Viisivuotispäivä oli ja meni. Kosintaa ei kuulu vieläkään. Kaikki on hyvin, eikä pitäisi narista. Ei se kihlaus eikä avioliitto mitään mullista, eikä näin hyvässä suhteessa mullistuksia kaivatakaan. Miksi silti odotan ja toivon?
(Miksi odotan ja toivon enkä toimi? Olen tehnyt kantani selväksi, mies jarruttelee. Pallo on hänellä.)
(Miksi odotan ja toivon enkä toimi? Olen tehnyt kantani selväksi, mies jarruttelee. Pallo on hänellä.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kohta kuusi vuotta mittarissa. Odotan, odotan.. Kuinka kauan vielä odotan? Mikä kestää? Miksei vois mennä naimisiin?
Voih, meillä on ensi viikolla kuusivuotispäivä ja juhlistamme sitä sormuksin. Voimia odottamiseen ja muistakaa HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA! (Olen hengessä mukana.. Tiedän ajatuksenne..)
Me ollaan oltu 4 ja puol vuotta yhdessä, eikä tietoakaan kihloista. Itse olisin toivonut kihloihin menemistä jo parin vuoden seurustelun jälkeen, mutta ei. Molemmat tiedetään, että halutaan olla yhdessä aina. Miehen mielestä aika vain ei ole vielä oikea. Mitä tuo sitten tarkoittaakaan??
Varsinkin jos väittää tietävänsä, että haluaa olla toisen kanssa, miksi silloin ei ole valmis näyttämään sitä kihloihin / naimisiin menolla eli sitoutumalla toiseen myös sillä tavalla?
Sanopa muuta...
Meillä tulee kohta 6 vuotta seurustelua täyteen. Menimme kihloihin viime maaliskuussa.
Nyt kun pitäisi häistä alkaa puhumaan, niin minä olen se jarrutteleva osapuoli. Emme asu virallisesti vielä yhdessä, vaikka mies viettääkin 99% ajastaan mun luona. Jotenkin olen tottunut tähän elämäntyyliin, niin että ajatus lopullisesta muutosta hieman hirvittää. Ei sen vuoksi, ettenkö haluaisi naimisiin. Vaan sen vuoksi, että meillä on kuitenkin joitain aika isoja erimielisyyksiä tietyistä asioista, jonka vuoksi tulee mieleen, että olemmekohan sittenkään ne oikeat toisillemme?
Täydellistä kumppania ei enää tässä iässä löydy, mutta ison riidan tullessa on niin helppo, kun toinen voi viettää aikaansa omassa asunnossa, ilman että ärsytämme toisemme kuoliaaksi. Minulle sopisi avioliitto kahdessa taloudessa.