Adhd on geeneissä perinnöllinen

Kävi ilmi, että ADHD oli geneettinen sairaus, joka minulla oli vaikean ADHD:n kanssa. Nyt kahdelle sisarukselleni on kerrottu, että heillä on ADHD, ja he ovat kuulleet ADHD:sta, tupakasta, alkoholista ja huumeista, paitsi minä kaksi sisarustani, jotka syyttävät äitiäni ja isääni siitä, ettei heillä ole ADHD-vanhempia, ja tyttäreni tytär kärsii myös ADHD:sta ja ADHD:sta. Se on tehty. Jayn isän tyttärellä diagnosoitiin Touretten oireyhtymä ja ADHD, ja kolmas sisarus kertoi, että hänen 5-vuotiaalle pojalleen kerrottiin päiväkodissa, että hänen pitäisi mennä testiin ennen kuin hän täyttää 7 vuotta. Psykiatri, joka oli keskuksen avustaja, sanoi, että pidän ADHD:ta erittäin vakavana, ja tämä työntekijä sanoi kaksi vuotta sitten, että jos minulla oli ADHD, myös kolmella sisaruksellani oli ADHD ja ehkä myös minulla.

Kiitos, että jaoit tämän – viestistäsi välittyy, että ADHD on koskettanut useita perheenjäseniäsi monella tavalla ja eri sukupolvissa. Tilanne kuulostaa monimutkaiselta ja varmasti myös kuormittavalta. On täysin ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa voi herätä syyllisyyttä, hämmennystä tai jopa syyttelyä perheen sisällä, etenkin kun kyse on perinnöllisestä neuropsykiatrisesta häiriöstä kuten ADHD:sta.

Tässä muutama ajatus, jotka saattavat auttaa jäsentämään kokonaisuutta:

1. ADHD on vahvasti perinnöllinen
Tutkimusten mukaan ADHD:lla on geneettinen perusta, ja periytyvyysaste on korkea – jopa 70–80 %. Se tarkoittaa, että jos yhdellä perheenjäsenellä on ADHD, on todennäköistä, että muillakin voi olla, vaikka oireet ilmenisivät eri tavoin tai eri vahvuudella. Tämä ei ole kenenkään syy.

2. Diagnoosit voivat tulla eri aikaan – ja se on ihan normaalia
Aiemmin ADHD tunnettiin huonommin, etenkin aikuisilla ja naisilla. Moni on jäänyt vuosikymmeniksi ilman diagnoosia. Kun yksi perheenjäsen saa diagnoosin, se usein herättää kysymyksiä muissakin – ja siksi voi tuntua, että ”kaikki saavat yhtäkkiä diagnoosin”. Se ei tarkoita liioittelua tai ylidiagnosointia, vaan sitä, että ymmärrys on vihdoin lisääntynyt.

3. Syyttely ei auta – ymmärrys ja tuki auttavat
Vanhempien syyllistäminen siitä, ettei heillä ollut diagnooseja tai etteivät he tunnistaneet lasten vaikeuksia, on inhimillistä mutta harvoin rakentavaa. Usein vanhemmat itsekin ovat eläneet vaikeuksien kanssa ilman tukea tai diagnoosia. Tärkeämpää on nyt keskittyä siihen, miten jokainen saa tarvitsemaansa apua ja ymmärrystä.

4. Tourette + ADHD on yleinen yhdistelmä
On myös tavallista, että ADHD esiintyy yhdessä muiden neuropsykiatristen häiriöiden, kuten Touretten oireyhtymän kanssa. Tämäkään ei ole kenenkään vika – se vain kertoo, kuinka moniulotteisia nämä piirteet voivat olla.

5. Varhainen tuki lapsille on tärkeää
Jos lapselle ehdotetaan ADHD-tutkimusta ennen kouluikää, se on usein hyvä asia – koska varhainen tuki voi helpottaa merkittävästi lapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia.

Haluatko, että autan sinua esimerkiksi kirjoittamaan viestin perheenjäsenille, jossa selitetään ADHD:n perinnöllisyys ja tilanteen vakavuus ymmärrettävästi ja lempeästi?