Itsemurha ainoa ratkaisu enää...

Anonyymi-ap

En oikeastaan jaksa kirjoittaa syitä tai muutakaan. Totean vain että olen kohta 40 v. Enkä ole koskaan kokenut elämässä yhtään onnistumisia tai pystynyt koskaan toteuttamaan yhtäkään unelmaani. Mikään mitä olen tehnyt vuodesta toiseen ei auta eikä riitä. Olen ollut sinnikäs,motivoitunut jne. haluan enmmän kuin mitään vaan saada osa-aikaisen työpaikan. Mutta en ole suomalaisessa yhteiskunnassa minkään arvoinen kun on sairaus tausta. Olen 1 v 3 kk tehnyt kaikkeni saadakseni töitä. Ihan mitä töitä vaan mutta edes palkkatuki ei ole auttanut(koska en saa täyttä vaan 70%). Olen työkkärissä ongelma. Ja kuitenkin väittävät etten ole haastava työllistettävä.

En vaan jaksa enää yrittää. Mun voimat on ihan loppu. Mä tajuan kyllä koska en ole minkään arvoinen. Halutaan että makaan seuraavat 40 v kotona vaikka työkykyä olisi. Suomalainen yhteiskunta ja työantajat on joustamattomia. Ennakkoluuloisia. Tiedän kyllä mihin pystyn ja mihin en ja olen sen tuonut ilmi. Tunnen itseni parhaiten, mutta ei auta. Työvoima pulaa ei ole kun sote alalla.
Tämä epätoivo on lähinnä sitä että jatkuva toivon saaminen ja ns."positiivinen" asenne on vaarallista. Joka kerta joudun pettymään ja menen alemmas ja alemmas. Nyt en vaan enää jaksa. Ei ole enää voimia.

Olen liian vähän kaikkialle vaikka mun taustalla olisi autettu monia nuoria ja lapsia. Mutta kun en kelpaa niin ei sitten.

Kiitos kun sain kirjoittaa tänne nämä tuntemukset. Nyt on mun aika mennä. Ainakin mulla on vihdoin mahdollisuus onnistua jossain. Omassa itsemurhassa ja sen suunnittelussa. Pääsen kärsimyksistä vihdoin rauhaan jossa ei tarvi enää tuntea mitään.

89

1086

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hei onko hytealueellasi IPS työhönvalmennusta? Sitä pitää kysyä omahoitajalta.

      • Anonyymi

        Oli. Ei auttanut mitään.


    • Anonyymi

      Hei,muistan myös kuinka yritin hakea töitä ja kuinka torpattiin joka paikassa ja työkkäristä lähdin aina vihaisena ja pettyneenä.Jätin sitten yrittämisen ja olin vaan kun aina oli seinä vastassa.Tuntui myös etten ole minkään arvoinen niin koville työttömyys otti.Uskon että jokaisella on täällä oma tehtävä,sinullakin.Älä tee mitään pahaa itsellesi,asiat järjestyy kyllä.

    • Anonyymi

      Suomessa pikemminkin sairailla ja vähemmistöillä on hyvät oltavat. Ainakin ollut tähän asti. Työssäkäyvät siksi aina ovatkin köyhiltä ja vähempiosaisilta poistamassa kaikkea. Ovat kateellisia kun haluaisivat itsekin luppoaikaa. Keskiluokkaiset veronmaksajat kärsivät eniten. Haluatko tähän samaan raatajan rooliin joustamattomien työnantajien orjiksi?
      Sinuna keksisin jotain muuta mielekästä tekemistä kuin töiden tekemisen. Toisia voi auttaa ilman vapaaehtoistyötäkin ja onhan sitä vaikka mitä mukavia harrastuksia olemassa.

      • Anonyymi

        Sairailla ja vähemmistöillä ei ole hyvät oltavat.
        Kohtaavat syrjintää, vähättelyä, arvostelua, välinpitämättömyyttä, ym.
        Paineet tulevat ulkoapäin, yhteiskunnalta, plus siihen päälle vielä oma henkinen jaksaminen.
        Aina ei ole helppoa, enkä näe siinä mitään hyvää, kun ei ole niin hyvät oltavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairailla ja vähemmistöillä ei ole hyvät oltavat.
        Kohtaavat syrjintää, vähättelyä, arvostelua, välinpitämättömyyttä, ym.
        Paineet tulevat ulkoapäin, yhteiskunnalta, plus siihen päälle vielä oma henkinen jaksaminen.
        Aina ei ole helppoa, enkä näe siinä mitään hyvää, kun ei ole niin hyvät oltavat.

        Kuten sanoin, nämä vähättelyt tulevat ihmisiltä jotka eivät voi itsekään hyvin. Sairaat ja vähemmistöt ovat erityisessä suojeluksessa, joten tällaisista työssä ahertajien väheksymisestä ei pitäisi vaan välittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten sanoin, nämä vähättelyt tulevat ihmisiltä jotka eivät voi itsekään hyvin. Sairaat ja vähemmistöt ovat erityisessä suojeluksessa, joten tällaisista työssä ahertajien väheksymisestä ei pitäisi vaan välittää.

        Kenen suojeluksessa me pitkäaikais- ja monisairaat muka ollaan ?


      • Anonyymi

        Suomen suurin onglema on kaikkien ihmisten satavuotta vanha käsitys työkyvystä. Se siis koskee niin työntekijöitä kuin työnantajaakin.

        Lyhykäisesti.

        Kun puhutaan tilastoissa räjähtäneistä ahdistuksesta, ja masennukseta, niin nehän ei parane sillä että jäädään työelämästä pois, jotta olisi enemmän aikaa ahdistua ja masentua. Puhutaan siis täsmätyökyvystä, ja elämän sisällöstä.

        Työnantaja puolella taas pitäisi havahtua siihen, että ei pyrittäisi palkkaamaan 110% suorittavaa superhessua, vaan siihen, että osa tämän "superhessun" työajasta käytetäänkin sen osatyökykyisen ohjaamiseen ja opastamiseen, jolloin heidän kahden yhteenlaskettu työpanos ylittää yksittäisen superhessun panoksen.

        Harmillisesti tämän ajattelumuutoksen tapahtuminen on hidasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenen suojeluksessa me pitkäaikais- ja monisairaat muka ollaan ?

        Esimerkiksi sosiaaliturva tulee tekemättä mitään ja yhteiskunta muutenkin suhtautuu sairaisiin, vanhuksiin ja vähemmistöihin hyysäten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomen suurin onglema on kaikkien ihmisten satavuotta vanha käsitys työkyvystä. Se siis koskee niin työntekijöitä kuin työnantajaakin.

        Lyhykäisesti.

        Kun puhutaan tilastoissa räjähtäneistä ahdistuksesta, ja masennukseta, niin nehän ei parane sillä että jäädään työelämästä pois, jotta olisi enemmän aikaa ahdistua ja masentua. Puhutaan siis täsmätyökyvystä, ja elämän sisällöstä.

        Työnantaja puolella taas pitäisi havahtua siihen, että ei pyrittäisi palkkaamaan 110% suorittavaa superhessua, vaan siihen, että osa tämän "superhessun" työajasta käytetäänkin sen osatyökykyisen ohjaamiseen ja opastamiseen, jolloin heidän kahden yhteenlaskettu työpanos ylittää yksittäisen superhessun panoksen.

        Harmillisesti tämän ajattelumuutoksen tapahtuminen on hidasta.

        Niin hän siinä taas yksi esittää käsityksensä masennuksesta.
        Masennuksia on eri asteisia. Äpieni melankoliaa ei ole masennusta ja silloin voi olla töissä. Mutta kun masennus sanan varsinaisessa merkityksessä iskee on siitä leikki kaukana , ihminen ei toimi mitenkään. Eikä ole työkelpoinen , hoitoalalla kun näkee useita tapauksia masentuneista niin tietää eteisessä niin yksinkertaista ole että työhön vaan siitä sitten paranee.Maija kevyesti ajateltu sinänsä. Moni masentunut tarvitsisi sairaalahoitoa, vaan nekin mahdollisuudet on otettu pois ihmisiltä jotka sairastuvat ja sairaala paikat ovat ainoastaa muisto tänään.
        Moni joka potee alakuloisuutta sanoo että on masentunut, silloin ei tiedä edes masennuksesta mitään. Sillä jokainen ihminen saa joskus alakuloisuuden elämäänsä ja ne menevät kyllä ohitse.
        Joten ei pitäisi sekoittaa diagnooseja , vaan ymmärtää että se joka on todella masentunut on vailla elämän halua ja usein myös fyysisiä voimiaan .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esimerkiksi sosiaaliturva tulee tekemättä mitään ja yhteiskunta muutenkin suhtautuu sairaisiin, vanhuksiin ja vähemmistöihin hyysäten.

        Sen mitä tunnen vanhuksia, sairaita ja vähemmistöön kuuluvia, heitä ei todellakaan hyysätä miltään suunnalta, ei edes yhteiskunnan.
        Ihmiset jätetään ajelehtimaan oman onnensa varaan, ei kuunnella, ei uskota, ei välitetä pas...n vertaa.
        Onnellisia saavat olla he, joita mahdollisesti hyysätään.
        Ja monet heistä ovat myös sen verran pärjääviä, etteivät ole sosiaaliturvan asiakkaita, eli eivät sieltä mitään ylimääräistä saa, ehkä asumistukea, joka on monelle tarpeen.

        Jos joku kirjoittaa näitä ihmisiä hyysättävän, niin hänellä ei ole todellisuudesta riittävää käsitystä/kokemusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen mitä tunnen vanhuksia, sairaita ja vähemmistöön kuuluvia, heitä ei todellakaan hyysätä miltään suunnalta, ei edes yhteiskunnan.
        Ihmiset jätetään ajelehtimaan oman onnensa varaan, ei kuunnella, ei uskota, ei välitetä pas...n vertaa.
        Onnellisia saavat olla he, joita mahdollisesti hyysätään.
        Ja monet heistä ovat myös sen verran pärjääviä, etteivät ole sosiaaliturvan asiakkaita, eli eivät sieltä mitään ylimääräistä saa, ehkä asumistukea, joka on monelle tarpeen.

        Jos joku kirjoittaa näitä ihmisiä hyysättävän, niin hänellä ei ole todellisuudesta riittävää käsitystä/kokemusta.

        Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Ei tietenkään totuus.
        Ja niin se on kuule kaikilla muillakin, jätetään oman onnensa nojaan. Eniten kuitenkin hetkauttaa heikoimpien kurjuus, vaikka senkin pitäisi olla tasa-arvoista. Sairailla ja vanhuksilla on hoitajat ja kaikki tuki mitä vain tarvitsevat. Yksittäisiä tapauksia toki on, missä vanhukset ja sairaat unohdetaan ja heitä kaltoin kohdellaan, mutta se ei ole koko totuus.
        Pääpiirteittäin Suomessa kannattaisi olla eläkeläinen, sairas tai työtön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Ei tietenkään totuus.
        Ja niin se on kuule kaikilla muillakin, jätetään oman onnensa nojaan. Eniten kuitenkin hetkauttaa heikoimpien kurjuus, vaikka senkin pitäisi olla tasa-arvoista. Sairailla ja vanhuksilla on hoitajat ja kaikki tuki mitä vain tarvitsevat. Yksittäisiä tapauksia toki on, missä vanhukset ja sairaat unohdetaan ja heitä kaltoin kohdellaan, mutta se ei ole koko totuus.
        Pääpiirteittäin Suomessa kannattaisi olla eläkeläinen, sairas tai työtön.

        Just, pidä vaan käsityksesi jos se sinua helpottaa. Vaikkakin taitaa olla niin, että noin ajattelemalla annat itsellesi oikeuksia olla esim kovasydäminen ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Ei tietenkään totuus.
        Ja niin se on kuule kaikilla muillakin, jätetään oman onnensa nojaan. Eniten kuitenkin hetkauttaa heikoimpien kurjuus, vaikka senkin pitäisi olla tasa-arvoista. Sairailla ja vanhuksilla on hoitajat ja kaikki tuki mitä vain tarvitsevat. Yksittäisiä tapauksia toki on, missä vanhukset ja sairaat unohdetaan ja heitä kaltoin kohdellaan, mutta se ei ole koko totuus.
        Pääpiirteittäin Suomessa kannattaisi olla eläkeläinen, sairas tai työtön.

        Hehehe...
        Olen sairas ja eläkkeellä, voin sanoa, että ei todellakaan kannattaisi, mutta valitettavasti en muutakaan voi.
        Pitäisi olla tasa-arvoista, pitäisi olla samanarvoista, pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei vaan ole.
        Pääpiirteittäin haluaisin olla terve ja työelämässä.
        Ja on kuule kokemusta ja näkemystä, sekä omalla kohdalla että sivusta olen nähnyt niin olevan monilla muillakin, joita tunnen. Monet vanhukset kutsuvat itseään kulueräksi, että revi siitä, mikä mahtaa olla totuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esimerkiksi sosiaaliturva tulee tekemättä mitään ja yhteiskunta muutenkin suhtautuu sairaisiin, vanhuksiin ja vähemmistöihin hyysäten.

        Avuttomia ihmisiä on erilaisista syistä. Heitä ei voi laittaa kilpailemaan terveiden ja vahvojen kanssa samalle viivalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Just, pidä vaan käsityksesi jos se sinua helpottaa. Vaikkakin taitaa olla niin, että noin ajattelemalla annat itsellesi oikeuksia olla esim kovasydäminen ym.

        En tarvitse sinua määrittelemään mitä olen. Tunnen itseni paljon paremmin, kiitos vain.
        Minkäs oikeuden itse olet antanut itsellesi määritellä ihmisiä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hehehe...
        Olen sairas ja eläkkeellä, voin sanoa, että ei todellakaan kannattaisi, mutta valitettavasti en muutakaan voi.
        Pitäisi olla tasa-arvoista, pitäisi olla samanarvoista, pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei vaan ole.
        Pääpiirteittäin haluaisin olla terve ja työelämässä.
        Ja on kuule kokemusta ja näkemystä, sekä omalla kohdalla että sivusta olen nähnyt niin olevan monilla muillakin, joita tunnen. Monet vanhukset kutsuvat itseään kulueräksi, että revi siitä, mikä mahtaa olla totuus.

        Miksiköhän niin ei ole? Koska sinäKIN olet osa ongelmaa ja jossittelemalla oikeutat epätasa-arvon sen sijaan, että olisit osa muutosta.
        Jos haluaisit olla tervae ja työelämässä niin tee asian eteen jotain, että sinne pääsisit. Se on asennekysymys.
        Minullakin on kokemusta vaikka mistä, mutta en luule että ne olisivat absoluuttisia totuuksia. Vain omia kokemuksiani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avuttomia ihmisiä on erilaisista syistä. Heitä ei voi laittaa kilpailemaan terveiden ja vahvojen kanssa samalle viivalle.

        Voi kilpailla. Kaikki on samalla viivalla. Vai eikö sittenkään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksiköhän niin ei ole? Koska sinäKIN olet osa ongelmaa ja jossittelemalla oikeutat epätasa-arvon sen sijaan, että olisit osa muutosta.
        Jos haluaisit olla tervae ja työelämässä niin tee asian eteen jotain, että sinne pääsisit. Se on asennekysymys.
        Minullakin on kokemusta vaikka mistä, mutta en luule että ne olisivat absoluuttisia totuuksia. Vain omia kokemuksiani.

        Vai että asennekysymys...
        Kun fysiikka pettää ja liikuntarajoitteisuus tulee mukaan kuvioihin, ei siinä enää paljon asenteet vaikuta.
        Minäkö osa ongelmaa ? Sille en voi mitään, jos olen sinulle ongelma, toivottavasti ei tunneta toisiamme.

        Sen ymmärrän, että psyykkisten ongelmien ratkaisemiseen auttaa osittain myös asenne, sen puolen olen itse kokenut, ja osittain asenteellani parempaan kuntoon saanutkin.
        Ja tiedoksi, että varmaan aika moni , myös minä, haluaisi olla terve, sitä on turhaa jossitella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kilpailla. Kaikki on samalla viivalla. Vai eikö sittenkään?

        Kaikkien kyllä pitäisi olla samalla viivalla. Ihan ilman minkäänlaista kilpailua.


      • Anonyymi

        Tietty määrä . Oliko n.15 000 syrjäytynyttä on jo lokeroitu ja yhteiskunta ei viitsi antaa apua sen suurempia, joten pärjäätköön miten sattuu. Ei tarvitse olla yhtään suurempi kuin mitä itse olet. Itsensä vertaaminen johonkin turhanpäiväisiin julkkiksiin ihan out.ota omatvoimavarat käyttöösi ja tee vaan itsellesi mieluisia asioita.Voin sanoa että kaikki herkemmät ihmiset on taiteilija sieluja, joka ei tarkoita että pitäisi osata tehdä taiteita...voit myös nauttia visuaalisesti ja sieltä sitten alkaa kumpua mitä haluat tehdä ...tai et mm.Ei ole pakko osallistua voi vaikka viikon maata sohvalla ja syljeskellä kattoon, kyllä siitäkin joku ajatus tulee mitä voi tehdä että itselle parempi mieli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkien kyllä pitäisi olla samalla viivalla. Ihan ilman minkäänlaista kilpailua.

        No kappas!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että asennekysymys...
        Kun fysiikka pettää ja liikuntarajoitteisuus tulee mukaan kuvioihin, ei siinä enää paljon asenteet vaikuta.
        Minäkö osa ongelmaa ? Sille en voi mitään, jos olen sinulle ongelma, toivottavasti ei tunneta toisiamme.

        Sen ymmärrän, että psyykkisten ongelmien ratkaisemiseen auttaa osittain myös asenne, sen puolen olen itse kokenut, ja osittain asenteellani parempaan kuntoon saanutkin.
        Ja tiedoksi, että varmaan aika moni , myös minä, haluaisi olla terve, sitä on turhaa jossitella.

        Kun fysiikka pettää niin onkin hyvä tuudittautua siihen, että mitään ei ole tehtävissä, jotta saisi syyn olla tekemättä mitään.
        Fyysisestkin vaivat ovat usein asennekysymyksiä, että kuinka sitkeästi haluaa itseään kuntouttaa. Eri asia sitten jos millekään ei ole enää mitään tehtävissä. Usein erinlaiset elintapasairaudet korreloi matalan koulutuksen ja työttömyyden kanssa, jotka taas korreloivat erilaisten fyysisten vaivojen kanssa kun ei olla huolehdittu itsestään. Onhan se tutkittua, että korkeasti koulutetut ovat usein hoikempia ja pitävät paremmin itsestään huolta.

        Jep, sinä olet osa ongelmaa ja juuri tuo vähättely asenne vielä että "enhän minä sille mitään mahda" onkin kaiken huippu. Noin laiskasti ja ajattelemattomasti suurin osa ajattelee, siitä kaikki tälläkin hetkellä olevat yhteiskunnalliset ongelmamme osittain johtuvat.
        Ja samaa toivon kuule minäkin! Olen 100 % varma, ettet kuulu lähipiiriini, joten voit olla huoletta. En hengaile tuollaisten ihmisen kanssa.

        Moni haluaa olla terve, mutta moni myös ei halua olla terve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että asennekysymys...
        Kun fysiikka pettää ja liikuntarajoitteisuus tulee mukaan kuvioihin, ei siinä enää paljon asenteet vaikuta.
        Minäkö osa ongelmaa ? Sille en voi mitään, jos olen sinulle ongelma, toivottavasti ei tunneta toisiamme.

        Sen ymmärrän, että psyykkisten ongelmien ratkaisemiseen auttaa osittain myös asenne, sen puolen olen itse kokenut, ja osittain asenteellani parempaan kuntoon saanutkin.
        Ja tiedoksi, että varmaan aika moni , myös minä, haluaisi olla terve, sitä on turhaa jossitella.

        Ja sinulle hyvä vastarannan kiiski, joka et suvaitse muita mielipiteitä kuin omasi. Saat tästä eteenpäin kirjoitella yksin. Minulla on muutakin tekemistä kuin väitellä kaltaisesi ihmisen kanssa.
        Ole hyvä, areena on sinun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin hän siinä taas yksi esittää käsityksensä masennuksesta.
        Masennuksia on eri asteisia. Äpieni melankoliaa ei ole masennusta ja silloin voi olla töissä. Mutta kun masennus sanan varsinaisessa merkityksessä iskee on siitä leikki kaukana , ihminen ei toimi mitenkään. Eikä ole työkelpoinen , hoitoalalla kun näkee useita tapauksia masentuneista niin tietää eteisessä niin yksinkertaista ole että työhön vaan siitä sitten paranee.Maija kevyesti ajateltu sinänsä. Moni masentunut tarvitsisi sairaalahoitoa, vaan nekin mahdollisuudet on otettu pois ihmisiltä jotka sairastuvat ja sairaala paikat ovat ainoastaa muisto tänään.
        Moni joka potee alakuloisuutta sanoo että on masentunut, silloin ei tiedä edes masennuksesta mitään. Sillä jokainen ihminen saa joskus alakuloisuuden elämäänsä ja ne menevät kyllä ohitse.
        Joten ei pitäisi sekoittaa diagnooseja , vaan ymmärtää että se joka on todella masentunut on vailla elämän halua ja usein myös fyysisiä voimiaan .

        Hei. Puhutaampa vähän tästä täsmätyökyvystä.

        Kuvitellaan että meillä on ihminen joka asuu sängyssä ja ainoa asia mitä hän pystyy tekemään, on kirjoittamaan jollain katseohjatulla tietokoneella tunnin viikossa, ja vieläpä ihan täysipäistä tekstiä.

        Se on hänen kyky, eikä se katoa siitä minnekkään, vaikka joku siitä maksaa palkkaa. Hän voi kokeilla sitä ihan vapaasti oman eläkkeensä päälle, eikä hänen tarvitse pelätä epäonnistumista, eläke on ja pysyy siellä taustalla.

        Täsmätyökykyyn kuuluu myös se, että sitä työtä tai työkykyä voidaan muuttaa ajanoloon. Huomataan että ei pystykkään kirjoittamaan kuin puolituntia viikossa. Se on ihan fine. tai onnistumisten kautta voidaankin sitä kirjoittamista lisätä kahteen tuntiin viikossa.

        On ihmisiä jotka tekee itsarin, ja on ihmisiä, jotka löytävät jotain mielekästä tekemistä, onnistumisen kokemuksia jne. Mutta masennus ei lähde masentumalla tai uhriutumalla. Arvaa mistä tiedän?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun fysiikka pettää niin onkin hyvä tuudittautua siihen, että mitään ei ole tehtävissä, jotta saisi syyn olla tekemättä mitään.
        Fyysisestkin vaivat ovat usein asennekysymyksiä, että kuinka sitkeästi haluaa itseään kuntouttaa. Eri asia sitten jos millekään ei ole enää mitään tehtävissä. Usein erinlaiset elintapasairaudet korreloi matalan koulutuksen ja työttömyyden kanssa, jotka taas korreloivat erilaisten fyysisten vaivojen kanssa kun ei olla huolehdittu itsestään. Onhan se tutkittua, että korkeasti koulutetut ovat usein hoikempia ja pitävät paremmin itsestään huolta.

        Jep, sinä olet osa ongelmaa ja juuri tuo vähättely asenne vielä että "enhän minä sille mitään mahda" onkin kaiken huippu. Noin laiskasti ja ajattelemattomasti suurin osa ajattelee, siitä kaikki tälläkin hetkellä olevat yhteiskunnalliset ongelmamme osittain johtuvat.
        Ja samaa toivon kuule minäkin! Olen 100 % varma, ettet kuulu lähipiiriini, joten voit olla huoletta. En hengaile tuollaisten ihmisen kanssa.

        Moni haluaa olla terve, mutta moni myös ei halua olla terve.

        Hienosti ylennät itseäsi paremmaksi vaikka olet ollut vain onnekas päästessäsi asemaasi.

        Toivottavasti saat syövän


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienosti ylennät itseäsi paremmaksi vaikka olet ollut vain onnekas päästessäsi asemaasi.

        Toivottavasti saat syövän

        Niinpä.
        Tuollaisten takia, tuollaisen asenteen takia, vähänkin elämässään epäonnistuneempi ihminen ei saa apua fyysisiin vaivoihin.
        ( Mitäs sitä paskaa korjaamaan kalliisti, kun on itse aiheutettu, tai sitten ei...)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksiköhän niin ei ole? Koska sinäKIN olet osa ongelmaa ja jossittelemalla oikeutat epätasa-arvon sen sijaan, että olisit osa muutosta.
        Jos haluaisit olla tervae ja työelämässä niin tee asian eteen jotain, että sinne pääsisit. Se on asennekysymys.
        Minullakin on kokemusta vaikka mistä, mutta en luule että ne olisivat absoluuttisia totuuksia. Vain omia kokemuksiani.

        Kun olisi kivääri käsillä, voisi tehdä itse ratkaisun, mutta Tässä paskavaltio Suomessa, ei edes sitä saa ostaa.


        Lupaa pitää olla ja lupaa sen jälkeen. Täysin kieltoja täynnä oleva paskavaltio.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei. Puhutaampa vähän tästä täsmätyökyvystä.

        Kuvitellaan että meillä on ihminen joka asuu sängyssä ja ainoa asia mitä hän pystyy tekemään, on kirjoittamaan jollain katseohjatulla tietokoneella tunnin viikossa, ja vieläpä ihan täysipäistä tekstiä.

        Se on hänen kyky, eikä se katoa siitä minnekkään, vaikka joku siitä maksaa palkkaa. Hän voi kokeilla sitä ihan vapaasti oman eläkkeensä päälle, eikä hänen tarvitse pelätä epäonnistumista, eläke on ja pysyy siellä taustalla.

        Täsmätyökykyyn kuuluu myös se, että sitä työtä tai työkykyä voidaan muuttaa ajanoloon. Huomataan että ei pystykkään kirjoittamaan kuin puolituntia viikossa. Se on ihan fine. tai onnistumisten kautta voidaankin sitä kirjoittamista lisätä kahteen tuntiin viikossa.

        On ihmisiä jotka tekee itsarin, ja on ihmisiä, jotka löytävät jotain mielekästä tekemistä, onnistumisen kokemuksia jne. Mutta masennus ei lähde masentumalla tai uhriutumalla. Arvaa mistä tiedän?

        Vittu et tiedä mitään, olet hengissä, asian suhteen jäävi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksiköhän niin ei ole? Koska sinäKIN olet osa ongelmaa ja jossittelemalla oikeutat epätasa-arvon sen sijaan, että olisit osa muutosta.
        Jos haluaisit olla tervae ja työelämässä niin tee asian eteen jotain, että sinne pääsisit. Se on asennekysymys.
        Minullakin on kokemusta vaikka mistä, mutta en luule että ne olisivat absoluuttisia totuuksia. Vain omia kokemuksiani.

        Terveys ei ole pelkkä asennekysymys.
        Jotkut sairaudet ovat sellaisia, useimmiten, että eivät ne poistu vaikka kuinka toivoisi ja haluaisi.
        Kaikki eivät pysty töitä tekemään, vaikka kuinka haluaisi. Yritä nähdä todellisuus.


    • Anonyymi

      Elämä on kuin sairaala jossa jokainen haluaa vaihtaa sänkyä.

      • Anonyymi

        Elämän kiertokulku:
        Lapset hautaa vanhempansa.
        Vanhemmat ei hautaa lapsiaan.

        Tietenkin on olemassa tilanteita missä
        lapsi kuolee ennen vanhempia.
        Se kuitenkin että lapsi tekee itsemurhan?
        On liikaa.


    • Anonyymi

      Voi, kun tuo kirjoituksesi kosketti mua aloittaja, on pakko kommentoida tähän........
      Jos olet kuitenkin hakenut töitä etkä ole saanu, ni älä turhaan syyllistä siitä ittees.........
      Se on sen työnantajan oma virhe, jos ei ole sua kelpuuttanu........
      Et ole sen huonompi ihmisenä, vaikka et töissä käviskään ja sulla on oikeus elää.........
      Voihan sitä mielekästä elämää elää muutenkin kuin töissä käymällä........
      Oon ite näet kans pysyvällä sairaseläkkeellä ja haluaisin myös tehä töitä, mutta sit pelkään, pärjäänkö työelämässä, ku on tuota neurologistakin vajavaisuutta - yritin lehden jakoa, mutta päättivät sen, ku 1 talous jäi kuulemma aina jakamatta, vaikka mä jaoin ne paperikrääsät mun mielestä ihan normaalisti - mene ja tiedä........
      Ei itsemurhaa tuon takia kannata tehdä, jos kuitenki saat toimeentulon jostakin........
      Pienillä tuloilla ei tietenkään elellä herroiks, mutta eletään kuitenki, ku on pakko........
      Hakeudu johonki vapaaehtoistyöhön tai mielenterveyskuntoutujien toimintaan, ala harrastamaan jotaki.........
      Keskity löytämään elämästä ja arjesta niitä pieniä asioita, jotka tuottaa sulle sitä hyvän olon tunnetta ja mielihyvää - esim. hyvä ruoka, saat tehtyä kotona jotakin jne.
      Ite nautin mm. siitä jokapäiväisestä "aamupikakahvista", jonka mä juon aina jossain vaiheessa päivää, ku herään......
      Tosin mun vuorokausirytmi nyt ei oo mikään maailman paras, mutta mikäs siinä, jos ei tarvi herätä mihinkää....... 😏😁
      Ite tykkään pikakahvista, suodatinkahvia inhoan........ Tee niitä asioita, mistä tykkäät ja unoha ne ärsyttävät työnantajat....... Oma on tappionsa, jos eivät ole sua töihin ottaneet........ Muuta en oikein osaa sanoa, vain tämän ja sen, että et ole ihmisenä ketään toista huonompi, vaikka et olis töitä saanukkaan eikä siks kannata itsaria tehä, ku sitä kuolee jonain päivänä kuitenki........
      Tee jotain, mikä saa sut hyvälle mielelle ja nauramaan ja hakeudu vaikka sun paikkakunnan klubitalolle ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, siellä käy monia, jotka on myös samassa elämäntilanteessa niinku esim. sairaseläkkeellä.........
      Kyllä elämään löytyy iloa mielekkyyttä muualtakin kuin töistä........ 😏🙂

      • Anonyymi

        Itse tekee aloituksen ja itse vastaa!


      • Anonyymi

        Hei! Olen vielä täällä. Mitä pidän varsinaisena ihmeenä. Oon tehnyt noita kaikkia edellä mainitsemasi asioita. Mutta kelpaan kyllä kaikenlaiseen ilmaistyöhön. Oon tehnyt vapaaehtoistyötä yli 4 vuotta ja tuntuu että en muuhun kelpaa.
        Yritän tehdä asioita joista tykkään, mutta kun terveydentila on siinä esteenä ja rajoittaa tekemästä niitä asioita joita rakastan ja joita ilman olisin tappanut itseni jo 15 v sitten. Valitettavasti en voi vaikuttaa tähän terveydentilaan mitenkään. Sitä ei voi pysäyttää, hidastaa kyllä, mutta se estää tekemään rakastamiani asioita. Jos teen niitä seurauksena on monen viikon järkyttävä kipujakso.

        Ystävät on mulle tärkeitä, mutta kaikki asuu toisilla paikkakunnilla tai heillä on perhe. Tuntuu että oon niin yksin. Tuijotan seinää kotona. Välillä oon käsittämättömän raivoissani niin että ihan ajatus sumenee, sitten vaan itken ja kaiken jälkeen tulee sellainen välinpitämätön olo. Että en välitä enää mistään.

        Tuntuu että aika kuluu ja elämä menee hukkaan. Oon vaan pala paskaa tässä maassa joka rakentuu sille että kun olet heikoimmillasi päällesi tallotaan ja osa oikein nauttii siitä.
        Välillä olo on sellainen että haluan ostaa kiväärin ja ampua eräät ihmiset (en kuitenkaan niin tekisi, turhautuminen tekee itselle välillä tällaista)ja sitten itsensä. Jotenkin tulee sellainen että jos ammun vaikka pari poliitikkoa niin mut ainakin huomataan ja tullaan muistamaan. Heh...pelottavaa että vaikka en itse näin tekisi, Suomessa moni sitä kyllä saattaa hautoa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei! Olen vielä täällä. Mitä pidän varsinaisena ihmeenä. Oon tehnyt noita kaikkia edellä mainitsemasi asioita. Mutta kelpaan kyllä kaikenlaiseen ilmaistyöhön. Oon tehnyt vapaaehtoistyötä yli 4 vuotta ja tuntuu että en muuhun kelpaa.
        Yritän tehdä asioita joista tykkään, mutta kun terveydentila on siinä esteenä ja rajoittaa tekemästä niitä asioita joita rakastan ja joita ilman olisin tappanut itseni jo 15 v sitten. Valitettavasti en voi vaikuttaa tähän terveydentilaan mitenkään. Sitä ei voi pysäyttää, hidastaa kyllä, mutta se estää tekemään rakastamiani asioita. Jos teen niitä seurauksena on monen viikon järkyttävä kipujakso.

        Ystävät on mulle tärkeitä, mutta kaikki asuu toisilla paikkakunnilla tai heillä on perhe. Tuntuu että oon niin yksin. Tuijotan seinää kotona. Välillä oon käsittämättömän raivoissani niin että ihan ajatus sumenee, sitten vaan itken ja kaiken jälkeen tulee sellainen välinpitämätön olo. Että en välitä enää mistään.

        Tuntuu että aika kuluu ja elämä menee hukkaan. Oon vaan pala paskaa tässä maassa joka rakentuu sille että kun olet heikoimmillasi päällesi tallotaan ja osa oikein nauttii siitä.
        Välillä olo on sellainen että haluan ostaa kiväärin ja ampua eräät ihmiset (en kuitenkaan niin tekisi, turhautuminen tekee itselle välillä tällaista)ja sitten itsensä. Jotenkin tulee sellainen että jos ammun vaikka pari poliitikkoa niin mut ainakin huomataan ja tullaan muistamaan. Heh...pelottavaa että vaikka en itse näin tekisi, Suomessa moni sitä kyllä saattaa hautoa,

        Miksi ajattelet vapaaehtoistyöstä, ettet " kelpaa muualle " ?
        Itse tein joitain vuosia vapaaehtoistyötä, enkä yhtään vähätellyt itseäni. Se oli minulle tärkeää, että oli tekemistä, olin tarpeellinen, sain auttaa sen minkä pystyin, siitä tuli hyvä fiilis.
        Olisin mielelläni jatkanutkin, mutta fysiikka petti. Nyt ovat päivät olleet jo pitkään aika tyhjiä. Ei oikein tarkoitusta elämisellä ja olemisella, mutta...aina on toivoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse tekee aloituksen ja itse vastaa!

        Itsemurha on ratkaisu jokaiseen vaivaan ja tilanteeseen!

        Onko ratkaisu väärä tai oikea, se on subjektiivinen kokemus


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei! Olen vielä täällä. Mitä pidän varsinaisena ihmeenä. Oon tehnyt noita kaikkia edellä mainitsemasi asioita. Mutta kelpaan kyllä kaikenlaiseen ilmaistyöhön. Oon tehnyt vapaaehtoistyötä yli 4 vuotta ja tuntuu että en muuhun kelpaa.
        Yritän tehdä asioita joista tykkään, mutta kun terveydentila on siinä esteenä ja rajoittaa tekemästä niitä asioita joita rakastan ja joita ilman olisin tappanut itseni jo 15 v sitten. Valitettavasti en voi vaikuttaa tähän terveydentilaan mitenkään. Sitä ei voi pysäyttää, hidastaa kyllä, mutta se estää tekemään rakastamiani asioita. Jos teen niitä seurauksena on monen viikon järkyttävä kipujakso.

        Ystävät on mulle tärkeitä, mutta kaikki asuu toisilla paikkakunnilla tai heillä on perhe. Tuntuu että oon niin yksin. Tuijotan seinää kotona. Välillä oon käsittämättömän raivoissani niin että ihan ajatus sumenee, sitten vaan itken ja kaiken jälkeen tulee sellainen välinpitämätön olo. Että en välitä enää mistään.

        Tuntuu että aika kuluu ja elämä menee hukkaan. Oon vaan pala paskaa tässä maassa joka rakentuu sille että kun olet heikoimmillasi päällesi tallotaan ja osa oikein nauttii siitä.
        Välillä olo on sellainen että haluan ostaa kiväärin ja ampua eräät ihmiset (en kuitenkaan niin tekisi, turhautuminen tekee itselle välillä tällaista)ja sitten itsensä. Jotenkin tulee sellainen että jos ammun vaikka pari poliitikkoa niin mut ainakin huomataan ja tullaan muistamaan. Heh...pelottavaa että vaikka en itse näin tekisi, Suomessa moni sitä kyllä saattaa hautoa,

        Petterin saa ampua ihan vapaasti. Rukoillaan luojaa että näin tapahtuu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsemurha on ratkaisu jokaiseen vaivaan ja tilanteeseen!

        Onko ratkaisu väärä tai oikea, se on subjektiivinen kokemus

        Varmaan joka ikinen olisi jo kuollut itsemurhaan, jos kaikki vaivat ja tilanteet ratkaistaisiin tuolla tavalla.


    • Anonyymi

      Älä heitä mahdollisuuksia pois, ethän tiedä mitä se toinen vaihtoehto tuo tullessaan. Jos olet muuten kohtuu terve ja sinua vaivaa vaan nuo työttömyysasiat niin niihin kyllä löytyy ratkaisuja. Ei kaikkea tarvitse saavutta, hankkia tai tehdä juuri tällä viikolla, tai tässä kuussa, tai edes tänä vuonna! Se on vain oman mielemme luomaa kuvittelua. Jos viettää paljon aikaa yksin niin sellaisia asioita alkaa yleensä itse tiirata niinkuin suurennuslasilla, jolloin pienet asiat näyttää suurilta. Sinulta on vain suunta hakusessa ja ei ole mielekästä tekemistä. Et ole yksin ongelmasi kanssa. Suosittelen kuuntelemaan Eckhart Tollen puheita youtubesta, varsinkin vanhoja yli 10 vuoden takaisia. Ne poistavat mielen synkkyyden ainakin itselläni. Samoin tuollaisiin oloihin voi auttaa hypnoosi. Youtuben paras hypnotisoija on Michael Sealey josta on ollut minulle apua jo 10 vuotta sitten. Siellä on hypnooseja erilaisiin asioihin ja olen kokenut niistä olevan apua.

      • Anonyymi

        Lisäksi se 40v lähestyminen aiheuttaa varmaan myös vähän kriisiä, mutta kyllä sekin ohi menee. Jos siitä on stressiä niin tee niin että älä mainosta sitä kellekään ja odota vain että se päivä menee omia aikojaan ohi kaikessa rauhassa. Yksi asia myös mikä auttaa syvissä vesissä on että kirjoittaa paperille kaiken mitä mielessä pyörii. Toivon että taakkasi kevenee jollain rakentavalla tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi se 40v lähestyminen aiheuttaa varmaan myös vähän kriisiä, mutta kyllä sekin ohi menee. Jos siitä on stressiä niin tee niin että älä mainosta sitä kellekään ja odota vain että se päivä menee omia aikojaan ohi kaikessa rauhassa. Yksi asia myös mikä auttaa syvissä vesissä on että kirjoittaa paperille kaiken mitä mielessä pyörii. Toivon että taakkasi kevenee jollain rakentavalla tavalla.

        Lisäksi, mielestäni se ei ihmistä huononna, mitä ei ole tehnyt, koska silloin ei ole ainakaan tehnyt mitään pahaa kenellekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi, mielestäni se ei ihmistä huononna, mitä ei ole tehnyt, koska silloin ei ole ainakaan tehnyt mitään pahaa kenellekään.

        Ja itselleenkään ei pahaa kuuluisi tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja itselleenkään ei pahaa kuuluisi tehdä.

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

        Oletko itse ollut käymässä tuonpuoleisessa, kun olet niin kovin varma asiastasi ?
        Kuoleman jälkeen ei ole mitään, ainakin niin on hyvä ajatella, ettei tule mitään pelkoja, eikä edes turhia odotuksia tms.
        Itse ajattelen, että sitten on vain tyhjää. Oikeastaan olevaisuus lakkaa kokonaan, eli ei ole edes sitä tyhjää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

        Jopas oli siinäkin selitystä kerrassaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi se 40v lähestyminen aiheuttaa varmaan myös vähän kriisiä, mutta kyllä sekin ohi menee. Jos siitä on stressiä niin tee niin että älä mainosta sitä kellekään ja odota vain että se päivä menee omia aikojaan ohi kaikessa rauhassa. Yksi asia myös mikä auttaa syvissä vesissä on että kirjoittaa paperille kaiken mitä mielessä pyörii. Toivon että taakkasi kevenee jollain rakentavalla tavalla.

        Sanoo 50nen idänätmi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

        Äläpäs paskaa kirjottele , kuolema pelastaa ihmisen pahemmalta, silloin kun hän itse haluaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

        Lopeta huumeiden vetäminen, se saa aikaan tuollaista psykoottista tekstiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äläpäs paskaa kirjottele , kuolema pelastaa ihmisen pahemmalta, silloin kun hän itse haluaa!

        Mitä kukakin pahana pitää, se on ihmisestä itsestään kiinni.
        Pahoistakin paikoista ja tilanteista on aika moni selvinnyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja itselleenkään ei pahaa kuuluisi tehdä.

        Usein se tekee itselle ja yhteiskunnalle vain hyvää, ettei jää tänne väkisin roikkumaan, vaan lähtee ajoissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

        Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

        Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

        Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

        Itsemurha on vapautus, 9\11 11/24 on itse perkele joka vielä vaeltaa Täällä levittämästä pahan sanomaa.

        Mutta tuokin perkele kuolee kyllä ja lopullisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein se tekee itselle ja yhteiskunnalle vain hyvää, ettei jää tänne väkisin roikkumaan, vaan lähtee ajoissa.

        Mutta jos on vihainen yhteiskunnalle, tai jollekin muulle, niin olisihan se pieni kiusa jäädä tänne ( muiden riesaksi roikkumaan ).
        Muut pääsevät liian helpolla, jos itse luovuttaa....


    • Hei aloittajalle ja muille!

      Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa. On olemassa monia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

      - Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

      Joka viikko ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

      - Valtakunnallinen kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Akuutissa tilanteessa kannattaa olla yhteydessä oman kunnan psykiatriseen päivystykseen tai soittaa 112.

      Lämpimin terveisin
      MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

      • Anonyymi

        Miksi?? Miksi pitäisi "hakea apua", mitä hyötyä siitä on kenellekään jos itsemurhaa suunnitteleva ei teekään sitä? Onko itsemurha jotenkin siis negatiivinen asia? Perustelkaa!


    • Anonyymi

      Kaikkien oikeus on päättää elämästään ja kuolemastaan, jos on oikeustoimikepoinen sillä hetkellä.

      • Anonyymi

        Jos tekee itsemurhan, ei siitä oikeudessa murhasyytettä tule....


    • Anonyymi

      Mitä jos muut työttömät haluavatkin tappaa itsensä, miltä se tuntuisi?

      Työttömänä oleminen on rankkaa. Joutuu keksimään tekemistä että ei masennu. Voihan tehdä yhtä ja toista vähällä rahallakin tai täysin ilmaiseksi. Eihän sitä tiedä mitä nurkan takana odottaa, tuskin olet loppuelämääsi kotona.

    • Anonyymi

      Itsellä kanssa ahdistaa. Ei niinkään työttömyys itsessään, koska keksin kyllä itsdelleni tekemistä enemmän kuin ehdin tehdä ja palkkatyön taloudellinen kannattavuuskin on kohdallani kyseenalaista. Mutta ulkoapäin tulevat paineet ja toisten asenteet. Osa työssäkäyvistä tuntuu tosiaan olevan jopa kateellisia... Työkkärin virkailija on nyt ymmärtäväinen ja kun on vuosien mittaan nähnyt, miten yritän, sanoo vain "Ei kaikki voi käydä töissä" ja pyytää hakemaan lääkärinlausuntoa. Kohta oon menossa. Jos lääkäri, vaikka ymmärtäisikin tilanteen ja että mut halutaan pois sieltä työkkärin listoilta, niin Kelan lääkäri tuskin ymmärtää. Silmissäni siintää karjavaunut kuljettamasta meikäläistä työleirille... Arbeit macht frei...

      • Anonyymi

        Vuosien myötä usein oppii sen, ettei muiden asenteilla ole niinkään väliä. Eli on turhaa miettiä, miten muut suhtautuvat juuri minun/sinun elämään ja elämiseen, olemiseen.
        Ulkopuolelta voi tulla paineita, tavallaan, mutta itse ihminen itselleen tekee asioista paineita.
        Se itsensä syyttäminen/syyllistäminen eri asioista, joille ei edes välttämättä pysty tekemään itse mitään.

        On hyvä ajatella, minä/sinä kelpaan ainakin itselleni, se riittää siihen, että on vähän parempi olla, jos muut tekevät siitä ongelman miten minulla/sinulla menee, olkoon se niiden muiden ongelma.

        On olemassa ihmisiä, jotka pärjäävät paremmin, sitten on meitä/heitä, jotka eivät pärjää niin kovin hyvin. Elämä heittelee silti meistä jokaista, menee sitten paremmin tai huonommin.


      • Anonyymi

        Mulle on ihan vitun sama mitä jotkut kelaa mun tilanteesta.

        Enhän mä tunne edes ketään niin mitäs hävettävää tässä on 😁😁😁


    • Anonyymi

      Tiedätkö,olet tärkeä,todella tärkeä ihminen !
      tiedän,että sinua Rakastetaan !
      Toivoisin sinun löytävän apua ja jos pystyisin,niin neuvoisin sinua !

      -Kun katsot heitä, tiedät ettet halua olla samanlainen-

      Rakkautta !

      • Anonyymi

        Sinä olet täysin turha.

        Hirtä itsesi ja lapsesi heti


    • Anonyymi

      En tiedä, helpottaako tämä, mutta voin sanoa yhden vakavan masennuksen läpikäyneenä, että asiat voivat myös mennä parempaan suuntaan. En lupaa, että välttämättä kaikki unelmat täyttyvät tai muuta, mutta todellakin asiat voivat mennä myös parempaan suuntaan.

      Minulle on myös kaikkea raskasta sattunut, mutta pääsin vihdoin kouluun työttömyyden jälkeen ja yritän sitä pakertaa eteenpäin. Edelleen oireilen, että eilen teki mieli itkeä, mutta en viitsinyt, kun tänään oli etäpäivä ja naamasta näkyy selkeästi, jos on itkenyt. Mutta etätunnin aikana alkoi itkettämään ja sitten vollotin, kun tunti loppui.

      Tunteet tulevat, kun koen ulkopuolisuuden tunnetta. Olen herkkis ja vaikka pidän ihmisistä, en kestä välillä ihmisiä. En osaa selittää.

      Tsemppiä.

    • Anonyymi

      Itsemurha ei ole ratkaisu vaan avoimuus ja avun vastaanotto. Älä häpeä vaan kerro mikä vaivaa ja ota apu vastaan. Ihmiset auttaa kun tietävät, mikä sulla on vaikeaa.

      • Anonyymi

        Kyllä itsemurhakin voi olla ihan hyvä ratkaisu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä itsemurhakin voi olla ihan hyvä ratkaisu.

        Ihmisen kotelo mätänee tai hai syö sen. Mutta sielu on ikuinen. Huuda Herraa Jeesusta avuksi. Anna pelastaa itsesi ettet syntiesi kanssa kadotukseen kulkisi. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo sinut pelastaa.

        Herra Jeesus sanoi.
        Joh. 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

        Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä itsemurhakin voi olla ihan hyvä ratkaisu.

        Ihmisen kotelo mätänee tai hai syö sen. Mutta sielu on ikuinen. Huuda Herraa Jeesusta avuksi. Anna pelastaa itsesi ettet syntiesi kanssa kadotukseen kulkisi. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo sinut pelastaa.

        Herra Jeesus sanoi.
        Joh. 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

        Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisen kotelo mätänee tai hai syö sen. Mutta sielu on ikuinen. Huuda Herraa Jeesusta avuksi. Anna pelastaa itsesi ettet syntiesi kanssa kadotukseen kulkisi. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo sinut pelastaa.

        Herra Jeesus sanoi.
        Joh. 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

        Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

        Sinä huutelee herraa turhaan, huutelee viinaa, niin sitä sinulle tuodaan jos sinulla on RAHAA!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisen kotelo mätänee tai hai syö sen. Mutta sielu on ikuinen. Huuda Herraa Jeesusta avuksi. Anna pelastaa itsesi ettet syntiesi kanssa kadotukseen kulkisi. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo sinut pelastaa.

        Herra Jeesus sanoi.
        Joh. 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

        Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

        Suomessa ei ole haita, niin eipä taida tulla hain syömäksi. Ihan huuhaata.


    • Anonyymi

      Kun on aivan pohjalla, ei sieltä ole kuin yksi suunta, eikä se voi olla muu kuin ylöspäin.
      Vaikka sitä onkin vaikea uskoa synkkänä aikana.

      • Anonyymi

        Kosmos on ääretön , kyllä avaruutta on joka suunnassa.


    • Anonyymi

      Junia menee koko ajan.

      Onnea matkaan👍👍👍

    • Anonyymi

      Nythän nämä toivottavasti helpottuvat nämä työntekijän palkkaamiset. PS yrittää helpottaa ja jos niin käy niin meidänkin firmassa aukeaa töitä. Kokopäiväisiä ja osapäiväisiä ja muutaman päivän viikossa jne. Yleensä kiireen apua tarvitaan .

      • Anonyymi

        Ja mitenköhän tämä liittyy palstan aiheeseen, itsemurhiin ?


      • Anonyymi

        Joo varmasti helpottaa niitä ihmisiä joilta viedään jo tuhkatkin pesästä. Persut vois kans ottaa kiväärin tähtäimeen ja antaa mennä.
        Irtisanomissuojan heikennys aiheuttaa entisestään paskoja asioita työntekijöille:
        Seuraukset:
        -Naama ei miellytä=potkut
        -Virhe töissä=potkut
        -Raskaana olo tuona määräaikaisena =potkut
        -Miksi pitää joku joka maksaa kun työkkäristä saa ilmaista työvoimaa jota voi hyväksikäyttää uudelleen ja uudelleen.
        - Pomo ahdistelee=potkut(kellepä kerrot)
        -Työntekijä myöhästyy kun auto levisi tielle tai julkinen ei tulekaan=potkut
        - Lapsi sairastuu=potkut

        Ja tätä listaa voin vielä jatkaa. Tarviiko??? Toivon että kuulut niihin työnantajiin(jos siis olet työnantaja) jotka arvostavat työntekijää ja hänen kanssa voi keskustella ja sopia palkasta ja eduista. Valitettavasti suurin osa ei sitä halua tehdä vaan käyttää niin paljon hyväkseen että moni on muuttanut ulkomaille töihin missä on kunnon palkka ja edut.

        Porvarit ei tajua tai ei halua muka tajuta että jos työnantajat maksaisi kunnon palkkaa ei olisi 2 miljardin asumistuki menoja. Vaan voitaisiin auttaa niitä jotka sitä tukea OIKEASTI tarvitsee.


    • Anonyymi

      Täällä taas minä alottaja.

      Vapaaehtoistyö on tottakai hieno juttu, mutta siltikin tulee sellainen olo että jos pyytäisin palkkaa niin ovea näytettäisiin heti. Vapaaehtoistyö on arvokasta. Mutta haluaisin ansaita vihdoin jotain kun olin työelämästä todella kauan poissa. Sellaiset 15-16 vuotta. Mutta en kelpaa edes hyllyttämään,

      Vaikka olen ns."työtön"(olen toki eläkkeellä) niin mua ei lasketa työkkärissä sellaiseksi ja en esim.saa 100% palkkatukea. Pitäisi olla työtön tai 55 +. Eli häviän tässäkin. En voi kilpailla mitenkään. Kukaan ei halua antaa edes mahdollisuutta.

      Itsemurhan lisäksi olen ajatellut katoamista. Pakkaisin vaan repun ja lähtisin. En edes tietäisi minne mutta jonnekin kauas pois täältä. Jonnekin missä kukaan ei tunne sua, ei tiedä sun taustoja ja siellä voit olla mikä vain. Vaikka puutarhuri tai merikapteeni.
      Tiedän ja tajuan sen että ongelmia ei pääse pakoon. Ne seuraa aina mukana, mutta olos helpottaa jotenkin ajatus että voisi olla myös tällainen pakokeino. Tällainen unelma.

      Sairauksia mulla riittää vaikka muille jakaa(fyysisiä ja psyykkisiä + nepsyvaikeudet vielä päälle) ja se mm. estää mua tekemästä niitä töitä mitä oon tehnyt ja mitä mun Cv:ssä on. Ne työt on multa täysin kielletty ellei juuri kauppaan pääsisi töihin.
      Ongelma on myös se etten voi enää kouluttautua uuteen ammattiin. En jaksa useampaa vuotta ja sitä määrää viikossa mitä on tunteja. Omalla kokeilulla selvittänyt että jaksan n.15 h viikossa ja jos teen enemmän uuvun täysin.

      Eli mulla ei oo tavallaan paluuta aikaisempiin töihin eikä mahdollisuutta ammattiin. Oon täysin tyhjän päällä. Ja työkkärissä mulle sanotaan etten ole tarpeeksi haastavassa tilanteessa. Just. Se on aina mukava pudota niistä verkossa olevista rei´stä.

      Ymmärrätte varmaan miksi mulla on epätoivoinen olo. Ei ole mitään suuntaa tai reittiä jota en olisi kokeillut ja tehnyt niin perkeleesti kaiken eteen töitä ja mikään mitä teen ei kelpaa yhteiskunnalle. On sellanen olo että ikään kun tuhlaan (tuhlasin jo)oman elämäni ja kellun vaan jossain aikajanassa joka menee eteenpäin järkyttävää vauhtia kunnes vanhana tajuan jossain sängyssä että olisi kannattanut hirttää itsensä jo sillon 40 v sitten.

      Perhettä mulle ei tule. Enkä halua lapsiakaan(eipä sillä että voisin niitäkään saada, eikä niitä tällaiseen elämään edes voisi tuoda. Se olis vastuutonta). Oon oikeasti kateellinen omille kavereille kun niillä on aina onnistunut kaikki . Ei sairauksia, opinnot menee hyvin ja heti päässeet sisälle, hyvä palkka,perhe jne.
      Mä vaan tuhlaan aikaa ja tilaa...
      Olispa edes joku joka ymmärtäis.

    • Anonyymi

      Älä tee mitään pahaa itsellesi vaan rukoile Jeesusta Kristusta sydämeesi. Hän rakastaa sinua iankaikkkisella rakkaudella.

      • Anonyymi

        Huumeet saavat uskomaan taruolwntoihin. Hae apua heti


    • Anonyymi

      Älä luovuta. On täällä paikka sinullekkin. Työttömiä on ihan sikana. Eikä kunnollisia töitä ole. Pitää vaan olla hakevinaan olemattomia töitä,että saa fyrkkaa. Hullua touhua. En minäkään ole työkkäristä töitä saanut ikinä,en edes silloin,kun niitä vielä oli pilvin pimein. Minusta työkkäreissä on aivan aivotonta väkeä.Karenssi on ainut,minkä järjestämisen ne osaavat. Se niille on taottu kalloon ei muuta.

    • Anonyymi

      Rasvaa köysi ja toimi, helpommalla pääset kun varastaa yhden patin ja kiväärin

    • Anonyymi

      Älä tee sitä. Helvetti on olemassa. Niin myös Taivas jonne mennään Jeesuksen Kristuksen kautta. Anna elämäsi Jeesukselle. Hänelle olet arvokas

    • Anonyymi

      Juna toimi aina Tervemenoa onnea matkaan

    • Anonyymi

      Puukko kurkkuun vaan.

    • Anonyymi

      ;-)

    • Anonyymi

      Samassa junassa.
      Joillekkin meistä itsemurha on lopulta ainoa toimiva ratkaisu. Nuorena ja vähän vanhempanakin kannattaa yrittää ja yrittää uudestaankin moneen kertaan, siinä ei häviä mitään.
      Jossain kohtaa tosiasiat ja omat voimat myönnettävä, eikä siinä ole mielestäni väärää.
      Toivon että tulevaisuudessa tähän tulee myös valtion avustus että kaikille on mahdollisuus siistiin ja rauhalliseen lähtöön. Itse toteutettuna tuo voi olla rumaa ja riskaabelia ja siksi toteutus kannattaakin harkita huolellisesti.
      Voimia kaikille ja toivottavasti kukin löytää rauhan ajaölaan ja tavallaan.

      • Anonyymi

        Voi yrittää moneen kertaan, kyllä, niin ainakin tein itse aikoinaan.
        Ei onnistunut, ei sitten millään. Ja nykyään olen sitä mieltä, että onneksi en koskaan onnistunut.
        Minunkin oli kohdattava tosiasiat, ja yritettävä saada asiani ja itseni kuntoon. Se onnistui, enkä ole sen jälkeen kuolemaa kaipaillut.


    • Anonyymi

      Taksissa on töitä,suorita paikallinen koe.Ei maksa paljoa ja on töitä !

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      145
      8450
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      46
      2358
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      26
      2192
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      95
      1748
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1707
    6. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      37
      1700
    7. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      108
      1133
    8. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      18
      1052
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      1019
    10. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      53
      1005
    Aihe