Ajattelin kirjoittaa ajankulukseni todella koskettavan tarinan.
Olipa kerran pieni mehiläispesä, jossa eli äiti mehiläinen, isä mehiläinen ja pieni vauva mehiläinen.
Aamu sarasti ja pieni mehiläisvauva ryömi pesässä iloisesti.
Äiti ja isä mehiläinen olivat onnellisia ja niin isä mehiläinen lähti töihin hakemaan päivittäiset hunajat kukkapellolta, hän halasi äitiä ja antoi suukon lähti pöristen menemään.
Pieni mehiläisvauva leikki ja äiti mehiläinen hoiti sitä ja kertoi kuinka jonain päivänä koko perhe lentäisi yhdessä kukkapellolle keräämään hunajaa.
Pieni mehiläisvauva hihkaisi riemusta ja halasi äitiä.
Samaan aikaan kukkapellolla, pääskynen nappasi isä mehiläisen lounaakseen.
Tuli ilta ja äiti mehiläinen oli huolissaan kun isä mehiläinen viipyi, hänen olisi pitänyt jo palata keskipäivällä ja nyt oli jo myöhäinen ilta.
Pieni mehiläisvauva oli tapansa mukaan ollut jo 6 tuntia pesän ovella huutelemassa "itiii" "itiii"..........
Äiti mehiläinen jo aavisteli pahinta ja tiesi, että jotain oli sattunut.
Hän otti pienen vauvamehiläisen syliinsä, halasi, hymyili ja kyynel silmäkulmastaan vierähtäen sanoi pienellä vauvalle: isi tulee pian kotiin ja saat hunajaa.
Pieni vauva mehiläinen katsoi äitiä suurilla silmillään onnellisesti hymyillen ja hihkaisten riemusta........"pian iti tuo hunajaa".
Kyyneleet valuivat vuolaasti äidin silmistä, hän halasi pikkuista vauvaansa ja sanoi: niin tuo........
:(
Olipa kerran pieni mehiläispesä, jossa eli äiti mehiläinen, isä mehiläinen ja pieni vauva mehiläinen.
Aamu sarasti ja pieni mehiläisvauva ryömi pesässä iloisesti.
Äiti ja isä mehiläinen olivat onnellisia ja niin isä mehiläinen lähti töihin hakemaan päivittäiset hunajat kukkapellolta, hän halasi äitiä ja antoi suukon lähti pöristen menemään.
Pieni mehiläisvauva leikki ja äiti mehiläinen hoiti sitä ja kertoi kuinka jonain päivänä koko perhe lentäisi yhdessä kukkapellolle keräämään hunajaa.
Pieni mehiläisvauva hihkaisi riemusta ja halasi äitiä.
Samaan aikaan kukkapellolla, pääskynen nappasi isä mehiläisen lounaakseen.
Tuli ilta ja äiti mehiläinen oli huolissaan kun isä mehiläinen viipyi, hänen olisi pitänyt jo palata keskipäivällä ja nyt oli jo myöhäinen ilta.
Pieni mehiläisvauva oli tapansa mukaan ollut jo 6 tuntia pesän ovella huutelemassa "itiii" "itiii"..........
Äiti mehiläinen jo aavisteli pahinta ja tiesi, että jotain oli sattunut.
Hän otti pienen vauvamehiläisen syliinsä, halasi, hymyili ja kyynel silmäkulmastaan vierähtäen sanoi pienellä vauvalle: isi tulee pian kotiin ja saat hunajaa.
Pieni vauva mehiläinen katsoi äitiä suurilla silmillään onnellisesti hymyillen ja hihkaisten riemusta........"pian iti tuo hunajaa".
Kyyneleet valuivat vuolaasti äidin silmistä, hän halasi pikkuista vauvaansa ja sanoi: niin tuo........
:(
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nainen, muista että se on vain tarina.
Mutta halaisin sinua jos olisit niin herkkä, että itkisit.
:)
Jo toinen lause pilas.
itkit ihan täysillä kuitenkin, nyt vaan esität kovista.
Itken muun muassa seuraavissa tilanteissa: sotilaalliset kunnianosoitukset; paraatit, ylilennot, kunnianosoitukset veteraaneille, sankarihautajaiset; eläin kuolee/kärsii, joku menettää lemmikin, eräs eläinrotu ja sille suunnatut kunnianosoitukset; hautajaiset; läheisen kuolema, toisen suru. Muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Juu ja raveissa.
Kun veikkaa väärin?
Ei. Kun näkee eläimen luonteen ja halun voittaa.
Ajankulukseni vain kirjoittelen taas mitä mieleen tulee.
Mutta oletko tunteellinen ja herkkä?
Oletko usein silmät kosteina jos katselet elokuvasta jotain surullista kohtausta?
Ehkä joskus joku hieno kappale saattaa myös saada silmät kostumaan.
Tykkään väittelystä en itkemisestä. Minullehan sinä aina kirjoitatkin.
Miksi sitten itket niin usein?
Elämä joskus satuttaa. Yleensä en itke.
Mikä sai sinut viimeksi itkemään, mitä tapahtui?
Masennus varmaan. Olen sellainen ajottain masentuja.
Niin, siinä tulee se romahdus tai joku tunnevyöry ja tosi paha olo tms.
Ei sinun tarina oikein itkettänyt. Ajattelin vain kiertokulkua.
Tunnustan olevani itkupilli. Elokuvissa itken suurimman osan leffasta, ilosta ja surusta. Tarinasi tuntuu pahalle. Mutta en nyt itke. Olen liian väsynyt. Hyvää yötä🧡
Joku toinen kerta sitten.
Öitä vaan.
:)
Tuo ei itketä kyllä on liian epärealistinen tarina. Mehiläispesän ainoa lisääntyvä naaras on Kuningatar joka munii kahdenlaisia munia: hedelmöittyneitä ja hedelmöittymättömiä. Hedelmöittyneistä tulee naarasyksilöitä eli työläisiä. Hedelmöittymättömistä munista tulee urosmehiläisiä eli kuhnureita.
Liian realistinen ei taas vaikuta tunteisiin.
No joo, mut toihan on liikkis tarina
Minä itken vain siksi, että olen voinut huonosti kauan tietyn projektin takia. Muuten olen lähes tunteeton kauan jatkuneen stressin takia. Elämänilosta on ollut kauan paljon poissa. En haaveile muusta kuin siitä, että saisin itselleni mieluisan työpaikan ja siellä ei olisi mitään sellaista mikä ei sinne kuulu. En halua tutustua keneenkään, en halua uutta kaveria, en ystävää, enkä kumppania. Ainoa mitä tarvitsen on työnteko ja sen jälkeen yksin oleminen. Olen niin rikki, että mitään muuta en jaksa!
Totuus vapauttaa
Älä enää souda ja huopaa
So long
Olihan tuo surullinen mutta ei itkettänyt.
Jos tuossa olisi ollut ihmiset kyseessä niin todennäköisesti olisin itkenyt.
Varsinkin koskettavat elokuvat saavat minut itkemään.
🤣🤣🤣
Älä itke enää, se oli vain tarina.
:)
Oikein suloinen tarina.
Rakenteellisesti sopii satujen genreen, jossa kuitenkin realismin aineksia mukana.
Ensimmäinen ulkoinen tunnereaktio ilmeni itselläni, kun luin pääskysen lounaasta. Mielleyhtymä sliipatusta nopealiikkeisestä linnusta, joka nappaa isimehiläisen nopealla liikelounaalla, sai naurahtamaan.
Lopun haikea lupaus ”…niin tulee…” tuotti läikähdyksen tunteen. Kuinka vaikeaa onkaan rakkaalle kertoa totuus?