taikka kateus näkyä vihana sitä miestä kohtaan?
Koska sekin "viha" on tunne ja sille on syynsä, niin voisiko se syy olla menetetty rakkaus jos sinäänsä muuta syytä ei ole, koska tulitte ennen valintaa hyvin toimeen?
Ja se olisi ainoa tapa näyttää tunteensa tai jotenkin yrittää sitä peittää tms.
Eli jos sinä ja kaverisi rakastuu samaan mieheen ja sitten kaverisi hänet saa, mutta kuitenkin ovat aina samassa porukassa ja olette paljon tekemisissä.
Voiko se pettymys taikka kateus näkyä vihana sitä miestä kohtaan?
Koska sekin "viha" on tunne ja sille on syynsä, niin voisiko se syy olla menetetty rakkaus jos sinäänsä muuta syytä ei ole, koska tulitte ennen valintaa hyvin toimeen?
Ja se olisi ainoa tapa näyttää tunteensa tai jotenkin yrittää sitä peittää tms.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä voi näkyä katkeruutena ja pettymyksenä. Viha syntyy siitä, ettei koe tulleensa oikein kohdelluksi. Tai tuntee vastenmielisyyttä ainakin toista kohtaan. Näen tämän tilanteen kyllä silmissäni, enkä näe sen päättyvän vihaan vaan välinpitämättömyyteen ja unohdukseen. Ratkaisen tilanteen niin etten ole tekemisissä kummankaan kanssa. Menen eteenpäin. En mieti heitä sen enempää.
Sehän on se jonkinlainen reaktio juuri selittää asia itselleen kun jotain menettää, että ei se ollutkaan minulle hyväksi kuitenkaan ja jos on vahvat tunteet niin sitä vahvemmin ehkä sen tunteilee päinvastaiseksi, en rakasta vaan vihaan häntä.
Mitä suurempi ja vahvempi tunne sitä suurempi ja vahvempi vastareaktio.
Jos vaikka jonottaisi jonnekin konserttiin eikä saakaan lippuja ja pettyy, niin siinä selittää mielellään että se olisikin ollut varmaan ihan surkea konsertti, jotta se pettymys ei häiritsisi.
Ihan sama. Molemmat ulos elämästä ja eteenpäin. Pitää elää omien ja toisten valintojen kanssa. Totuus vapauttaa ja ennen pitkää koko asia unohtuu.
Nainenhan reagoi asioihin monesti tunteilla ja voimakkaastikin.
Se selittäisi sellaisen vastakkaisen voimakkaan tunnereaktion, jossa ehkä se nainen jotenkin selittää taikka kääntää sen asian itselleen eduksi, että en "rakasta häntä ja vihaan häntä, hyvä etten saanut häntä", koska hän ei koskaan muuten puhu asiasta taikka ilmaise sitä, mutta se jää jotenkin häntä vaivaamaan.
En kyllä itsekin edes voisi kuvitella että kaveruus jatkuisi tuollaisen jälkeen. Varmaan molemmat pois omasta elämästä tyyliin.
Kyllä, täytyisi ottaa etäisyyttä ihan kunnolla. En tiedä nyt loppuelämäksi, mutta todennäköisesti vuosiksi.
Tai sitten voisi harrastaa kimppakivaa miksi siis turhaa katkeroitua tai kantaa kaunaa kun kimpassa on kivempi.
Jos minun ihastus löytää toisen ei siinä mitään vihan tunnetta minulle tule,hän on tehnyt valintansa, mutta paluuta ei ole ,jos valitsee väärin.Ei kenenkään kannata ruveta pappilan hätä varaksi.
Kyse on siis siitä, että sinä ja kaverisi rakastutte kummatkin samaan mieheen, mutta se mies on kiinostunut siitä kaveristasi.
Ei siis mitään seurustelua molempien kanssa sen enempää kuin juttelua.
Tulette kaikki hyvin toimeen, sitten kaverisi ja se mies aloittaa suhteen.
Sen jälkeen et tule toimeen sen miehen kanssa, teidän välillänne on kuin vihaa.
Voisi puhua tunteet kylmeni tai kääntyi päinvastaiseksi, eikä ole oikeastaan mitään syytä.
Mä olen siis kokenut jotain tällaista, mutta en siis koskaan oikeastaan ole sen toisen kanssa ollut lähemmin tekemisissä kun ei me tultu sen jälkeen enää toimeen keskenämme niin hyvin.
Ei olla koskaan oikeastaan juteltu mistään tunteista.
Kerran olen ollut hänen kanssaan samassa paikassa juhlissa kahdestaan ja ilmapiiri oli todella hyvä.
Tultiin toimeen ensimmäisen kerran ja viihdyimme toistemme seurassa, kuten silloin ensi kerran kohdatessa.
Koskaan ei kuitenkaan puhuttu mistään tunteista koska muuten välit oli aika kylmät, enkä oikeastaan tiedä miksi.
jotain 7 vuotta sen ensikohtaamisen jälkeen hänen synttäreillään hän sanoi siellä synttäreillä tai otti puheeksi, muistatko kun annoit meille ruusut silloin kun tapasimme.
(ostin kummallekin naiselle ruusun ruusumyyjältä)
Hänellä on se vieläkin tallessa, toisella ei.
Ehkä yritän tässä saada selvyyttä voisiko tunteet olla syynä niihin kylmiin väleihin jotka meillä aina oli.
Ei mun rakkaus näy vihana. Vihaa voin tuntea sitä toista naista kohtaan korkeintaan. Mutta ei mun kaverit veis multa mun kiinnostuksen kohdetta ja jos niin tekis ne ei olis mun kavereita enää.
Enkä minä sellaisella miehellä tekis kyllä yhtään mitään enää.
Tunnekylmyys (ei välttämättä suoranainen viha) voi kummuta jo siitä että toinen kokee että kumpikaan ei laita tikkua ristiin suhteen aloittamisen eteen. Tämä sivuaa aloitusta vaikkei ole ihan sama asia kuin aloituksen aihe. Aistin eräästä että noin hänelle mahdollisesti kävi. Vähintään toisen osapuolen täytyy olla ekstrovertti tai molempien humalassa että suhde voi saada alkunsa.