Mitä tehdä jos terveydenhuolto traumatisoi?

Anonyymi-ap

Pyytäisin ajatuksia ja vinkkejä siitä, että miten terveydenhuollon traumatisoivasta kohtelusta voi toipua?

Minulla on viime kuukausina, aina kun yritän levätä, noussut mieleen muutaman vuoden takainen asiointitapahtumien sarja, josta minulla on toistuvia muistikuvia, ja joka rikkoi luottamukseni terveydenhuoltoon ja haavoitti minua. Kohtelu terveydenhoidossa oli kiireistä ja tylyä, epäammattimaista ja vastoin lähetteen tehneen lääkärin hoitosuositusta.

Ainoa mitä tämä järjestelmä pystyi tekemään oli noin 10 sivua erilaista virheitä ja väärinkäsityksiä sisältävää teknistä dokumentaatiota minusta.

Ymmärrän tapahtuman olevan menneisyyttä, ja sen ettei tässä päivässä ole mitään hätää. Siinä mielessä olen saanut trauman käsiteltyä. Ongelma on kuitenkin se, että minua pelottavaa asioida missä tahansa lääkärissä, koska siellä asiointi nostaa menneen aina esille ja hyvin usein johtaa jonkinasteiseen epäilyyn, liioteltuun huoleen, lääkitysehdotuksiin, tai muuhun loukkaavan käytökseen. Olisi kiva tietää, miten potilaskirjauksista pääsisi eroon, ne kahlitsevat toiminnanvapautta, ja johtavat siihen, ettei terveydenhuollossa kohdella ihmisenä.

101

1484

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      kun minulla oli nuorena kova kriisiaika, yritin hakea tukea terveydenhuollosta. Kohtelu oli joskus tympeää. Sitten lopetin ja aloin käyttää ammattilaisia. Siinä oli psykoterapiaa opiskeleva nuori lääkäri. Hän kuunteli ja antoi tukea. Jatkossa löysin psykiatrin. hän oli ja on hyvä.Kumpikin on minulla vielä. Nuori lääkäri lopetti psykologiset ja jatkoi yleislääkärinä. siis kaksi pitkään kestävää kontaktia. Selkäongelmissani käännyn yleislääkärin puoleen. Psyykelääkkeet kirjoittaa psykiatri

      • Anonyymi

        Ihan totta monella on kokemuksia juuri siitä että kohdellaan tympeästi , joskus ajattelee että miksi ihmiset joilla ei ole hitustakaan empatiaa hakeutuvat hoitoammatteihin sellaisia ei siellä tarvita , josmpotilas saa kunnon kohtelua niin hän ei tule krooniseksi oikeilla , stä ei varmaan hoitohenkilökunta osaa ajatella edes. Puhutaan jonoista lääkäriin, ei ihme kun samat ihiset kerta kerran jälkeen yrittävät saada apua , nämä jonot lyhenisivät kummasti jos ihmiset saisivat apua , henkilökunnalta jolla ei ole tympeää ilmettä kasvoillaan jo kättelyssä. Äonneki minun terveyskeskuksessani on positiivinen henki, niin laboratorio henkilökiåunta kun fysioteraputitkin ja ennenkaikkea lääkärit. Se antaa tunteen että jos tarvitsen apua niin voin aina soittaa sinne. Kun taas ystäväni on toisessa terveyskeskuksessa jossa ei ole saanut apua tarvittaessa , ja tuntee ainoastaan olevansa vaikea tapaus heille. Syyllistää itseään

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta monella on kokemuksia juuri siitä että kohdellaan tympeästi , joskus ajattelee että miksi ihmiset joilla ei ole hitustakaan empatiaa hakeutuvat hoitoammatteihin sellaisia ei siellä tarvita , josmpotilas saa kunnon kohtelua niin hän ei tule krooniseksi oikeilla , stä ei varmaan hoitohenkilökunta osaa ajatella edes. Puhutaan jonoista lääkäriin, ei ihme kun samat ihiset kerta kerran jälkeen yrittävät saada apua , nämä jonot lyhenisivät kummasti jos ihmiset saisivat apua , henkilökunnalta jolla ei ole tympeää ilmettä kasvoillaan jo kättelyssä. Äonneki minun terveyskeskuksessani on positiivinen henki, niin laboratorio henkilökiåunta kun fysioteraputitkin ja ennenkaikkea lääkärit. Se antaa tunteen että jos tarvitsen apua niin voin aina soittaa sinne. Kun taas ystäväni on toisessa terveyskeskuksessa jossa ei ole saanut apua tarvittaessa , ja tuntee ainoastaan olevansa vaikea tapaus heille. Syyllistää itseään

        Olen itsekin huomannut tuon, että hyvin helposti tulee itseä syyllistäviä ajatuksia. Täysin omasta kokemuksesta kerron.
        Toisaalta vielä ajatukseni siitä, etten minä ole syyllinen siihen, että jotkut lääkärit eivät osaa kohdata ihmisiä, olen välttynyt pahimmilta itsesyytöksiltä.
        Loppujen lopuksi se ei ole minun ongelmani, jos esim. joku lääkäri ei osaa sosiaalisia taitoja ja ihmisten kohtaamista.
        Vaikkakin se on ammatti, jossa olisi hyvä osata olla ihmisten kanssa, kuunnella ja myös kuulla.
        Jotenkin tuntuu, että sekin ammatti on enemmän mennyt ahneeksi rahan tienaamiseksi, potilaista ei niin väliä.

    • Anonyymi

      Jos terveydenhuollossa on tehty hoitovirhe niin siitä täytyy valittaa.

      Jos taas traumatisoituu todellisuudesta, niin siitä ei pysty valittamaan.

      Lääkärin tekemä lääkitysehdotus ei valitettavasti ole loukkaavaa käytöstä.

      • Anonyymi

        Oliko sulla joku neuvo?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko sulla joku neuvo?

        Lienee ketjun ainoa neuvo, loput vaan onanoi traumoilla.

    • Anonyymi

      Täältä tulee hyvä neuvo: kasvata teflonia pintaasi ja kohtaa todellisuus!

      Sanon vielä, että olet onnekas sinä, joka ylipäätään pääset kohtaamaan terveydenhuollon henkilökuntaa, jopa lääkäreitä.

    • Anonyymi

      Aloittajalle: et taida olla ainoa tässä maassa, joka on traumatisoitunut terveydenhuollossa tapahtuneen huonon, tietyn asenteellisen ja epäasiallisen kohtelun takia. Heitä on täällä todella paljon. Milloinkahan he siellä norsunluutornissa ja alalla olevat tämän asian näkisivät ja huomaisivat?

      Viimeisessä lauseessa esille tuomasi epäkohdan kuittaan ihan täysin. Ikävä kyllä, hoitohenkilökunta, etenkin hoitajat ja lääkärit suhtautuvat potilaisiin ajatellen olevansa heitä jotenkin parempia, ja ylempänä. Hierarkia-ajattelun takia. Kaikki alalla käytössä olevat termit saavat aikaan myös sitä ylenkatseellisuutta ja he oikeuttavat sen toimintatavan jollakin tavalla.

      Kohdellaanko potilaita ihmisinä? Hmmm. Ei oikeastaan. Mikä on minusta vain surullista. Jo se asenne ja tapa kohdella on yksiä suurimpia syitä ja vikoja, joiden takia niitä kyseisiä mt-palveluita ei koskaan kannattaisi edes alkaa käyttämään.

      Kenenkään itsetuntoa, terveyttä ja hyvinvointia ei kohenna se, jos kohdellaan huonosti, tai asenteellisesti. Sairauskeskeinen ajattelu ja diagnoosiin fokusoituminen ovat myöskin niitä systeemissä olevia vikoja, jotka pitäisi muuttaa ja lopettaa kokonaan.

      Jotta luottamus syntyisi ja ihmiset ylipäätään voisivat paremmin, myös alalla olevien ihmisten tulisi kehittää, uudistaa ja muuttaa omia asenteitaan, tapoja kohdella mt-oireista kärsiviä tai elämässään vaikeuksia kohtaavia ihmisiä. Ihmisiä ja heidän kokemuksiaan tulee kohdella ja kohdata inhimillisesti, hyvin, arvostavasti ja kunnioittavasti. Heidän historiassaan tapahtuneita asioita ja juurisyitä selvitellen.

      • Anonyymi

        Ihan niin eålääkärit saava , samoin hoitajat jo oppia hoitokoulussa miten potilasta kohdellaan, mutta ovatkohan lintsanneensa niiltä tunneilta .
        On niitä hyviäkin lääkäreitä ja hoitajia jotka ymmärtävät ettei kukaan apua hae jos on terve . Yleensä muutenkin suomalainen sinnittelee liiankin kauan vaivojensa kanssa ennenkun soittaa aikatilausta , ja jos sieltä vastaa joku ilkeä ihminen niin tulee tunne että ei ole minkään arvoinen kun kohdellaan huonosti. Huono kohtelu vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen , ja monta kertaa kun vihdoin pääsee lääkäriin nin yrittää sanoa nopeasti mitä vaivoja on kun pelkää koko ajan että häntä ei kuunnella edes .
        Ja kun lääkäristä tulee kotiin niin on vaan tyhjä olo monella .
        Joten ihmisten on tehtävä ilmoitus joka kera kun heitä vähätellään , siten saa pois ihmiset joilla ei ole ammatille kuuluvaa ymmärrystä ihmisista

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin eålääkärit saava , samoin hoitajat jo oppia hoitokoulussa miten potilasta kohdellaan, mutta ovatkohan lintsanneensa niiltä tunneilta .
        On niitä hyviäkin lääkäreitä ja hoitajia jotka ymmärtävät ettei kukaan apua hae jos on terve . Yleensä muutenkin suomalainen sinnittelee liiankin kauan vaivojensa kanssa ennenkun soittaa aikatilausta , ja jos sieltä vastaa joku ilkeä ihminen niin tulee tunne että ei ole minkään arvoinen kun kohdellaan huonosti. Huono kohtelu vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen , ja monta kertaa kun vihdoin pääsee lääkäriin nin yrittää sanoa nopeasti mitä vaivoja on kun pelkää koko ajan että häntä ei kuunnella edes .
        Ja kun lääkäristä tulee kotiin niin on vaan tyhjä olo monella .
        Joten ihmisten on tehtävä ilmoitus joka kera kun heitä vähätellään , siten saa pois ihmiset joilla ei ole ammatille kuuluvaa ymmärrystä ihmisista

        Terveydenhuollon henkilökunnasta ei saa poistaa yhtäkään ihmistä. Päinvastoin on saatava lisää henkilökuntaa, ennen kuin kaikki pakenevat loppuun uupuneina. Ollaan jo lähellä katastrofia.

        Turha traumatisoitua, jos pääsee hoitoon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin eålääkärit saava , samoin hoitajat jo oppia hoitokoulussa miten potilasta kohdellaan, mutta ovatkohan lintsanneensa niiltä tunneilta .
        On niitä hyviäkin lääkäreitä ja hoitajia jotka ymmärtävät ettei kukaan apua hae jos on terve . Yleensä muutenkin suomalainen sinnittelee liiankin kauan vaivojensa kanssa ennenkun soittaa aikatilausta , ja jos sieltä vastaa joku ilkeä ihminen niin tulee tunne että ei ole minkään arvoinen kun kohdellaan huonosti. Huono kohtelu vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen , ja monta kertaa kun vihdoin pääsee lääkäriin nin yrittää sanoa nopeasti mitä vaivoja on kun pelkää koko ajan että häntä ei kuunnella edes .
        Ja kun lääkäristä tulee kotiin niin on vaan tyhjä olo monella .
        Joten ihmisten on tehtävä ilmoitus joka kera kun heitä vähätellään , siten saa pois ihmiset joilla ei ole ammatille kuuluvaa ymmärrystä ihmisista

        Hoitokoulussa opetetaan aina, ettei hoitajan tarvitse lähteä mukaan potilaan harhoihin.

        Tutkimusten mukaan, siitä ei ole niin paljon haittaa kuin aikaisemmin on luultu, mutta siitä ei ole myöskään mitään hyötyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terveydenhuollon henkilökunnasta ei saa poistaa yhtäkään ihmistä. Päinvastoin on saatava lisää henkilökuntaa, ennen kuin kaikki pakenevat loppuun uupuneina. Ollaan jo lähellä katastrofia.

        Turha traumatisoitua, jos pääsee hoitoon.

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

        Minua on pompoteltu, joskus on tullut kohdattua todella ala-arvoista kohtelua.
        Menneisyys nähtävästi määrittää ihmisen aika pitkälle, ja jotkut, onneksi harvemmat, asennevikaiset lääkärit antavat asenteensa näkyä ja kuulua.
        Onnekseni en ole traumatisoituvaa laatua, ei minulle traumoja jää, vaikka vastaan onkin tullut jos vaikka mitä.
        Itse ajattelen olevani samanarvoinen muiden kanssa, vaikka mt-taustaa onkin, niin ehkäpä se auttaa suhtautumiseeni. Ongelma ei ole minulla, jos kohdellaan huonosti, kyllä se on hänen ongelmansa, joka ei osaa kohdata ihmistä, taustasta riippumatta.
        Toki olemme erilaisia, ja itsekin ymmärrän, että kaikki tuollainen voi olla joillekin hyvinkin rankkaa kokemusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

        Auttaisiko sinua, jos koko terveydenhuolto suljettaisiin? Kun siellä kuitenkin on vain kamalia ihmisiä, jotka loukkaavat sinua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Auttaisiko sinua, jos koko terveydenhuolto suljettaisiin? Kun siellä kuitenkin on vain kamalia ihmisiä, jotka loukkaavat sinua.

        Ensin valitetaan terveydenhuollosta, mutta jos sitä ei olisi olemassa, valitettaisiin sen puutteesta. Niinhän se menee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

        Vaikka terveydenhuolto onkin suomen suurin työnantaja, ja se rullaa läpi niin monta asiakasta, että sinne varmasti mahtuu epäonnistumisia, niin osaatko selittää, että miksi ne on juuri ne sairaudentunnottomat änkyrävänkyrät, jotka siellä traumatisoituu?

        Ja kuvittele, miten hieno tilaisuus se olisi jos olisin siellä oikeasti töissä, ja tekisin oikeasti jotain väärää jotain ressukkaa kohtaan, niin silloinhan se ihminen saisi oikeasti tehdä ihan oikean valituksen ihan oikeista asioista, eikä huudella tuuleen anonyymifoorumilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin valitetaan terveydenhuollosta, mutta jos sitä ei olisi olemassa, valitettaisiin sen puutteesta. Niinhän se menee.

        Sehän on vähän kuin terveydenhuollon puutetta, kun lääkärit eivät välitä tutkia eikä hoitaa.

      • Anonyymi

        Kyllähän tämä kokemus vai vahvistaa kokemusta ihmisten kanssa.
        Liiku enemmän erilaisten ihmisten kanssa niin huomaat et timattejakin löytyy.
        Mutta nauti niistä hetkistä joita tiellesi sattuu.
        Turhaa velloa huonoa hetkeä kun hyvät jutut jää kokematta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terveydenhuollon henkilökunnasta ei saa poistaa yhtäkään ihmistä. Päinvastoin on saatava lisää henkilökuntaa, ennen kuin kaikki pakenevat loppuun uupuneina. Ollaan jo lähellä katastrofia.

        Turha traumatisoitua, jos pääsee hoitoon.

        Kyllähän se niinkin on et sairaana ja väsyneenä ihminen herkillä.
        Hoitajan huumori upposi kuin suohon uponnut raato

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

        Kyllähän se niinkin menee et valittajat ovat itse aiheuttaneet trauman hoito henkilökunnalle omalla käytösellän
        Tästä aiheesta ei keskustella juuri missään.
        En tätä aloitusta tiedä ja,se todenperäisyyttä.
        Mutta kun lukee niin on niin tai näin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin eålääkärit saava , samoin hoitajat jo oppia hoitokoulussa miten potilasta kohdellaan, mutta ovatkohan lintsanneensa niiltä tunneilta .
        On niitä hyviäkin lääkäreitä ja hoitajia jotka ymmärtävät ettei kukaan apua hae jos on terve . Yleensä muutenkin suomalainen sinnittelee liiankin kauan vaivojensa kanssa ennenkun soittaa aikatilausta , ja jos sieltä vastaa joku ilkeä ihminen niin tulee tunne että ei ole minkään arvoinen kun kohdellaan huonosti. Huono kohtelu vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen , ja monta kertaa kun vihdoin pääsee lääkäriin nin yrittää sanoa nopeasti mitä vaivoja on kun pelkää koko ajan että häntä ei kuunnella edes .
        Ja kun lääkäristä tulee kotiin niin on vaan tyhjä olo monella .
        Joten ihmisten on tehtävä ilmoitus joka kera kun heitä vähätellään , siten saa pois ihmiset joilla ei ole ammatille kuuluvaa ymmärrystä ihmisista

        On paljon tilanteita, et hoidetaan keskitytään vain yhteen vaivaan.
        Niin väkisin siinä syntyy tilanne et ei kuunnella.
        Onko tää rahastus touhua.
        No kaikilla ei oke varaa hypätä lääkärissä tai hoitajan vastaan otolla monta kertaa.
        Tää yhden pysähdyksen paikka pitää kuntoon. Siis ohjataan samalla euromäärällä eteenpäin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mikä marttyyri olet. Empatiakyvyttömät turhakkeet hoitotyössä palkkalistoilla ne vasta resursseja tuhlaavat! Jos ihminen kohdattaisiin hyvin, niin pompottelua ei tapahtuisi. Samalla kun ihminen saa heti hoitoa ja hyvän kokemuksen kohtaamisesta, niin ei hän traumatisoidu. Toivottavasti et itse ole terveydenhuollossa töissä.. kuulostat varsin empatiakyvyttömältä ihmiseltä.

        Olisikin hyvä olla kokotyövuoron ja seuraisit millaisia tyyppejä vastaanotolla.
        Käy pitkään ensiavussa olleena ihmettelen millaiselle kohtelulle,käytökselle yleensäkin henkilökunta joutuu.
        Onkin ihmeellistä,et joitakin pitää kohdella kui prinssi tulee paikalle.joillakin hengenlähtö lähellä pitää osata toimia.
        Henkilökunta taipuu niin moneen,et ikinä arvaa ja et
        No sanot,et valinneet ammatin ..No on ko se empatiaa
        Ollaan ymmärtäväisiä henkilökunta tuli juuri väkivaltaisen potilaan luota,yksi kuoli yhtä kohdeltiin kuin prinssi tuli paikalle ja valittaa et ei hymy irronnut tai ole syönyt koko päivä kuin eväsleipää seisaalla...tämä kaiken näkee kun on omasen vierellä ensiavussa..tunti tolkulla .mut ei päästy osastolle kun ei tilaa.
        Mut oli silmiä avaava kokemus.
        Et erinäkökumia kehiin..onneksi päästiin kotiin kotiin vietävä hoito kohdallani toimii hyvin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua on pompoteltu, joskus on tullut kohdattua todella ala-arvoista kohtelua.
        Menneisyys nähtävästi määrittää ihmisen aika pitkälle, ja jotkut, onneksi harvemmat, asennevikaiset lääkärit antavat asenteensa näkyä ja kuulua.
        Onnekseni en ole traumatisoituvaa laatua, ei minulle traumoja jää, vaikka vastaan onkin tullut jos vaikka mitä.
        Itse ajattelen olevani samanarvoinen muiden kanssa, vaikka mt-taustaa onkin, niin ehkäpä se auttaa suhtautumiseeni. Ongelma ei ole minulla, jos kohdellaan huonosti, kyllä se on hänen ongelmansa, joka ei osaa kohdata ihmistä, taustasta riippumatta.
        Toki olemme erilaisia, ja itsekin ymmärrän, että kaikki tuollainen voi olla joillekin hyvinkin rankkaa kokemusta.

        En ymmärrä,et taustat vedetään joka paikkaan.
        Kyl kantasuomalasia kohdellaan hyvin ja huonosta ja siltä väliltä
        Juuri näin

        NE Ollaan ihmisiä isolla ja pienellä.
        Ei kaikissa tilanteissa voi saada prinssi kohtelua ota timatti kohtelu,joka saat muistele sitä vuosi kaudet niin pysyt virkenä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On paljon tilanteita, et hoidetaan keskitytään vain yhteen vaivaan.
        Niin väkisin siinä syntyy tilanne et ei kuunnella.
        Onko tää rahastus touhua.
        No kaikilla ei oke varaa hypätä lääkärissä tai hoitajan vastaan otolla monta kertaa.
        Tää yhden pysähdyksen paikka pitää kuntoon. Siis ohjataan samalla euromäärällä eteenpäin

        Näinhän se on, että yhdellä lääkärikäynnillä ei saa olla kuin yksi oire, ainakin julkisella puolella.
        Käypä hoito neuvoo aivan väärin, kun sanotaan, jos johonkin vaivaan liittyy sitä ja tätä oiretta, ota yhteyttä lääkäriin. Kun lääkäriin menee, keskittyy lääkäri vain yhteen oireeseen, ei halua edes kuulla enempää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä,et taustat vedetään joka paikkaan.
        Kyl kantasuomalasia kohdellaan hyvin ja huonosta ja siltä väliltä
        Juuri näin

        NE Ollaan ihmisiä isolla ja pienellä.
        Ei kaikissa tilanteissa voi saada prinssi kohtelua ota timatti kohtelu,joka saat muistele sitä vuosi kaudet niin pysyt virkenä.

        Ei kohtelun tarvitse olla mitään prinssin kohtelua, riittää että kohdattaisiin ihminen ihmisenä, ja otettaisiin huomioon ihmisarvo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän on vähän kuin terveydenhuollon puutetta, kun lääkärit eivät välitä tutkia eikä hoitaa.

        Terveydenhuolto kyllä hoitaa. Toki siinä on rajansa. Terveydenhuolto ei ole kaikkivoipa. Terveydenhuollolla on rajalliset resurssit. Eikä terveydenhuolto voi olla saraan mielen sätkynukke.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on, että yhdellä lääkärikäynnillä ei saa olla kuin yksi oire, ainakin julkisella puolella.
        Käypä hoito neuvoo aivan väärin, kun sanotaan, jos johonkin vaivaan liittyy sitä ja tätä oiretta, ota yhteyttä lääkäriin. Kun lääkäriin menee, keskittyy lääkäri vain yhteen oireeseen, ei halua edes kuulla enempää.

        Asiantuntija on ihminen joka tietää yhä enemmän yhä vähemmästä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kohtelun tarvitse olla mitään prinssin kohtelua, riittää että kohdattaisiin ihminen ihmisenä, ja otettaisiin huomioon ihmisarvo.

        Missä se on asiakstyytyväisyysmittari, mikä todistaa sen, ettei ihmistä kohdeltaisi ihmisenä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä se on asiakstyytyväisyysmittari, mikä todistaa sen, ettei ihmistä kohdeltaisi ihmisenä?

        Täytyykö alkaa viilaamaan pilkkuja ?
        Ihmistä toki kohdellaan ihmisenä, mutta millä tavalla, ja millaisena ihmisenä ? Ihmistä voidaan joskus kohdella ala-arvoisesti, välinpitämättömästi, ym. Sillä tavalla saadaan toinen tuntemaan itsensä arvottomaksi. Esim. vanhukset, päihteiden käyttäjät, mt-ongelmaiset, pitkäaikaissairaat, lähinnä sellaiset, jotka eivät ole työelämässä maksamassa veroja.
        Jos/kun lääkäriä ei kiinnosta potilaan vaivat, juoksutetaan vain edestakaisin oireiden takia, jne. se ei tunnu ihmisen kohtaamiselta, koska sillä alennetaan juuri sitä ihmisarvoa.
        Ja kyllä sinäkin ymmärsit, mitä tuolla ihmisen kohtelua/kohtaamista ihmisenä tarkoitin.
        Ei siihen mitään mittaria tarvitse, riittää kun juttelee kaupungilla ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan terveydenhuollosta. On mennyt jutut vuosien varrella huonompaan suuntaan, eli ihmiset ovat tyytymättömämpiä terveydenhuoltoon nykyään, kuin mitä on ollut aiemmin.
        Ja valitettavasti ikäviä, huonoja ammattilaisten kohtaamisiakin on ollut ehkä vähän enemmän kuin aiemmin.
        Siinä on ihan riittävästi mittaria, ihmisten omat kokemukset, joita kyllä löytyy laidasta laitaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyykö alkaa viilaamaan pilkkuja ?
        Ihmistä toki kohdellaan ihmisenä, mutta millä tavalla, ja millaisena ihmisenä ? Ihmistä voidaan joskus kohdella ala-arvoisesti, välinpitämättömästi, ym. Sillä tavalla saadaan toinen tuntemaan itsensä arvottomaksi. Esim. vanhukset, päihteiden käyttäjät, mt-ongelmaiset, pitkäaikaissairaat, lähinnä sellaiset, jotka eivät ole työelämässä maksamassa veroja.
        Jos/kun lääkäriä ei kiinnosta potilaan vaivat, juoksutetaan vain edestakaisin oireiden takia, jne. se ei tunnu ihmisen kohtaamiselta, koska sillä alennetaan juuri sitä ihmisarvoa.
        Ja kyllä sinäkin ymmärsit, mitä tuolla ihmisen kohtelua/kohtaamista ihmisenä tarkoitin.
        Ei siihen mitään mittaria tarvitse, riittää kun juttelee kaupungilla ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan terveydenhuollosta. On mennyt jutut vuosien varrella huonompaan suuntaan, eli ihmiset ovat tyytymättömämpiä terveydenhuoltoon nykyään, kuin mitä on ollut aiemmin.
        Ja valitettavasti ikäviä, huonoja ammattilaisten kohtaamisiakin on ollut ehkä vähän enemmän kuin aiemmin.
        Siinä on ihan riittävästi mittaria, ihmisten omat kokemukset, joita kyllä löytyy laidasta laitaan.

        Se on eri asia, jos pahoitan mieleni siitä, ettei lääkäri olekkaan samaa mieltä kanssani, kuin se että lääkäri kohtelisi minua epäinhimillisesti.

        Asiakastyytyväisyys mittaus mittaa hyvin pitkälle sitä asiakkaan kokemusta siitä saamastaan palvelusta / hoidosta.

        Miksi mikään näistä asikastyytyväisyys mittareista ei tue väitettäsi, että asiakkaita kohdeltaisiin epäinhimillisesti?

        Onko se niin mahdotonta hyväksyä, että väitteesi on jossain marginaalissa, tai vielä epämiellyttävämpää, että yksilön kokemus voi olla väärä, ja ihmistä on kohdeltu inhimillisesti, mutta hän ei vain voi hyväksyä sitä että hoitotaho on oikeassa, ja itse on väärässä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitokoulussa opetetaan aina, ettei hoitajan tarvitse lähteä mukaan potilaan harhoihin.

        Tutkimusten mukaan, siitä ei ole niin paljon haittaa kuin aikaisemmin on luultu, mutta siitä ei ole myöskään mitään hyötyä.

        Niin hän siellä opetetaan vaan onko kaikki hoitajat kykeneviä näkemään mikä on harhaa ja mikä ei. Sanoisi etteivät ole . Monta tapausta. Nähnyt kun ihminen on tuomittu ihan vaan mikä arvo hönelle on laitettu hoitopisteessä, siis sosiaalinen status. . Sillä on enemmän merkitys5ä usein monissa hoitosuhteissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on eri asia, jos pahoitan mieleni siitä, ettei lääkäri olekkaan samaa mieltä kanssani, kuin se että lääkäri kohtelisi minua epäinhimillisesti.

        Asiakastyytyväisyys mittaus mittaa hyvin pitkälle sitä asiakkaan kokemusta siitä saamastaan palvelusta / hoidosta.

        Miksi mikään näistä asikastyytyväisyys mittareista ei tue väitettäsi, että asiakkaita kohdeltaisiin epäinhimillisesti?

        Onko se niin mahdotonta hyväksyä, että väitteesi on jossain marginaalissa, tai vielä epämiellyttävämpää, että yksilön kokemus voi olla väärä, ja ihmistä on kohdeltu inhimillisesti, mutta hän ei vain voi hyväksyä sitä että hoitotaho on oikeassa, ja itse on väärässä?

        En missään kohtaa väittänyt, että kyseessä olisi potilaan ja lääkärin erimielisyys.
        Kyllähän sen ymmärtää, että lääkäri ja potilas voivat olla hyvinkin eri mieltä jostain, kuten elämässä ihmiset muutenkin voivat olla erimielisiä eri asioista.
        Tarkoitin nimenomaan sitä inhimillisyyttä, kuinka lääkäri kohtaa potilaan, puhuuko hän kenties loukkaavalla, syyttävällä, tms. tavalla. Vai pystyisikö hän olemaan edes jollain tavalla ystävällinen ja kohdella potilasta ihmisarvoa kunnioittaen.
        Joillain valitettavasti ei ole käytöstapoja, lääkäritkin ovat " vain " ihmisiä, sekin tietysti täytyy ymmärtää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin hän siellä opetetaan vaan onko kaikki hoitajat kykeneviä näkemään mikä on harhaa ja mikä ei. Sanoisi etteivät ole . Monta tapausta. Nähnyt kun ihminen on tuomittu ihan vaan mikä arvo hönelle on laitettu hoitopisteessä, siis sosiaalinen status. . Sillä on enemmän merkitys5ä usein monissa hoitosuhteissa.

        Kyllä se sosiaalinen status vaikuttaa.
        Onko potilas mahdollisesti alkoholisti, mt-ongelmainen, ikäihminen, jne., arvojärjestyksen huomaa, vaikka sitä ei edes haluaisi huomata.
        Kaipa se on sitä priorisointia, harmi niin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin hän siellä opetetaan vaan onko kaikki hoitajat kykeneviä näkemään mikä on harhaa ja mikä ei. Sanoisi etteivät ole . Monta tapausta. Nähnyt kun ihminen on tuomittu ihan vaan mikä arvo hönelle on laitettu hoitopisteessä, siis sosiaalinen status. . Sillä on enemmän merkitys5ä usein monissa hoitosuhteissa.

        Yksittäinen hoitaja voi alisuoriutua, tai yksittäiselle potilaalle voi oikeasti sattua jotain hoitovirheitä tai jopa traumaattisia kokemuksia, mutta kaikki sairaudentunnottomat eivät käy juuri tällä hoitajalla, eikä kaikki sairaudentunnottomasti saa oikeasti traumaattista kohtelua.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksittäinen hoitaja voi alisuoriutua, tai yksittäiselle potilaalle voi oikeasti sattua jotain hoitovirheitä tai jopa traumaattisia kokemuksia, mutta kaikki sairaudentunnottomat eivät käy juuri tällä hoitajalla, eikä kaikki sairaudentunnottomasti saa oikeasti traumaattista kohtelua.

        Eikä yksi ja sama hoitaja voi millään traumatisoida jokaista potilastaan.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyykö alkaa viilaamaan pilkkuja ?
        Ihmistä toki kohdellaan ihmisenä, mutta millä tavalla, ja millaisena ihmisenä ? Ihmistä voidaan joskus kohdella ala-arvoisesti, välinpitämättömästi, ym. Sillä tavalla saadaan toinen tuntemaan itsensä arvottomaksi. Esim. vanhukset, päihteiden käyttäjät, mt-ongelmaiset, pitkäaikaissairaat, lähinnä sellaiset, jotka eivät ole työelämässä maksamassa veroja.
        Jos/kun lääkäriä ei kiinnosta potilaan vaivat, juoksutetaan vain edestakaisin oireiden takia, jne. se ei tunnu ihmisen kohtaamiselta, koska sillä alennetaan juuri sitä ihmisarvoa.
        Ja kyllä sinäkin ymmärsit, mitä tuolla ihmisen kohtelua/kohtaamista ihmisenä tarkoitin.
        Ei siihen mitään mittaria tarvitse, riittää kun juttelee kaupungilla ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan terveydenhuollosta. On mennyt jutut vuosien varrella huonompaan suuntaan, eli ihmiset ovat tyytymättömämpiä terveydenhuoltoon nykyään, kuin mitä on ollut aiemmin.
        Ja valitettavasti ikäviä, huonoja ammattilaisten kohtaamisiakin on ollut ehkä vähän enemmän kuin aiemmin.
        Siinä on ihan riittävästi mittaria, ihmisten omat kokemukset, joita kyllä löytyy laidasta laitaan.

        Puhut asiaa ja asialliseen sävyyn. Lähes kaikki on tänä päivänä mahdollista myös terveydenhuollossa. On totta että kaikkia potilaita ei kohdella asianmukaisesti ihmisinä - aivan kuten sen voi huomata myös täällä. Joillakin näkemystensä ainoa perustelu on apua hakevan traumatisoituminen. Tuskin kukaan kuitenkaan traumatisoituu tyhjästä - syytä olisi aina haettava molemmista osapuolista. Täälläkin on vastauksia, joiden tarkoituksen on vaikea ymmärtää olevan mikään muu kuin heikompien alistaminen ja traumatisoitumisen lisääminen ilman minkäänlaista konkreettista ehdotusta.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhut asiaa ja asialliseen sävyyn. Lähes kaikki on tänä päivänä mahdollista myös terveydenhuollossa. On totta että kaikkia potilaita ei kohdella asianmukaisesti ihmisinä - aivan kuten sen voi huomata myös täällä. Joillakin näkemystensä ainoa perustelu on apua hakevan traumatisoituminen. Tuskin kukaan kuitenkaan traumatisoituu tyhjästä - syytä olisi aina haettava molemmista osapuolista. Täälläkin on vastauksia, joiden tarkoituksen on vaikea ymmärtää olevan mikään muu kuin heikompien alistaminen ja traumatisoitumisen lisääminen ilman minkäänlaista konkreettista ehdotusta.

        Meissä ihmisissäkin on eroja. Toiset traumatisoituvat herkemmin, toiset eivät ihan helpolla.
        Jos itse olisin traumatisoituvaa tyyppiä, olisin varmaan jo mullan alla, sen verran on tullut " otettua osumaa " terveydenhuollon puolella.
        Huonoon kohteluunkin kyllä tavallaan turtuu, eikä se enää kolauta niin kovaa, jos/kun sattuu uudestaan. Eihän se minun vikani ole, jos joku lääkäri ei hyväksy minua, tai ehkä ennemminkin menneisyyttäni ( mt-ongelmia ja päihteitä nuorempana ).
        Turhauttaa kyllä se sen verran, ettei mielellään tule hakeuduttua lääkäriin, jos sille tulee tarvetta.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhut asiaa ja asialliseen sävyyn. Lähes kaikki on tänä päivänä mahdollista myös terveydenhuollossa. On totta että kaikkia potilaita ei kohdella asianmukaisesti ihmisinä - aivan kuten sen voi huomata myös täällä. Joillakin näkemystensä ainoa perustelu on apua hakevan traumatisoituminen. Tuskin kukaan kuitenkaan traumatisoituu tyhjästä - syytä olisi aina haettava molemmista osapuolista. Täälläkin on vastauksia, joiden tarkoituksen on vaikea ymmärtää olevan mikään muu kuin heikompien alistaminen ja traumatisoitumisen lisääminen ilman minkäänlaista konkreettista ehdotusta.

        Itseasiassa taraumatisoitumisesta on tullut sellainen muoti ilmiö, missä oikein ulvotaan sutta. Ja kyllä heitä löytyy myös täältä. Parhaat traumatisoitumisen ammattilaiset traumatisoituu täällä siitä, kun heille sanoo, että otappa itseäsi niskasta kiinni ja mene sinne traumaterapiaan.

    • Anonyymi

      Psykiatriassa ollaan erittäin harvoin, jos koskaan kiinnostuneita "potilaista" kokonaisvaltaisesti, heidän menneisyyden tapahtumia ja heidän omia ajatuksia, ja tunteita ei oteta huomioon. Koska niillä ei ole siellä kyseisessä hoitokulttuurissa mitään merkitystä. Jos esim. hoitoon hakeutuu henkilö, jolla todetaan vaikkapa terveyskeskuksen vastaanotolla väsymystä, masennusta ja itsetuhoisuutta, niin juuri kukaan psykiatrian puolella ei koskaan kysy itse potilaalta, mitä hänelle on tapahtunut joko lähi, tai kaukaisemmassa menneisyydessä. Potilaita "hoidetaan" siellä hoitosysteemissä sairaus, diagnoosi ja lääkeskeisellä periaatteella. Siellä ilmeisesti ajatellaan, että sairaudet selittävät potilaan kohdalla oireet ja kaiken. Vielä mutkikkaammaksi asian tekee se, että lähes kaikkiin psyykkisiin häiriöihin on litetty samoja oireita. Ja jos pari, tai kolme sattuu mätsäämään, niin siitä tehdään siitä jokin "kaikenselittävä diagnoosi".

      Mutta kun sillä sairaus ja lääkekeskeisellä hoitometeodeilla ei tee oikeastaan juuri mitään. Ne ( hoidot) eivät välttämättä paranna ketään. Lisäksi monissa psyykelääkkeissä on paljon haitta ja sivuvaikutuksia, jotka saattavat lisää sairastuttaa potilaan somaattisiin, jopa terveyttä vaarantaviin lisäsairauksiin.

      Monella hoitoon hakeutuvalla on saattanut olla jo aiempaa traumataustaa. Siinä voi sitten miettiä, mitä se tekee ihmiselle, kun joutuu kolkkoon sairaalaympäristöön, tylyjen ja kylmien virkaihmisten keskelle, jotka eivät piittaa yhtään rahtuakaan itse potilaasta ja hänen hyvinvoinnistaan, että mitä se tekee ja saa aikaan vielä lisää ihmiselle. No, ei sellainen kohtelu ainakaan lisää hyvinvointia, eikä mielenterveyttä. Joissakin paikoissa on kohdeltu potilaita heidän ihmisarvoaan loukkaavasti ja alentavasti. Absurdia, eikö totta, mutta tämä oikeasti pitää paikkansa. Se, että sen väitetään olevan jollakin tavalla oikeutettua, en ole asiasta todellakaan samaa mieltä.

      On selvää, että koko hoitosysteemissä ja kyseisessä hoitokulttuurissa on paljon parannettavaa. Mutta siellä olevat eivät tätä näe. Jos potilaita ei edes nähdä, kohdella ja kohdata ihmisinä, niin silloin koko hoidon käsite voidaan kyseenalaistaa. Kannattaako siis edes käyttää kyseisiä "palveluita"? Minusta vastaus on aika selvä, että EI!

      • Anonyymi

        Jos olet kuuntelijan puutteessa tai haluat kuulla lempeän lämpimiä sanoja, terveydenhuolto ei ole oikea paikka siihen. Tällaiset asiat hoidetaan yksityisesti ystävien kesken. Mutta ystävyys on tietysti hankalaa, jos itsellä ei ole tarjota mitään sille ystävälle.

        Terveydenhuollossa pyritään hoitamaan terveyttä ja sairautta, keskitytään siihen. Muut huolet ja menneisyyden taakat hoidetaan ihan itse tai puretaan muualla.

      • Anonyymi

        Takavuosina minulla oli ongelmia fyysisen puolen terveydenhuollossa.
        Pari yleislääkäriä kohtelivat minua todella alentavasti, loukkaavasti.
        No, meinasihan siinä hermo mennä, oli todella turhauttavaa, oli aidosti aika raskasta aikaa henkisesti.
        Pakko kertoa, että sain keskusteluapua psykiatrian puolelta, ymmärsivät täysin, kun kerroin kuinka minua oli kohdeltu yleislääkärien taholta.

        Nämä yleislääkärit takertuivat menneisyyteeni, eivät hyväksyneet mielenterveystaustaani, antoivat asenteensa kuulua. Onneksi asiat tuli loppujen lopuksi selvitettyä, ja onneksi en ole traumatisoituvaa ihmistyyppiä. Elämä jatkuu, eikä varmaan ollut viimeinen kerta, kun mt-tausta vaikuttaa negatiivisesti somaattisen terveydentilan hoidossa.
        Mielenkiinnolla tässä ihan odottaa, mitä kaikkea vielä voikaan olla edessä tulevaisuudessa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet kuuntelijan puutteessa tai haluat kuulla lempeän lämpimiä sanoja, terveydenhuolto ei ole oikea paikka siihen. Tällaiset asiat hoidetaan yksityisesti ystävien kesken. Mutta ystävyys on tietysti hankalaa, jos itsellä ei ole tarjota mitään sille ystävälle.

        Terveydenhuollossa pyritään hoitamaan terveyttä ja sairautta, keskitytään siihen. Muut huolet ja menneisyyden taakat hoidetaan ihan itse tai puretaan muualla.

        Niin, "potilaspolon aiemmilla tapahtumilla ei ole mitään merkitystä, eikä väliä. Tunteista, kokemuksista viis." Tätähän sinä tarkoitat? Asia ymmärretty.

        Mutta jos ihmisellä on taustallaan traumoja, niin mitään traumaterapiaa ei anneta, eikä edes tarjota julkisella puolella. Ei etenkään, jos on annettu jo aiemmin jokin muu mt, eli psykoositaustainen diagnoosi. Ja jos sitä joillekin annetaan, se tehdään priorisoiden. Eli, mediassa ja julkisesti terveydenhuollosta on aina väitetty, että: "Soita, ja ota yhteyttä, kun tarvitset apua". Sama koskee sitä tilannetta, jos olet itsetuhoinen, tai aiot tappaa itsesi. Joudut poliisikyydityksellä pahimmillaan putkaan.

        Miten tämä menee sinun mielestäsi? Eli miten ymmärrät tuon kyseisen kaksoisviestinnän ristiriitaisuuden? Mediassa annetaan se kuva, että voi hakea itselleen apua, että se kannattaa tehdä ja käyttää mt-palveluita? Mutta jos sinne sitten menet, niin et saakaan itsellesi mitään muuta, kuin tyhjänpäiväisiä diagnooseja ja terveyttä tuhoavia ja vahingoittavia lääkkeitä. Eikä saa osakseen mitään ymmärtämystä, välittämistä, inhimillisyydestä ja empatiasta puhumattakaan. Ja juuri niitä asioita monet potilaista, ihan oikeasti tarvitsisivat. Sitä kuvittelisi, että kun kyse on henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin sitä juuri nimenomaan tehtäisiin psykiatrian puolella toimivien puolelta. Mutta kun ei!

        Lopettaisivat sen koko psykiatrian ja kaikki niihin liittyvät palvelut, jos ei kerran näitä yksinkertaisia ja itsestäänselviä asioita ymmärretä, eikä ole halua edistää kansalaisten mielenterveyttä ja hyvinvointia!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet kuuntelijan puutteessa tai haluat kuulla lempeän lämpimiä sanoja, terveydenhuolto ei ole oikea paikka siihen. Tällaiset asiat hoidetaan yksityisesti ystävien kesken. Mutta ystävyys on tietysti hankalaa, jos itsellä ei ole tarjota mitään sille ystävälle.

        Terveydenhuollossa pyritään hoitamaan terveyttä ja sairautta, keskitytään siihen. Muut huolet ja menneisyyden taakat hoidetaan ihan itse tai puretaan muualla.

        Asenteesi on huono ja maailmankatsomuksesi lähes pykopaattinen. Tiedäthän, että mielenTERVEYS vaatii myös hoitoa ja mielenSAIRAUDET edellyttävät sitä, että niihin keskitytään. Sietäisit hävetä itseäsi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asenteesi on huono ja maailmankatsomuksesi lähes pykopaattinen. Tiedäthän, että mielenTERVEYS vaatii myös hoitoa ja mielenSAIRAUDET edellyttävät sitä, että niihin keskitytään. Sietäisit hävetä itseäsi.

        Hoitajan tehtävä on hoitaa ihmiset siihen kuntoon, että he itse voivat rakentaa omat ihmissuhteet. Eikä olla se viimeinen kaveri sille änkyrävänäkyrälle, joka on tuhonnut kaikki ihmissuhteensa.

        Jos tätä ei itse tajua, niin voi jatkaa sillä aloittamallaan tiellä, ja syytellä muita, mutta sillä ei niitä kavereita saa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitajan tehtävä on hoitaa ihmiset siihen kuntoon, että he itse voivat rakentaa omat ihmissuhteet. Eikä olla se viimeinen kaveri sille änkyrävänäkyrälle, joka on tuhonnut kaikki ihmissuhteensa.

        Jos tätä ei itse tajua, niin voi jatkaa sillä aloittamallaan tiellä, ja syytellä muita, mutta sillä ei niitä kavereita saa.

        Juurikin näin.
        Ammattilaiset tulevat mukaan kuvioon viimeistään siinä vaiheessa, kun läheisiltä loppuu voimat.
        Ei omaiset ja läheiset, ystävät tai kaverit ole mitään sylkykuppeja, joiden päälle kaikki pitäisi kaataa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, "potilaspolon aiemmilla tapahtumilla ei ole mitään merkitystä, eikä väliä. Tunteista, kokemuksista viis." Tätähän sinä tarkoitat? Asia ymmärretty.

        Mutta jos ihmisellä on taustallaan traumoja, niin mitään traumaterapiaa ei anneta, eikä edes tarjota julkisella puolella. Ei etenkään, jos on annettu jo aiemmin jokin muu mt, eli psykoositaustainen diagnoosi. Ja jos sitä joillekin annetaan, se tehdään priorisoiden. Eli, mediassa ja julkisesti terveydenhuollosta on aina väitetty, että: "Soita, ja ota yhteyttä, kun tarvitset apua". Sama koskee sitä tilannetta, jos olet itsetuhoinen, tai aiot tappaa itsesi. Joudut poliisikyydityksellä pahimmillaan putkaan.

        Miten tämä menee sinun mielestäsi? Eli miten ymmärrät tuon kyseisen kaksoisviestinnän ristiriitaisuuden? Mediassa annetaan se kuva, että voi hakea itselleen apua, että se kannattaa tehdä ja käyttää mt-palveluita? Mutta jos sinne sitten menet, niin et saakaan itsellesi mitään muuta, kuin tyhjänpäiväisiä diagnooseja ja terveyttä tuhoavia ja vahingoittavia lääkkeitä. Eikä saa osakseen mitään ymmärtämystä, välittämistä, inhimillisyydestä ja empatiasta puhumattakaan. Ja juuri niitä asioita monet potilaista, ihan oikeasti tarvitsisivat. Sitä kuvittelisi, että kun kyse on henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin sitä juuri nimenomaan tehtäisiin psykiatrian puolella toimivien puolelta. Mutta kun ei!

        Lopettaisivat sen koko psykiatrian ja kaikki niihin liittyvät palvelut, jos ei kerran näitä yksinkertaisia ja itsestäänselviä asioita ymmärretä, eikä ole halua edistää kansalaisten mielenterveyttä ja hyvinvointia!

        Mitäs jos hakisit sitä ymmärtämystä, empatiaa ja välittämistä ihan normaaleista ihmissuhteista? Vielä parempi olisi, jos jakaisit itse muille ymmärtämystä, empatiaa ja välittämistä! Onko juolahtanut mieleen?

        Kaikki ovat kerjäämässä rakkautta, ymmärtämystä ja välittämistä. Mutta kuka olisi halukas sitä jakamaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asenteesi on huono ja maailmankatsomuksesi lähes pykopaattinen. Tiedäthän, että mielenTERVEYS vaatii myös hoitoa ja mielenSAIRAUDET edellyttävät sitä, että niihin keskitytään. Sietäisit hävetä itseäsi.

        Hoida sitten itsesi kuntoon. Ettei tarvitse hävetä sinua.

    • Anonyymi

      Minä omaisen roolissa olen saanut vähättelyä,alentavaa kohtelua ja mitätöimistä vaikka minulla on ajantasaisin tieto potilaan voinnista.Luulin että voin hyvässä yhteishengessä myös auttaa ja olla mukana mutta tyrmistys oli melkoinen kun ei katsottu päällekkäin.Tuli semmoinen olo että omaista ei tarvinnut huomioida mitenkään.Voin vain kuvitella miltä sairastuneesta tuntuu kun saa huonoa kohtelua kun apua yrittää saada.Onneksi on ollut myös pieni osa niitä jotka ovat ammattilaisia alallaan ja huomioitu myös omainen,siitä kiitos heille.

      • Anonyymi

        Hyvä. Linkkaamani opas valehteluun on selvästi tuonut tulosta. Ei liikaa paljastavia yksityiskohtia.

        Tiesithän että omainen, voi ryhtyä myös mielisairaan omaishoitajaksi, ja hoitaa koko roskan 24 /7 / 365

        Samalla saat myös kaipaamaasi julkisuutta. Tuolla teolla pääset helposti iltalehtiin. Sitten ei tarvitse enää hakea huomiota tai kinata anonyymi foorumilla.

      • Anonyymi

        Minä sain myös taistella omaisen terveyden puolesta monella eri tavalla , toisinaan tuntui ettei itsekään jaksa kun aina vastustaa. Mutta olin itse tehnyt jo diagnoosi hänelle ja sitähän ei saa muut tehdä , vaikka on koko elämänsä ollut hoitoalalla.
        Lopulta sitten monien tutkimusten jälkeen sai lääkärikin hyväksyä diagnoosin . Tauti oli tappava ja tiesin miten kauan nämä potilaat elävät , ja hoidin hänet kotona , paljon valvottuja öitä ja huolissaan olemisia .
        Mutta koskaan ei kukaan kysynyt minun oloani vaikka tiesivät että sairaus oli haastava niin fyysisesti kun psyykkisestikin . Kuolema korjasi lopulta, ja hän pääsi kivuistaan. Mutta monet ikävät muistot ei lähde mielestä koskaan. Sitten oli todella niitäkin hoitohenkilöitä jotka olivat inhimillisiä , siis kaikki eivät suinkaan ole ilkeitä

    • Anonyymi

      Aloittajalle, kiitos hyvistä tekemistään huomioista hoidon laatuun ja hoitohenkilökunnan potilasta kohtaan osoittamasta kohtelusta!

      Aloittaja kyseli vinkkejä, miten toipua hoidossa saamistaan traumoista. Yksi tapa on etsiä vertaistukea, keskustella heidän kanssaan omista kokemuksistaan, kirjoittaa tänne someen, lopettaa kaikki hoitokontaktit tai sitten unohtaa kaikki kokemuksensa ja jatkaa eteenpäin. Mikä vain tuntuu itsestä parhaimmalta. Viha ja katkeruus eivät ainakaan auta, ei, vaikka kieltämättä kokemukset senkin tunteen jättävät jälkeensä. Puhun kokemuksella. Itse kärsin psykiatrian ja siellä olevien hoitohenkilökunnan aiheuttamista traumoista monta vuotta, itse asiassa varmaan ainakin 14 vuotta. Koska käytin liian pitkään neuroleptejä, ne ns. lamasivat tunnepuolen, ja kaikki kokemukset, muistot ja tunteet tulivat pintaan, kun lopetin niiden käytön.

      Toki, jotta ei enää tuplatraumatisoituisi lisää, niin ei kannata koskaan edes aloittaa kyseisiä palveluita ja niiden käyttämistä. Sinisilmäisyys, naiivisuus ja liiallinen luottaminen systeemiin kostautui ainakin minun ja varmasti monen muunkin tietämättömän kohdalla.

      • Anonyymi

        Vertaistuki on tiettyyn rajaan asti hyvä, mutta vertaistuesta täytyy muistaa, että sen täytyy olla tuki eteenpäin elämässä. Se ei voi olla sellainen bermuudan kolmio, johon jäädään uhriutumaan ikuisiksi ajoiksi.

    • Anonyymi

      Meidän lääkäriasemalla on yksi hoitaja joka on todella töykeä kun vastaa puhelimeen kun tilaa häneltä aikaa lääkäriin . Luulin että vaan minua kohtaan mutta luin netistä heidän sivuiltaan asiakkaiden arvosteluja ja näin että moni oli kokenut hänet samalla tavalla
      Että tälläinen saa jatkaa vastailla puhelimeen . Sinne ei uskalla edes soittaa kun on aina vihainen .
      Mutta kaikki lääkärit samassa paikassa ovat ystävällisiä ja muu henlikökunta myös. Eräskin sairas ihminen kun oli todella huonossa kunnossa ei uskaltanut soittaa kun hänelle oli vastattu epäystävällisesti aikaisemmin. Onko se joku trendi meneillään että laitetaan ilkeä ihminen vastaamaan niin ottavat vaan ne potilaat jotka itse valitsevat, ei siis sellaisia jolta on otettava kokeita säännöllisin väliajoin , koska ne maksaa ne kokeiden ottamisetkin. Moni lääkitsee itse itseään usein väärillä lääkkeillä siis särkylääke ei auta kilpirauhasen yli tai ali toimintaan . Jne

    • Anonyymi

      Kiitos pohdinnoista, saan näistä peilauspintaa ajatuksiin. Luen ketjusta ainakin seuraavanlaisia ehdotuksia, miten toipua terveydenhuollon vahingoittavasta kohtelusta:

      -voi käyttää vain oikeiden ammattilaisten palveluita, eli hyviä terveydenhuollon ammattilaisia (tämä tarkoittanee yksityislääkäriä tai hyvää tuuria julkisella, ja vaatinee omaa rahaa). Tässä tärkeää olisi löytää ammattilainen, joka pysyy samana ja on kiinnostunut ihmisestä.
      - hoitovirheestä voi valittaa (tämä vaatii työtä ja on itsessään raskas prosessi)
      - ajattelee, että terveydenhuollon olemassaolo itsessään ei ole itsestään selvyys ja myös huonosta kohtelusta voisi olla kiitollinen, tai sitten pyrkii asettumaan terveydenhoitohenkilökunnan asemaan, ja antaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
      - kasvattaa teflonia pintaan.
      - vähättelevästä kohtelusta voi tehdä joka kerta ilmoituksen.
      - ei käytä mielenterveyspalveluita jatkossa, lopettaa kaikki hoitokontaktit.
      - hakee ymmärrystä ystäviltä.
      - etsii vertaistukea tai kirjoittaa someen.
      - unohtaa kokemuksensa ja jatkaa eteenpäin.

      Potilas voi myös pyrkiä omilla teoillaan siihen, jotta järjestelmän viat, kuten sairauskeskeinen ajattelu ja diagnoosiin fokusoituminen, muutetaan tai lopetetaan.

      Onkohan vielä jotain?

      • Anonyymi

        Vielä olisi jotain.
        Sekin auttaa, kun ei syyttele itseään siitä, jos saa huonoa kohtelua. Se toinenhan on se, joka ehkä kohtelee sinua huonosti.
        Sellaiset kohtaamiset kannattaa yrittää unohtaa, suurin osa on kuitenkin niitä parempia kohtaamisia. Terveydenhuollon puolella kuten muuallakin elämän varrella.

    • Anonyymi

      Se (mielen terveydenhuolto) on osa tätä suomalaista kriisipesäkettä, jonka muodostaa yhdessä suomenulkopuolelta (eu) tuleva lainsäädäntö ja määräykset, ulkomaalaiset,
      suomalainen vatuloiva ja vain omaa etua muiden kustannuksella ajava virkamieskoneista, porvaristo joka halveksii köyhiä ja haluaa pitää heidät ruodussa,
      sekä riitaisa ja eripurainen kansa, sekä epämääräiset amerikkalaiset terveys diagnoosit ja jumalan hylkääminen päätöksenteossa ja yhteiskunnassa.

      Mielenterveydenhoito on aika mahdottomassa tilanteessa kun heiltä leikataan resursseja ja heille laitetaan yhteyskunnan potilaille laittamat ongelmat johon heidän pitäisi keksiä korjaava ratkaisu siten että yhteiskunnan rakenteita tai toimintatapoja ei saisi yhtään muuttaa tai myöntää että siinä olisi ollut mitään vikaa.

      Joten ainoaksi keinoksi auttaa jää lähinnä lääkepurkki ja sormien ristiin laitto.

      • Anonyymi

        Miksi yhteiskunta ei aiheuta ongelmia kaikille, vaan pelkästään osalle ihmisiä ?
        Johtuukohan monenkin ihmisen ongelmat ainoastaan yhteiskunnasta ? Tuskinpa vaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi yhteiskunta ei aiheuta ongelmia kaikille, vaan pelkästään osalle ihmisiä ?
        Johtuukohan monenkin ihmisen ongelmat ainoastaan yhteiskunnasta ? Tuskinpa vaan.

        Ihan hyvä pointti. Yhteiskunta ei tietenkään ole täydellinen, ja siinä on vikoja jotka aiheuttaa ongelmia. Toisille enemmän kuin toisille, mutta sitten on se ihan oma lukunsa, jotka eivät halua ottaa itseään niskasta kiinni, ja viettävät lopun elämää syyttäen omista ongelmistaan yheiskuntaa, vaikka voisivat pienellä ryhdistäytymisellä parantaa niin omaa kuin läheistensäkin elämää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti. Yhteiskunta ei tietenkään ole täydellinen, ja siinä on vikoja jotka aiheuttaa ongelmia. Toisille enemmän kuin toisille, mutta sitten on se ihan oma lukunsa, jotka eivät halua ottaa itseään niskasta kiinni, ja viettävät lopun elämää syyttäen omista ongelmistaan yheiskuntaa, vaikka voisivat pienellä ryhdistäytymisellä parantaa niin omaa kuin läheistensäkin elämää.

        Jos tarkoitat ryhdistäytymisellä sitä, että pitää alkaa käyttää psykiatrisia "palveluita", identifioitua johonkin sairauteen, hankkia sairaan leima koko eliniäksi, ja saada itselleen lisäsairauksia, niin kiitos ei!

        Monet ongelmat aiheuttavat ihmisille mt-oireita, eli jokin psyykkinen sairaus ei ole se varsinainen syy, minkä takia ihmiset oireilevat ja jotkut lähtevät hakemaan itselleen apua. Yhteiskunnan ja yksilön itselleen asettamat vaatimukset, paineet, psykososiaaliset ongelmat, ihmissuhdeongelmat, epävarmuus omasta paikasta tässä maailmassa ja yksinäisyys ovat yksiä niitä syitä, joiden takia ihmisille tulee mt-oireita. Millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei hoideta, korjata ja ratkaista niita oireiden taustalla olevia syitä.

        Psykiatria on aivan liian diagnoosi ja lääkekeskeistä. Sen lähestymistapa yksilön ongelmiin on virheellinen ja väärä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti. Yhteiskunta ei tietenkään ole täydellinen, ja siinä on vikoja jotka aiheuttaa ongelmia. Toisille enemmän kuin toisille, mutta sitten on se ihan oma lukunsa, jotka eivät halua ottaa itseään niskasta kiinni, ja viettävät lopun elämää syyttäen omista ongelmistaan yheiskuntaa, vaikka voisivat pienellä ryhdistäytymisellä parantaa niin omaa kuin läheistensäkin elämää.

        Tuota minä juuri ajoin takaa, en vain ilmaissut sitä ihan suoraan, ettei kukaan ottaisi henkilökohtaisesti.
        Ihan turhan paljon meistä suurin osa tekemällä tehdään itsellemme ongelmia vaikkapa lähes jokapäiväisistä asioista, tai ihmissuhteista, tai mistä ikinä keksitäänkään.
        Vähemmälläkin voi oppia pääsemään, kai se on sitten sitä resilienssiä, vai mitä sanaa siitä käytetäänkään.
        Ja paljon ongelmaa tulee ihan siitä, kun ei olla aina tyytyväisiä itseemme, ja se kiukku kääntyy sitten kohdistumaan muihin, kun ei itseä haluta syyttää, vaikka se juuri sitä onkin.
        Ihmismieli on monimutkainen, mutta mielenkiintoinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tarkoitat ryhdistäytymisellä sitä, että pitää alkaa käyttää psykiatrisia "palveluita", identifioitua johonkin sairauteen, hankkia sairaan leima koko eliniäksi, ja saada itselleen lisäsairauksia, niin kiitos ei!

        Monet ongelmat aiheuttavat ihmisille mt-oireita, eli jokin psyykkinen sairaus ei ole se varsinainen syy, minkä takia ihmiset oireilevat ja jotkut lähtevät hakemaan itselleen apua. Yhteiskunnan ja yksilön itselleen asettamat vaatimukset, paineet, psykososiaaliset ongelmat, ihmissuhdeongelmat, epävarmuus omasta paikasta tässä maailmassa ja yksinäisyys ovat yksiä niitä syitä, joiden takia ihmisille tulee mt-oireita. Millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei hoideta, korjata ja ratkaista niita oireiden taustalla olevia syitä.

        Psykiatria on aivan liian diagnoosi ja lääkekeskeistä. Sen lähestymistapa yksilön ongelmiin on virheellinen ja väärä.

        Se on oikeastaan juuri sitä, kun tuntee painetta, yhteiskunnan taholta, itseltänsä, on muka vaatimuksia ulkopuolelta, on epävarmuutta, joskus huonojakin ihmissuhteita, jne.
        Sitten ajatellaan, että nyt en pärjää tässä yhteiskunnassa, minussa on jokin vika, olen huono ihminen, olen luuseri, en pysty täyttämään muiden odotuksia, olen epäonnistunut, en ole tyytyväinen itseeni, en muihin.... jatkoa saa itse keksiä...
        Ja tuo ajatustapa, itsetunto ja omien tunteiden käsittelytaidon kenties heikkous, saavat asiat muuttumaan henkisesti raskaaksi. Ja siitä alkaa ongelmat...
        Kunpa ei yritettäisi ylittää itseämme, osaamistamme, jatkamistamme, vaan olisimme itseemme tyytyväisiä sellaisina kuin olemme, ajatuksena mukana " minä kelpaan, minä riitän ", jne.
        Kukaan kun ei ole täydellinen, eikä kenenkään kyllä tarvitse ollakaan.

    • Anonyymi

      Ensimmäiseksi pitää tietysti ottaa selvää, että onko se terveydenhuolto oikeasti traumatisoinut ihmisen? Vai onko kyseessä ammattimainen uhriutuja joka väittää että lääkehedotus on loukkaavaa käytöstä...

    • Anonyymi

      Henkisesti sairas on yleensä sairaudentunnoton, joka etsii muista syitä pahaan oloonsa. Nykyaikaiset neuroleptit auttavat useimpia näissä ongelmissa.
      Sitäpaitsi sähköhoito on mainettaan parempi.

      • Anonyymi

        Valitsisin sähköhoidon mieluummin kuin neuroleptit, jos pitäisi valita.
        Kokemusta toki on molemmista.

    • Anonyymi

      sairaus aiheuttaa traumaa. Silloin mikään ei suju.

      • Anonyymi

        Kerrotko tarkemmin ?
        Itselläni kun on aivan erilainen kokemus elämässäni, niin jotenkin kiinnostaa, miksi joillain voi sairaus aiheuttaa traumaa.
        Oli muuten yhtenä päivänä juttua muistaakseni televisiossa, tai sitten se oli jossain lehdessä, tuosta trauma-sanan käytöstä, kun sitä käytetään nykyään osittain väärällä tavalla/väärässä tarkoituksessa. Käytetään ehkä liian herkästi lievemmissäkin jutuissa.

    • Anonyymi

      Aloittajalle sanoisin, että toivottavasti tässä keskustelussa terveydenhuoltoa puolustavat anonyymit eivät ole terveydenhuollon henkilökuntaa. Ihmisten kohtelu toista ihmistä kohtaan on yksi suurimpia tämän päivän ongelmia ja se näkyy myös tässä keskustelussa - aloittaja hakee tietoa ja apua,, mutta mitä tekevät ne, joilta olisi odottanut apua? Mieleen tulee lähinnä ilmaisu ihminen on ihmiselle susi - oli kyse mistä tahansa asiasta tai ammatista, lampaita on enää harvassa ja sudet tuhoavat niitä jatkuvasti.

      Aloittajalle pisteet, että uskalsit ottaa asian esiin. Kuvaamasi ongelma on todellinen - sinä olet huomannut ongelmat, mitä kaikki eivät tiedosta vielä. Se, että tiedoissasi on 10 sivua terveydenhuollon kirjaamia virheitä on vakava asia, koska virheiden korjaaminen on lähes mahdoton tehtävä lääkärin autonomian ja virallisten kirjausten vuoksi. Autonomia kuitenkin edellyttää, että lääkärin tulee kirjata asiat todenmukaisesti ja oikein. Jos teet kantelun mistä tahansa virheellisestä hoidosta, terveydenhuollon epäasiallisesta kohtelusta tms, pidetään terveydenhuollon kirjauksia yleensä oikeana. Tässä kohdin herää epäily järjestelmään liittyvästä ongelmasta. Miksi tiedoissasi on virheitä ja miksi asioita ei kirjata oikein? Yritä selvittää onko kirjausvirheiden takana esimerkiksi. hoito- tai muita virheitä, joita peitellään virheellisillä kirjauksilla? Tai jos kyse on siitä, että et ole saanut tarvitsemaasi apua tai hoitoa? Jos teet kantelun, niin vaadi, että se tutkitaan tasaveroisena terveydenhuollon kirjausten kanssa eikä tutkintaa käännetä niin, että kantelu tutkitaan vertaamalla sitä kantelun kohteeseen eli niihin terveydenhuollon kirjauksiin, joista ole kannellut.

      Lääkäreillä on varmasti tietoa ja yleensä myös osaamista, mutta on eri asia, miksi se ei näy hoidossasi. Siihen voi olla taustalla erilaisia syitä - virheiden peittelyä, hoidon piilopriorisointia, järjestelmän systemaattista toimintaa, säästöt ja leikkaukset, mutta myös tekoälypohjainen toiminta tai se, että järjestelmä suojelee itse itseään. Ehkä ole jo tilannut kaikki potilastietosi, tutkimukset ym ja lokitiedot? Yritä päästä niiden avulla eteenpäin asiasi hoitamikseksi. Omaan kokemukseeni ja kaikkeen läpikäymääni perustuen sanoisin, että olet ison askeleen edellä suurinta osaa potilaista yleisesti nähtynä, jolloin lasken mukaan myös terveydenhuollon henkilökunnan siksi, että me kaikki sairastamme enemmän tai vähemmän.

      Vanhoista asioista ja tapahtumista irtiotto on periaatteessa hyvä ajatus, mutta jos kyse on potilasoikeuksien noudattamatta jättämisestä tai oikeusturvasi vaarantumisesta, en sanoisi asian vanhenevan ennen kuin se on selvitetty oikeudenmukaisesti.

      • Anonyymi

        Priorisointi ei aina ole edes piilossa.
        Puhuessani yhdestä laboratoriokokeesta lääkärille, hän sanoi sen olevan kallis koe, ja asian käsittely jäi siihen.
        Tutkin asiaa, kokeen hinta on yksityisellä kaksisataa euroa, mutta itselläni ei ole varaa yksityiseen, jää sitten tekemättä.
        Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kukaan lääkäri sanoi suoraan jonkun kokeen/testin olevan kallis. Tulihan siinä jokseenkin typertynyt olo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Priorisointi ei aina ole edes piilossa.
        Puhuessani yhdestä laboratoriokokeesta lääkärille, hän sanoi sen olevan kallis koe, ja asian käsittely jäi siihen.
        Tutkin asiaa, kokeen hinta on yksityisellä kaksisataa euroa, mutta itselläni ei ole varaa yksityiseen, jää sitten tekemättä.
        Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kukaan lääkäri sanoi suoraan jonkun kokeen/testin olevan kallis. Tulihan siinä jokseenkin typertynyt olo.

        Kaikki ei todellakaan ole piilossa, mutta esim. hoitamatta jättämistä ei läheskään aina mielletä piilopriorisoinniksi. Riippuu myös paljon potilaan yleistilanteesta ja voinnista. Mutta jos hoidon rajauksista tai tai tehdyistä hoitopäätöksistä ei kerrota potilaalle, niin silloin kyse on käsittääkseni piilotetusti tehdystä priorisoinnista.

        Myös minulle on sanottu, ettei tehdä koska kallis tutkimus. Käytännössähän tuo tarkoittaa, että raha menee potilaan edelle. Tutkimusten ja hoidon kohdalla täytyy huomioida myös niiden vaikuttavuus, mikä taas aiheuttaa sen, että aloittajalla mahdollisen hoidon vaikuttavuuden arvioiminen virheellisten kirjausten perusteella on kyseenalaista.

        Hoidon, hoitopäätösten, tutkimusten ja kirjausten tulee kuitenkin joka tilanteessa noudattaa potilaan oikeuksia, tiedonsaantioikeutta, ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja muita terveydenhuollolle asetettuja lakeja ja määräyksiä.

      • Anonyymi

        Niin. Herra varjele, jos ne olisivatkin vain tavan potilaita jotka ovat parantuneet, ja tietävät että mitä eroa on aidolla potilasvahingolla, ja miten tehdään kaikkia kanteluita ja valituksia, versus ne edelleen sairaat elämäntapavalittajat, jotka eivät suostu ottamaan vastuuta omasta elämästään tai sairaudesta...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Herra varjele, jos ne olisivatkin vain tavan potilaita jotka ovat parantuneet, ja tietävät että mitä eroa on aidolla potilasvahingolla, ja miten tehdään kaikkia kanteluita ja valituksia, versus ne edelleen sairaat elämäntapavalittajat, jotka eivät suostu ottamaan vastuuta omasta elämästään tai sairaudesta...

        Helpolle kuulostaa niin kauan kun ei itse joudu kokemaan tai ei huomaa järjestelmän epäkohtia. Ehkä jokaisen potilaan ja tulevan potilaan olisi syytä valmiiksi opetella Suomen lainsäädäntö erityispiirteineen, potilasoikeudet, hallintolaki ja järjestelmän toiminta ja sen sisäiset toiminnot, minkä lisäksi on varmasti syytä hallita myös kaikki muu osaaminen autonkorjauksesta tietotekniikasta, terveydenhuollosta ja kodinhoidosta lähtien, jotta ei muissakaan ryhmissä tarvitse kysellä apua? Sitäkö täällä haetaan? Entä elämäntapavalittaja - mikä se on? Tuskin monikaan niistä jotka yrittävät hakea apua lääkäristä on oikeasti elämäntapavalittaja. Minusta sana elkämäntapavalittaja viittaa enemmän niihin, jotka esimerkiksi täällä eivät edes halua yrittää auttaa ja neuvoa apua kyselevää - se viittaa lähinnä siihen, että elämäntapana on valittaa kaikesta, mitä toiset sanovat ja kyselevät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpolle kuulostaa niin kauan kun ei itse joudu kokemaan tai ei huomaa järjestelmän epäkohtia. Ehkä jokaisen potilaan ja tulevan potilaan olisi syytä valmiiksi opetella Suomen lainsäädäntö erityispiirteineen, potilasoikeudet, hallintolaki ja järjestelmän toiminta ja sen sisäiset toiminnot, minkä lisäksi on varmasti syytä hallita myös kaikki muu osaaminen autonkorjauksesta tietotekniikasta, terveydenhuollosta ja kodinhoidosta lähtien, jotta ei muissakaan ryhmissä tarvitse kysellä apua? Sitäkö täällä haetaan? Entä elämäntapavalittaja - mikä se on? Tuskin monikaan niistä jotka yrittävät hakea apua lääkäristä on oikeasti elämäntapavalittaja. Minusta sana elkämäntapavalittaja viittaa enemmän niihin, jotka esimerkiksi täällä eivät edes halua yrittää auttaa ja neuvoa apua kyselevää - se viittaa lähinnä siihen, että elämäntapana on valittaa kaikesta, mitä toiset sanovat ja kyselevät.

        Miksi ihmisen pitäisi lähteä elämään siitä olettamuksesta, että minäpä menen rähisemään oikeuteen about joka asiasta?

        Eiköhän järkevämpää olisi yrittä elää sitä omaa elämää ilman sitä vastarannan kiiskin syntymälahjaa, ja ottaa vaikka joku kotivakuutus jossa on joku oikeusturva siltä varalta jos oikeasti sitten sattuu jotain odottamatonta jota joutuu oikeudessa selvittämään.

        Entä jos kommentoijat eivät olekkaan niitä terveydenhuollon ammattilaisia, vaan niitä ihmisiä joilla on erittäin pitkä kokemus siinä hoitomankelissa olosta? Entä jos he ovat ensin itse tehneet niitä valituksia ja kanteluita, ja sen jälkeen auttaneet muita tekemään niitä?

        Eikö sellainen ihminen aika nopeasti näkisi milloin joku valitus on muotoiltu kysymykseksi, tai että montako aidosti auttamishaluista ihmistä sinne vaistailee? Puhumattakaan siitä, että onko niillä sitä kykyä auttaa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmisen pitäisi lähteä elämään siitä olettamuksesta, että minäpä menen rähisemään oikeuteen about joka asiasta?

        Eiköhän järkevämpää olisi yrittä elää sitä omaa elämää ilman sitä vastarannan kiiskin syntymälahjaa, ja ottaa vaikka joku kotivakuutus jossa on joku oikeusturva siltä varalta jos oikeasti sitten sattuu jotain odottamatonta jota joutuu oikeudessa selvittämään.

        Entä jos kommentoijat eivät olekkaan niitä terveydenhuollon ammattilaisia, vaan niitä ihmisiä joilla on erittäin pitkä kokemus siinä hoitomankelissa olosta? Entä jos he ovat ensin itse tehneet niitä valituksia ja kanteluita, ja sen jälkeen auttaneet muita tekemään niitä?

        Eikö sellainen ihminen aika nopeasti näkisi milloin joku valitus on muotoiltu kysymykseksi, tai että montako aidosti auttamishaluista ihmistä sinne vaistailee? Puhumattakaan siitä, että onko niillä sitä kykyä auttaa?

        Olen ensimmäisestä lauseesta täysin samaa mieltä, vaikka en ole niin sanout. Tuskin kukaan kuitenkaan viitsii lähteä mistään pikkuasiasta oikeuteen asti, mutta jos kyse on vakavammista asioista, hoitovirheistä, järjestelmätason virheistä, niin tilanne on täysin erilainen.

        Tuskin monellakaan potilaalla on lähtökohtaisesti tarvetta olla vastarannankiiski - ei siihen tarvita muuta, kuin se, että terveydenhuollossa kirjataan asiat eri tavalla kuin ne on käyty vastaanotolla läpi. Se ei ole potilaan syy eikä potilaan aiheuttama vastakkaisuusasetelma. Se on ennemminkin terveydenhuollon potilaalle asettama haaste lähteä hakemaan asianmukaista toimintaa ja potilasturvallisuuden noudattamista. On täysin perusteltua vaatia, että kirjaukset täytyy kirjata totuudenmukaisesti. Jos olet ammattilainen, niin myös sinulla on siihen velvollisuus. Ammattilaisilla on myös lakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus. Heillä ei ole oikeutta kirjata mitä tahansa, vaan kirjausten on oltava totuudenmukaisia ja oikein kirjattuja.

        Virheiden unohtaminen ei ole ratkaisu kirjausongelmiin - se toimii ratkaisuna ainoastaan terveydenhuollolle, mutta ei potilaalle. Epäselvyyksien läpinäkyvä, rehellinen, oikeudenmukainen ja tasaveroinen käsittely on ainoa vaihtoehto - muussa tapauksessa on olemassa riski, että terveydenhuolto traumatisoi potilaan kirjaamalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Potilas on itsensä asiantuntija ja jos potilasta ei kuulla, ei hoito voi onnistua. On hyvä muistaa myös se, että potilaalla on oikeus tallentaa omaan tarkoitukseen vastaanotto joko kertomatta tai kertomalla tallentamisesta, jos on itse mukana keskustelemassa. Tallennetta ei saa jakaa eteenpäin, mutta tilanteen ja tarpeen vaatiessa sitä on mahdollista käyttää todisteena.

        Entä hoito, kuka sen määrittelee ja millä tavalla? Kannattaa tutustua tarkemmin siihen, millä tavalla potilaiden hoitoa voidaan määritellä - se ei ole täysin yksiselitteistä eikä läpinäkyvää. Jos olet tehnyt kirjauksia Omakantaan, niin onko yksittäisten potilaiden kohdalla kaikissa kirjauksissa teksti näkyvissä? Onko terveydenhuolto antanut määräyksiä, joita sinun tulee noudattaa esim. tiettyjen tai tietyn potilaan hoidossa? Jos olet törmännyt tällaiseen, oletko tehnyt lakiin perustuvan ilmoituksen Valviraan?

        Jos taas olet itse käynyt koko prosessin onnistuneesti läpi usean kymmenen vuoden potilaskokemuksella, en voi kuin ihmetellä asioiden arvojärjestytä ja oletusta siitä, että joku vieras ihminen täällä voisi tietää tai luokitella toisia ihmisiä tai antaa ohjeen "unohda", koska se ratkaisee ainoastaan terveydenhuollon ongelman kyseisen potilaan kohdalla, jos potilas vaikenee. Se ei ratkaise todellista ongelmaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ensimmäisestä lauseesta täysin samaa mieltä, vaikka en ole niin sanout. Tuskin kukaan kuitenkaan viitsii lähteä mistään pikkuasiasta oikeuteen asti, mutta jos kyse on vakavammista asioista, hoitovirheistä, järjestelmätason virheistä, niin tilanne on täysin erilainen.

        Tuskin monellakaan potilaalla on lähtökohtaisesti tarvetta olla vastarannankiiski - ei siihen tarvita muuta, kuin se, että terveydenhuollossa kirjataan asiat eri tavalla kuin ne on käyty vastaanotolla läpi. Se ei ole potilaan syy eikä potilaan aiheuttama vastakkaisuusasetelma. Se on ennemminkin terveydenhuollon potilaalle asettama haaste lähteä hakemaan asianmukaista toimintaa ja potilasturvallisuuden noudattamista. On täysin perusteltua vaatia, että kirjaukset täytyy kirjata totuudenmukaisesti. Jos olet ammattilainen, niin myös sinulla on siihen velvollisuus. Ammattilaisilla on myös lakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus. Heillä ei ole oikeutta kirjata mitä tahansa, vaan kirjausten on oltava totuudenmukaisia ja oikein kirjattuja.

        Virheiden unohtaminen ei ole ratkaisu kirjausongelmiin - se toimii ratkaisuna ainoastaan terveydenhuollolle, mutta ei potilaalle. Epäselvyyksien läpinäkyvä, rehellinen, oikeudenmukainen ja tasaveroinen käsittely on ainoa vaihtoehto - muussa tapauksessa on olemassa riski, että terveydenhuolto traumatisoi potilaan kirjaamalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Potilas on itsensä asiantuntija ja jos potilasta ei kuulla, ei hoito voi onnistua. On hyvä muistaa myös se, että potilaalla on oikeus tallentaa omaan tarkoitukseen vastaanotto joko kertomatta tai kertomalla tallentamisesta, jos on itse mukana keskustelemassa. Tallennetta ei saa jakaa eteenpäin, mutta tilanteen ja tarpeen vaatiessa sitä on mahdollista käyttää todisteena.

        Entä hoito, kuka sen määrittelee ja millä tavalla? Kannattaa tutustua tarkemmin siihen, millä tavalla potilaiden hoitoa voidaan määritellä - se ei ole täysin yksiselitteistä eikä läpinäkyvää. Jos olet tehnyt kirjauksia Omakantaan, niin onko yksittäisten potilaiden kohdalla kaikissa kirjauksissa teksti näkyvissä? Onko terveydenhuolto antanut määräyksiä, joita sinun tulee noudattaa esim. tiettyjen tai tietyn potilaan hoidossa? Jos olet törmännyt tällaiseen, oletko tehnyt lakiin perustuvan ilmoituksen Valviraan?

        Jos taas olet itse käynyt koko prosessin onnistuneesti läpi usean kymmenen vuoden potilaskokemuksella, en voi kuin ihmetellä asioiden arvojärjestytä ja oletusta siitä, että joku vieras ihminen täällä voisi tietää tai luokitella toisia ihmisiä tai antaa ohjeen "unohda", koska se ratkaisee ainoastaan terveydenhuollon ongelman kyseisen potilaan kohdalla, jos potilas vaikenee. Se ei ratkaise todellista ongelmaa.

        Vuosia sitten tein valituksen, ilmoituksen hoitovirheestä, joka tapahtui leikkauksen yhteydessä.
        Vuosia sitten sain antaa vastikkeen hallinto-oikeudelle psykiatrien lausunnoista ja hoidostani.
        Mielestäni ne olivat aiheellisia ilmoituksia, valituksia.

        Valitusta en ole koskaan tehnyt siitä, että psyykkistä sairauttani yritettiin hoitaa valtavilla määrillä erilaisia lääkkeitä, jatkuvasti lääkkeitä ja annostuksia vaihdellen, vointini samalla mennessä jatkuvasti monta vuotta lähinnä huonompaan suuntaan, ja elämäni oli monta vuotta todella sekavaa. Haittojakin lääkkeistä oli, ja fyysistä haittaa jopa jäi loppuelämäksi.
        Heti kun itse ymmärsin psyykkisen tilani, olin valmis työskentelemään myös itse psyykkisen hyvinvointini eteen, ja sain siihen oikean avun oikeaan aikaan, lopputulos oli tärkein, psyykkinen tasapaino.
        Mitä olisin valittelemalla saavuttanut, en mitään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ensimmäisestä lauseesta täysin samaa mieltä, vaikka en ole niin sanout. Tuskin kukaan kuitenkaan viitsii lähteä mistään pikkuasiasta oikeuteen asti, mutta jos kyse on vakavammista asioista, hoitovirheistä, järjestelmätason virheistä, niin tilanne on täysin erilainen.

        Tuskin monellakaan potilaalla on lähtökohtaisesti tarvetta olla vastarannankiiski - ei siihen tarvita muuta, kuin se, että terveydenhuollossa kirjataan asiat eri tavalla kuin ne on käyty vastaanotolla läpi. Se ei ole potilaan syy eikä potilaan aiheuttama vastakkaisuusasetelma. Se on ennemminkin terveydenhuollon potilaalle asettama haaste lähteä hakemaan asianmukaista toimintaa ja potilasturvallisuuden noudattamista. On täysin perusteltua vaatia, että kirjaukset täytyy kirjata totuudenmukaisesti. Jos olet ammattilainen, niin myös sinulla on siihen velvollisuus. Ammattilaisilla on myös lakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus. Heillä ei ole oikeutta kirjata mitä tahansa, vaan kirjausten on oltava totuudenmukaisia ja oikein kirjattuja.

        Virheiden unohtaminen ei ole ratkaisu kirjausongelmiin - se toimii ratkaisuna ainoastaan terveydenhuollolle, mutta ei potilaalle. Epäselvyyksien läpinäkyvä, rehellinen, oikeudenmukainen ja tasaveroinen käsittely on ainoa vaihtoehto - muussa tapauksessa on olemassa riski, että terveydenhuolto traumatisoi potilaan kirjaamalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Potilas on itsensä asiantuntija ja jos potilasta ei kuulla, ei hoito voi onnistua. On hyvä muistaa myös se, että potilaalla on oikeus tallentaa omaan tarkoitukseen vastaanotto joko kertomatta tai kertomalla tallentamisesta, jos on itse mukana keskustelemassa. Tallennetta ei saa jakaa eteenpäin, mutta tilanteen ja tarpeen vaatiessa sitä on mahdollista käyttää todisteena.

        Entä hoito, kuka sen määrittelee ja millä tavalla? Kannattaa tutustua tarkemmin siihen, millä tavalla potilaiden hoitoa voidaan määritellä - se ei ole täysin yksiselitteistä eikä läpinäkyvää. Jos olet tehnyt kirjauksia Omakantaan, niin onko yksittäisten potilaiden kohdalla kaikissa kirjauksissa teksti näkyvissä? Onko terveydenhuolto antanut määräyksiä, joita sinun tulee noudattaa esim. tiettyjen tai tietyn potilaan hoidossa? Jos olet törmännyt tällaiseen, oletko tehnyt lakiin perustuvan ilmoituksen Valviraan?

        Jos taas olet itse käynyt koko prosessin onnistuneesti läpi usean kymmenen vuoden potilaskokemuksella, en voi kuin ihmetellä asioiden arvojärjestytä ja oletusta siitä, että joku vieras ihminen täällä voisi tietää tai luokitella toisia ihmisiä tai antaa ohjeen "unohda", koska se ratkaisee ainoastaan terveydenhuollon ongelman kyseisen potilaan kohdalla, jos potilas vaikenee. Se ei ratkaise todellista ongelmaa.

        Kaikki potilaat eivät todellakaan ole vastarannan kiiskejä, siksi ne on niin helppo sieltä massasta spotata. Ehkä ne vastarannan kiiskit on niin dillejä, etteivät tätä tajua.

        Ja teoriassa ihminenkin on itsensä paras asiantuntija, mutta psykoosisairauksien kirjoon kuuluu se, että ihminen ei oikein hahmota sitä oikeaa suhdetta todellisuuteen.

        Siksi suosittelenkin kaikille psykoosisairaille, että ottakaa se nauhuri aina mukaan sinne hoitajien ja lääkärien tapaamisiin, siitä on sitten helppo jälkikäteen todeta että kumpi oli sekaisin hoitaja vai potilas. Kumpaa itse lottoat?

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki potilaat eivät todellakaan ole vastarannan kiiskejä, siksi ne on niin helppo sieltä massasta spotata. Ehkä ne vastarannan kiiskit on niin dillejä, etteivät tätä tajua.

        Ja teoriassa ihminenkin on itsensä paras asiantuntija, mutta psykoosisairauksien kirjoon kuuluu se, että ihminen ei oikein hahmota sitä oikeaa suhdetta todellisuuteen.

        Siksi suosittelenkin kaikille psykoosisairaille, että ottakaa se nauhuri aina mukaan sinne hoitajien ja lääkärien tapaamisiin, siitä on sitten helppo jälkikäteen todeta että kumpi oli sekaisin hoitaja vai potilas. Kumpaa itse lottoat?

        Kirjoitit, että vastarannan kiiskit eivät tätä tajua. Oletko selvittänyt terveydenhuollon järjestelmän toimintaa ja sitä mitä taustalla tapahtuu? Jos olet, niin ehkä ymmärrät miksi meillä on niitä vastarannan kiiskejä, jotka selvittävät asioita ja yrittävät saada nykyistä järjestelmää läpinäkyvämmäksi ja luotettavammaksi niin, että myös ne, jotka eivät ole syystä tai toisesta selvittäneet järjestelmää ja sen toimintaa perustellusti ja dokumentoidusti.

        Ilmeisesti kysyt minulta samoja asioita, mutta eri sanoja käyttäen kuin itse jo edellä mainitsin. Vastaanoton voi tallentaa myös olematta psyykkisesti sairas - silloin kyse on terveestä epäilystä, mihin on selvät dokumentit. Tallenteista on täysin mahdollista myös todeta, että kirjauksia ei ole kirjoitettu niin, että vastaavat vastaanotolla käytyjä keskusteluja. Yksiselitteistä ratkaisua ei ole, vaan oikeassa oleminen täytyy pystyä todistamaan luotettavasti. Mikään automatiikka ei takaa sitä, että jokainen vastarannankiiski tai elämäntapavalittaja tai ihan vaan tavallinen potilas, joka valittaa hoidosta, hoitovirheistä tai muusta, mutta tekee sen asiallisesti, ei moittimalla, syyttämällä eikä haukkumalla epäasiallisesti hoitajia tai lääkäreitä olisi automaattisesti psykiatrinen potilas tai väärässä. Ihmisiä ne on hoitajat ja lääkäritkin ja yhtä varmasti kuin potilaissa, myös siinä massassa on eri tavoin ongelmallisia luonteita - vai ajattelitko, että terveydenhuoltoon hakeutuu vain täysin terveitä ja oikeassa olevia henkilöitä, joita elämäkään ei potki päähän?

        Tallenteet kertovat totuuden vastaanotosta ja sen kirjauksesta, mutta ei sitä, onko potilas vai lääkäri oikeassa.

        Sen myönnän, että itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta psyykkisistä sairauksista muuten kuin tukena olemisesta, joka sekin antaa paljon ja tuo ymmärrystä ehkä hieman laaja-alaisemmin katsottuna.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitit, että vastarannan kiiskit eivät tätä tajua. Oletko selvittänyt terveydenhuollon järjestelmän toimintaa ja sitä mitä taustalla tapahtuu? Jos olet, niin ehkä ymmärrät miksi meillä on niitä vastarannan kiiskejä, jotka selvittävät asioita ja yrittävät saada nykyistä järjestelmää läpinäkyvämmäksi ja luotettavammaksi niin, että myös ne, jotka eivät ole syystä tai toisesta selvittäneet järjestelmää ja sen toimintaa perustellusti ja dokumentoidusti.

        Ilmeisesti kysyt minulta samoja asioita, mutta eri sanoja käyttäen kuin itse jo edellä mainitsin. Vastaanoton voi tallentaa myös olematta psyykkisesti sairas - silloin kyse on terveestä epäilystä, mihin on selvät dokumentit. Tallenteista on täysin mahdollista myös todeta, että kirjauksia ei ole kirjoitettu niin, että vastaavat vastaanotolla käytyjä keskusteluja. Yksiselitteistä ratkaisua ei ole, vaan oikeassa oleminen täytyy pystyä todistamaan luotettavasti. Mikään automatiikka ei takaa sitä, että jokainen vastarannankiiski tai elämäntapavalittaja tai ihan vaan tavallinen potilas, joka valittaa hoidosta, hoitovirheistä tai muusta, mutta tekee sen asiallisesti, ei moittimalla, syyttämällä eikä haukkumalla epäasiallisesti hoitajia tai lääkäreitä olisi automaattisesti psykiatrinen potilas tai väärässä. Ihmisiä ne on hoitajat ja lääkäritkin ja yhtä varmasti kuin potilaissa, myös siinä massassa on eri tavoin ongelmallisia luonteita - vai ajattelitko, että terveydenhuoltoon hakeutuu vain täysin terveitä ja oikeassa olevia henkilöitä, joita elämäkään ei potki päähän?

        Tallenteet kertovat totuuden vastaanotosta ja sen kirjauksesta, mutta ei sitä, onko potilas vai lääkäri oikeassa.

        Sen myönnän, että itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta psyykkisistä sairauksista muuten kuin tukena olemisesta, joka sekin antaa paljon ja tuo ymmärrystä ehkä hieman laaja-alaisemmin katsottuna.

        Olen selvittänyt terveydenhuollon toimintaa, ja olen selvittänyt sairaiden ihmisten toimintaa, olen myös selvittänyt omaisten toimintaa, enkä niillä selvityksillä ymmärrä, että miksi vastarannan kiiskeille pitäisi olla jotain omaa erityiskohtelua terveydenhuollossa. Ylipäätään miten terveydenhuollon pitäisi testata että onko kyseessä tavan asiakas vai vastarannan kiiski, kun potilas kirjaantuu sisään hoitoon.

        Vai tarkoitatko jotain absurdia ajatusta, että se tavan hoito joka kelpaa tavan ihmisille, tekisi vastarannan kiiskistä vastarannan kiisken?

        Haluaisin myös muistuttaa, että tämä niin sanottu vastarannankiiski, ei omaa mitään selkeää tavoitetta, että tehdään asioista läpinäkyvämpiä, tai luotettavammaksi, tai lisätään yksilön suojaa ettei tieto pääse toimijalta toiselle. Liekkö sairautta, tyhmyyttä, vai mitä mutta nämä kaikki eturistiriidat asuu siellä vastarannan kiisken pääkopassa, ja vaihtavat paikkaa aina sen mukaan miten ihminen ne kokee sillä hetkellä itselleen eduksi. Ilman että hän tajuaa erilaisten toistensa vastakkaisten asioiden olevan mahdottomuuksia yhtä aikaa.

        Vastarannan kiiski ei ole asian puolesta, eikä se ole sitä vastaan vaan se on päinvastoin.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen selvittänyt terveydenhuollon toimintaa, ja olen selvittänyt sairaiden ihmisten toimintaa, olen myös selvittänyt omaisten toimintaa, enkä niillä selvityksillä ymmärrä, että miksi vastarannan kiiskeille pitäisi olla jotain omaa erityiskohtelua terveydenhuollossa. Ylipäätään miten terveydenhuollon pitäisi testata että onko kyseessä tavan asiakas vai vastarannan kiiski, kun potilas kirjaantuu sisään hoitoon.

        Vai tarkoitatko jotain absurdia ajatusta, että se tavan hoito joka kelpaa tavan ihmisille, tekisi vastarannan kiiskistä vastarannan kiisken?

        Haluaisin myös muistuttaa, että tämä niin sanottu vastarannankiiski, ei omaa mitään selkeää tavoitetta, että tehdään asioista läpinäkyvämpiä, tai luotettavammaksi, tai lisätään yksilön suojaa ettei tieto pääse toimijalta toiselle. Liekkö sairautta, tyhmyyttä, vai mitä mutta nämä kaikki eturistiriidat asuu siellä vastarannan kiisken pääkopassa, ja vaihtavat paikkaa aina sen mukaan miten ihminen ne kokee sillä hetkellä itselleen eduksi. Ilman että hän tajuaa erilaisten toistensa vastakkaisten asioiden olevan mahdottomuuksia yhtä aikaa.

        Vastarannan kiiski ei ole asian puolesta, eikä se ole sitä vastaan vaan se on päinvastoin.

        Olisi mielenkiintoista tietää, mihin perustat väitteesi täällä mielestäsi olevista terveydenhuollon vastarannan kiiskeistä ja miten erotat tämän keskustelun perusteella ne, joilla on perusteltu syy valittaa ja ne, joiden elämäntapa on valittaa valittamisen vuoksi? Toivottavasti et kuitenkaan siihen, että kaikki eivät ole samaa. mieltä kanssasi.

        Kerroit myös selvittäneesi terveydenhuollon toimintaa ja sairaitten ihmisten sekä omaisten toimintaa etkä ymmärrä miksi miksi nimittämillesi vastarannan kiiskeille pitäisi olla omaa erityiskohtelua terveydenhuollossa. Tätä oli pakko miettiä enemmänkin, mitä tuolla haluat sanoa. Et kertonut minkäänlaisia perusteita terveydenhuollon toiminnan selvittämisestä tai mihin loppupäätelmäsi perustuvat tai onko kyse virallisesta tutkimuksesta vain omiin näkemyksiisi perustuvasta selvityksestä? Tai millä tavalla olet yleensäkin pystynyt selvittämään nuo kaikki luotettavasti? Itse näen ristiriitaissuutta siinä, että sama henkilö selvittäisi täysin puoulueettomasti sekä potilaan tilannetta, potilaan omaisten tilannetta että terveydenhuollon toimintaa faktaerusteisesti, minkä lisäksi vielä nimittelee täällä apua ja neuvoja pyytäviä kanssaeläjiä.

        Olisi erittäin toivottavaa, jos voisit samalla kertoa perustelut näkemyksillesi ja mihin muuhun ne perustuvat kuin omiin oletuksiin muista ihmisistä. Tällöin keskustelu voisi kehittyä enemmän asialliseksi ja mielenkiinotoiseksi faktoilla perustelluksi, jolloin siitä voisi olla hyötyä myös apua tarvitseville.

        En todellakaan tarkoita absurdiksi ajatukseksi sanomallasi sitä, että tavanomainen hoito tekee kenestäkään automaattisesti vastarannankiiskeä. Tässä on syytä tehdä selvä ero siinä, että osa potilaista valittaa hoidosta, hoitovirheistä ja kohtelusta täysin perustellusti ja vain pieni osa on niitä, joilla kaikesta valittaminen on veressä. Omien väitteiden asianmukainen ja faktaperusteinen perusteleminen tekee selvän eron - parasta on, jos pystyy perustelemaan asianmukaisesti ja faktaperäisesti oman näkemyksensä. Aina se ei ole mahdollista, vaikka syytä kantelun tekemiseen olisi. Esimerkkinä, jos olisit terveydenhuollossa ja väittäisit minua vastarannankiiskiksi, tekisin kantelun epäasiallisesta kohtelusta ilman asianmukaisia perusteita, koska minulle ei ole tehty väitettäsi puoltavia tutkimuksia. Jos taas väitteesi perustuisi mutu-tuntumaan, vaatisin kirjallisen selvityksen perusteluineen, minkä jälkeen jatkettaisiin asian selvittämistä viranomaisten kanssa siksi, että olet terveydenhuollon ammattilaisena kirjannut perusteettoman väitteen minusta, jolloin kantelun tavoite on selkeä - kirjausten kirjaaminen oikein ja todenmukaisena. Tämä siis tekaistu esimerkki.

        Yksittäisen ominaisuuden yleistäminen (vastarannankiiski) eri mieltä oleviin kanssaeläjiin ei ole fakta ennen kuin se on asianmukaisilla tutkimuksilla todettu - se on ainoastaan omiin luuloihin perustuva väite, joka herättää ristiriitaisia ajatuksia varsinkin siitä, millä tavalla sen kirjoittaja haluaa auttaa muita tässä keskustelussa. Jos terveydenhuollossa on kertomasi kaltainen vastarannankiiski-ajattelutapa valitseva tai vaikka osa ajattelee mainitsemallasi tavalla, on ilmeistä, että terveydenhuoltoon tyytymättömien potilaiden määrä tulee kasvamaan vielä nykyisestä.

        Mainitsit myös yksilön suojan ja sen ettei tieto pääse toimijalta toisella olevan "sairautta, tyhmyyttä, vai mitä mutta nämä kaikki eturistiriidat asuu siellä vastarannan kiisken pääkopassa, ja vaihtavat paikkaa aina sen mukaan miten ihminen ne kokee sillä hetkellä itselleen eduksi. Ilman että hän tajuaa erilaisten toistensa vastakkaisten asioiden olevan mahdottomuuksia yhtä aikaa."

        Tuo laittoi ensin lähes sanattomaksi - Minusta se on kovin yksipuolinen näkemys kokonaisuuden kannalta. Jos kirjauksissa on virheitä ja perusteettomia vastarannankiiski-kirjauksia, niin on täysin selvää, että hoito jatkuu muualla samanlaisena vai hyväksyisitkö itse sen, jos minä esim. terveydenhuollon ammattilaisena kirjaisin sinut "satujenkerojaksi", minkä jälkeen kukaan ei ottaisi sinua todesta?

        Edelleen näkisin ainoana vaihtoehtona sen, että asiat selvitetään täysin puolueettomasti lähtökohtaisesti neutraalilta pohjalta, jolloin kumpikaan ei ole lähtökohtaisesti oikeassa eikä väärässä.

    • Anonyymi

      Sitä vartenhan tää ykdityinepuoli on kehittynyt,et saa mennä ilman menneisyyttä.
      Siitä vaan luomaan uutta näkökulmaa itsestään.
      Siitähän kaikki lähtee.
      Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

      • Anonyymi

        Kaikilla ei ole varaa mennä sinne yksityiselle, sitä varten on julkinen puoli olemassa.

      • Anonyymi

        Kannattanee tutustua ensin järjestelmään ja selvittää saatko yksityisellä puolella oikeasti yksityistä hoitoa. Lukaise vaikka Omakannasta minne kaikkialle tietojasi on luovutettu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattanee tutustua ensin järjestelmään ja selvittää saatko yksityisellä puolella oikeasti yksityistä hoitoa. Lukaise vaikka Omakannasta minne kaikkialle tietojasi on luovutettu.

        Minua henkilökohtaisesti ei haittaa minne kaikkialle tietojani on luovutettu.
        Sille kun ei enää jälkikäteen mitään voi.
        Jos nyt vaikka somaattinen puoli näkee psykiatrian puolen vanhoja tietojani, niin sitten näkee. Ei ole enää hävettänyt aiemmat psyyken ongelmatkaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikilla ei ole varaa mennä sinne yksityiselle, sitä varten on julkinen puoli olemassa.

        No miten sen ottaa, kuulistaa vähän sellaiselta vänkäys argumentilta. Jos lääkärissä käy kerran vuodessa, niin taitaa riittää, että säästää sellaisen tupakkatopan verran kuussa rahaa. Ja uskokaa pois, on olemassa ihmisiä jotka arvostavat terveyttään niin että tekevät näin.

        Mutta sitten jos haluaa terapoida itseään yhtä usein mitä käy foorumilla valittelemassa niin sitten kannattaa ottaa vastaan jo julkisen tarjoamat lääkkeettömät hoidot.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miten sen ottaa, kuulistaa vähän sellaiselta vänkäys argumentilta. Jos lääkärissä käy kerran vuodessa, niin taitaa riittää, että säästää sellaisen tupakkatopan verran kuussa rahaa. Ja uskokaa pois, on olemassa ihmisiä jotka arvostavat terveyttään niin että tekevät näin.

        Mutta sitten jos haluaa terapoida itseään yhtä usein mitä käy foorumilla valittelemassa niin sitten kannattaa ottaa vastaan jo julkisen tarjoamat lääkkeettömät hoidot.

        ...... "kannattaa ottaa vastaan jo julkisen tarjoamat lääkkeettömät hoidot."

        Ei minun tietääkseni julkisilla ole mitään lääkkeettömiä hoitoja psykiatrisella puolella. Todellisuudessa siellä ei juuri hoitoa lääkäriltä olekaan kuin lääkkeet, ns. keskustelut hoitajien kanssa ovat mitä kuuluu-oletko syönyt lääkkeitäsi tyyppisiä.

        Hoitokäytäntöjä julkisella puolella valaisee osuvasti omainen joka kertoo puolisonsa hoidosta usean vuoden ajalta. Lukekaapa mitä se on ollut: Marjatan päiväkirjamerkintöjä Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...... "kannattaa ottaa vastaan jo julkisen tarjoamat lääkkeettömät hoidot."

        Ei minun tietääkseni julkisilla ole mitään lääkkeettömiä hoitoja psykiatrisella puolella. Todellisuudessa siellä ei juuri hoitoa lääkäriltä olekaan kuin lääkkeet, ns. keskustelut hoitajien kanssa ovat mitä kuuluu-oletko syönyt lääkkeitäsi tyyppisiä.

        Hoitokäytäntöjä julkisella puolella valaisee osuvasti omainen joka kertoo puolisonsa hoidosta usean vuoden ajalta. Lukekaapa mitä se on ollut: Marjatan päiväkirjamerkintöjä Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

        Kannattaisiko silloin sitä tietoa hankkia lisää?

        Milloin olet siltä omahoitajalta kysynyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitoja teidän paikkakunnalla on tarjota?

        Ja kyllä olen lukenut joskus aikoinaan tämän "Marjatan päiväkirjamerkintöjä" tarinan. En nyt muista tarkkaan mitkä kaikki yksityiskohdat siinä kusee, mutta itselleni tuli se mielikuva, että siinä on käytetty enemmän värikynää kuin totuutta, että tarina on saatu näyttämään siltä miltä se näyttää.

        Minulla on ollut etuoikeus kuulla kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia kokemusasiantuntija tarinoita ja puheenvuoroja. Enkä ole koskaan aikaisemmin, tai sen koommin tavannut päiväkirjaa joka olisi kirjoitettu kaikkitietävästä jumal näkökulmasta, vaan kaikki muut kertovat aina siitä omasta näkökulmastaan ne asiat. (netti on pullollana kirjoittamiseen liittyvää teoriaa, johon voi tutustua jos asia kiinnostaa enemmän, myös tekoälyä voi käyttää analysoimaan tekstiä)

        Ylipäätään se että joku lääkkeiden ja hoidon vastustaja seuraisi vierestä vuositolkulla kun toinen vetää vaikkapa rauhoittavia viressä, ja ajattelee että nytpä tulee sairaan hyvää matskua Blogiin, tuntuu aika absurdilta. Itsellä ainakin kävisi mielessä pelkän kirjoittamisen sijaan tehdä myös muita aktiivisia toimia asian eteen.

        Itse luin tarinan muistaakseni Mad in Finland sivustolta. Noudattaako Mad in Finland journalismin sääntöjä? Onko nämä tarinan henkilöt Mad in Finlandin toimituksen tiedossa, joille he tarjoavat yksityisyyden? Ovatko he tarkistaneet tarinan oikeellisuuden esimerkiksi potilasasiakirjoista? Onko Mad in Finland valmis korjaamaan asiavirheet, jos tarinankertoja ei pysty todentamaan tarinan oikeellisuutta? (voit lukea vaikka kevyenä pidettyä iltalehdistöä ja nämä asiat mainitaan huolellisesti siellä.)

        Onko se sattumaa, että Mad in Finland sivustolla puhutaan yhteyshenkilöstä, mutta ei lain vaatimasta pää- / vastaavasta toimittajasta, jonka vastuulla on huolehtia, että sivusto täyttää sananvapauslain kirjaimet?

        Jos oikeasti haluat tietää minkälaista ne ilot ja surut ovat sieltä lukemattomien Marjattojen kirjaistoista, niin kannattaa tutustua omaisten omaan yhdistykseen.
        https://finfami.fi/

        Muuten varmaan joudutaan jatkamaan tätä inttämistä täällä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaisiko silloin sitä tietoa hankkia lisää?

        Milloin olet siltä omahoitajalta kysynyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitoja teidän paikkakunnalla on tarjota?

        Ja kyllä olen lukenut joskus aikoinaan tämän "Marjatan päiväkirjamerkintöjä" tarinan. En nyt muista tarkkaan mitkä kaikki yksityiskohdat siinä kusee, mutta itselleni tuli se mielikuva, että siinä on käytetty enemmän värikynää kuin totuutta, että tarina on saatu näyttämään siltä miltä se näyttää.

        Minulla on ollut etuoikeus kuulla kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia kokemusasiantuntija tarinoita ja puheenvuoroja. Enkä ole koskaan aikaisemmin, tai sen koommin tavannut päiväkirjaa joka olisi kirjoitettu kaikkitietävästä jumal näkökulmasta, vaan kaikki muut kertovat aina siitä omasta näkökulmastaan ne asiat. (netti on pullollana kirjoittamiseen liittyvää teoriaa, johon voi tutustua jos asia kiinnostaa enemmän, myös tekoälyä voi käyttää analysoimaan tekstiä)

        Ylipäätään se että joku lääkkeiden ja hoidon vastustaja seuraisi vierestä vuositolkulla kun toinen vetää vaikkapa rauhoittavia viressä, ja ajattelee että nytpä tulee sairaan hyvää matskua Blogiin, tuntuu aika absurdilta. Itsellä ainakin kävisi mielessä pelkän kirjoittamisen sijaan tehdä myös muita aktiivisia toimia asian eteen.

        Itse luin tarinan muistaakseni Mad in Finland sivustolta. Noudattaako Mad in Finland journalismin sääntöjä? Onko nämä tarinan henkilöt Mad in Finlandin toimituksen tiedossa, joille he tarjoavat yksityisyyden? Ovatko he tarkistaneet tarinan oikeellisuuden esimerkiksi potilasasiakirjoista? Onko Mad in Finland valmis korjaamaan asiavirheet, jos tarinankertoja ei pysty todentamaan tarinan oikeellisuutta? (voit lukea vaikka kevyenä pidettyä iltalehdistöä ja nämä asiat mainitaan huolellisesti siellä.)

        Onko se sattumaa, että Mad in Finland sivustolla puhutaan yhteyshenkilöstä, mutta ei lain vaatimasta pää- / vastaavasta toimittajasta, jonka vastuulla on huolehtia, että sivusto täyttää sananvapauslain kirjaimet?

        Jos oikeasti haluat tietää minkälaista ne ilot ja surut ovat sieltä lukemattomien Marjattojen kirjaistoista, niin kannattaa tutustua omaisten omaan yhdistykseen.
        https://finfami.fi/

        Muuten varmaan joudutaan jatkamaan tätä inttämistä täällä.

        Mielikuva on usein hyvinkin erilainen kuin totuus.
        Ihminen, jolla ei ole omaa kokemusta lainkaan esim. psykiatrisesta hoidosta, niin eihän hän halua edes uskoa, jos joku kertoo ehkä pahoistakin epäkohdista hoidossaan.
        Vaikka ei uskoisi toista, ei sitä voi täysin tyrmätäkään, että eihän tuollaista muka voi tapahtua.
        Kokemusasiantuntijoista puheen ollen, tiedätkö edes sitä, että he eivät saa kertoa mitään ikävää liittyen hoitoon ?
        Itsekin aikoinaan pohdin tuota kokemusasiantuntija hommaa, mutta juuri siitä syystä en aloittanut, koska olisin joutunut aina tarkkaan pohtimaan, mitä voisin sanoa, mitä en. Ja valehtelemaan en halunnut, enkä halua alkaa.
        Olen kyllä itsekin ollut kuuntelemassa kokemusasiantuntijoita, ja juurikin omista kokemuksistaan he etupäässä kertovat. Toki ymmärrän sen ehkä ihan hyvänäkin vertaistukena, joku varmasti hyötyykin.
        Edelleenkin ohjeistan, että ilman omia kokemuksia ei voi sanoa, kuka kirjoittaja kertoo totuutta, kuka ei.
        Ilman omaa kokemusta on olemassa vain oma oletus, jota aika pitkälle muokkaa se, mitä asioista lukee/on lukenut.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua henkilökohtaisesti ei haittaa minne kaikkialle tietojani on luovutettu.
        Sille kun ei enää jälkikäteen mitään voi.
        Jos nyt vaikka somaattinen puoli näkee psykiatrian puolen vanhoja tietojani, niin sitten näkee. Ei ole enää hävettänyt aiemmat psyyken ongelmatkaan.

        Tarkoitin sitä, että jos haluat yksityistä hoitoa, se ei ole yksityistä, jos tietosi liikkuvat julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä, koska julkinen terveydenhuolto sanoo viime kädessä sen miten sinua hoidetaan tarvittaessa myös yksityisellä.

        Jos tietoja on luovutettu vastoin luovutuskieltoa, asia on mahdollista laittaa tietosuojavaltuutetulle, mutta jos sinulle on täysin sama, minne tietojasi luovutetaan keinot on aika vähissä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaisiko silloin sitä tietoa hankkia lisää?

        Milloin olet siltä omahoitajalta kysynyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitoja teidän paikkakunnalla on tarjota?

        Ja kyllä olen lukenut joskus aikoinaan tämän "Marjatan päiväkirjamerkintöjä" tarinan. En nyt muista tarkkaan mitkä kaikki yksityiskohdat siinä kusee, mutta itselleni tuli se mielikuva, että siinä on käytetty enemmän värikynää kuin totuutta, että tarina on saatu näyttämään siltä miltä se näyttää.

        Minulla on ollut etuoikeus kuulla kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia kokemusasiantuntija tarinoita ja puheenvuoroja. Enkä ole koskaan aikaisemmin, tai sen koommin tavannut päiväkirjaa joka olisi kirjoitettu kaikkitietävästä jumal näkökulmasta, vaan kaikki muut kertovat aina siitä omasta näkökulmastaan ne asiat. (netti on pullollana kirjoittamiseen liittyvää teoriaa, johon voi tutustua jos asia kiinnostaa enemmän, myös tekoälyä voi käyttää analysoimaan tekstiä)

        Ylipäätään se että joku lääkkeiden ja hoidon vastustaja seuraisi vierestä vuositolkulla kun toinen vetää vaikkapa rauhoittavia viressä, ja ajattelee että nytpä tulee sairaan hyvää matskua Blogiin, tuntuu aika absurdilta. Itsellä ainakin kävisi mielessä pelkän kirjoittamisen sijaan tehdä myös muita aktiivisia toimia asian eteen.

        Itse luin tarinan muistaakseni Mad in Finland sivustolta. Noudattaako Mad in Finland journalismin sääntöjä? Onko nämä tarinan henkilöt Mad in Finlandin toimituksen tiedossa, joille he tarjoavat yksityisyyden? Ovatko he tarkistaneet tarinan oikeellisuuden esimerkiksi potilasasiakirjoista? Onko Mad in Finland valmis korjaamaan asiavirheet, jos tarinankertoja ei pysty todentamaan tarinan oikeellisuutta? (voit lukea vaikka kevyenä pidettyä iltalehdistöä ja nämä asiat mainitaan huolellisesti siellä.)

        Onko se sattumaa, että Mad in Finland sivustolla puhutaan yhteyshenkilöstä, mutta ei lain vaatimasta pää- / vastaavasta toimittajasta, jonka vastuulla on huolehtia, että sivusto täyttää sananvapauslain kirjaimet?

        Jos oikeasti haluat tietää minkälaista ne ilot ja surut ovat sieltä lukemattomien Marjattojen kirjaistoista, niin kannattaa tutustua omaisten omaan yhdistykseen.
        https://finfami.fi/

        Muuten varmaan joudutaan jatkamaan tätä inttämistä täällä.

        Marjatan päiväkirjaa lukenut kommentoija ei ole varmaan ainoa jolle Paavosta kertovat hoitotoimenpieet ovat menneet tunteisiin. Oletan että kirjoittaja kuuluu työntekijäporukkaan koska on kuullut satoja vastaavia kertomuksia ja päiväkirjassa kerrotuille tapahtumille on vertailukohtia, ehkä tässä mennään paljastamaan työpaikankin toimintaa.

        Minusta päiväkirjassa kerrotut asiat vaikuttavat aidoilta tapahtumilta, asiallisesti kerrottu tapahtumista, kuinka omaa puolisoa kuljetetaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä aiheuttaen kauheaa kärsimystä. Pääpaino on kuvata nimenomaan hoitojärjestelmän toimintaa, missä järjestelmä kuljettaa yksityistä ihmistä vuodesta toiseen.

        Juuri tällaisia järkyttäviä kokemuksia voi lukea lisää vaikka kuinka paljon sosiaalisesta mediasta, tämän keskusteluketjun aloittaja on yksi heistä. Järkyttävintä on tämä yleinen ilmiö, että jos potilaspapereissa on maininta psykiatrisesta hoidosta, muut terveydenhoidon hoitotahot käsittelevät ihmisiä niin että he olisivat edelleen psyykkisesti sairaita ja kohtelevat heitä sen mukaan. Tämä ei ole mikään pieni joukko
        jota kuljetetaan tässä järjestelmässä.
        Muistaakseni Marjatan päiväkirjan yksi kantava ajatus oli että kun järjestelmä tempaa sisäänsä se ei helposti päästä siitä pois.

        Lääkäreiden mielestä kun kerran joku on diagnosoinut psyykkisen ongelman jota on hoidettu, se on aina olemassa ihmisessä eikä koskaan parane. Psykiatriassa annetaan hyvin paljon vääriä diagnooseja, todellisia mieleltään sairaita on aika vähän.

        Tämä on joku ihmeellinen jo lääkäreille koulutuksessa opetettu ilmiö joka kulkee terveydenhoidon muillakin aloilla aiheuttaen mm. traumatisoitumisia. Väärää sairausidentiteettiä on raskasta kantaa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielikuva on usein hyvinkin erilainen kuin totuus.
        Ihminen, jolla ei ole omaa kokemusta lainkaan esim. psykiatrisesta hoidosta, niin eihän hän halua edes uskoa, jos joku kertoo ehkä pahoistakin epäkohdista hoidossaan.
        Vaikka ei uskoisi toista, ei sitä voi täysin tyrmätäkään, että eihän tuollaista muka voi tapahtua.
        Kokemusasiantuntijoista puheen ollen, tiedätkö edes sitä, että he eivät saa kertoa mitään ikävää liittyen hoitoon ?
        Itsekin aikoinaan pohdin tuota kokemusasiantuntija hommaa, mutta juuri siitä syystä en aloittanut, koska olisin joutunut aina tarkkaan pohtimaan, mitä voisin sanoa, mitä en. Ja valehtelemaan en halunnut, enkä halua alkaa.
        Olen kyllä itsekin ollut kuuntelemassa kokemusasiantuntijoita, ja juurikin omista kokemuksistaan he etupäässä kertovat. Toki ymmärrän sen ehkä ihan hyvänäkin vertaistukena, joku varmasti hyötyykin.
        Edelleenkin ohjeistan, että ilman omia kokemuksia ei voi sanoa, kuka kirjoittaja kertoo totuutta, kuka ei.
        Ilman omaa kokemusta on olemassa vain oma oletus, jota aika pitkälle muokkaa se, mitä asioista lukee/on lukenut.

        Kirjoitit "Edelleenkin ohjeistan, että ilman omia kokemuksia ei voi sanoa, kuka kirjoittaja kertoo totuutta, kuka ei."

        Mihin tuo perustuu ja minkäalisia kokemuksia tarkoitat?
        Mielestäni toisen ihmisen on lähes mahdoton sanoa ilman todisteita, puhuuko joku toinen totta vai ei. Tällaisia asioita ei ratkota oletuksilla ja luuloilla tai minusta tuntuu -menetelmällä - niihin vaaditaan dokumentoidut perustelut.

        Meillä taitaa muutenkin olla yleisenä perisyntinä se, että me luullaan tietävämme tai näkevämme omiin kokemuksiimme perustuen toisten asioista paremmin kuin he itse, vaikka heillä on täysin erilaiset kokemukset - enkä sulkisi tässäkään kokonaan pois terveydenhuoltoa. Ihmisiä ne ovat siinä missä me muutkin, erehtyvät ja tekevät erilaisia virheitä - joita ei kuitenkaan saisi myöntää.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin sitä, että jos haluat yksityistä hoitoa, se ei ole yksityistä, jos tietosi liikkuvat julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä, koska julkinen terveydenhuolto sanoo viime kädessä sen miten sinua hoidetaan tarvittaessa myös yksityisellä.

        Jos tietoja on luovutettu vastoin luovutuskieltoa, asia on mahdollista laittaa tietosuojavaltuutetulle, mutta jos sinulle on täysin sama, minne tietojasi luovutetaan keinot on aika vähissä.

        Juuri näin. Enkä henkilökohtaisesti keinoja kaipaakaan, olkoon vähissä tai ei.
        Jos kerran lääkärissä täytyy käydä silloin tällöin, niin hyväksyn kyllä, että tietoni siellä näkyvät.
        Eikä ammattilaisilla varmaan ole aikaa niitä tietoja huvikseen lueskella.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Marjatan päiväkirjaa lukenut kommentoija ei ole varmaan ainoa jolle Paavosta kertovat hoitotoimenpieet ovat menneet tunteisiin. Oletan että kirjoittaja kuuluu työntekijäporukkaan koska on kuullut satoja vastaavia kertomuksia ja päiväkirjassa kerrotuille tapahtumille on vertailukohtia, ehkä tässä mennään paljastamaan työpaikankin toimintaa.

        Minusta päiväkirjassa kerrotut asiat vaikuttavat aidoilta tapahtumilta, asiallisesti kerrottu tapahtumista, kuinka omaa puolisoa kuljetetaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä aiheuttaen kauheaa kärsimystä. Pääpaino on kuvata nimenomaan hoitojärjestelmän toimintaa, missä järjestelmä kuljettaa yksityistä ihmistä vuodesta toiseen.

        Juuri tällaisia järkyttäviä kokemuksia voi lukea lisää vaikka kuinka paljon sosiaalisesta mediasta, tämän keskusteluketjun aloittaja on yksi heistä. Järkyttävintä on tämä yleinen ilmiö, että jos potilaspapereissa on maininta psykiatrisesta hoidosta, muut terveydenhoidon hoitotahot käsittelevät ihmisiä niin että he olisivat edelleen psyykkisesti sairaita ja kohtelevat heitä sen mukaan. Tämä ei ole mikään pieni joukko
        jota kuljetetaan tässä järjestelmässä.
        Muistaakseni Marjatan päiväkirjan yksi kantava ajatus oli että kun järjestelmä tempaa sisäänsä se ei helposti päästä siitä pois.

        Lääkäreiden mielestä kun kerran joku on diagnosoinut psyykkisen ongelman jota on hoidettu, se on aina olemassa ihmisessä eikä koskaan parane. Psykiatriassa annetaan hyvin paljon vääriä diagnooseja, todellisia mieleltään sairaita on aika vähän.

        Tämä on joku ihmeellinen jo lääkäreille koulutuksessa opetettu ilmiö joka kulkee terveydenhoidon muillakin aloilla aiheuttaen mm. traumatisoitumisia. Väärää sairausidentiteettiä on raskasta kantaa.

        Tässä olet kyllä niiin oikeassa.
        Minulla on omaa kokemusta tuosta, kuinka on pidetty vuodesta toiseen psyykkisesti sairaana diagnoosien takia, vaikka olen hyvin toipunut sairaudestani.
        Takavuosina yleislääkärit kehottivat juttelemaan psykiatrille, kun moneen kertaan leikeltynä kipupotilaana hakeuduin lääkäriin.
        Yksi yleislääkäri laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, yksi laittoi tekstiä sinne, yksi yleislääkäri oli pyytänyt päivystystilanteessa psykiatrin juttelemaan kanssani. Minulta on kyselty, syönkö mitään psyykenlääkkeitä, vaikka olen ollut muista syistä lääkärissä.
        Vika oli monesti vain " korvien välissä " lääkäreiden mielestä. Kerran olin jopa leikkauspöydällä vaivojen takia, eikä leikkauskohteena ollut korvien väli.
        Kyllä näitä kokemuksia riittäisi varmaan jonkun kokoisen kirjan sisällöksi.

        Ehkä " huvittavinta " oli vuosia sitten, kun psykiatrikin ihmetteli, miten noin voidaan kohdella yleisen terveydenhuollon puolella, sanoi myös, että se on yleisessä tiedossa, että tätä tapahtuu.
        Yleislääkärit kehottivat siis psykiatrian puolelle, ja psykiatrit eivät nähneet mitään tarvetta sen puolen hoidolle.
        On tuossa ollut kestämistä, psyykessä varmaan sittenkin jotain vikaa, kun on kaiken jaksanut ottaa vastaan, murtumatta, ahdistumatta, masentumatta, jne. Eikä se ollut helppoa omaisille ja läheisillekään, kun joutuivat seuraamaan läheltä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitit "Edelleenkin ohjeistan, että ilman omia kokemuksia ei voi sanoa, kuka kirjoittaja kertoo totuutta, kuka ei."

        Mihin tuo perustuu ja minkäalisia kokemuksia tarkoitat?
        Mielestäni toisen ihmisen on lähes mahdoton sanoa ilman todisteita, puhuuko joku toinen totta vai ei. Tällaisia asioita ei ratkota oletuksilla ja luuloilla tai minusta tuntuu -menetelmällä - niihin vaaditaan dokumentoidut perustelut.

        Meillä taitaa muutenkin olla yleisenä perisyntinä se, että me luullaan tietävämme tai näkevämme omiin kokemuksiimme perustuen toisten asioista paremmin kuin he itse, vaikka heillä on täysin erilaiset kokemukset - enkä sulkisi tässäkään kokonaan pois terveydenhuoltoa. Ihmisiä ne ovat siinä missä me muutkin, erehtyvät ja tekevät erilaisia virheitä - joita ei kuitenkaan saisi myöntää.

        Anteeksi, ilmaisin asian jotenkin huonosti.
        Tarkoitin sitä, että jonkin verran paremmin kuitenkin ymmärtää muiden juttuja ja kokemuksia, jos on niitä omiakin kokemuksia.
        Eihän kukaan voi kokea tai tuntea toisen puolesta asioita, eikä se mene niin, että " kun minulla oli niin ja näin, on sinullakin oltava ", ei todellakaan.
        Yksilöllisiä me olemme.
        Omien kokemusten kautta pystyy kuitenkin jonkin verran paremmin ajattelemaan, että jonkun toisen joku myös ikävä ja huono kokemus esim. hoitopuolelta voi olla hyvinkin totta, kun taas joku mistään mitään tietämätön voisi vain väittää, että tuo joku valehtelee, eihän nyt tuollainen voi olla totta. Joskus jokin juttu voi vaikuttaa niin uskomattomalta, ettei sitä vain haluta uskoa, kun joku kertoo.

    • Anonyymi

      Suomessa saa vaihtaa sairaanhoitopiiriä mm. tämän takia. Kaikille halutaan taata hoito, ettei tarvitse boikotoida lääkäriä.
      Pitkäaikaissairaille kertyy pitkä arkisto tekstiä. Jos se on tuore, se löytyy Kannasta. Katso Kannasta ohjeet, mitä voit tehdä merkinnöille itse ja vaihda tk:ta. Pyydä keskusteluapua toisesta piiristä. Samassa piirissä kaikki tekee yhteistyötä ja jos näitä satusetiä ja -tätejä on enemmänkin, et pääse leimoista eroon. Syy vieritetään sinulle.
      Yritä tällä tavalla saada apua ap tai vastaavassa tilanteessa olevat.

      • Anonyymi

        Lääkäristähän se on kiinni, kuinka potilas tulee kohdatuksi. Ei se ole mistään sairaanhoitopiiristä kiinni. Erilaisia lääkäreitä niissä kaikissa piireissä on.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkäristähän se on kiinni, kuinka potilas tulee kohdatuksi. Ei se ole mistään sairaanhoitopiiristä kiinni. Erilaisia lääkäreitä niissä kaikissa piireissä on.

        Ei läheskään kaikki virheet ole yksin lääkäristä kiinni. Lääkäreitä velvoittaa kollegiaalisuusohjeet - ne kannattaa lukea. Myös Lääkärin vala ja Eettiset ohjeet antavat hyvää informaatiota omien ajatusten ja näkemysten perustaksi.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei läheskään kaikki virheet ole yksin lääkäristä kiinni. Lääkäreitä velvoittaa kollegiaalisuusohjeet - ne kannattaa lukea. Myös Lääkärin vala ja Eettiset ohjeet antavat hyvää informaatiota omien ajatusten ja näkemysten perustaksi.

        Tämä on hyvä huomio. Keskusteluissa yleensä aina moititaan yksittäistä lääkäriä, mikä toisaalta on ymmärrettävää, koska hänhän on se joka toimillaan on kaiken hankaluuden saanut aikaan.

        Harvalla tulee mieleen että lääkärit ovat koulutettu toimimaan juuri näin ja toimivat kuten heitä on opetettu toimimaan. Eivät he voi sooloilla omilla tempuillaan kun määräykset ovat annettu miten mitäkin hoidetaan.

        Mutta eihän yksittäinen apua hakeva ihminen tule ajatelleeksi että kaiken takana on suuri valtava kasvoton organisaatio jonka kiemuroista ei voi löytää yksittäistä syyllistä johon voi purkaa kokemuksen kun on tullut kohdelluksi väärin.

        Keskustelupalstoille kokemuksistaan kertovia ei tule syyllistää, vähätellä, ei leimata tyhmiksi eikä moittia siitä mitä lääkärit ovat aiheuttaneet. Eivät he ole tehneet mitään väärin kun kertovat kokemuksistaan tai kyselevät neuvoja.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on hyvä huomio. Keskusteluissa yleensä aina moititaan yksittäistä lääkäriä, mikä toisaalta on ymmärrettävää, koska hänhän on se joka toimillaan on kaiken hankaluuden saanut aikaan.

        Harvalla tulee mieleen että lääkärit ovat koulutettu toimimaan juuri näin ja toimivat kuten heitä on opetettu toimimaan. Eivät he voi sooloilla omilla tempuillaan kun määräykset ovat annettu miten mitäkin hoidetaan.

        Mutta eihän yksittäinen apua hakeva ihminen tule ajatelleeksi että kaiken takana on suuri valtava kasvoton organisaatio jonka kiemuroista ei voi löytää yksittäistä syyllistä johon voi purkaa kokemuksen kun on tullut kohdelluksi väärin.

        Keskustelupalstoille kokemuksistaan kertovia ei tule syyllistää, vähätellä, ei leimata tyhmiksi eikä moittia siitä mitä lääkärit ovat aiheuttaneet. Eivät he ole tehneet mitään väärin kun kertovat kokemuksistaan tai kyselevät neuvoja.

        Hyvin perustelin kommenttiani. Olen täysin samaa mieltä. Yksittäisen vastuullisen löytäminen organisaatiosta ja sen taustalla olevasta järjestelmästä on potilaalle lähes mahdoton tehtävä, jonka huomaa vasta siinä vaiheessa, kun yrittää asianmukaisesti viedä asioitaan eteenpäin ja saada palautettua oikeuksiaan.

        Vastaavasti harva edes ajattelee, että oma hoito voisi olla piilopriorisoitua, jos se näennäisesti sujuu ja epäselvyyksiin saa jonkunlaisen selityksen.

        Kanteluiden, valitusten ym. kokonaisuuden ja juurisyiden ymmärtäminen ja perustelu vaatii yleensä kohtuuttoman paljon potilaalta, koska kaikki ei ole sitä, mille näyttää ja terveydenhuollon organisaatiolla on merkittävä valta ja vaikutus meidän jokaisen elämässä. Lääkärit ja hoitajat ovat lähinnä "välikappaleita" - syy ei yleensä ole heissä.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei läheskään kaikki virheet ole yksin lääkäristä kiinni. Lääkäreitä velvoittaa kollegiaalisuusohjeet - ne kannattaa lukea. Myös Lääkärin vala ja Eettiset ohjeet antavat hyvää informaatiota omien ajatusten ja näkemysten perustaksi.

        Olikin kyse sairaanhoitopiireistä ja lääkäreistä. Joka piirissä, tai mitä alueita ne nyt onkaan, on monenlaisia lääkäreitä.
        Valat ja ohjeet eivät aina auta vastaanotolla, samanarvoisuus josta paljon puhutaan, on joskus täysin hukassa.
        Että jokaista potilasta olisi kohdeltava samalla tavalla, loukkaamatta, jne. jne. jne.
        Ikävä kyllä jotkut harvat lääkärit ovat antaneet asenteensa näkyä ja kuulua vastaanottotilanteissa.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin perustelin kommenttiani. Olen täysin samaa mieltä. Yksittäisen vastuullisen löytäminen organisaatiosta ja sen taustalla olevasta järjestelmästä on potilaalle lähes mahdoton tehtävä, jonka huomaa vasta siinä vaiheessa, kun yrittää asianmukaisesti viedä asioitaan eteenpäin ja saada palautettua oikeuksiaan.

        Vastaavasti harva edes ajattelee, että oma hoito voisi olla piilopriorisoitua, jos se näennäisesti sujuu ja epäselvyyksiin saa jonkunlaisen selityksen.

        Kanteluiden, valitusten ym. kokonaisuuden ja juurisyiden ymmärtäminen ja perustelu vaatii yleensä kohtuuttoman paljon potilaalta, koska kaikki ei ole sitä, mille näyttää ja terveydenhuollon organisaatiolla on merkittävä valta ja vaikutus meidän jokaisen elämässä. Lääkärit ja hoitajat ovat lähinnä "välikappaleita" - syy ei yleensä ole heissä.

        Kerran sain terveyskeskuksen ylilääkärin puhelinajan ongelmatilanteen selvittämistä varten, mutta...
        Kun soittoaikaan oli vuorokausi aikaa, niin hoitaja soitti ja sanoi, ettei ylilääkäri ehdi seuraavana päivänä soittamaan.
        Ehdotin myös, että olisin voinut mennä paikan päälle keskustelemaan asioista, mutta en saanut siihen mitään vastakaikua.
        Pikkaisen oli vaikea epäkohtia saada selvitettyä, kun ei saanut yhteyttä. Pyyntöihini ei otettu mitään kantaa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Hullujen ongelmat eivät ainakaan tällä hömppäpalstalla ratkea.

      • Anonyymi
        UUSI

        Ajattelitko, että tuo kommenttisi auttaa jotakin, jota nimität hulluksi tietämättä tai tuntematta kyseistä kirjoittajaa ja millä perusteilla yleensäkin nimittelet muita ihmisiä hulluksi? On hyvä pitää mielessä se, että ihminen joka nimittää toista hulluksi ilman lääketieteellisiä tutkimuksia paljastaa yleensä enemmän itsestään. - Tämä siksi, että asiallinen ja perusteltu keskustelua mistä tahansa asiasta vie aina voiton epäasiallisesta nimittelystä ja vastaavasta.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taisin tehdä virheen

      Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle
      Ikävä
      111
      5237

    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      49
      3392

    3. Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi

      Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle
      Ikävä
      91
      3224

    4. Näin kun katsoit salaa ja

      Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku
      Ikävä
      40
      2926

    5. Nainen, mulla olisi sulle pari vinkkiä

      Kerro vain ongelmasi niin annan siihen vinkin. :/
      Ikävä
      81
      1847

    6. Nainen onko sulla supervoimmia ?

      Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.
      Ikävä
      41
      1580

    7. 450 000 ulosotossa

      Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden
      Perussuomalaiset
      127
      1555

    8. Katu täyttyy...

      Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt
      Ikävä
      31
      1436

    9. Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.

      Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj
      Maailman menoa
      130
      1234

    10. Onko esitutkinta jo saatu päätökseen?

      Ketkä saa syytteet? Voi olla iso määrä ihmisiä?
      Ähtäri
      16
      1149
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt