Hei!
Onko täällä ketään, jolla olisi yksi lapsi entisestä liitosta ja mahdollisesti uusi vauva "ei mistään" liitosta?
Tilanteeni:
Minulla on 5 v poika, meillä yhteishuoltajuus isän kanssa (poika isän luona joka toinen vlk). Nyt olen raskaana viikon "tehosuhteesta" enkä tiedä jaksanko tulevaisuudessa kahden "isättömän" lapsen kanssa...
Auttakaa...
Onko täällä ketään, jolla olisi yksi lapsi entisestä liitosta ja mahdollisesti uusi vauva "ei mistään" liitosta?
Tilanteeni:
Minulla on 5 v poika, meillä yhteishuoltajuus isän kanssa (poika isän luona joka toinen vlk). Nyt olen raskaana viikon "tehosuhteesta" enkä tiedä jaksanko tulevaisuudessa kahden "isättömän" lapsen kanssa...
Auttakaa...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minulla oli yksi ja liitto päätyi eroon.
Sen jälkeen olen saanut vielä kaksi lasta.
Joten, kolmen kanssa olen yksin.
Valinta oli täysin oma ja kaksi nuorinta lasta olivat toivottuja ja haluttuja.
Hyvin olen pärjännyt. Vanhin käy ainoastaan isäänsä tapaamassa. Kaksi nuorinta on siis kanssani suurinpiirtein aina.
Eli, ei siis mahdotonta, mutta en voi kenellekään suositella samaa ratkaisua. Minulle tämä on sopinut, ja olen ollut tyytyväinen.
Välillä on ollut raskasta. Mutta siitäkin selvitty.
Kehottaisin kuitenkin miettimään tarkkaan omien jaksamisien rajoja. Ja jos lapsen haluat pitää, niin jo raskaus aikana kannattaa itseään pikkasen psyykata. Ei kannata jäädä murehtimaan etukäteen jaksamistaan, vaan ottaa päivä kerrallaan.
Voitko valaista mua tässä: ostin juuri asunnon ja pohdinkin mahdollisuutta suoriutua lainoista yksin ja kahden lapsen kanssa..
Mitä sanoa lapselle, jonka isä on "yhden illan juttu"? kun hän kysyy: missä isi on?
Mä hajoon :(
pikkuiselle kerrot, ettei ole isiä, kun tuli ero ennen hänen syntymistään. Sanot, että rakastitte vähän aikaa, mutta se rakkaus loppui ennen vauvauutisia. Eli isä ei hyljännyt lasta vaan ero tuli vanhempien rakkauden loppumiseen.
aikanaan. Kaikki asiat tietysti muuttuu ja mutkistuu, mutta se on vian maallista.
Mitäkö sanoa isistä?
Vaikea vastata. Tuohon joku jo vastasi mielestäni aika hyvin.
Minulla on sikäli eri tilanne, että lapset tietävät isästään ja näkevät häntä silloin tällöin.
Minulle vaan tökkii niin pahasti vastaan asua jonkun miespuolisen kanssa saman katon alla.
Eli, kaverin kanssa lapset tein ja kaveri hän on edelleen.
Ei mitenkään isä, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kuitenkin.
Hän ei sekaannu meidän asioihin.
Mä odotan lasta yksin, esikoista tosin, mutta silti. Ostin juurikin asunnon, koska laskeskelin että rahat riittää lyhennyksiin ja yhtiövastikkeeseen lähes yhtä hyvin kuin vuokraan. Hitusen tiukempaa voi kyllä äitiyslomalla ja varsinkin mahollisen kotihoidontuella ollessa olla. Asumistuekahan kun ei vissiin saa kuin yhtiövastikkeeseen... Mietin, että jos hetkellisest tekee tiukkaa, niin aina voi ottaa maksuvapaata kautta tai sitten pahimmassa tapauksessa vaikka sitten myydä. Lastani tässä kuitenkin myös ajattelin, olispa hällä sitten joskus mahollisest jotain mitä periäkin...Ja toisaalta tuntuu et oma asunto tuo paremman turvan kuin vuokralla asuminen...
Mä ajattelen et asiat aina selviää ja jos vähän tökkii niin laitetaan selviämään =)
Onnea ja tsemppiä sulle =)
ja menee esikouluun, kun vauva on pieni. Hyvältä näyttää ikäeron suhteen. Näin saat olla vauvan kanssa välillä ihan kahden ja kun isompi on isällään on taas lisäaikaa pikkuiselle. Enää jää mietittäväksi, mistä revit aikaa isommalle, ettei tule hänelle sellainen olo, että vauva, vauva.. Yksinhuoltajuudesta selviää monen kanssa paremmin kuin yhden mielestäni. Silloin on enempi säpinää ja touhua, ettei ehdi suremaan itseään. Tsemppiä, teet sitten mitä vain.
Kiitos, tuo kannustaa taas jaksamaan :)
Mistähän löytyisi vielä se mies, joka huolisi kaksi lasta eri liitoista... mahdollisuudet taitavat olla aika vähissä...
Kyllä se niin on, että mies jos rakastuu, rakastuu sinuun.
Sellaisena kun olet.
Eihän se tää nyt iha verrattavis taia olla mut kuitekii.. olen pienen ihan pikkusen vaavin yh, odotusaikana erosimme ukon kans. Aika rankkaa oli aluks hyväksyy että jää lapsen kanssa kahden, mut parempi näin meille loppujen lopuks. Jotenkii jossai vaihees tajusin lopettaa märehtimisen vanhois ja alkaa keskittyy tulevaa ja siit lähtien on mennykkii hyvin :)
Rankkaa ei oo muute ollu mut kyl sitä kaipais tuota aikuista seuraa enemmän ja ns. "peiliä" lapsenhoitoo, elikkäs mielipiteiden vaihtoo ihan normijuttuihi yms.
Harva se päivä on 5v siskoni ollut hoidossa meil. Hirveest on kiinnostunu vaavin hoidost ja tahtoo auttaa koko ajan. On olt mukavaa kun on tosiaan ollut vähän enemmän "säpinää ja touhuu" täs koton. Er asiiha se tietty on kun se 5 vuotias on siin joka päivä..
Kyllä sinä pärjäät!!!
Jos 5-veelläsi ei ole tarhapaikkaa, hae pikaisesti. Jossain vaiheessa isompi tuntee mustasukkaisuutta vauvasta ja silloin on parempi, että hänellä on muutakin pohdittavaa kuin äiti ja vauva. (Alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vauveli alkaa liikkumaan.)
Hyvä ikäero lapsillasi, ajattelepa! Sopiva, ei liian iso eikä liian pieni. Jos jäät kotihoidonvapaalle, saat ison pojan saatettua koulutielle hyvillä mielin ja sen jälkeen palata takaisin työelämään. Pikkuinenkin on siinä vaiheessa jo muutaman vuoden ikäinen. Ajattele 10 vuoden päähän. Isomies on mopoiässä ja nuorempi aloittelee englanninkielen alkeita:)
Pojallesi on lottovoitto saada sisarus!
Käytännönneuvoja täältä tulisi kuin runsaudensarvesta, mutta tällä kertaa vain: Kyllä sä pärjäät! Mikset pärjäisi! Olet jo yhden vauvan kasvattanut ja toinen on paljon helpompi.
Lepäät ja nautit raskaudestasi, paljon parempi olla iloisena raskaana yksin, kuin surullisena kaksin, muista se! :)
En tajua. Miksi pitäisit lapsen jonka olet saanut viikon "teho" suhteesta? Miksi tuottaisit maailmaan tahallaan ja tietoisesti isättömän lapsen. Se on lapselle joskus tuskallinen asia huomata ettei hänellä ole isää ja muilla on. Pitääkää naiset jalkanne ristissä ja järki päässä. Joku roti sentään!
aloittaja on varmasti asiaa pohtinut, mutta miksi paatostella tapahtunutta ja kaataa tulikiviä hänen niskaansa? Nyt vain mennään näillä viisauksilla eteenpäin ja ollaan onnellisia uudesta ihmistaimesta, pikkuisesta maitoseparaattorista.
Valistustyöta voit harjoittaa esimerkiksi nuorten seksipalstoilla.
Aina on ollut "isättömiä" lapsia. Nykyään ei ole enää rikos olla yksinhuoltajan lapsi, kuten vielä ennen ja heti jälkeen sotien. Miksi kirjoitat raskaanaolevalle naiselle ilkeän viestin? Sinun on paha olla, tiedät että sanasi satuttavat. Äiti et varmasti ole, koska kukaan Äiti ei kirjoittaisi toiselle tavallasi! ;D
"Kaikkia muita elämänsä tekoja voi ihminen katua, mutta ei lapsiaan." : Minun viisauteni!
ja hyvä äiti olenkin. Olen vain realisti, enkä mikään kukkahattuhömpöttäjä. Sanokaa vaan vanhanaikaiseksi, mutta olen sitä mieltä että lapsella oltava ehyt, molemmat vanhemmat sisältävä koti. Jos sitten ero tulee, niin sille ei sitten voi mitään mutta tahallaan ja tietoisesti isättömiä lapsia ei pitäisi maailmaan saattaa. Lapsella on OIKEUS myös isään. Olisi hyvä jos joku muuten kertoisi nuorille perhe-elämästä ja seksuaalisuudesta, mutta ennenkaikkea se tulisi kuulua koulujen opetussuunnitelmaan.
On pelkkä itsekkyyttä että nykyään löytyy näitä naisia jotka muka vahingossa pamahtavat paksuksi ja sitten ollaan monen eri miesten siittämien lasten yhäitejä. Onko se lapsen etu? Minusta se on SAIRASTA!
P.S. On outoa että 5 v. lapsen äiti ei osaa käyttää ehkäisyä pelkän s-suhteen ollessa kyseessä. Kondomeja myydään lähimmällä kioskilla ja jälkiehkäisypillerikin on keksitty.
Suositteletko aborttia?
Minä en, olen NIIN vanhanaikainen.
Kaksivanhempinen ehyt koti? *hoilaa virttä* Tarkoittaako "ehyt" myös henkistä eheyttä?
Sinäkö realisti? heh
Sinun kriteereilläsi vain joka 10 000:s AVIOpari tms verrattavissa oleva suhde saisi lapsilisenssin :)
Sinä etsit keskustelulistalta nuortensivut ja menet sinne kertomaan elämän totuuksia, kerrot nuorille perhe-elämästä ja seksuaalisuudesta, turha niitä yh-palstalla on julistaa.
Anteeksi sanani, mutta noin erinomaisen ja virheettömästi AJATTELEVAN ihmisen kanssa on varmasti helvetin vaikea elää ;D
Jossu pieni, nimimerkin ÄITI kirjoitti aivan niinkuin asiat ovat.
Vastuullinen aikuinen, kuten kai äidiksi hankkiutuvan tulisi olla kyetäkseen olla vanhempi, ei hankkiudu raskaaksi yhden illan suhteesta. Eikä tee tietoisesti lapsestaan yhteiskunnan elättämää, vaan hankkii lapsen kun on kykenevä siitä myös taloudellisesti huolehtimaan.
Ei tainnut olla kyse raskaaksi "hankkiutumisesta", sehän on jo aivan eri tilanne.
Vastuullisuudesta: sehän on suuren vastuun otto kun pitää lapsen yksinäänkin -rohkea päätös. Yllätysraskaus voi tapahtua monesta syystä, eikä ole oikein syyllistää siitä naista. Se mikä on jonkun silmissä "vahinko", onkin toiselle iloinen rakas yllätys.
"Eikä tee tietoisesti lapsestaan yhteiskunnan elättämää", tarkoittanet elatustukia? Yhteiskunta tukee erityisesti lapsiperheitä, kaupunki maksaa elatustukea lapselle, jos lasta ei ole tunnustettu tai jos lapsen isä ei niitä muuten maksa ( tätäkin tapahtuu paljon ) -eikö lapsiperheitä pitäisikään tukea?
Jos asiaa lähdetään tarkastelemaan taloudellisilla seikoilla, niin menee kyllä aika vaikeaksi.Maassamme syntyy joka vuosi runsaasti kehitysvammaisia lapsia, monet kehitysvammat huomataan jo raskauden aikana. Osa vanhemmista päätyy abortiin, osa ottaa lapsensa vastaan. Näiden lasten elämää tuetaan paljon suuremmilla summilla kuin esim. elatustuki.
olet niin suvaitsematon!
Äläpä Jossu-pienittele, se kuullostaa alistavalta tätimäiseltä lässytykseltä, sorry ;)
Kyselepä äitisi ja isoäitisi sukupolvilta noista raskaaksihankkiutumisista. Voit kuulla tarinoita, miten nuoret naiset todellakin hankkiutuivat raskaaksi päästäkseen muuttamaan pois kotoaan, siihen aikaan naisella ei ollut välttämättä mahdollisuuksia opiskella, saada ammattia ja työtä ;)
Tarkoitatko "yhteiskunnan elättämällä" valtion elatustukea? Kertoiko aloittaja isän osuudesta maksajana? Kirjoittiko aloittaja hankkiutuneensa raskaaksi? Oletko tiedustellut alkuperäisen mielipidettä abortista tai adoptiosta? Oletko tietoinen ap:n taloudellisesta tilanteesta?
ET! Sinä moralisoit, yleistät ja ylennät itsesi.
Ja minä nautin joka hetkestä vääntää sinunkaltaisillesi rautalankasta elämänviisauksia, vaikka hukkaan se energia menee :D
Murkkutytölle;
Minulla on kaksi omaa varhaismurkkutyttöä. Heidän vanhempansa ovat eronneet ja jakaneet vastuun lapsistaan.
Tyttöni tapaavat isäänsä säännöllisesti ja viettävät lomia hänen kanssaan.Olisi aika kurjaa, jos heidän isänsä olisi joku "tehohoito", joka ei mahdollisesti haluaisi edes tietää lapsensa olemassaolosta. Isä on hurjan tärkeä tytöille, ja tiedän että lapset ovat hänellekin tärkeintä maailmassa.
Meillä sekä isi että äiti ovat aina käyneet töissä, ja niimpä lapsillakin on ollut mahdollisuus omiin huoneisiin, muotivaatteisiin, harratusvälineisiin, kesäleireihin ja kesälomamatkoihin niin isän kuin äidin kanssa. Niin vanhempien eron jälkeen kuin silloin kun olimme vielä ehjä perhe.
Toinen iso asia on suku, ja sen kautta kuuluminen tiettyyn yhteisöön. On äidin vanhemmat ja sisarukset sekä serkut, ja isän puolen täti ja serkut. Valitettavasti isätön lapsi jää tästä kaikesta paitsi.Ei tule toista mummoa ylioppilasjuhliin eikä rippijuhliin, eikä myöskään häihin. No, ei tarvitse kyllä sitten miettiä saattaako isä alttarille vaiko ei. Se asia on harvinaisen selvä.
Suositteletko abortointia?
Olisiko sinulla halua osallistua rakentavasti tähän keskusteluun? Moralisointi ei ole sitä.
Mietipä, jos eräänä päivänä vastaavanlainen aloitus olisikin sinun tyttäresi kirjoittama ;D
Luvallasi sanon sinua vanhanaikaiseksi, minkä ottanet kohteliaisuutena, kuten tarkoitan.
Ennen arvostettiin enemmän yhteisöjä, sukua, perhettä. Nykyisin arvot ovat siirtyneet enemmän yksilöllisyyden arvostamisen suuntaan. Yhteiskunnan velvoitteita vastaan ja omien oikeuksien puolesta urheasti taistelemista pidetään yhä enemmän sankarillisena, hienona ja tavoiteltavana.
Kenellä tahansa on oikeus harrastella viikon "tehosuhteita". Ehkäisystä huolehtiminen ei ole mikään velvollisuus vaan on oikeus olla ilmankin. Raskaaksitulleella on oikeus lapsensa synnyttää, eikä pelko jaksamisensa vaarantumisesta todellakaan vie tätä oikeutta. Lapsi voi joskus yrittää huolehtia oikeudestaan pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.
Ap. kirjoittaja pyysi viestinsä lopussa apua. Ehkä sinulle olisi avuksi pyrkiä miettimään, mikä sankari yksilönoikeuksien puolesta oletkaan ja suuntauksena on, että kaltaisiasi arvostetaan aina enemmän. Perustuslaki on puolellasi ja pyrkii myös tukemaan ja turvaamaan sinua. "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon." "Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu." Jos joku onkin eri mieltä kanssasi, muista, että sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi.
Tarkoitus ei ollut ottaa kantaa järkevyyteen, moraaliseen hyväksyttävyyteen tai kenenkään muun kuin itsensä etuun lyhyellä aikavälillä. Tarkoituksena on vain esittää yksi näkemys ihmisten oikeuksista.
Onko aika muuttanut ajatuksia? Onko tieto ja sivistys heittomerkeissä vaikuttaneet yleiseen mielipiteeseen millään tavalla?
Mennäänpä ajassa sata vuotta taaksepäin ja mietimme herrojen ja suurtalollisten äpäriä, viidenkymmenen vuodentakaisia sotien silkkisukka-lehtolapsia! Edelleen yhteiskunnan asenne on sama. Kirkkomme määrittelemä parisuhde on edelleen ainoa, oikea tapa lisääntyä ikuisen tahtomisen jälkeen.
Alkuperäinen kysyi, miten muut vastaavassa tilanteesa olleet ovat jaksaneet. Minusta vallan hyvä kysymys. Tuskinpa hän kaipaa korkeamooralisten ajattelijoiden piilopilkkaa tapahtuneesta.
Minusta asiasta voisi keskustella arvottomasti, ottaa tapahtunut tapahtuneena, jota ei voi enää muuttaa ja miettiä, miten parhaalla mahdollisella tavalla tästä eteenpäin.
Elämä on täynnä yllätyksiä. Mistä tiedät ettei raskaus ole esim. kierukkaraskaus? Muuttaako se ajatuksiasi, jos "tehosuhteessa" on ehkäisty? Muuttaako se ajatuksiasi, jos tuleva isä on halukas tunnustamaan isyytensä ja maksamaan kortsuttoman panonsa jälkiseuraamukset, mutta ehkä haluton ottamaan sen suurempaa vastuuta lapsesta?
Anteeksi koruton kieleni, tahallinen provo sivistyneeseen puheenvuoroosi. ;D
Tilanne kyllä on se, että minä en voinut saada enää lapsia... Lääkärikin oli ihmeissään, miten tämä oli mahdollista.
JOS MUNAJOHTIMENI EIVÄT OLISI TUKOSSA, OLISIN KYLLÄ KONDOMIA KÄYTTÄNYT...
Kiitos viisaudestasi, pässi!!
Otsikostasi "Egoismiako?": Egoismi, itsekkyys, on kielteinen piirre. Individualismi, yksilöitä yhteisön sijaan korostava maailmankatsomus on neutraali, yksilön kannalta jopa myönteinen piirre.
"Minusta asiasta voisi keskustella arvottomasti, ottaa tapahtunut tapahtuneena, jota ei voi enää muuttaa ja miettiä, miten parhaalla mahdollisella tavalla tästä eteenpäin."
Keskustella voi arvottomasti, mutta kokea arvottomasti ei kannata. Kun jotain on jo tapahtunut, pitää vain kokea asia vähintäänkin hyväksyttävänä, mieluummin loisteliaana. Jo tapahtuneen VOI muuttaa kokemuksena: "peijakas, miten nolosti kävi" voi muuttua "hyväntähden mikä kokemus, tästä otan kaiken irti". Siitä voi arvokkaasti jatkaa valitsemallaan tiellä.
"Muuttaako se ajatuksiasi, jos "tehosuhteessa" on ehkäisty? Muuttaako se ajatuksiasi, jos tuleva isä on halukas tunnustamaan isyytensä ja maksamaan kortsuttoman panonsa jälkiseuraamukset, mutta ehkä haluton ottamaan sen suurempaa vastuuta lapsesta?"
Viittaat vastuulliseen toimintaan. Kuten lienet huomannut, en korosta vastuuta, velvollisuutta vastata jostakin, vaan oikeuksia. Tuosta jälkimmäisestä kysymyksestä voisi lisätä sen verran, että kirjoittaja saa naisena oikeutetusti lapsen jo imetyksenkin takia itselleen. Tietysti asiat menevät helposti, jos mies maksaa oikeutetusti kirjoittajalle kuuluvat rahat ilman vastarintaa. Siihen ei kannata suoraan tyytyä vaan voihan sitä summaa vaatia korotettavaksi (ei se ole tyhmä, joka pyytää...) ja lisäksi nainen on oikeutettu laittamaan vähintään joka toinen viikonloppu lapsen miehelle hoidettavaksi ja tärkeiden menojensa ajaksi. Niin, ja tärkeitä menoja ovat, mitä itse katsoo tärkeäksi: ainakin virkistystoiminta (jaksamisesta oli jo huoli), sosiaaliset suhteet (kuka nyt nykyisiä ja mahdollisia tulevia ystäviään väheksyisi) ja silloin kun käyttää alkoholipitoisia virvokkeita (aikuisella on oikeus nauttia niitä, mutta ei sovi lapsen tutustua liian nuorena niihin).
Voi olla, etten elä kuten saarnaan. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa muiden näkemyksiä vaan esittää yksi uusi.
miten elämä voi olla ennalta arvaamatonta ja yllätyksellistä, ihminen vaan kuvittelee voivansa hallita kaikkea ja päättää kaikesta.
ONNEA! Kyllä sä pärjäät vauvan kanssa, ja ihanaa että lapsesi saakin sisaruksen :D
Ja kaikille moralisteille tiedoksi: täydellistä ihmistä ei ole olemassa, eikä yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä. Jos toinen pyytää neuvoa ja tukea, eikä itse halua sitä antaa, voi jäädä sivustaseuraajaksi...Jokaisen elämässä tulee joskus vaikeita aikoja, eikä kukaan toivo tulevansa silloin tuomituksi ja arvostelluksi.
Ja Jossulle: hieno homma että jaksat vääntää rautalangasta, mulla ei riittäis hermot ;)
Kirjoituksesi sävy olisi kaivannut "nykynaisen egoismin" otsakkeeksi. Siksi.
"..saa naisena oikeutetusti lapsen jo imetyksenkin takia itselleen."
Mielenkiintoinen lausahdus, koska olen tahollani miettinyt, milloin lastenruokateollisuus saa markkinoitua vastikkeensa niin, että äidin rooli - jopa imettäjänä, jää vähäpätöiseksi sivuseikaksi lapsen sijoitusta mietittäessä. Tai koska lääketeollisuus kehittää hormonimielialalääkeyhdistelmän jolla poistetaan vastasynnyttäneen normaali kiintymys lapseen, että pienokainen voidaan mahdollisimman nopeasti sijoittaa isälleen, joka haluaa vain lapsen, eikä parisuhdetta.
"..nainen on oikeutettu laittamaan vähintään joka toinen viikonloppu lapsen miehelle hoidettavaksi ja tärkeiden menojensa ajaksi.."
On. Naisella on Oikeus "laittaa" lapsi vähintään joka toinen viikonloppu miehen hoidettavaksi omien viihdyttävien ja rentouttavien harrastustensa takia, mutta onko miehellä velvollisuus ottaa lapsi ja mikä olikaan lapsen oikeus?
Kappaleesi, joka alkaa sanoilla "Viittaat vastuulliseen.." on lähes rivi riviltä etävanhemman katkeraa tilitystä, vaikkakin kapulakielellä.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle, hapatuksesi on oikein piristävä poikkeus tällä sivustolla ;D
Pidän liian kielteisenä egoismia, itsekkyyttä. Yksilön korostaminen on parempi.
Maalasit kauhukuvia vastikkeista ja lääketeollisuuden mahdollisuuksista. Toivottavasti eivät tuollaiset ainakaan lähivuosina toteudu. Eikä kukaan uskaltane yrittää katkaista maailman luonnollisinta sidettä äidin ja lapsen välillä.
"...onko miehellä velvollisuus ottaa lapsi..."
Tuossa ei oikein ole edes kyse velvollisuudesta. Tottahan toki pitäisi olla selvää, että toinen, joka niin vähän näkee lastaan, haluaa avosylin ottaa lapsensa vastaan. Ymmärtäähän sen muutenkin, että on oikeus ja kohtuus laittaa lapsi joskus hoitoon, jos itse sentään jatkuvasti muuten siitä huolehtii. Jos nyt puhutaan, mitä miehen velvollisuudet ovat, niin etiketinmukaisiin hyviin tapoihinhan niitä kuuluu jo pilvin pimein: mies avaa oven naiselle, luopuu istuimestaan naiselle, maksaa ravintolalaskun, tuo säädyllisen kukkakimpun (jos ei ole vähään aikaan nähnyt) jne. Tuollaisten perusasioiden lisäksi on täysi oikeus odottaa tietysti jotain muutakin kuin miehen vähimmäisvelvotteiden hoitoa. Tai eihän nekään oikeastaan mitään miehen velvollisuuksia ole vaan sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluvia naisen oikeuksia, joita saisi olla enemmänkin.
"...mikä olikaan lapsen oikeus?"
Kylläpä kyllä, sehän oli oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Onhan se kaiken lisäksi täysin asiallista huolehtia toisenkin oikeudesta, kun se ei pikkuisena siihen itse pysty, eikä kummankaan (äidin ja lapsen) oikeuksissa ja eduissa ole ristiriitaa. Itseasiassa tuon vuoksi voisi useamminkin käskeä toisen hakemaan lapsen, eikä vain tärkeämpien menojen ajaksi.
Näkemykseesi "katkerasta tilityksestä" en voi yhtyä. Mielestäni katkeruus edellyttää jonkinlaista pettymystä tai vastoinkäymistä, mutta asiahan piti nähdä muuttuneen tilanteen luomina loistavina hyötymismahdollisuuksina eikä ollenkaan vastoinkäymisenä. Tilityskin kuvaa varsin huonosti mainitsemasi kappaleen sisältöä, koska tilityksen tulisi tapahtua jälkikäteen ja kappaleessa kuvattiin lähinnä varautumista tulevaan. Suomen kielen teonsanoista puuttuu varsinainen tuleva aikamuoto, mutta viittauksen tulevaisuuteen voi huomata mm. lapsen syntymänjälkeisten asioiden pohdinnasta, kun lapsi ei ole vielä syntynyt. Lyhyesti: Ei kannata pettyä, ennen kuin mitään on tapahtunut. Eikä edes silloin.
Kiitos samoin, mukavaa alkanutta viikkoa. Kirjoitat miellyttävällä otteella.
En kannusta ketään omaksumaan nettikirjoitusten suosittamia toiminta- tai ajatusmalleja ilman kriittistä arviointia. Ne saattavat johtaa epäsuotuisiin lopputuloksiin.
Kyllä pärjäät, ole huoletta. Voimia se vaatii, mutta huomaat voimiesi lisääntyvän sitä mukaa kun niitä tarvitaan. Itselläni on 20 antoisaa vuotta takana lasteni kanssa, jotka saivat muinoin alkunsa vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin sinulla nyt. Pää pystyyn vaan äläkä välitä siitä, mitä "ihanaa" ihmiset sinulle heittelevät - itse ainakin huomasin, että heitä vain harmitti se, että kaikista ennakko-odotuksista huolimatta me pärjäsimme ihan hyvin! Nyt lapset ovat jo aikuisia (toinen sillä kynnyksellä) ja elämä on ihan mallillaan, ollut koko ajan.
Isoäitini jäi 30-luvulla leskeksi 3:n lapsen kanssa.He saivat kunnalta apuna 5 litraa maitoa kuukaudessa.Itse hän oli vuorotyössä tehtaalla.Niin vaan menivät vaikeiden aikojen ylitse.Tosin eivät tehneet matkoja loma-aikoina, tai oliko silloin edes lomia.
Eli yh mukuloita ennestään 3 ja neljännellä ei isää tu oleenkaan, koska se kuoli autokolarissa viime helmikuussa.