Rakastan sinua. Olet jatkuvasti mielessäni. Kaikki hommat jäävät puolitiehen. Ravaat ajatuksissani niin, etten voi keskittyä mihinkään muuhun - - kuin sinuun.
Olen allapäin, surullinen, väsynyt, heikko, tyhjä, yksinäinen, epätietoinen, hämmentynyt, ymmälläni, pettynyt, häpeissäni, nääntynyt, pysähtynyt - - lakastunut rakastunut.
Miksei meidän jutustamme tullut mitään? Mikä meni pieleen? Olinko minä liian päällekäyvä? Enkö kelvannut? Mitä tein väärin? Onko minulla liian paljon ongelmia? Puhuinko liikaa? - - Olinko liian innostunut?
Olen käynyt lyhyen tutustumisemme hetket moneen kertaan läpi. Minä hymyilen niitä ajatellessani. Minä nauran ja laulan, kun muistelen sinua. Ja minä itken ja vaikeroin, kun sinä kuljet mieleni huoneissa valaisten ne hymylläsi. Minä tunnen kosketuksesi ja lämpösi, tunnen läheisyytesi ja halusi minuun. Näen mietteliäät kasvosi ja kuulen sinun puhuvan minulle hempeitä. - - Olet aivan lähellä.
Miten sinun kävi, kun tiemme erkanivat juuri kun ne ehtivät kohdata toisensa? Kävikö sinullekin samoin kuin minulle? Ajatteletko sinäkin minua, meitä? Mistä tiedän, jos sinäkin - - rakastat minua?
Olen allapäin, surullinen, väsynyt, heikko, tyhjä, yksinäinen, epätietoinen, hämmentynyt, ymmälläni, pettynyt, häpeissäni, nääntynyt, pysähtynyt - - lakastunut rakastunut.
Miksei meidän jutustamme tullut mitään? Mikä meni pieleen? Olinko minä liian päällekäyvä? Enkö kelvannut? Mitä tein väärin? Onko minulla liian paljon ongelmia? Puhuinko liikaa? - - Olinko liian innostunut?
Olen käynyt lyhyen tutustumisemme hetket moneen kertaan läpi. Minä hymyilen niitä ajatellessani. Minä nauran ja laulan, kun muistelen sinua. Ja minä itken ja vaikeroin, kun sinä kuljet mieleni huoneissa valaisten ne hymylläsi. Minä tunnen kosketuksesi ja lämpösi, tunnen läheisyytesi ja halusi minuun. Näen mietteliäät kasvosi ja kuulen sinun puhuvan minulle hempeitä. - - Olet aivan lähellä.
Miten sinun kävi, kun tiemme erkanivat juuri kun ne ehtivät kohdata toisensa? Kävikö sinullekin samoin kuin minulle? Ajatteletko sinäkin minua, meitä? Mistä tiedän, jos sinäkin - - rakastat minua?
Vastaukset 126
Vanhimmat
Kysymyksiä paljon, vastauksia ei niihin ole löytynyt. Jotenkin tutulta vaikutti kirjoituksesi, mutta varmaan kymmeniä muitakin, jotka kuvittelevat samaa. Jäit mieleeni, sinussa oli sitä jotain, mutta...???
Meitä on monta. Olet siinä oikeassa. Mutta on vain yksi, jolle kuuluu sydämeni.
"Sinussa oli sitä jotain," sanot, mutta niin kuin et sinäkään alkanut sitä "jotain" kuvailemaan, niin en minäkään siihen ryhdy; sillä jos niin teen, eksyn sanaviidakkoon ja olen silloin yhä kauempana sinusta.
Paljon kysymyksiä vailla vastauksia. Sain viestistäsi kuitenkin yhden vastauksen:
Jäit mieleeni. Kaipaan - -
Minäkin olen allapäin, surullinen jne. Et ole liian päällekäyvä, et ollenkaan. Et puhu liikaa. Voiko olla liian innostunut? Ei todellakaan.
Olet mielessäni jatkuvasti. Eikös me voitais jatkaa siitä mihin jäätiin? Siinä nyt tuli varmaan monta juttua, ehkä väärinkäsityksiä molemmin puolin. Kysyt etkö kelvannut? Itse asiassa Sinähän olet juuri hän kenestä olen aina haaveillut. Kenties pelkäsin menettäväni sinut ennen kuin mitään oli tapahtunut. Mielessäni oli vaan et jos en sinua saa en enää tunne koskaan mitään vastaavaa kenenkään muun kanssa. Suomeksi sanottuna iski ramppikuume.
Tälläkin hetkellä yksi asia on varma - rakastan Sinua. Mistään muusta en olekaan varma. Rakas, miten minä pääsisin sinun lähelle, vain kahden kesken. Tunnut juuri oikealta, sopivalta. Kaipaan sinua syliini, rakas. Uskothan minua? Luota minuun, kulta. Minä luotan ja uskon sinuun. Tuntuu kuin elämästä ei nyt muuten tuu mittään, sinä puutut.
Sitä se kai oli, sitä laajalle levinnyttä ramppikuumetta, joka iski minuunkin. Se kaatoi minut vuoteeseeni, jossa HÄN oli ollut minun kanssani. En vaihtanut ryppyistä lakanaa enkä tyynyliinaa. Tahdoin hänen viipyvän vielä niissä. Annoin pussilakanan jäädä huonosti paikoilleen - siten, niin kuin se meidän jäljiltämme oli jäänyt. Tunsin hänet vierelläni.
Hän on juuri se, josta olen aina haaveillut. Hänen kanssaan koin sitä, mitä en kenenkään muun kanssa ole koskaan ennen kokenut. Hänenlaistaan ei ole toista. Säikähdin tunteitani, rakkautta, joka vei minut tuntemattomaan kylään. En osannut sen kieltä, enkä osannut kysyä tietä minnekään, sillä en edes tiennyt, minne olin menossa.
Olen toipunut kuumeesta. Ajatukseni selkiytyvät ajallaan. Kun laitan sänkyyni uuden lakanan, tiedän, että elämä jatkuu. Jään kuitenkin kysymään:
Vieläkö tavataan ja jatketaan siitä, mihin jäätiin?
Jatkuvasti mielessä, hommat puolitiessä. Ehkä syynä se, ettei oltu yhdessä riittävästi ja saatu kaikkea koetuksi, mitä olisi haluttu ja mitä olisi pitänyt. Keskeneräisyys vaivaa ja voimakas läheisyydentunne on jatkuvasti läsnä.
Lyhyet yhteiset hetket tuovat hymyn kasvoille ja toisinaan vaivuttavat suuriin unelmiin ja ajattelun kautta ärtymykseen asti. Samoissa tunnemaailmoissa kuljet sinäkin kuten minäkin.
Hullua ja kummallista..
Samanlaista onnetonta :DD!??
Täältä löytyy viides samanlainen... :)
Taidan olla sit kuudes.
Ja samanlaiset koko ajan,kun ajattelen häntä,häkellyn,hymyilen,itken,kaipaan häntä todella paljon. Ikäväni on aivan mahdoton!
Nyt sen tiedät... Toivottavasti tiedolla jotain teet...
käy niin, että rakkaus heitetään pesuveden kanssa .....
Voi jummijammi! Saakeli sentään, minä olen rakastannu niin paljon ja ollut rakastettavana niin vähän. Joku tässä mättää! Juuri nyt olen rakastunut taas, se tuo elämään valon ja voiman!
Kuunnelkaa rakkaat sydäntänne ja uskokaa rakkauteen, se tuo valon elämään.
Uskaltakaa ottaa askel kohti rakkautta.
Otin askeleen kohti rakkautta. Kävin suihkussa ja söin. Kävin ulkona. Koetin ajatella järkevästi, huolehtia itsestäni; sillä jos rakkaani näkisi minut, tahtoisin hänen näkevän minussa elämää kuoleman sijaan.
Tiedän olevani elossa, kun suren ja koen ikävää rakkaani puoleen. Vaikka tämä hetki on raskas hengittää, minun on elettävä se läpi. Minun on kohdattava tämä iso tunne, vaikka olisinkin sen edessä kuin vain pieni ajatus rakkausrunossa.
Uskon rakkauteen ja tiedän, että rakkaus uskoo myös minuun. Muuten en olisi tavannut häntä, joka sai minut rakastumaan.
Rakastan.
paljon ongelmia.Mikään ei ole vielä ohi älä anna periksi.Tai toisaalta rakkaus ei anna periksi.Nähdään.
Tulin kävelyltä. Toivoin näkeväni sinut, mutta et sinä minua vastaan tullut. Olen kaiketi pöhkö, kun kuuntelen haaveita, jotka houkuttelevat minut valoon. Olen viipynyt pimeässä poissa toisten katseilta saadakseni ajatella sinua rauhassa. Olenhan rakastunut sinuun.
On vain tämä hetki. On vain tämä kipu. On vain tämä ymmärrys, joka ei huoli aurinonpaisteen lohtua. Käännän selkäni maailmalle, sillä en huoli sieltä ketään muuta kuin sinut, enkä ehkä kuitenkaan saa sinua.
Kuulin kaunista, suloista linnunlaulua. En tunnistanut ääntä, enkä nähnyt lintua. Kuulin myös variksen rääkyvän. En nähnyt varistakaan, mutta tunnistin sen äänestä. Vaikka rääkyntä oli äänekästä, niin kuitenkin kuulaan kirkassointuinen heläyttäjä voitti huomioni ja minä kaipasin sinua silloin yhä enemmän.
"Rakkaus ei anna periksi," sanot. Taistelen väkevää Epätoivoa vastaan ja toivon yhä näkeväni sinut. Tahdon sanoa sinulle, kun tapaamme, että rakastan
s-i-n-u-a .
itsekkin.Kunpa voisin lohduttaa sinua ja antaa lisää toivoa.Odotan tulevaa kohtaamistamme.Se menee kyllä viikonloppuun.Olet mielessäni.
" - Lohtua - - Toivoa - - Olet mielessäni -" Aiheita, jotka saavat minut uskomaan tähän päivään ja katsomaan huomiseen - toivomaan. Lohdutit minua ja sinä annoit minulle lisää toivoa. Lohtu, jonka vaje ilkkuu sisälläni, on nyt kytkettynä sanoihin. Lohdutuksen tarve on syösssyt minut elämässäni epätoivoisiin tekoihin rakkauden puolesta. Mutta minä olen vain varjo niistä ylevistä ajatuksista ja sanoista, jotka kertovat ja koettavat vakuuttaa minulle Aidon Rakkauden olemassaolosta.
Kaipaan sinua. Olet mielessäni. Ikävä on saartanut minut edestä ja takaa. En näe ulospääsyä, enkä löydä keinoa, joka päästäisi minut väkevän vastustajani, ahdistuksen kiusaavasta otteesta. Koetan vapautua tästä heikkouden pakkopaidasta, mutta sen nyörit ovat tiukkaan sidotut. Tule ja riisu minut. Pue ylleni rakkaus, josta en enää koskaan tahdo luopua.
Pelkään - - on muitakin mahdollisuuksia. Ne kilpailevat huomiostani ja koettavat saada ajatukseni pois sinusta. Näin käy miltei aina, kun lähden ulos kammiostani. Miksi ne tulevat ja ympäröivät minut häiriten rakkauttani Sinuun? Ne sanovat: "Unohda jo hänet!" "Ei hän sinua rakasta!" "Olet tyhmä, kun ajattelet vain häntä!" "Katso ympärillesi - on paljon parempia kuin hän!" "Hänellä on toinen!" "Ei hän sinua edes ajattele!" "Luovuta!" Mutta minä hätistän häiritsijät pois ja pakenen. Välillä minä kuitenkin pelkään menettäväni sinut vain, koska sisälläni levoton rakkaudenkaipuu ei anna minulle rauhaa, ei levon hetkeä. Jos minut yllätetäänkin takaa - silloin, kun sitä vähiten osaan odottaa - -
Sydämeni kuuluu vain yhdelle. Sinulle. Sinua minä ajattelen ja toivon välillemme Rakkautta, joka kestäisi - joka ei murtuisi ja varisisi lattialle sormien välistä heti ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa. Uskon sen olevan mahdollista.
Uskothan Sinäkin?
että näkisimme jälleen.
I want to kiss you so badly...
kaiketi niin,että olit malttamaton,etkä odottanut kuinka olisimme edenneet.Itse olen ollut lamaantunut nämä viikot.Välillä luulen unohtaneeni,mutta hetken päästä huomaan ajattelevani sinua,meitä.Olet minulle rakas.
Olin malttamaton, se on totta. Minua pelotti menettää rakkaani. Pakenin, jotten haavoittuisi torjuvista sanoista, joita rakkaani ei kuitenkaan koskaan lausunut minulle.
Rakkaus on liian hyvää ja kaunista tässä maailmassa. Kun se tulee kohdalle, sitä ei usko todeksi ennen kuin vasta sitten, kun sen on jo menettänyt.
Haluan toivoa ja katsoa, kuinka rakkaus etenee. Haluan antaa sille toisen mahdollisuuden. Haluan olla silloin urhea ja periksiantamaton.
Haluan.
uuden mahdollisuuden pian,sillä aikaa on jo kulunut ja unohtaminen on jo alkanut.
Vielä on kuitenkin mahdollista huomata rakkaus todeksi.Urheutesi saattaa joutua vielä koetukselle,torjuvia sanoja et kuitenkaa kuulisi,vaikka sitä pelkäisitkin.
Uskot siis, etten kuulisi torjuvia sanoja? Ihmeellisiä, unestaan hereille ravistelevia sanoja! Jäin miettimään sanojasi ja huomaan, kuinka rakkaani on minulle yhä enemmän haavekuvan kaltainen. Lähestyn sitä, mutta kangastuksen tavoin se vain loittonee minusta.
Teen asialle jotain - - saakoonpa se sitten vapisevan urheuteni koetukselle, mutta jotain teen. - - Ja tiedänkin, mitä se on. Mutta minua pelottaa jo nyt. Kuinka minun käy, jos rakkaani ei huolikaan minua? Sen pelossa kun en ole uskaltanut lähestyä häntä - -
Pelkään menettäväni hänet.
Et voi mitään menettää jos et ole mitään saanutkaan.Tai olet kerran rakkauden kodannut,mutta enää ei ole mitään menetettävää.Tilanne on kuitenkin jo mennyt niin pitkälle,että voit ainostaan kerran yrittää vielä.
Jos se ei onnistu joudut vain alistumaan kohtaloosi ja se siitä sitten.
Parempi kuitenkin saada asiasta selvyys kuin jahdata kangastuksia.
Et voi häntä menettää,sinä olet ilman häntä....
...Että kuolen ikävääni. Ajattelen meitä,kaikkea sitä mitä välillämme on,vaikka elämä on lainassa,ei koskaan vapaa,vaikka aikani on yksinäinen,ilman sinua!
Sinua mietin sinua tietenkin!
Pelkään... Rakastan Sinua! niin paljon!
Rakastan sinua tosi paljon. Siksi minäkin pelkään, pelkään että kadotan sinut ja kaikki haaveet romahtaa.
Kuulinhan ne jo kerran - vuosi sitten (1/6/04)mutta siitä huolimatta ikävöin Sinua.
Luulin kerran Rakkauden olevan sidottuna, heitettynä maan syvimpiin onkaloihin, virumaan siellä hyljättynä ja kuolemaan siellä kaikkien unohtamana. Kerran luulin niin, kun en vielä tiennyt - -. Aurinko pimeni ja kaikki mihin koskin, kuoli. Luulin niin, koska en ymmärtänyt. Luulin, ettei maailmassa ole toivoa, koska en nähnyt Rakkautta. Miksi se oli niin kauan poissa?
Lopulta minä huusin sen puoleen. Huusin ja vaadin sitä näyttäytymään. - - Tuli hiljaista. Hengitykseni oli vielä kiivaudesta kiihkeä. Odotin. Katselin valppaana ympärilleni. Silloin näin sen. Rakkauden aivan vieressäni. Rakkaus kuiskasi korvaani miltei äänettömin sanoin: "Minä olen ollut sinun kanssasi koko ajan."
Havahduin ja aurinko tuli esiin. Sen lämpö vahvisti minua. Nyrkkiin suljetut käteni aukenivat ja sisääni virtasi Elämää. Kuolema väistyi.
Nyt ymmärrän. Tiedän, ettei Rakkaus koskaan jättänyt minua. Minä jätin sen, mutta se jaksoi olla minulle uskollinen. Kun palasin, se vain rakasti - -
Pelkoni on aito. Pelkään kadottavani sinut,enkä sitä kestäisi. Joskus tuntuu,että kuolen tähän ikävään,ikävääni sinuun!
Niin kauheesti kaipaan!
Rakkaus vain rakasti,ei se jättänyt meitä rauhaan. Pakenimme,rakkaus palasi aina takaisin,ei rakkaus koskaan paennut,vaikka kuinka kovaa juoksin karkuun,se palasi,en päässyt karkuun eikä rakkaus koskaan halunnut luovuttaa minusta,pitäen kiinni lujasti. Juoksin lujaa,käännyin takaisin,juosten sinun syliisi.
Itken nytkin,ikäväni on pohjatonta. Nukun unta sekavaa! Tiedän miten nukun. aamulla kun häivytän unenrippeet hiuksiltani... Menen maailmaani taas,urheana ja järjellä,mutta nämä tunteet ja järki,sitä en ymmärrä. Rakastuimme ja rakastan tässä todellisuudessa! En ymmärrä?
Sanotaan,
ettei Rakkaudessa ole pelkoa.
Onko sitten niin,
että pelko on meissä,
jotka rakastamme?
Minäkin pelkään.
Pelkään minäkin,koska rakastan häntä. Hän on ainoani!
Yllättikö ikävä?
Miksi et ole ikäväsi kohteen luona?
Ikävä yllätti minutkin!
Kuulin sanoja, jotka pahoittivat mieleni. Olisin niin halunnut olla silloin häntä lähellä, häntä, jota rakastan. Kaipasin lohdutusta, mutta olin aivan yksin.
Onko hän kokonaan poissa? Enkö enää näe häntä? Enkö enää pääse hänen syliinsä? Ikävä tuo kyyneleet esiin.
Minäkin tahdon juosta. Tahdon juosta rakkaani syliin. Missä sinä olet, Rakas?
Älä pahoita mieltäsi. Rakkauteni on niin lujassa,että en halua muuta kuin lohdutusta,syliäsi. Olen täällä.Rakastan Sinua! Odotan vain sinua. Olen vahva rakkaudessani,sen sinä tiedät miten vahva olen!
Sinun vahvuutesi rakkaudessa ei lopu. Tiedän, että se on sinussa, se pysyy, sillä olet kerran ammentanut Rakkauden lähteestä. Rakastat. Rakastan.
Nostit minut jälleen jaloilleni. Kuinka vahva oletkaan!
Ikävä yllätti
juuri kun luulin
päässeeni siitä voitolle
Rakkaani on omassa kodissaan
ja minä omassani
Olemme erillämme
ikävöiden toisiamme
olisit avannut suusi aikoinasi !
kivasti sanottu
Eikös tuosta vastauksesta huomaa, ettei se ainakaan hän ollut? :)
eli alkuperäinen on kohta kusessa ellei TEE JOTAIN !
auttoipa paljon todeta, että tee jotain. Olisko vielä vinkkiä että mitä, kun alkuperäinen ei näköjään edes tiedä, että mikä meni pieleen ja missä on vika. Edelleen tuo taitaa kirjoituksesta päätellen olla jo valmiiksi ihan tarpeeksi kusessa tuossa tilanteessa, eikä ole mitään hajua, että mistä on kysymys..
Kaikki pienet empatianmurusetkin huomioidaan. Olet rohkea, kun asetut sanamiekoin puolustamaan minua haavoittavilta viestihyökkäyksiltä. Mutta otin kehoituksen "TEE JOTAIN" neuvona, jonka nm.
"tosi kuin vesi" ojensi kuin auttavana kätenä, johon tarttua. Ja minä tartuin siihen.
Olet siinä oikeassa, etten tiedä, mitä tekisin. Kehoitus ilman vinkkiä kun on kuin sinappi ilman makkaraa.
Missä meni vikaan? Syissä olen kahlannut niin syvälle, että voisin jo onkia sieltä ison vonkaleen. Joitain pieniä sinttejä olen jo saanut, mutta olen päästänyt ne menemään. Mikä on se isoin syy, se vonkale, joka ei vielä ole tarttunut onkeeni? Vai odotanko turhaan tuota saalista? Jos lopulta olikin niin, että ne olivatkin nuo pienet sintit, jotka tulivat väliimme?
Astun harhaan, jos jään etsimään syitä. Minun tulisi kaiketi etsiä vain rakastani ja menetettyä rakkauttamme. Tiedän sen olevan vielä tallessa.
Ainakin toivon niin.
vieläkin,vaikka siitä on jo niin kauan aikaa kun viimeksi oltiin yhteydessä... Ajattelen sinua joka hetki, mitä meistä olisi tullut jos....Et ollut liian päällekäyvä,kelpasit sellaisena kuin olet, oltiin molemmat innostuneita että oltiin löydetty toisemme, niin samanlaiset ihmiset....Mutta sitten tuli jokin, joka sotki kaiken...Ikävöin yhä edelleen ja toivon että otat yhteyttä!!! p.s. rakastan sinua....
Olen kuullut sanottavan, että rakkaus tekee kipeää. Haluaisin hieman jututtaa häntä, joka aikoinaan sai tämän lausahduksen liikkeelle. Siitä on jo kenties vuosituhansia, jolloin hän eli. Mitä hän koki silloin, kun virkkoi nuo sanansa, jää arvoitukseksi, mutta samanlaisia tuntemuksia hänkin varmaan kävi läpi, kuin me täällä tänään. Netissä.
Aina kun tekee kipeää, tiedän, että kipeämpääkin voisi käydä. Vaikka kokisin kivun olevan minulle kuolemaksi, niin silti olen aina jäänyt eloon.
Miksei rakkaus tee vain hyvää, onhan se sentään Rakkautta! Kipua ja kärsimystä se on tuonut minun tielleni, mutta kun näin on, niin tiedän, että olen oikealla tiellä. Jos en tuntisi rakkautta kipuineen päivineen, se olisi jotain muuta kuin Oikeaa Rakkautta. Se olisi vain tyhjää rihkamarakkautta, jonka tunnistan kyllä paljonlupaavista sanoista. En kiellä, etteikö tuo valerakkaus olisi vienyt minua monesti harhaan, mutta silloin todellinen Rakkaus on näyttäytynyt minulle yhä selvemmin.
"Mutta sitten tuli jokin, joka sotki kaiken," sanot. Niin kuin myös nm. "samanlaiset ajatukset" kirjoitti, että "Siinä nyt tuli varmaan monta juttua, ehkä väärinkäsityksiä molemmin puolin," niin meidänkin rakkautemme oli voimaton sen JONKIN edessä. Vaikka rakastimme, se ei riittänyt. Rakkaus vaati meitä puolustautumaan Rakkauden nimissä. Me emme puolustautuneet. Katsoimme vain kun viholliset tulivat ja riistivät meidät pois toisiltamme. He eivät kuitenkaan saaneet saaliiksensa rakkauttamme. Rakkautemme oli vihollisiamme voimakkaampi. Se jäi elämään. Rakkautemme etsii ja löytää meidät vielä.
Rakkaus ei ole passiivinen, vaan se on AKTIIVINEN! Se toimii. Se vaikuttaa. Se vaatii. Tämän oivaltaminen on suuntaviitta sitä päättäväisyyttä kohti, jolloin määrätietoisesti myös toimisin sen mukaan. Mitä minun vielä pitää nähdä ja kokea, jotta oivallus sulautuu minuun lopullisesti? Paljonko virheitä ja typeriä päätöksiä vielä lisää? Mutta kipu jää. Kivun oltava aina läsnä - Rakkaudessakin.
Rakkaus katsoo minua silmiini ja kysyy: "Mitä tahdot?" Ryhdistäydyn vastatakseni, mutta vastaukseni jää kaikessa rauhassa astelemaan sydämeni hiljaisille käytäville. Rakkaus nyökkää päätänsä ymmärtävästi, sillä se tietää. Se tietää.
Nyt minua pyörryttää. Olet Rakas,olisitpa rakkaimpani?
tuntui niin tutulta ja kirjoitus tyyli ...
Öiseen aikaan, kun ajatukset tekevät omia monimutkaisia havaintojaan, nukahdan. Näen unta, että kaikki on toisin. Rakkauden julistetaan olevan väärää ja kartettavaa. Herään. Jo unessa tiesin, ettei Rakkaus voisi koskaan olla väärin.
Rakkaus haluaa toiselle aina parasta ja vain hyvää. Tunnen Rakkautta kovin vähän. Olen ollut itsekäs ja halunnut matkata yksin, vaikka pitkään olenkin ollut nääntyä taakkani alle. Käännymme niin usein välinpitämättömyyden puoleen. Miksi Rakkauden apuun ei luoteta, kuin vasta sitten, kun se jää viimeisenä seisomaan vierellemme muiden jo mentyä. Silloin se kysyy: "Saanko auttaa sinua?"
Toivon Sinun nukahtavan ja saavan levollisen yöunen. Voimistu Rakkauden läsnäolossa.
Rakkaus valvoo untasi.
AINA...
Itken. Hyvyytesi saa minut kyyneliin.
Miksi on näin, että kaikki on väärinpäin? Miksi on niin paljon sanoja, jotka haavoittavat? Miksi on niin paljon ivaa, niin paljon ilkeyttä? Miksei rakkaudesta ei voi puhua ilman, että väliin tulee joku, joka tahtoo rikkoa kaiken?
Öiseen aikaan ajatukset Rakkaudesta valvotuttavat. Kaipaus, kipeä kaipaus ei jätä rauhaan.
Tahdon nukahtaa.
En unta saa... Olet mielessäni päivin öin....
Olen väsynyt. Näen peilissä kasvot, joita en tunne. Sain ikävän myötä kasvot, joihin en totu. En halua tottua niihin! Kasvot ovat kaipuun uuvuttamat, valvottujen öitten kertomat.
Tahdon takaisin entiset kasvoni! Tahdon takaisin ilon ja naurun.
Tahdon saada tietää, kannattaako minun enää odottaa.
Kerro heti!Mitkä ovat esim. nimesi kaksi viimeistä kirjainta.
Emme ole ennen tainneet tavanneetkaan, Sherlock :) Hauska tutustua. Miten tutkimukset edistyvät? Onko tutkinnan alla muutakin, kuin nimeni kaksi viimeistä kirjainta?
Pahoittelen, etten voi auttaa sinua ainakaan itseäni koskevissa tutkimuksissa. Aiheesta kun on jo nyt muodostunut varsin kuuma. Minulla on vielä tarve kertoa tunteistani, joita Rakkaus on saanut minussa aikaan. Kirjainten näpyttelemiseen minä taas tarvitsen sormiani, jotka vain polttaisin itseni paljastaessa.
Onnea tutkimuksille!
Ps. Sinä kun olet itse Sherlock ja maailmankuulu onnistuneissa tutkimuksissasi, niin voisinko pyytää sinua etsimään lähdettä, jossa virkostuisin? Vai tiedätkö jo sellaisen?
Kerrohan itse kenen haluaisit ap:n olevan...? ;)
Hyvä lakastunut, onko "rakkaasi" siis varattu henkilö, jonka olet tavannut ja johon olet nyt ripustautunut niin kuin monet riippuvaiset tekevät. Luulet vain rakastavasi kun olet rakastunut rakastamiseen. Se ja sama melkein kuka hän olisi ollut kun vain pari ystävällistä sanaa ja katsetta olisi sinuun luonut ja hyvänä hetken pitänyt. Ei tainnut rakastaa hän ja nyt roikut hänessä kuin joku iilimato ja elät vain haavemaailmassasi. Ryhdistäydy ja ryhdy itsenäiseksi niin voit löytää oikean rakkaudenkin joskus....
Hyvä Eräs, onko olemassa mitään ylevämpää, kuin on Rakkaus? Ken sen on saanut kohdallensa kokea, ei voi muuta kuin rakastaa. Vain rakastaa.
Ei ole väliä sillä, kuka kohde on, sillä Rakkaus ei katso henkilöön, ei hänen saavutuksiinsa, ei hänen omaisuuteensa, ei hänen maineeseensa - ei hyvään, eikä huonoon. Eikä Rakkauden olemassaolon edellytys ole vastarakkaus. Sillä ei ole mitään tekemistä Rakkauden säilymisen kannalta. Rakkausko ei kestäisi? Se voi muuntua tilanteitten mukaan, mutta yhä silti se on Rakkautta. Sen perusolemus ei häviä. Ei ole olemassa turhaa Rakkautta. Sille on aina tarvetta.
Eikö iilimato ole niljakas varas, joka takertuu uhriinsa imiäkseen tältä verta käyttääkseen sen omaksi hyödykseen? Olenko minä, tai kuka tahansa rakastunut, sinun mielestäsi tällaisen kuvan kaltainen?
Rakkauteni kohde on minulle arvoitus, jonka tahdon selvittää. Monet laillani kysyvät: "Onko hänellä toinen?" kun en enää näe häntä ja niin minäkin odotan aikaa, jolloin kaikki selviää ja arvoitus ratkeaa. Oli lopputulos sitten toivomuksieni mukainen, tai sitten vastainen, niin kuitenkin Rakkaus jää elämään. Se on kerran näyttänyt kasvonsa, enkä unohda niitä koskaan.
Rakkaus on lempeä. Se ei ivaa.
kirjoitus!
Rakkaus on lahja.
Saamme kokea sen, sitä.
Jotta tietäisimme mitä se on.
Jotta voisimme palata siihen myöhemminkin.
Opetella olemaan siinä,
opetella säilyttämään sen,
koska sen "piiloutuminenkin" on mahdollista.
Se on myös visio jota kohden käymme.
Rakkaus on lempeä, se ei loukkaa.
Sanasi "ihana" jäi vaivaamaan minua koko päiväksi. Ihana - -
Mitä ihana on ? Minkälaista jokin on, kun se on ihanaa? Minkälainen joku on, kun hän on ihana - persoonallisuutena? Onpa ihana! Voiko ihanan ympärille rakentaa mitään kestävää? Ihana mies, ihana nainen, ihana perhe? Säilyykö ihanuus? Ja jokin kun on toiselle ihanaa, se voi olla toiselle aivan yhdentekevää, tai jopa vastenmielistä, tai peräti kamalaa!
Ihanan isot kädet, ihana katse, ihanan lämmin syli, ihanan suloinen koiranpentu, ihanan tuulinen ilma, ihanan lämmin kesäyö, ihana vesisade, ihanan pehmeä vuode, ihanantuoksuinen ruusu, ihanan haikea laulu, ihanankuuloinen rauhallinen ääni, ihanan melodista musiikkia, ihanan pysähdyttävä runo, ihananvärinen iltarusko, ihananmakuinen mansikka, ihana elämä - -
Jotkin sanat ovat inflaatioherkkiä ja Ihana on aina ollut vaarassa sen suhteen. Mutta se osaa pitää sitkeästi pintansa. Huomasin sen, kun tuo niin monesti lausahdettu ja läpijynssätty sana ei jättänytkään minua rauhaan. Itsepintaisesti se vain vaati huomiotani pitkin päivää. En ollut aluksi sitä muka huomaavinanikaan, mutta se jatkoi hellittämättä. Vasta kun yö ja levon aika alkoi lähestyä, minä taivuin sen tahtoon. Ja mitä se tahtoi? Hyväksyntää! Se oli roikkunut minussa kiinni koko päivän ja nyt se oli lopen uupunut. Olin ollut sitä kohtaan kovin ymmärtämätön!
Vihdoin Ihana nukahti, mutta minä en voi laittaa nukkumaan, ennen kuin saan kysyttyä, mitä sydämelläni on: Säilyykö ihana aina villinä nuorikkona, vai painuuko senkin selkä lopulta kumaraan?
Peräti mielenkiintoinen on tämä elämä.
Kannustus on ihanaa kuulla.
Siitä ihana kiitos Sinulle, elli :)
Ivallinen,piruileva, piilovittuileva.lässyttelijä.Saivartelija.Pilkun nussija.Vikojen etsijä.
Sanalla sanoen elämän vihaaja.Mieti vaan pääsi puhki yökaudet musertavaa vastausta tähän viestiini,minä en sitä kuitenkan tule lukemaan.
on paha olla.
Ihana on monikäyttöinen sana, joka ei tule koskaan kokemaan inflaatiota. "Ihana" tiivistää kaiken, mikä liittyy hyviin fiiliksiin, yhdeksi pieneksi söpöksi sanaksi.
palstan psykiatri.Surffailet ympäriinsä luuseri täällä puhumassa paskaa.
ei kultaseni ole töitä, vaikka hakemuksia olisikin lähtenut jo pelkästään tämän vuoden aika yli sata. vaikka koulutusta kerääntyy liikaa, kun jotain pitää tehdä kehittyäkseen ja vaikka kaiken lisäksi olisi kunnollinen, yli kymmenen vuoden työkokemus.
Olen kirjoittanut kaksi viestiä tähän ketjuun, joten se ei tee musta palstan psykiatria.
olemaan sun kultasesi.Pthyiii!
Äläkä "tunne"mun puolesta-psykiatri...tyyliin-sulla on paha olla.Sä nappaat aina joka viestin joka sisältää jotain todellista ja vetelet vessasta alas...moro nyt vaan,puhu taas ittellesi,mä häivyn.Saat vapaat kädet,ne onkin tosi aktiiviset.
TÄHÄN VIESTAILLUT LAKASTUMISLUIRUKKEESEEN MITÄÄN KERTAAKAAN: ELLIKÄÄN EI OLE:
KUKA SITTE:?
MUN HAANIPÄLLERÖINEN ON KYLLÄ TÖISSÄ:MÄ LUULEN NIIN:
MÄ OLEN JOSKUS LUULLUT SEN MULLE VIESTAILEVAN;NIIN EI SE OLE SEN VOINUT OLLA KUN; SE ONKIN NÄKYNYT JUSTIINSA LIIKKEESSÄ:SIINTÄ ON KYLLÄAIKAA MUTTA SIITTÄ SITÄ SITTEN NIIN MENETTI USKON KOKO HOMMELIIN NIIN TAI SIIHEN HAANIPÄLLERÖISEEN SEN OIKEESEEN OLEMASSA OLOON:NOO EI SE SIINTÄ OIKEINKAAN VOI USKOKAAN MENNÄ SENKOOMIMMIN ON EPÄILYTTÄVÄÄ USKOA LAISINKAAN MINKÄKINLAISIINKAAN VIESTAILUVIRITELMIINKÄÄN JOSKAAN EN KOSKAAN RUPEAISIKAAN USKOMAAN ETTÄKÖ MUN HAANIPÄLLERÖINEN VOISIKAAN SITTENKÄÄN OLLAKIN TÄÄLLÄKIN JOSKUS EHKÄ HARVAKSELTAAN EDES TOIVEAJATUKSENA HUKKASEEN MENEE KAIKKI TOIVOMUSOLETTAMUSAJATUKSETKIN:MULLAKIN ON PIKKAISESTI RAKKAUSAJATUKSIAKIN JÄLJELLÄ:
Suurkiitokset ison halin kera Sinulle, elli! Sinunlaisiasi tulisi olla enemmän täällä maailmassa: Kyky saada sanat mahtumaan pieneen pakettiin! Rakkauteni kohde on samanlainen. Ihailin häntä ja huumaannuin hänen taidostaan tiivistää sanottavansa muutamaan sanaan. Itse en kykene samaan, tai ainakin se on minulle vaikeaa. Kiertelen mieluummin kaikessa rauhassa tuntemattomilla seuduilla ihmetellen ja pohtien kaikkea uutta näkemääni. Repussani on ehtymätön määrä pilkkuja, joita tuhlailen joka paikassa eteeni sattuvissa kylissä. Kyllä, olen pilkuntuhlaaja. Se on salainen paheeni - vaikka taisinkin jo paljastua ;)
Sanot: " 'ihana' tiivistää kaiken, mikä liittyy hyviin fiiliksiin, yhdeksi pieneksi söpöksi sanaksi." Kun aiheena on Suhteet / Rakkaus ja rakastaminen, halusin tietää, liittyikö Ihana Rakkauden olemassaoloon, Rakkauden olemukseen.
Nähdessäni eilen tuon sanan, Ihana, ruudullani, sen katse vangitsi. Siinä se istui ja tapitti minua kirkkailla ja viattomilla silmillänsä. Se ei päästänyt minua, ennen kuin olin antanut sille aikaani. Leikittyämme tovin, se kiinnostui jostain muusta sille mielenkiintoisesta ja päästi minut menemään. Silloin tiesin, että Ihana on olennainen osa Rakkautta.
Näin polullani viritetyn ansan ja pensaikon takaa kuului hihitystä. Pysähdyin ja hämmästyin, olinko kenties ansainnut pilan. Perässäni tuli kuitenkin toinen ja ennen kuin kerkesin varoittaa häntä, hän astui pahaa aavistamatta suoraan ansaan. - - Olemme oikeutettuja käyttämään nimimerkkiä keskustelupalstoilla, mutta sen käyttö kuuluu olla hyvän etiketin mukaista. Sen taakse piiloutumalla ei oikeuta meitä loukkaamaan ketään. Kiitos Sinulle, nm."kamala", kun toit ärtymyksesi julki. Se sai minut miettimään, olenko todella sitä, mitä sanot. Josko kaikella sanomisellani vuosien varrella olenkin pahoittanut monien mieltä, sitä itse kuitenkaan tarkoittamatta - -
Mutta elli, toivon, että Sinulla on kaikki hyvin.
Purkaus sattui minuun(kin), mutta pitkä kävelylenkki teki hyvää :)
Aito rakkaus,Rakastuimme,huomasin jo aikapäiviä sitten,rakkaus ei soimaa,ei vaadi. Rakkaus on pyyteetön. Aina!
Pysyy!
Ihana Aito Rakkaus!
Jo aikapäiviä sitten - - Oletko nähnyt, sinä joka rakastat, oletko nähnyt häntä, jota rakastan? Hän on poissa. Ajatteleeko hän minua? Onko niin, että vaadin Rakkautta tulla esiin? Jos se tulisikin, jos antaisin sen tulla itse, omasta tahdostaan?
Hän on ihana. Hän maalasi sydämeeni taulun, joka ei ole vieläkään kuivunut. Sen pinta helmeilee, kun katson siihen tietyssä valossa. Rakkauden pyyteettömässä valossa.
Näin kasvosi viimeyönä unessani,valvoin vierelläsi,valvoit untani. Kasvosi ovat kauniit. kasvosi seuraavat minua unessanikin.
tosi.
Olitko sinä vain unta, joka pyyhkiytyi pois aamun tullen? Unessa kaikki oli toisin. Katselimme toisiamme kasvoista kasvoihin. Hengitimme samaa unta.
Hymyilit minulle unessa ja täytyin rakkaudestasi minuun. En kyllästy katselemasta kasvojasi. Ne kertovat Rakkaudesta, joka pysyy.
Tahdon katsella kasvojasi yön mentyäkin.
viekkuun..
Oletko Se Sinä? En näe Sinua, sillä välillämme on sata vuotta ikävää.
Kutsuit minua, mutta minä pysähdyn. Yksinäiset vuodet satuttivat minua, enkä tahdo enää haavoittua. Laitan kädet korvilleni, sillä Rakkauden kuiske on liian voimakas.
Näen Sinut. Astelet minua kohti tuttuun rauhalliseen tapaasi. Tahtoisin juosta Sinua vastaan, mutta jään paikoilleni. Seison nyt omilla jaloillani! Sain poissaollessasi ystäviä, joiden hyvyys vahvisti minua. Muistan lähtöäsi seuranneet avuttomat hetket. En tahdo niitä enää takaisin.
Pysähdyt. Katselet minua vanhan koivun takaa. Kujeilet. Et ole yhtään muuttunut. Tunnen sisälläni kaipauksen, jonka luulin jo päihittäneen. Miksi Sinä olit niin kauan poissa?
Tulet lähemmäksi, enkä enää epäröi. Ei Rakkaus jättänyt, se vain nukkui kaamoksen yli. Silmissäsi ui tuhat toivetta. Katso Rakas, Sinun toiveesi ovat minunkin toiveitani.
Tahdon ottaa kädestäsi kiinni. Näytähän minulle kätesi, Rakas! Tahdon tutkia niitä ja pitää niitä omissani ja tuntea Sinun voimasi niissä. Hymyilet minulle ja vedät minut itseesi kiinni.
Tunnen kehosi lämmön omaani vasten. Kuuntelen sydämesi lyöntejä. Ne kertovat minulle hetkestä, jota elän juuri nyt Sinun kanssasi. Mutta vääjäämättömästi aika vain etenee. Se ei peräänny. Pelkään, ettei aika riitä. Minulla on niin paljon Sinulle kerrottavaa. Lupaatko, ettet naura minulle? Otatko Rakkauteni todesta?
Ruohikossa on kastetta ja maa tuoksuu elinvoimaiselta.
Katso, tähän on hyvä jäädä.
Kaunista!
Uskomattoman kaunista! Kumpa voisin sanoa nuo sanat,oia mielessäni pohdin alinomaan,mietin miten saisin sanottua ja hän kuulisi sanani. Kiitos kun kirjoitit,annoit voimia minulle!
Kun kolahtaa...niin kolahtaa kovaa. Ei siintä kolahtamisesta pääse mihinkään, tässä elämässä se on ja pysyy!
Kolahti ja kovaa,kun kohtasimme.Sanoit aivan oikein!Nukun vain sinä mielessäni,aamulla herään arkeeni hieman uupuneena,menen töilleni,mutta sinä mielessäni rakkaimpani! Ei kukaan muu kuin sinä!!! Siintä on jo aikaa kun kohtasimme,mutta olet sydämessäni aina! Usko
Näin viljaa oraalla. Sillä ei ollut vielä vartta, jolla ylpeillä. Se kurkotteli vasta kehtonsa laidan yli.
Olen kulkenut jo vuosia tuota pellonlaitaa ja tiedän, että siinä on kasvua tänäkin vuonna. Mitä viljaa siinä kasvaa, sitä en tiedä. Sen tietää kylväjä. Kasvu pellossa tapahtuu hitaasti. Silmin sitä tuskin voin havaita, mutta pidänpä vain viikonkin etäisyyttä siihen, niin viljan katse tervehtii minua ilolla jo kaukaa. Paljon sen on kuitenkin vielä nähtävä ja koettava ennen kuin se on valmis leikattavaksi: Auringonpaahdetta ja kuivuutta, kovaa tuulta ja myrskyäkin, rankkasadetta ja raekuuroja; mutta myös seesteisiä kesäpäiviä, jolloin oikein näen sen nauttivan kasvustaan.
Sinussa on jo tapahtunut kasvua. Olet saanut osaksesi Rakkautta. Sinulla on herkkyyttä nähdä kauneutta. Lepää siinä varmuudessa, että Rakkaus tekee työtänsä Sinussa. Olet ollut tuulen tuiverrettavana ja sadekuurojen piiskattavana, mutta olet myös saanut lämpöä ja vettä, kun Sinun on ollut jano.
Sinä puhut jo kauniisti, voin tuntea sen. Kiitoksesi liikuttaa minua ja antaa minulle voimia jatkaa. Olen iloinen, kun sain kuulla sinun haluavan puhua kauniita sanoja Hänelle. Sinulla on jo ne sanat. Ammenna niitä levosta käsin. Sydämen tila sanelee sanojen ilmeen.
Sana voi syöstä ihmisen tuonelaan ja se voi myös nostaa hänet sieltä. Sanoilla on valtava vaikutus ihmiseen ja kuinka helposti me pieksemmekään toinen toistamme vain lausumalla pari vaivaista sanaa! Mutta onneksi on vielä sinunlaisiasi, jotka haluavat uskoa Rakkauteen. Rakkaus ei koskaan häviä.
Kiitos Sinulle. Sinä puhut kauniisti.
Sydämeni postiluukku kolahti. Kiirehdin heti ovelle, sillä olin odottanut Sinun kirjettäsi jo kauan. Olisiko se nyt tullut?
Se oli siellä! Vihdoinkin! Sinun tuttu käsialasi kuoressa vavisutti minua. Painoin kirjeen rintaani vasten ja huokasin syvään.
Aukasin kuoren. Raotin sitä utelijaan varovaisesti ja vedin sieltä esiin vaaleanpunaisen kirjepaperin. Ihanaa! Olit liimannut vanhan kiiltokuvankin kirjeen ylänurkkaan. Siinä oli kättelevät kädet kuin sovintona, kuin lupauksena. Sen pinnalla oli kimalletta.
Kerroit kirjeessäsi salattuja asioita, salaisuuksia, joita jäin miettimään. Sanasi olivat kauniita ja uskoin ne kaikki.
Se oli rakkauskirje.
Halusit tulla yöllä luokseni. Otin sinut vastaan. Hymysi pyyteli anteeksi myöhäistä ajankohtaa, mutta sinä olet aina tervetullut luokseni, olenhan minä jo sen sinulle sanonut. Sinulla oli jotain mielenpäällä. Olit ajatustesi puhuteltavana, enkä minä voinut kuulla sitä keskustelua.
Halusit raksuttavan kellon seinällä ja tutun vuoteen. Halusit lämpöä ja läheisyyttä.
Katsot minua silmiin. Näen kivun. Näen yksineletyt hetket ja kaipuun syliin. Näen rakkauden, jolta vedettiin matto alta. Näen riidat ja kuulen satuttavat sanat, jotka eivät unohdu. Näen lapsen ja vanhuksen käsi kädessä; heillä on yhteinen matka.
Sydämesi seinille on ilmestynyt uusia tauluja. Milloin olet hankkinut ne? Sanot, ettet edes pidä niistä. Joku vaan myi ne sinulle halvalla. Joku kulkukauppias.
Olemme saman peiton alla. Se suojaa sinua saamasta polttomerkkiä, jonka takaa-ajajasi haluaisivat sinuun lyödä. Olen vierelläsi. Olet turvassa. Muistatko, kuinka sinä vahvistit minua silloin, kun itse pelkäsin? Olen voimistunut. Katso vaikka! Silitän hiuksiasi ja suljet silmäsi. Rakkaus on teeskentelemätön. Vapiset vielä uupumuksesta. Olet juossut niin pitkän matkan luokseni. Missä asti oikein kävit? Mitä näit? Mikä satutti? Kuulen kun tuhiset. Vavahdat vielä kerran. Nukahdat.
Sitten kun takaa-ajajat luovuttavat ja kääntyvät pois, menevät matkoihinsa, sitten kun olet levähtänyt ja voimistunut; sitten aukaise kipusi veräjä. Jos tahdot. Minulla on aikaa kuunnella.
Pysyt sydämessäni aina. Ja uskon, että niin olen minäkin sinun sydämessäsi. Aina.
Miksi tunnen,
...no kyllä sä tiedät mitä.
Miksi?Miksi?Miksi?
Istuin joenrannalla heittelemämässä kiviä. Sopivia ei tahtonut löytyä, tai kivet olivat hiekan alla. Vain tuulen vieno henkäys, ja ne paljastuisivat. Sain kiven lennähtämään joen pinnalla neljästi ja tunsin onnistumisen riemua. Neljä leipää! Sopiva kivi, sopiva hetki ja - pieni harjaantuminen.
Ajattelin Rakkautta. Aina siinä ei onnistu. Jokin alkaa häiritsemään välejä, eikä jakseta enää yrittää. Molemmat ehkä ovat jotain muuta, kuin miltä alussa näytti. Aina voisi mennä paremmin. Jotta oppisi sietämään epäonnistumisia katkeroitumatta, tarvitsemme harjaantumista ja sitä taas karttuu vastoinkäymisten myötä. Elämän liekkiä sydämessä tulee vaalia. Eikä niitä "sopivia kiviä" tahdo edes aina löytyä. Mutta aivan vieressä voi olla se suuri Rakkaus - ehkä vain kysymyksen päässä: Kuka Sinä olet?
Kuulin männyssä rapinaa ja aavistin oravan olevan liikkeellä. Se kiirehti ylöspäin, mutta salamannopeasti se kääntyi ja yhtä varmasti se laskeutui hetkessä runkoa alaspäinkin.
Ajattelin Rakkautta. Kuinka monesti yritämme väkisin sellaista, joka ei ole meille luontaista! Koetamme miellyttää ja saada hyväksyntää, vaikka Aito Rakkaus hyväksyy meidät sellaisenaan. Joku on hyvä jossain, toinen parempi ja kolmas päihittää molemmat. Mutta neljäs ei edes ryhdy kokeilemaan, sillä se ei vain ole sen laji. Hyvä näin. Meidän ei tarvitse koettaa kiivetä oravan lailla puunrungolla.
Katselen jokea ja tänään sillä ei ole niin kiire kuin eilen. Sen pinta on melkein tyven, vain pienen pienet aallot kisailevat välillä keskenään. Moottorivene kaahaa ohi. Joki havahtuu ja se heittää minulle laineita rantaan. Otan niitä kiinni, mutta pian ne ovat poissa. Ainakin näyttää siltä. Mutta tiedän, että ne ovat yhä joessa, odottamassa vain tuulta, tai uutta venettä, joka antaisi sille kyytiä.
Ajattelen Rakkautta. Se on ja se pysyy. Välillä se näyttää tyystin olevan poissa. Elämä lyö haavoille. On vain kaipuuta ja ikävää. Yksinäisyyttä. Mutta sitten aivan kuin tyhjästä kaikki muuttuu. Rakkaus astuu esiin ja näyttää, mihin pystyy. Se muuttaa koko siihenastisen arkemme ja valloittaa sydämemme. Rannalle saapuvien laineiden tavoin sekään ei lähde pois. Se pysyy, vaikkei se aina siltä tuntuiskaan. Se on aina olemassa. Sen olemassaolo ei ole kiinni näkyvässä. Rakkaus ei ole hallittavissa. Mutta sekään ei tahdo hallita meitä. Se ei ole julma diktaattori. Olemme pieniä sen edessä, mutta se rakastaa meitä.
Miksi? Rakkaus vastaa: Minä Rakastan, koska en voi muuta. Olenhan Rakkaus. Se ainoa Oikea.
Kauneus tuli minua vastaan. Se oli yksin. Olemme jo vanhoja ystäviä. Ihana esitteli meidät kerran toisillemme. Rakkaus oli tuolloin sen kanssa, mutta se ei sillä kertaa minulle paljon puhunut, kunhan vain sanoi tulevansa kylään jonain päivänä.
Kauneus oli hieman allapäin. Kun kysyin siihen syytä, se kertoi Ihanasta ja Rakkaudesta asioita, joita en ollut ennen kuullut. Ne olivat ihmeellisiä sanoja.
Hämmästelin vielä entistä enemmän, miksi Kauneus sitten oli niin mietteissään. Se vaivaantui hieman, koska en ymmärtänyt vieläkään. Se ei selvästikään ollut sillä tuulella, että olisi halunnut juurta jaksain selittää minulle syntyjä syviä. Pyysin sitä kertomaan, koska usein Ihana ja Rakkauskin tekevät minulle samaa vain sanoen: "Elämällä elämää, sinä tulet ymmärtämään."
Sitten Kauneus katsoi minua silmiin kauniisti, mutta vakavasti ja kysyi hellästi: "Milloin viimeksi olet kokenut minua? Eikö ole niin, että usein kiellät minut, kun joku uskoo minut sinulle? Et tahdo ottaa minua vastaan, koska epäilet." Mistä se tiesi? Puolustauduin. Sanoin niin olevan Ihanan ja Rakkaudenkin kanssa. En minä niitäkään tahtonut aina uskoa. En nimittäin aina ymmärrä niitä.
Kauneus kertoi Rakkauden olevan tulossa. Siihen mennessä minun tuli valmistautua hyvään. Sanoin sille, niin kuin monet kerrat aikaisemminkin, että se oli minulle yhä vaikeaa.
"Olet kasvanut," se vain sanoi ja hymyili, niin kuin vain Kauneus voi hymyillä. Sitten sen oli jatkettava matkaa.
kirjoittaa kauniisti tunteista :)
Saavuttuani vaivalloisen kiipeämisen jälkeen kipuvuoren harjanteelle,
minulle avautui sieltä uudet näköalat.
Kerron niistä.
Kaunis kiitos Sinulle :)
Puet kaiken ajatukseni sanoiksi,joita olen halunnut hänelle huutaa! Tiedätkö miten olen tuijottanut tyhjää ruutua sanattomana,itkuisena,sydän täynnä sanoja rakkautta häntä kohtaan. Levottomana tietäen miten levoton hän on. Tiedätkö? Oletko Enkeli! Sinun täytyy olla Enkeli! Milloin tarvitsen sinua,suljen vain silmäni ja olet siinä vierelläni! Minä Rakastan Sinua
Enkeli kosketti meitä kaikkia. Kohtasimme Rakastuimme Rakastamme. Sain vahvuutta rakaudessani. Kauneinta luettavaa! Kiitos teille!!!
Ketjusi on kaunis. Olen sille melkein kateellinen, hyvällä tavalla. Haluaisin omistaa sen kaikki kauniit ajatukset; olla niiden kohde tai synnyttäjä.
Otit Ihanan käyttöösi, kulkemaan rakkauden mukana. Siihen yhteyteen sana parhaiten sopiikin. Niinkuin sanoit, Ihana on olennainen osa rakkautta.
Ihania päiviä Sinulle :)
Ihana rakas elli,
Ilostuin suuresti, liikutuin ja helpotuin, kun näin viestisi tulleen. Olen ajatellut Sinua ja minulla on ollut huoli Sinusta, josko sanat, jotka yllättivät meidät, olisivat lyöneet Sinuun märkivän avohaavan. Siksi oli huojentavaa nähdä nimesi ilmestyneen jälleen ketjuun, joka on pian lopuillaan. Olen laittamassa uuniin pian viimeistä pesällistä, mutta puut saavat jäädä palamaan. Uunin ääressä voi halutessaan lämmitellä ja kohentaa hiillosta ja lisätä sinne tarvittaessa puita.
Olet ollut tukemassa minua monien muiden tavoin. Voit ehkä aavistaa, kuinka suuri merkitys sillä on ollut minulle. Kiitos on pieni sana, vain kuusikirjaiminen, mutta se sisältää paljon. Kiitos siis elli. Kun koet jonkun Sinua koskettaneen ajatuksen omaksesi, niin Sinulla on lupa tarttua siihen. Se olkoon Sinun. Rakkaus tulvii yli sen eteen rakennetun padonkin ja saapukoon se luoksesi ja virvoittakoon kaipaavan sielusi.
Kiitos elli. Ihania päiviä myös Sinulle :)
Rakas,
Sanot sydämesi olevan täynnä sanoja Rakkautta Häntä kohtaan. Kaunista!
Sanot olevasi levoton. Sydän voi kertoa monta tarinaa voinnistamme. Sydämen ollessa levoton, tuntuu siltä, kuin mikään ei voisi onnistua; mikään, minkä tahtoisi onnistuvan. Onnistuakseen tikanheitossa, tulee keskittyä olennaiseen: kohteeseen, johonka tikkojen on osuttava. Levoton sydän on kuin tikanheittäjä, joka keskittyy häätämään sääskiä ympäriltään. Lopputulos on sen mukainen.
Lepää. Sanasi liikuttivat minua. Ne henkivät elämää. Koet tuskaa, sillä sanat, jotka haluaisit Hänelle ojentaa, juuttuvatkin maankamaraan kiinni, etkä saa niitä siitä irti. Kiskot väkisin, vaikka vieressäsi on kuokka. Katsos, kuokka on vain väline, mutta sillä on oma käyttötarkoituksensa.
Kuokka on sinun tunteesi Häntä kohtaan. Käytä niitä. Kerro tunteistasi OMALLA tavallasi. Jo se, mitä kirjoitit minulle, kertoo tunteistasi Häntä kohtaan hyvin paljon. Et tarvitse olla muuta kuin olet. Jos olet levoton, niin kirjoita siitä. Kirjoita se ulos sydämestäsi. Kyllä, Sinulla on kipeä halu löytää sanoja, joita kuitenkaan et koe löytäväsi. Kirjoittaessasi Hänelle, puhu ääneen, aivan kuin puhuisitte kasvotusten. Hiljaisuus ympärillä tuo ajatuksia esiin.
Olen ihminen, samanlainen kuolevainen kuin sinäkin. Olet ollut auttamassa ja tukemassa minua. Tahdon, että uskot sen. Se on totta. En katsele Sinua ylhäältä. Katselen Sinua samalta tasolta. Katselen Sinua silmiin ja näen kauniin ihmisen, jolla on kaunis sydän.
Ajatukset. Päämme ei ole niiden koti. Ajatukset tulevat ja menevät. Eivät ne ole omiamme. Jos olemme valppaita, voimme saada kiinni niistä jonkun. Joitain ajatuksia olen saanut kiinni ja kirjoittanut ne ylös. Ajatuksia riittää vielä paljon meille kaikille, jotka vain odottavat kiinnisaamistaan. Ajatusten olemukseen ei kuulu tarmoton antautuminen meille, vaan ne kutsuvat meitä leikkiin sanoen: "Ota minut kiinni, niin kerron sinulle salaisuuden!"
Olet minulle rakas. Rakastan Sinua. Olen Sinulle totta. Lepää. Muista, että Sinulla on jo sanat.
Kaikkea hyvää Sinulle :)
Kiinnitin huomioni sanoihisi. Sanat jotka sai minut taas Elämään. Ovat,kaikki mitä sanot. Olet Enkelini! Tämä sinun on ymmerrettävä,Ymmärrätkin! Luulin kadottaneeni hänet,niin ei ole käynyt! Luulin! Miten kiitänkään sinua. Olet Minulle Rakas. Minä Rakastan Sinua. Kumpa olisit Hän
Olin kulkenut pitkän matkan. Olin haavoittunut ja voimani olivat kovin vähissä. Yömyöhäällä kukkulan takaa ilmestyi vihdoin kylä, joka ei onnekseni vielä nukkunut. Se otti minut vastaan, minut - muukalaisen. Kerroin sille syyn tulooni: Etsin Rakastettuani. Sain majapaikan. Haavani puhdistettiin hyvyydellä ja ne sidottiin ihanilla, rohkaisevilla sanoilla. Sain syödä kauniita ajatuksia ja runoja kaipuusta toisen luokse. Juomakseni sain Rakkautta. Minut peiteltiin ylelliseen välittämisen vuoteeseen. Minun vierelleni jäätiin. Minua hoidettiin ja haavani alkoivat vähitellen parantua.
Minulla oli suuri suru, joka ei mahtunut sisälleni. Minä puhuin ja puhuin. Ja minä sain puhua. Minua kuunneltiin ja minua ymmärrettiin. Moni oli kokenut samaa. Sain osakseni Rakkautta, jota en ennen ollut kokenut ja jota en osannut odottaa. Se yllätti minut täysin.
Aito Rakkaus ei itsessään vaadi meiltä mitään, koska se hyväksyy meidät sellaisenaan kuin olemme, mutta sen ihmeitätekevä voima saa meissä aikaan sen, että alamme toimimaan. Rakkaus synnyttää meissä oikeanlaista rakkautta itseämme kohtaan ja sitä kautta se välittyy myös toisiimme. Olen erehtyväinen ihminen. Olen saanut viipyä Rakkauden läsnäolossa usein. Vaikeudet elämässäni ovat pitäneet minut kiinni Rakkaudessa, koska siinä minulla on ollut ainoa turvapaikka.
Näin on aina - kaikella on tarkoituksensa. Kuulin minua kutsuttavan enkeliksi. Aloin itkemään. Itkin. Ymmärsin, ettei viipymiseni Rakkauden läsnäolossa ole voinut olla vaikuttamatta minuun. Sillä minä olen vain ihminen ja Ystäväni on se, josta heijastuu kaikki se hyvä, josta minua kiitetään. Kunnia kuuluu siis Hänelle, Ystävälleni, Jeesukselle. Hän on ensin rakastanut meitä, siksi rakastamme. Mutta vaikka kuulun Hänelle, pääni asetukset menevät oikosulkuun, kun rakastun. Olen silloin kenen tahansa rakastuneen tavoin sekaisin johdoista! Silloin ovat samoja tuntoja kokeneet sydämet tarpeen!
Ei ole olemassa aitoja, jotka voisivat pidätellä Rakkautta. Turhaa me yritämme rakennella ja pystytellä niitä sen rajaamiseksi ja kiinnipitämiseksi, sillä se on vapaa olemukseltansa ja vaikuttaa kaikkialla ja kaikissa, jotka tahtovat ottaa sen vastaan.
Kaikella on määräaikansa. Minunkin on jatkettava matkaani. Olen tehnyt valmisteluja huomenillalla alkavaa viikon kestävää matkaa varten. En ole silloin koneen äärellä. Mutta kylään tulee uusia matkalaisia uusine ajatuksineen, niin kuin on jo saapunutkin. Apu, jonka kylä minulle tarjosi, on korvaamatonta. Se antoi omastaan. Tulin kylään kurjana ja köyhänä, mutta lähden sieltä hoidettuna, voimistuneena ja rikkaana. Ei ollut sattumaa, että saavuin juuri tähän kylään. Saan olla kiitollinen paljosta. Tulin etsimään Rakastettuani. En Häntä löytänyt, mutta kysymykseeni "Mistä tiedän?" sain vastauksen: Rakkaus ei jätä. Se elää ajatuksissa, jotka olemme Rakkaimpamme kanssa jakaneet.
Kiitos Ystävät. Rakastan teitä. Muistan teidät. Aina.
Vastaan Sinulle, nm.Taas! (4.6.05 klo 00:16), teknisistä syistä johtuen tässä kohden ketjua.
Ketjussa on paljon mukavia sanoja ja lyhyitä, mutta paljonkertovia lausahduksia, joista iloitsen; kuten esimerkiksi näistä tässä:
"Rakkaus on ja se pysyy."
Ja sitä seurannut vastaus: "Niin on. Tuo on tosi."
Ajattelen Sinua. Olet suloinen, mutta kuitenkin samalla niin hätääntynyt. Ole rauhassa. Rakkaus keksii vaikka mitä. On se vaan niin monesti minutkin yllättänyt! Et ole siltä hukassa. Se tuntee olinpaikkasi ja sen, mitä sydämesi kaipaa. Se vastaa vielä Sinulle. Usko ja luota.
Kiitän Sinua, vierelläkulkijani. Sinun kanssasi on ollut mukava tehdä matkaa. Olet loistavaa seuraa! Paljon on vielä edessäsi kauniita asioita, saat sen vielä nähdä! Ja katso, jo tämä päivä on hyvä. Katsele sitä uusin, uteliain silmin. Huomaat vielä, kuinka Elämä kohtaa sinut rakastavin katsein.
Olet antanut minulle paljon ajateltavaa.
Rakastan Sinua. En tule unohtamaan Sinua.
"Rakkaus on ja se pysyy."
"Niin on. Tuo on tosi."
Kun noin tunnen,
minulla ei ole mitään
syytä hätääntyä.
Levollisen levottomin
mielin kohti tulevaa.
Tosi kuin vesi
sanoi Rakkaus
kun laiturilla
pientä sydäntä pesi
Ei ollut sillä saippuaa
ei liioin harjaakaan
vaan lempeästi
se vain uitteli vedessä
kalleintaan
Huolet ja surut
se pois huuhteli
vihan ja katkeruuden
vei virta mennessään
Aivan putopuhtahaksi
se pienen sydämen sai
Sanoit, ettet tulisi lukemaan vastaustani - -
Elämässä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista ennalta arvaamatonta. Ehkä Sinä sitten palaat ja näet viestini.
Tahdon sanoa Sinulle, että Rakastan Sinua.
Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin. Rakastan Sinua
Seison laiturillani nytkin !
Hei Taas!
Tiedän toki Sinun seisovan laiturillasi nytkin :)
Olen lukenut Sinua ja olen ymmärtääkseni tutustunut kaunissieluiseen ja herkkään ihmiseen, joka kaiken lisäksi on antanut minulle paljon mielenkiintoista pohdittavaa. Tarkoitukseni ei ole ollut millään tavalla loukata Sinua, jos niin on mennyt käymään. Väärinkäsitykset ovat monen ikävän tarinan alku ja loppu.
Olet upea ja toivon, että laituriltasi avautuvat kauniit maisemat.
Matkalla,
löytämäni vanhan ja hitaan koneen luota,
ystäväsi, Lakastunut rakastunut :)
On ilo kuulla Sinusta! Olen toivonut Sinun palaavan. Kiitos, kun ilmoittelit itsestäsi!
Kaikkea hyvää Sinulle runsain mitoin. Olen matkalla, mutta löysin vanhan koneen (jonka ääreen voin ehkä palata toistekin) - onneksi, jotta pystyin kertomaan Sinulle, kuinka huojennuin viestistäsi.
Rakkain terveisin,
ystäväsi Lakastunut rakastunut
Sinä pelkäät, että menetät hänet. Pelkäät enemmän kuin mitään muuta, että menetät. Ennenkuin olet fyysisesti omistanut. Henkisesti taidat jo omistaa? Mikä kiinni ottamisessa on niin pelottavaa? Kysymys oli yleistä pohdiskelua, minuakin pelottaa. Rakkaus tekee epävarmaksi, mutta sen ei kuuluisi. Ei silloin, kun liikutaan siinä puhtaimmillaan! Etkö ymmärrä, että olet vahvoilla??
Rakkauden edessä saattaa olla voimaton, mutta jos sille on mahdollista antautua, tuo se meille oikean elämän, sen minkä takia täällä olemme.
Peseydyn. Poistan kaiken väärän, joka on minuun tarttunut. Se on lujassa. Se on niin pinttynyt minuun kiinni, etten en saa kaikkea pois.
Pelkään. Pelkään, että kaikki on vain minun omaa sommitelmaani. Kaikki ne sanat, jotka lausuttiin - taisin ymmärtää ne väärin. Sanat tekivät minulle kepposen, mutta se ei ollut minusta hauskaa. Uskoin ne.
En minä häntä omista. En ole koskaan omistanutkaan. Ei hän ole minun. Toivoin. Luulin. Mitä muuta rakastunut voi, kuin vain toivoa ja pelätä, ettei toive toteutuisikaan? Vai voiko hän vain levollisin mielin uskoa, ettei Rakkaus katoa, vaikka maa aukaisisi kitansa? Omistan vain tunteeni, jotka välillä haluaisin lahjoittaa pois kirpputorille. Niissä on liikaa kipeitä muistoja.
Olenko minä Sinun mielestäsi vahvoilla? Katso minua! Olen heikko, minä itken ja valitan. Puhun Rakkaudesta. Tahdon ymmärtää sitä, mutta se vain pakenee minusta. Se loittonee niin kuin jokeen heitetty lastuvene: Hitaasti, lohduttoman hitaasti niin, että näen sen yhä, vaikka se on vain pieni piste taivanrantaa vasten.
Olen epävarma ja epäröin astua eteenpäin. On pimeää ja kuljen oudoilla seuduilla. Tahdon antautua hänelle, mutten löydä häntä.
Oikea Elämä ojensi minulle pehmeän käärön. Toivoin, että se sisältäisi jotain ihanaa - jotain, mitä olin kaivannut jo pitkään. Epäröin kuitenkin avata sitä, sillä olinhan minä Elämältä ennenkin saanut vaikka mitä. Ei siitä koskaan tiedä. Aina se on yllättänyt. Kuka voi sanoa etukäteen tietävänsä, mitä sen kääröihin kätkeytyy? Olen tullut varovaiseksi. Pieni lapsi on haltioitunut joululahjoista, mutta minä en enää ole lapsi, eikä nyt ole Joulu. Lopulta hitaasti ja empien avasin käärön.
Kääröstä tuli esiin Rakkaus. Vaikka se oli paljonnähnyt ja käytetty, se tuntui silti heti omalta. Ihastuin siihen välittömästi. Puin sen ylleni ja se oli heti mukavan oloinen. Minulle se oli uusi Rakkaus ja toivon, että minäkin olisin sitä sille.
Riisuin Rakkauden hetkeksi pois. Katselin sitä oikein kunnolla, tutkin, voisiko siinä olla paikattavaa. Ja siinä olikin ollut koko ajan iso reikä, enkä minä innoissani ollut sitä huomannut. Eikä minulla ollut, millä paikata se. Vakuuttelin silloin itselleni ja vakuuttelin myös Rakkaudelle, ettei Rakkaus voisi olla niin resu, jos se olisi Aito. Mutta minä olin kerennyt jo rakastua siihen. Laitoin Rakkauden tuolinkaarmille. Se sai siinä odottaa sen ajan, kunnes löytäisin jostain neulan ja lankaa.
Rakkaus oli kuitenkin poissa, kun tulin takaisin. Se oli kadonnut. Hätäännyin. Aloin etsimään sitä joka paikasta, mutten enää löytänyt sitä.
Onko kukaan nähnyt Rakkauttani? Jos joku löytää sen, kertokaa sille, että minä kaipaan sitä. Tahdon sen takaisin.
RAKKAUTEEN! !
Siitä puhe mistä puute ;)
Sinusta saan voimaa. Olet peruskallio johon voin luottaa. Pelkään että kärsit toisesta suhteestani, suhteesta joka imee minusta elämää - olen kovin hauras jo. Sinä rakkauteni toimit olkapäänä -- vakuutat että nousen vielä. Sinulla on hämmästyttävä parantamisen kyky.
Kerroimme jo rakastavamme.
Tiedän että sydämessäsi elää toivo oikeasta rakkaudesta. Meidän välille sitä ei voi tulla, syistä jotka kävimme jo lävitse.
Pidetään siis rakkautemme näin, puhtaana ja neitseellisenä - kauniina unena josta en halua herätä koskaan.
Olisimme täydellisiä, tiedän, niin tarkasti jo toisemme tunnemme. Mutta nyt ei ole meidän aika -- kukatietää se voi olla ensi vuonna. Tai seuraavassa elämässä.
Sinä et tehnyt koskaan mitään väärin. Olet täydellinen, sanoin sen useasti sinulle. Emme eronneetkaan -- vaikka sitä totisesti yritinkin. Päätimme jatkaa, ja nyt elän kirjeestä kirjeeseen -- kirjoitat niin kauniisti.
Koetan ilahduttaa pienillä tarinoillani joista tiedän sinun nauttivan. Olenkin hyvä tiivistämään. Pohdiskelu oon sinun lajisi. Maalaan kuolleita asioita kun sinä pohdit elävän rakkauden olemusta.
Sinä olet romaani, minä novelli. Sinä olet suola, minä sokeri. Sinä suuri, tyyni valtameri, minä kuriton soliseva puro. Sinä pohdit Rakkautta, minä kamppailen levottomuutta vastaan.
En halua menettää sinua koskaan. Olet aarteeni. Uskothan sen?
Teillä on voimanlähteenne ja peruskallionne.Teillä on monta suhdetta,monta olkapäätä.Teillä on kyvykkäät parantajat,puhtaan neitseellinen rakkaus,kauniit unet.
Te olette täydellisiä.
Te ette tee koskaan väärin.
Te olette päättäväisiä.
Teillä on kyky kirjoittaa kauniisti.
Te osaatte iloita,nautiskella,ja jopa pohdiskella.Teillä on aarteenne.
Rakas Novelli,
Laskin Sinut kädestäni, mutta otan Sinut jälleen luettavakseni. Tunnen jo tarinan, mutta palaan siihen yhä uudestaan. Se mietityttää minua.
Kastuin sateessa. Annoin itseni tahallani kastua, sillä rakastan vesisadetta. Vesi. Se huuhteli väsyneet kasvoni ja sen vaikutus ylsi janoiseen sydämeeni saakka. Sateen jälkeen kaikki näytti uudelta. Luonto oli saanut peseytyä ja nyt se kiitti valtavalla kasvuvoimalla. Linnut lauloivat toinen toistaan kauniimmin ja puissa kimalsi vesipisarat; ne olivat kuin timantit, joita kukaan ei kuitenkaan voinut poimia. Ilma oli raikas ja sitä oli ilo hengittää. Näytti siltä, kuin mikään, eikä kukaan voisi kärsiä sillä hetkellä. Sitten huomasin kastemadot, jotka henkeään haukkoen olivat ilmestyneet tielle. Niitä runsas vedentulo oli haitannut. Ne silminnähden kärsivät.
Rakkaus on vesi, joka uudistaa. Sen tielle ei voi asettaa sulkua, joka estäisi sen etenemisen. Se saavuttaa kaipaavat sydämet ja virvoittaa ne. Mutta on sydämiä, jotka silti kärsivät. Ne ovat kerran saaneet maistaa Rakkautta, joka kuitenkin virtasi ohi liian hurjana. Ne jäivät kaipaamaan tuota Rakkautta, jota eivät voi unohtaa. Kärsivät sydämet kiemurtelevat hitaasti tuskissaan ja haukkovat henkeään.
En ole täydellinen. Rakkaus on täydellinen. Me olemme vajavaisia emmekä ymmärrä, kuinka suuri mahdollisuus Rakkaus meille on. Se kysyy meiltä meidän omaa tahtoamme, meidän omaa päättäväisyyttämme. Pelkäämme Rakkautta, sillä emme tunne sitä. Kerran Rakkaudessa kärsinyt odottaa epäonnistuvansa jälleen, eikä näe, että Rakkaus on alati uudistava voima, jota ei voi kesyttää.
Ole levollisella mielellä,
et menetä minua koskaan, Ystävä Rakas.
Jäin miettimään sanojasi - -
Kunpa tietäisit, kuinka heikko olen! Mutta samalla - samalla minä olen vahva; sillä Auttajani on minun väkevyyteni - ei, ei omaksi ansiokseni, vaan jotta Hänen voimansa tulisi ilmi. En ole täydellinen; epäröin ja teen virheitä niin kuin kuka tahansa. Ulkoisesti asiat eivät ole suinkaan loisteliaat, mutta sisälläni soi suurten sinfonioitten rikkaus! Niin - meillä on aarre saviastioissa.
Katselin kävellessäni taivaalle. Sinisellä taivaalla valkoiset pilvet etenivät sitä mukaa, kun astelin eteenpäin. Kun pysähdyin, pilvetkin pysähtyivät. Tein saman uudestaan. Kävelin ja pysähdyin. Sama huomio. Aivan kuin pilvet tiesivät joka ainoan liikkeenikin ja hassuttelivat kanssani!
Kyllä - osaan iloita. Näen ympärilläni monta ilon aihetta, jotka monille ovat täysin merkityksettömiä.Olen usein aivan haltioitunut, kuinka paljon ilmaisia ihmeellisyyksiä elämään sisältyykään! Sinullakin on täysi syy iloita kaikesta hyvästä.
Olen kokenut elämässäni pysähdyksen. Hitaasti olen noussut jaloilleni, enkä halua enää koskaan kokea vastaavaa voimattomuutta. Tietoisesti vaalin sydämeni tilaa. Jos olen levoton ja murheissani, pyrin pääsemään siitä eroon. Luonnossa olen saanut kokea olevani hyväksytty. Luonto puhuttelee ja pohdituttaa minua yhä uudestaan.
Ei minulta mitään puutu. Siinä olet oikeassa. Minulla on kuitenkin tarve antaa ja myös saada Rakkautta. Olenhan ihminen, niin kuin Sinäkin, Ystävä kallis!
Ilontäytteisiä hetkiä elämääsi :)
Sade kasteli minutkin. Peitti kyyneleet jotka yllättäen havaitsin poskillani. Mistä ne tulivat? Sade muutti ne yhdeksi suureksi vesikristalliksi - pyyhkäisin ne pois hymähtäen.
Kiirehdin maalaamaan lisää kuolleita kuviani. Kysyit miksen maalaa eläviä, miksi kuolleita?
Ihmettelen samaa. Miksi kuolema näyttäytyy silmissäni niin kauniilta. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, ensin pitää kuolla jotta voi syntyä.
Kenties seuraavaksi maalaankin syntymää. Elinvoimaa.
Sanoit minua valon lapseksi. Vastasin että sinä olet puolestaan elänyt varjoissa. Otin kädestäsi ja vein valoon. Nautit, nauroit ja kuiskasit korvaani: olet oma virtakaapelini.
Pyysin ettet jättäisi. Kaikesta huolimatta.
Tarvitsen sinua ja tiedän että myös sinä - syystä tai toisesta - tarvitset minua.
Rakas Novelli,
En tahdo tahallani piinata Sinua hiljaisuudella. Luin viestisi päivällä, mutten ole voinut vastata siihen kuin vasta nyt. Olen majapaikassani, josta yllätyksekseni löytyi tämä kone - vanha ja hidas, mutta toimiva; mutten ole sen ainoa käyttäjä. Majapaikka nukkuu, mutten itse aio nukahtaa ennen kuin saan kirjoitettua Sinulle hieman viestistäsi heränneitä ajatuksiani.
Oletko allapäin, suruissasi, Rakas Novelli? Sanasi - ne kertoivat eletyistä hetkistä maassa, jossa elät. Itse tiedät sen maan nimen. Rakas, älä keskity pohtimaan kuolleiten kuvien arvoitusta, vaan etsi Elämää! Toivon, etten minä ilmestymiselläni olisi saattanut Sinua murheen piirittämäksi.
Kyllä, kohdattuamme kuoleman muodossa tahi toisessa, itse Elämä kirkastuu meille aivan uudella tavalla. Elämä näyttää meistä totuudelta, jonka tunnemme, sillä mehän elämme - tai ainakin luulemme elävämme. Häntä, joka ei kuolemaa ole elämässään tavannut, kiinnostaa kuoleman olemus jo siksi, koska hän hakee siltä vastausta, jota se ei kuitenkaan tule koskaan siltä saamaan - - vastausta rauhattomuuteensa ja voimattomuuteensa. Kuolema viettelee meidät helposti pois Totuudesta, Elämästä. Vastausta kysellään väärästä paikasta. Mutta koska näin on, Elämä suo meidän joutua kasvotusten kuoleman kanssa, jotta ymmärtäisimme, kuinka Elämä on se, joka antaa Elämän. Voiman. Rauhan. Ilon. Levon. Rakkauden. Vaali Elämää sydämessäsi, Sinä valon lapsi, jottei kuolema saisi houkuteltua Sinua pimeään!
Kyllä, olen elänyt varjoissa. Olen ollut murheissani, mutta tiedä, etteivät surun kyyneleet ole jättäneet minua, vaikka olenkin tullut valoon. Ehkä surumielisyyteni on niin syvällä minussa, että se jääkin sinne - en tiedä -kutsun sitä herkkyydeksi. Olen herkkä ja haavoittuvainen ja siksi menen kovin hämilleni, jos taas minä olen puolestani saanut jonkun murheelliseksi. Puheeni ja huumorini voi joskus olla kovin salattua, joka itsellenikin avautuu joskus vasta myöhemmin.
Rakas Novelli, kyyneleet tulevat syvältä sydämestä, sieltä, missä vaalimme kaikkea sitä, jonka kuvaa heijastamme.
Aika kiirehtii. Minun täytyy vastata sille levolla, jonka tarpeessa olen. Kaikki kyläläiset eivät vieläkään nuku, tiedän sen, tunnen sen. Olen itsekin valvonut ja kertonut sille silloin huoleni. Tervehdin teitä, kyläläiset, olette minulle Rakkaita! Matkallanikin minä teitä muistelen ja toivon, että teillä on kaikki hyvin.
En minä Sinua jätä, olet minulla aina mukana, Rakas Novelli. En kyllästy juoneen, jonka luulen osaavani ulkoa, mutta joka yllättääkin minut uusilla käänteillä tuon tuosta.
Majapaikassani,
Sinua muistellen,
ystäväsi Lakastunut rakastunut
Heräsin lintujen lauluun. Kaupunki nukkuu, ihmettelen miksen minäkin.
Ilahduin viestistäsi. Olet pohdiskellut jälleen ankarasti. Kirjeessäsi oli mukana toivoa - silmäsi katsovat eteenpäin ja se tekee minut onnelliseksi.
Lepää nyt. Lepää, lepää. Tulee vielä aikoja kun osaat ottaa nämä levon hetket muistiesi kätköistä ja nauttia niistä myös silloin kun aurinko on musta ja elämä näyttää nurjalta. Nyt aika ajalehtii ja sinä sen mukana.
Lempeästi se sinua kuljettaa.
Nauti siis Rakas.
Kuolema on minulle kiehtova elementti vaikket sitä ehkä ymmärrä, hyväksy. Näen kuolemassa aina uuden syntymän. Tämä kontrasti viehättää, aivan kuten se että olet varjo, minä hento valonkajo.
Sinä puhut laveasti elämästä, rakkaudesta, kauneudesta, toivosta. Minä tiivistän ne paketiksi jotka avaan vasta kun niitä tarvitsen. Olemme niin erilaisia että olisi kai ihme jollemme tuntisi niin voimakasta vetoa toisiimme. Vastakohdat vetää aina puoleensa.
Sanoit minun olevan muusa sinulle - se jota et koskaan kuvitellut olevan olemassakaan. Ilmestyin tyhjästä; kysyitkin mistä taivaasta tiellesi tupsahdin. Tarinassamme onkin monta merkillistä kysymysmerkkiä. Mitä ikinä tapahtuukaan, tämä jää elämään kauniina unena.
Kävelin eilen rannalla. Pohdin jo tulevaa syksyä, vaikka kesäkään ei ole antautunut. Sydämessäni tiedän tiemme eroavan syksyn tultua. Älä kysy miksi, tiedän vain. En sure, älä sinäkään, sillä on vielä tämä hetki. Se on kaikki mitä meillä nyt on. Eilinen on mennyttä, huomista ei vielä olekaan. On vain tämä hetki - se jossa kuulumme toisillemme.
Katselin järvelle ja tapailin rakasta runoa - runoa joka on syntynyt juuri näissä maisemissa. Muistatko sitä:
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
17.3.1930 Saima Harmaja
Niin, tiedän että runot ovat sinulle sielunruokaa. Minullakin ne kulkevat ilossa ja surussa, vihassa ja naurussa.
Olemme avanneet sydämemme toisillemme. Olen onnekas että sain kurkistaa maailmaasi, ja annoin myös sinulle avaimet sydämeni suljettuun oveen. Pidetään niistä huolta, sillä maailmassa on niin rajallinen määrä ihmisiä jotka osaavat lukea sydämen kieltä.
Toivon sinulle aurinkoa ja valoa tähän päivään.
Kuten aina, kuljet mukanani mihin menenkin.
Rakkaudella:
Novelli
Rakas Novelli,
Ilahduin viestistäsi! Kiitos ajatuksia herättävistä mietteistäsi, sekä auringon ja ilon toivottamisesta tähän päivään. Tulin vilkaisemaan, josko kone olisi vapaana ja onnekseni se oli, ja näin pystyn vastaamaan Sinulle jo näin päivällä, mutta voi, kovin lyhyesti.
Niin. Ihana Saima Harmaja! Kuinka meille onkaan suotu lahjoja, joista riittää toisillekin! Kyllä, rakastan runoja, ja Saima on helmi! "Tulisit aivan hiljaa, tulisit juuri nyt."
Kehoitat minua lepäämään, nauttimaan. Aion noudattaa neuvoasi. Olet minulle Rakas.
Haluamme kysyä Rakkaudelta mieltämme askarruttavia asioita, muttemme hevin löydä siihen sanoja. Rakkaus tietää kuitenkin tarpeemme. Rakkaus katsoo meitä lempeästi, arvoituksellisesti hymyillen ja lahjoittaa kyllä meille itsensä. Kaikella on aikansa. Kenties ja useimmin se tapahtuukin juuri silloin, kun sitä vähiten osaamme odottaa.
Minun täytyy nyt mennä. Toivotan iloa ja kauneutta päivääsi. Olet alati muuttuva liekki. Rakkaita terveisiä kyläläisille!
Rakkaudella,
Lakastunut rakastunut
Rakas,
päivä on tympeä, kolea. Odotan hetkeä jolloin pääsen kotiin, saan vetää vanhat villasukkani jalkaan ja koiran viereeni lämmittämään. Oletko yhtä viluinen kuin minä? Jos joskus pääsen Onnen Maahan, uskon, että vilu ja nälkä ja kipu ovat siellä tuntemattomia käsitteitä. Saima H. kirjoitti Onnen Maasta paljon - osa näyttäytyi luultavasti tuberkuloosin aiheuttamina aistiharhoina - mutta kirjoitettu on helppo visualisoida taivaalliseksi paratiisiksi.
Olen rauhaton ja haluan löytää maanpäällisen paratiisin.
Kävin aamulla, heräsinhän luvattoman varhain, katselemassa kesytöntä järvenpintaa. Sain seurakseni muutaman sorsapariskunnan, helmikanoja sekä pari kuikkaa. Lähettivät terveisensä. Huutelivat kesän tästä pian paranevan.
Tiirailin lintupariskuntia. Tunsin kateutta. Jopa linnut löytävät parinsa, pesivät, ruokkivat poikasiaan. Miksi minä vain taistelen vastaan? Miksi epäröin, kuljen ympyrää ja ajelehdin ajassa jota ympyröi tyhjyys.
En ole enää rakastunut Häneen. Minä en koskaan Häntä rakastanutkaan. On vain yksi. Sinä.
Vieläkö rakastat minua? Vieläkö odotat, haluat?
Rakkaudella -
Novelli
Rakas Novelli,
Sain viestisi eilen. Kiitos. Kirjoitat kauniisti. Nyt minulla on aikaa vastata Sinulle, sillä majapaikka on hiljainen.
Onnen Maa - - . Kirjoitit: "Jos joskus pääsen Onnen Maahan..." Ja: "Olen rauhaton ja haluan löytää maanpäällisen paratiisin." Luulenpa, rakas Novelli, että kertomasi kuolleet kuvasi syntyvät kipeästä kaipuustasi löytää maanpäällinen paratiisi, Onnen Maa. Katsos, rakas Novelli, on Yksi, jonka kautta on pääsy tuohon Onnen Maahan; Maahan, jolla ei ole maantieteellisiä rajoja. Puhun Kotimaastani, joka on Taivaissa Isän tykönä. Puhun Ystävästäni, Jeesuksesta. Puhun keinosta löytää vastaus sisäiseen rauhattomuuteen; vastauksesta kaipuuseen löytää Onnen Maa. "Se on täytetty," Sanoi Ystäväni ristinpuulla. Se tarkoittaa minulle, ja se tarkoittaa sitä Sinullekin ja kenelle tahansa, jotka uskovat Häneen ja Hänen Sanaansa, ettei kenenkään tarvitse lisätä pääsyynsä Onnen Maahan yhtään mitään.
"Jos joskus.." Kuinka raskasta onkaan sillä, joka tahtoo jotain ja kuitenkin on epävarma, mitä tuleman pitää! Ollessani epävarma jostain - aivan mistä tahansa - annan tuon kysymyksen Ystävälleni. Ei Hän kyllästy, eikä kyseenalaista uskoani, jos tuon saman aiheeni Hänelle useamminkin kuin kerran. Jos minulla ei olisi Ystävääni, olisin musertunut taakkojeni alle jo aikaa sitten!
Aikaa ympäröi Rakkaus, joka ei ole tästä maailmasta. Sinä sanot, että aikaa ympäröi tyhjyys. Mietin Sinua. Jos aikaa ympäröisi tyhjyys, niin mikään ei olisi varmaa. Kaikki olisivat heitteillä. Rakas Novelli, Puhele Ystävälleni. Hän tuntee Sinut. Hän tahtoo olla Sinunkin Tie, Totuus ja Elämä. Taistelusi pohjatonta kaipuutasi vastaan on päättynyt, kun lasket aseesi Hänen jalkainsa juureen. Silloin et ole häviäjä, vaan silloin Sinä seisot Voittajan puolella!
Sanot, ettet rakasta häntä enää ja ettet ole koskaan rakastanutkaan. Mietin Sinua. Tiedän, mitä on elää suhteessa, joka ei tyydytä. Se on kuin joisi lasillisen hitaasti kuolettavaa myrkkyä joka aamu. Se vääristää kasvot ja kutistaa mielen etsimään ulospääsyä onnettomuudesta, johon on joutunut. Etsimme vastausta tuntemattomasta, ja toivomme, että se vastaisi kutsuumme myöntävästi. Sain kerran kutsuuni mieleiseni vastauksen, mutta kaikki muuttui vain pahemmaksi, ei suinkaan paremmaksi. Puhele hänen kanssaan, jota et enää koe rakastavasi. Puhukaa. Kuunnelkaa toisianne. Puhukaa.
Rakas Novelli, en ole hän, jota kaipaat ja jota rakastat. Olen Lakastunut rakastunut, joka asteli kerran yössä toukokuun viileydessä vieraaseen kylään etsimään kadonnutta Rakastettuansa. En löytänyt häntä sieltä, mutta löysin Sinut. Et ole kuitenkaan vastaus alkuperäiseen kysymykseeni: "Mistä tiedän?" Olen Sinulle tuntematon, enkä voi antaa Sinulle vastausta kaipuuseesi.
Rakas Novelli, lasken Sinut mietteliäänä pois kädestäni. Olet tarina, joka jatkuu siitä, mihin minä jäin. Anna itsellesi mahdollisuus jatkua!
Minua on pyydetty palaamaan kylään, kun tulen matkaltani. Minun on kuitenkin katsottava eteenpäin ja jatkettava matkaani. Jätin teille tarinani. Elän niissä. Teillä on minut, vaikken palaisikaan. Olette minulle Rakkaita! En unohda teitä koskaan. Ystäväni tuntee teistä jokaisen nimeltä ja Rakastaa teitä Rakkaudella, joka antaa teille levon ja rauhan - - joka pysyy!
Rakas Novelli, säilyt muistoissani aina.
Rakkaudella,
Lakastunut rakastunut
Luin ja kuljen vierelläsi novellini! Aina ja kulkiessani itken!
Tule pian takaisin kyläämme. Minäkin olen lukenut ja itkenyt lukiessani. Lepää, Mistä sinä tupsahditkaan? kuten moni on sanonut: Olet enkeli. Olet enkeli! Usko!!!!
Toukokuu....
Hämmästyttävät, pienet sanat, huutomerkit. Kuka olet?
Sinun,
Novelli
Ystävä hyvä -
kiitos pitkästä, pohdiskelevasta vastauksesta. Olet kovin analyyttinen, ja yllättäen totesin tekstistäsi voimakkaasti ekumeenisen sanoman.
Luojani löydän varmasti mutta en suinkaan täältä. Haluan uskoa että löytöpaikaksi merkitään oma sydämeni. Siellä Hänet tapaan sitten kun aika on oikea.
On hienoa että olet löytänyt Rauhan. Älä anna sen järkkyä palatessasi arkielämän pyörteisiin.
Jatkan minäkin matkaani. Päivän vanhempana, viisaampana. Askel askeleelta lähempänä sitä totuutta, Onnen Maata, jonka itse koen oikeaksi itselleni.
Jos joskus tapaamme, uskon että tunnistan Sinut hiustesi enkelinpölystä, taivaallisesta hymystä sekä kultaisesta sydämestäsi jonka näkee jos osaa oikein katsoa.
Hyvää matkaa Sinulle, Lakastunut Rakastunut. Enkelit matkaasi vartioi.
Sinua ajatellen,
Novelli
Olet vahva vahvempi kuin kukaan muu. Rakkaus jäi sinun vierellesi,valvoen untasi. Valvon untasi,koska rakastan. Rakastan ja voimani on,niin kuin sinunkin Rakkaus häneen. Rakkauden läsnäolo sinuna,on Enkeli! Enkelisi! Sinun Rakkaasi. Tule takaisin kylään,kun olet palannut matkaltasi,kylään jonka me tunnemme. Tule etsimään Rakastettuasi. Minä Rakastan Sinua
Rakas Ystäväni,
Saavuin majapaikkaani. Takana on pitkä päivä. En nukkunut viime yönä ehkä lainkaan. Junassa oli hyvä peti, mutta ajatukset kylästä valvotuttivat.
Olen puhellut Ystävälleni kyläläisistä ja mietin heidän sanojaan, elämää niitten takana - - . Ei ole itsestäänselvyys, että edes tämä vanha, hidas kone on täällä, mutta en voi viipyä sen äärellä kerralla kuin hetken. Nytkin livahdin kirjoittaakseni Sinulle, että olen perillä, enkä ole unohtanut kylää.
Yöllä joku huusi samalla junakäytävällä: "Hei kuuletko, avaa ovi!" Hän oli jäänyt lukitun oven taakse, jonka sisäpuolella tiesi kumppaninsa olevan. Hänelle avattiin ovi ja lyhyt välikohtaus oli ohi.
Rakkaus seisoo sydämemme oven takana ja kysyy lupaa tulla sisään. Avaammeko oven, vai jäämmekö järjestelemään ensin tunti-, viikko-, tai vuosikausiksi sydämemme huonetta, koska huomaamme, että sen täyttää viha ja katkeruus, välinpitämättömyys, väärinkäsitysten aiheuttamat sydäntä jäytävät riidat, pelko ja itsekkyys. Ymmärrämmekö sillä hetkellä, että voisimme luovuttaa nuo elämäämme kahlitsevat murheet Rakkaudelle, eikä meidän itse tarvitsisi ollenkaan yrittää mitään, mihin emme itsessämme yksinkertaisesti kykene - kuin vaivoin - jos sittenkään?
Minun täytyy nyt rientää. Tahdoin kertoa kyläläisille tämän pienen tarinan, ennen kuin yö saapuu jälleen kylään.
En unohda Sinua.
Rakkaudella,
ystäväsi Lakastunut rakastunut