-Olen elämäni aikana paljonkin joutunut muuttamaan ja se on jättänyt jonkinmoisen turvattomuuden,mikä ilmenee eri tilanteissa.Ehkä nyt ymmärrän paremmin asunnottomia ja niitä,joilla ei ole vakituista asuntoa tai omaa(=omistusasuntoa)kotia.-Liekö tällä palstalla saman kokeneita ja miten "kodittomuus" on vaikuttanut elämäänne?
Täällä
Pohjantähden alla
2202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ehkä on minulla, en tunne kuuluvani minnekään, mutta ei se ole turvattomuutta.
Nyt asun 28. osoitteessa tähän astisessa elämässäni. - Paras turva itselleni olen minä itse!
Pidän melkein positiivisena asiana että olen tottunut sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, uusiin ihmisiin ja kun reissaamiseni on kohta loppu niin ei ole varmaankaan suuri ongelma muuttaa vanhusten talolle asumaan.
Moni, joka on asunut koko ikänsä samoilla seuduilla, samoissa ympyröissä, kokee varmaankin mahdollisen muuton vanhusten talolle stressaavana ja järkyttävänä kokemuksena.
-Niin.Tuo on aika mielenkiintoinen näkökulma.Juurettomuus.-Voi olla,että kokemus onkin jokaiselle hyvin persoonallisen yksilöllinen, johtuen siitäkin,ovatko lukuisat asunnonmuutot olleet valittavissa vai pakon sanelemia.-Omat painajaisuneni liittyvät useimmiten muuttoihin,joita on takana 33.-Usein koen kodittomuuteni menetyksenä ja tuo "prosessi" on kertautunut liian monesti jättäen "jäljet".-Siinä ovat myöskin vammautuneet tavalla tai toisella jo aikuisiksi ja keski-ikäisiksi varttuneet lapseni.